Ensimmäinen uudistunut Olutposti ilmestyi

Postiluukusta tupsahti ensimmäinen uudistunut Olutposti-lehti. Kiitos siitä kustantaja Jari “cyde” Hyttiselle. Suomen Olutseuran jäsenlehden metamorfoosi on syntynyt uuden erillisen kustannusyhtiön ja osittain uuden toimituskunnan voimin. Uusi päätoimittaja on Aniko Lehtinen ja tekijäkunnassa on uusia nimiä kuten olutblogistit Teemu “Bönthö” Lahtinen ja Jouni “Tuopillinen” Koskinen. Toimitusneuvostossa kirjottamisen ammattilaisia edustavat Anikon lisäksi Maria Markus ja Peter Tammenheimo.

Ensi vaikutelma on tyylikäs. Taitto on ottanut askeleen freeshimpään suuntaan ja paperi muuttunut “kiiltävästä” “mattaan”. Sisällössä vanhasta Olutpostista muistuttavat enää lähinnä Nikulaiset olutarviot ja SOS:n puheenjohtajan palsta. Artikkeleista ei onneksi suoraa kopipastea suurpanimoiden mainosmateriaaleista löydy vaikkakin suurimmat sponsorit Hartwall ja Olvi ovat omat myötäkarvaiset juttunsa tietenkin saaneet.

Artikkeleita on 48-sivuiseen lehteen saatu laidasta laitaan. On kulttuuria (hiukan oudosti NAPS-kuvataiteilijoiden haastattelu heti pääkirjoituksen jälkeen), olutmatkailua Roomassa, Tampereella ja Espoossa, Miksu Laitisen perinnejuttu kaljasta, vinkkiä kotipanijoille, burgeria ja olutta, Jounin pakinaa ja niin poispäin höystettynä muutamalla sivuntäytteellä (onkohan erittäin lyhyt Panema-buffi muuten toimituksen vaiko mainos?). Hiukan yllättäen lukemisen jälkeen havahduin siihen, että varsinaisia pienpanimo- tai pienpanimo-olutartikkeleita ei lehdessä taida olla yhtäkään. Huippukokki Eero Vottosen haastattelun myötä ei ihmettele, että fine dining -ravintoloissa edelleen niin harvoin on huippuoluet, jos olutmaailmassa mennään tasolla kylmää olutta, tummaa ei voi juoda kuin yhden ja jotainipaa. Hymyilytti myös lukea, että Ismo Alanko on varmaan ainoa joka on jäänyt kaipaamaan Nøgne Ø Inferial Stoutia.

Uusi lehti haluaa kritiikkiä niin tässäpä seuraavaksi sitä. Lehden artikkelit ovat liian lyhyitä. Sohvalla maatessani olin lukenut koko sisällön reilussa vartissa. Eli ei minun kannata ostaa Lehtipisteestä Olutpostia junamatkalle mukaan kun olen sen lukenut jo Harjavaltaan mennessä. Nyt vauhtiin ei päästy oikein missään artikkelissa. Vanhassa lehdessä oli aika usein pidempiäkin juttuja. Osaan jutuista on ympätty QR-koodi, josta oletettavasti löytyisi lisää materiaalia. Selvitin googlaamalla miten saan sen kännykälläni luettua – no useimmat koodit eivät tuottaneet mitään lisäarvoa, sillä linkki vei olutposti.fi:n pääsivulle eikä intoni riittänyt mobilena kaivamaan tarkempaa osoitetta. Jälkikäteen löysin sisällöt kyllä pöytäkonetta käyttäen näppärästi Olutpostin etusivun kautta. Netin versio NAPS-artikkelista on muuten paljon mielenkiintoisempi kuin lehdessä ollut!

Lyhyys tekee tietenkin jutuista “helppolukuisia” ja valitettavasti samalla esimerkiksi Tampereen ja Rooman matkakertomuksista puuttuu varsinainen substanssi. Rooma-jutussa ei edes kerrottu vierailtujen paikkojen nimiä. Eli ei mitään tarvetta kaivaa esille vaikkapa omaa matkaa varten. Espoon juttukin katkeaa ennen kuin Teemu pääsee lentoon. Ruokajutussa oli sentään reseptit mainittu! Ymmärrettävästi sivumäärän kasvattaminen vaatii lisää mainostajia, mutta paperilehdessä jota myydään 7,50 euron hintaan pitää olla laajempaa sisältöä. Mielellään vieläpä artikkeleita joita voisi lukea uudemman kerran. Lehti ilmestyy kuitenkin vain neljästi vuodessa.

Olutposti kannattaa hankkia liittymällä Suomen Olutseuran jäseneksi: jäsenmaksuun kuuluu Olutposti-lehti. Onnea matkaan uudelle Olutpostille ja jäädään seuraamaan lehden kehitystä!

Suomalaisten oluiden TOP10 Untappdissä I/2018

Aiemmassa postauksessa päivitin suomalaisten oluiden kärkitiloja Ratebeerissä. Nyt on vuoro tsekata Untappdin tilannetta, jota viimeksi tutkittiin tammikuussa 2017. Tilanne onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että Untappd on viimeisen vuoden aikana lyönyt läpi Suomessakin todenteolla. Onkin mielenkiintoista katsoa onko lista tuulettunut sitten viime kerran.

Suomalaisten oluiden TOP10 Untappd 21.2.2018

1. Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout 3.95 (1397 reittausta)
2. Hiisi Ikii Urso 3.95 (586)
3. Hiisi Ikii Urso BA 3.88 (274)
4. Plevnan Siperia 3.84 (4322)
5. Pyynikin Post Mortem 2017 3.84 (189)
6. CoolHead Juicy Luicy IIPA 3.77 (486)
7. Beer Hunters CCCCC IPA 3.76 (4071)
8. Hiisi Tynnyrissä Kypsynyt Iku-Turso 3.75 (360)
9. The Flying Dutchman Nomad Brewing Company More Complicated Than Your Girlfriend Stout 3.75 (2606)
10. Donut Island (Hiisi) I Hop It’s Not A Problem #3 3.74 (781)

Ensimmäisenä havaintona on Siperian tippuminen kärjestä nelostilalle. Täppäyksiä on tullut vuodessa yli 1100 lisää ja pisteet laskeneet hieman (0.04). Pyynikin Bourbon BA on noussut uutena oluena kärkeen. Viimeksi kakkosena ollut Ikii Urso nostaa pisteitään ja säilyttää sijansa ollen käytännön tasoissa Pyynikin kanssa. En ole tosin ihan vakuuttunut keskimääräisen Untappd-käyttäjän kyvystä osata löytää applikaatiosta oikea Ikii Urson versio. Oluen tynnyriversiot ovat sijoilla kolme ja kahdeksan. Lisäksi Untappdistä löytyvät Iku-Turso (3.73) ja “Tynnyrissä Kypsynyt”-versio toisenakin entrynä.

Ipojen ylivalta on aivan selvästi Untappdissä vaihtunut imperial stoutien ja varsinkin samojen panimoiden eri versioiden dominoinniksi. Viime listalla oli top10:ssa kuusi DIPAA, nyt vain kolme, joista Juicy Luicy on aivan viime viikkojen nosto top-listalle. Top20:een mahtuu vain Hiisin Ruisperkele ruisoluena, kaikki muut ovat dipoja tai imperial stouteja.

Happamien buumistakaan ei voida puhua tai ainakaan untäppääjät eivät niitä kärkeen arvosta: ainoa hapan top50:ssa on Hiisin Itse sijalla 46! Hiisi on muutenkin edelleen UT-suosiossa sillä top50-listalla on 14 Hiisi/Donut-tuotetta. Fat Lizardilla oli viimeksi kaksi olutta top10-listalla. Nyt ne ovat sijoilla 19 ja 28.

Suomen yhdeksän parasta panimoa

Artikkelia varten on suoritettu runsaasti kenttätutkimusta.


Mahdanko kaivaa verta nenästäni tällä kirjoituksella? Onkohan minulla ensi kesänä enää kavereita (paitsi yhdeksän)? Seuraavassa tulen listaamaan yhdeksän mielestäni parasta kotimaista panimoa. Mielipide on luonnollisesti omani ja epätieteellinen (en ole excelöinyt reittauksia, laadin listan fiilispohjalta). Lista on aakkosjärjestyksessä.

Bryggeri Helsinki
Bryggeri Helsinki aloitti toimintansa jonkinlaisella saksalaisperinteisyyden idealla, jossa ensimmäiset oluet olivat pilssiä, vehnäolutta, altbieriä ja helppoa muuta alea. Matkan varrella tyyli on muuttunut asteen kokeellisempaan suuntaan, mutta tekijöillä on edelleen selvästi mielessä yhdistettävyys paikan tarjoamaan ruokaan. Bryggeri Helsinki tekee tasaisen kovaa laatua. Muutama tylsyys on tullut matkan varrella eteen, mutta paljon kelpo oluita. Laatuongelmat ovat harvinaisia.

Cool Head Brew
Cleber ja kumppanit saattavat olla Suomen trendikkäin panimo. Tekee erityisen paljon hapanoluita, joista itse en ole niin innostunut, mutta genreessään ovat varsin laadukkaita. Cool Head taitaa myös NEIPA:t ja stoutit ja on mielestäni kokonaispaketiltaan vientikelpoisin panimomme Euroopan hipsteriolutmarkkinoille. Uskoisin, että CHB:lla on rahkeissa myös parantaa menoaan.

Koskipanimo
Sam Viitaniemen johtama pumppu on pienpanimoidemme old skoolia. Koskipanimo eli Plevna ei uudemmilla kokeiluillaan ole ehkä terävintä kärkeä, mutta panimon perinteiset tuotteet ovat edelleen kotimaisia klassikoita. Mainitsiko joku Siperian?

Maistila
Se Oulun seudun toinen listalle pääsevä panimo. Maistila operoi tyylillisesti laajalla skaalalla ja yleensä aina onnistuen vähintäin kelvollisesti. Aivan ässäklassikot vielä puuttuvat, mutta uskon Maistilan sellaisia vielä keittävän.

Malmgårdin Panimo
Malmgård kuuluu myös vanhaan kaartiin. Vanhat ketut Tuomas ja Markku ovat vahvimmillaan eurooppalaisissa tyyleissä. Malmgårdin barley winet, stoutit ja portterit kestävät myös kansainvälistä vertailua. Proto-sarjassa ei aina mennä maaliin, mutta perusta on vahva.

Panimo Hiisi
Hiisi pukkaa uutta olutta markkinoille niin paljon ettei perässä pysy. Hiisin oluiden kirjo on laaja, mutta panimo tuntuu itse tykästyneen viime aikoina sour/farmhouse-tyyleihin. Iku-Turso eri variantteineen saattaa olla jo klassikkokamaa. Reilusti yli 200 eri oluen joukkoon toki mahtuu jo muutamia hutejakin.

Panimoravintola Beer Hunter’s
Suomalaisen pienpanimokentän (Pelle) Peloton Mika Tuhkanen (Erik-apureineen) on urallaan tehnyt ja ideoinut juttuja jo ennen kuin niistä tuli muotia tai trendejä. NZ-humalat, single hopit, eisbockit, hapanoluet … jne. jne. Lista olisi pitkä! Pienpanimokentän johtavia panimoita viimeisen 15 vuoden aikana. Edelleen mahtuu tälle listalle vaikka nuoremmat yrittävätkin heittää kapuloita rattaisiin.

Panimoyhtiö Tuju
Nuori yllättäjä Lappeenrannasta! Ei ole vielä onnistunut tekemään varsinaisesti kehnoa olutta, mutta joukon maistuvia. Cool Headin kanssa parin viime vuoden aikana perustettujen kärkinimiä. Uskon, että tälläkin porukalla on varaa vielä parantaa ja nostaa rimaa.

Sonnisaari
Oulun toinen edustaja, mutta Maistilaa kapeamalla tyylisektorilla operoiva panimo. Humalavetoisten tyylien ehkä johtotähti Suomessa. Tekeminen on ollut pääosin vakuuttavaa ja aika näyttää jääkö sortimenttiin pysyviä klassikoita.

Pyörittelin listalle myös muutamia muita nimiä. Näistä voi mainita mm. Stadin Panimon, jonka viimeaikaista tekemistä olen pystynyt seuraamaan aivan liian vähän. Takatalo & Tompuri on operoinut vielä liian kapealla sektorilla, jotta mielipidettä olisi päässyt nousemaan. Ruosniemen Panimolla on monasti varsin vahvaa tekemistä ja kuuluu bubbling under -osastolle. Sitten on esimerkiksi Pyynikki, joka tekee Suomen kärkipään imperial stoutteja, mutta jonka muiden tyylien monet hudit tiputtavat tältä listalta.

Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä I/2018

On taas aika pienen tauon jälkeen tutkia Ratebeerin parhaita suomalaisia oluita ja katsoa onko kärkisijoille noussut uusia yrittäjiä. Olen asiasta kirjoittanut aiemmin toukokuussa 2016 ja joulukuussa 2014.

Sitten viime päivityksen Ratebeerissä on ollut kaikenlaisia ongelmia, koodia on yritetty parantaa ja omistuspohjakin on muuttunut. Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan, mutta kyseessä on vain karkea sääntö.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.90/254 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä) (1.)
2 Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout 3.86/48 (-)
3 Sinebrychoff Koff Porter 3.86/1269 (2.)
4 Bryggeri Helsinki Sofia 3.75/88 (6.)
5 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.71/55 (3.)
6 Malmgård Barley Wine 3.70/70 (4.)
7 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.69/76 (8.)
8 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.69/137 (5.)
9 Plevnan Siperia 100 3.68/21 (-)
10 Laitilan Kievari Imperiaali 3.68/147 (7.)

Listalle on noussut kaksi uutta olutta: Pyynikin Bourbon BA Imperial Stoutia ja Plevnan Siperian 100-versiota ei voi pitää yllättävinä niminä tuntien RB:n imperial stout -painoitteisuuden. Top10-sijan saivat luovuttaa nyt Malmgårdin X-Porter (sijalla 11) ja Vakka-Suomen Panimon Savu Kataja (18.). Savu Kataja on tippunut yllättävänkin alas vaikkakin sen pisteet ovat laskeneet vain hiukan (3.65 -> 3.63).

Selvä trendi on nähtävissä siinä, että top10-listalle vaaditaan entistä kovemmat pisteet. Vuonna 2014 riitti 3.55, vuonna 2016 3.65 ja nyt siis 3.68. Tuolla 3.55-arvolla irtoaisi nyt vasta sija 35. Tätä osittain selittänee painotetun keskiarvon reittausmäärän huomioon ottava laskutapa.

Kärjessä jatkaa siis Plevnan Siperia. Sen pisteet ovat kuitenkin hieman laskeneet (3.94 -> 3.90) kun taas Koffin Porterin pisteet ovat pysyneet samana. Koff on saanut yllättäen 1,5 vuodessa vain 15 uutta reittausta (vs. Siperia 39). Eikö tuoretta Porteria viedä enää Yhdysvaltoihin? CCCCC:n pisteet nousivat hieman (3.68 -> 3.69), mutta sijoitus laski kolme pykälää. Sofia sai paljon lisää reittauksia (33 -> 88) ja painotettu keskiarvo nousi 0,09 pistettä samoin sijoitus pari pykälää.

Viime kerralla Hiisin Herraskainen oli sijalla 50 pistein 3.41. Nyt tuohon tarvittiin 3.51 (Plevnan Severin IPA).

Top50 panimoittain on aina mielenkiintoinen, sulussa on muutos viime kertaan:

Hiisi 7 (-2)
Pyynikin Käsityöläispanimo 5 (+4)
Panimoravintola Beer Hunter’s 5 (-5)
Plevna 4 (-3)
Ruosniemen Panimo 4 (+3)
Malmgård 3 (-3)
Maistila 3 (+1)
Bryggeri Helsinki 2 (+1)
Laitila 2 (+1)
Humalove 2 (uusi)
Maku 2 (0)
Tuju 2 (uusi)
Sinebrychoff 1 (0)
Vakka-Suomen Panimo 1 (0)
Hollolan Hirvi 1 (0)
Lammin Sahti 1 (uusi)
Stadin Panimo 1 (-3)
The Flying Dutchman 1 (0)
Cool Head Brew 1 (uusi)
Sonnisaari 1 (uusi)
Fat Lizard 1 (uusi)

Hiisillä mukana on neljä Iku-Turso-varianttia. Ruosniemeltä mukana on Vuorineuvosta neljässä eri muodossa. Pyynikinkin kaikki entryt ovat vahvoja imperial stouteja. Muutenkin erilaiset variantit hyvistä oluista tahtovat nousta myös listoille.

Yleisesti ottaen uudet Untappdillä ipoilla jylläävät panimot eivät Ratebeerin listoilla juhli, mutta muutostakin kuitenkin tapahtuu pikku hiljaa. Painotettu keskiarvo ei suosi hetken pienen piirin saatavilla olevia suosikkeja.

Peräti 21 panimoa sai nyt oluita listalle. Viimeksi luku oli 17. Uusia listalla olivat Humalove, Tuju, Lammin Sahti, Cool Head Brew, Sonnisaari ja Fat Lizard. Vanhat suosikkipanimot ovat menettäneet osuuksiaan kolmessa vuodessa: Beer Hunters 11->6, Plevna 9->4, Stadi 8->1 ja Malmgård 6->3. Viime vuoden listalla olleista ovat pudonneet Teerenpeli ja Mathildedal.

Olutoppaan vuoden panimoksi valitsema Sonnisaari on TOP50-listalle saanut vain Leskinen M:n, jota itsekin pidän panimon parhaana oluena. Leskisen pisteet olivat 3.53. Huomioidaan kuitenkin Top50:n tuntumasta Sonnisaaren Aasi (3.51), Tippa (3.51), Juomahammas I (3.5) ja Humalaja (3.47) potentiaalisina listanousijoina.

Osa uusista panimoista kärsii pienistä reittausmääristä. Tujun Vermont Ravit 2:n “oikea” keskiarvo on 3.84. Saman panimon Lesoilu-stoutin keskiarvo on 3.96! Vermont Ravien pisteet kertovat kuitenkin siitä, että IPA:llakin voi olla mahdollisuudet nousta ihan kärkeen. CCCCC:hän siellä on pyörinyt jo vuosikausia.

Olutoppaan vuosiäänestykset 2017


Verkkosivusto Olutopas.info järjesti perinteiseen tapaan vuosiäänestyksen vuoden 2017 parhaista. Jostakin syystä äänestäjien määrä on tippunut ns. takavuosista, joten palkintosijoille saattoi päästä vaatimattomillakin äänimäärillä.

Vuoden Olut 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 33 8 4,13 Sonnisaari Humalaja
2. 24 7 3,43 Nøgne Ø #100
3. 23 6 3,83 Omnipollo Noa Pecan Mud Cake – Bourbon

Vuoden olut -kategoriassa sai äänestää kaikista maailman oluista mieleisintään. Oma suosikkini taisi olla sijalle kolme tullut Noa Pecan Mud Cake. Kärkikaksikko oli hieman yllättävä: Humalaja oli esillä jo vuoden 2016 lopussa “Suomen ensimmäisenä Vermont Ipana” (mitä se ei oikeastaan ollut) ja Nøgne Ø #100 on jo vanha klassikko. “Satkun” nykylaadustakin olen lukenut jonkin verran vähätteleviä kommentteja, tosin Ratebeerin pisteet eivät tue väittämää laadun laskusta. Viime vuonna #100 oli vasta 13..

Paras suomalainen Olutkauppa 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 126 26 4,85 Pien
2. 40 9 4,44 K-Citymarket Tampere Linnainmaa
3. 21 6 3,50 Flinda – Juomapuoti

Ansaitusti Pien voitti taas sarjan murskaavasti. Tamperelainen “versio” Flinda oli kolmas – ehkä hiukan hassusti, sillä kauppa on ollut auki vasta pari viikkoa. Helsingissä Koo-kaupoista Ruoholahti on ollut viime vuosina Kamppia parempi.


Vuoden Olutmaahantuoja 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 59 13 4,54 Diamond Beverages
2. 51 13 3,92 Brew Seeker
3. 34 10 3,40 Pikkulintu

Kärkikaksikko oli sama kuin viime vuonnakin, mutta Pikkulintu ohitti nyt Servaalin. Pitää kuitenkin muistaa, että sekä Brew Seeker että Servaali ovat osa samaa konsernia, joten Momentin Groupin yhteisäänimäärä oli erittäin hyvä.

Vuoden Panimo 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 51 11 4,64 Omnipollo
2. 45 14 3,21 Põhjala
3. 41 12 3,42 Sonnisaari Panimo

Vuoden panimosarjassa pyöri paljon kotimaisten panimoiden nimiä vaikka ulkomailta luulisi laatupanimoita löytyvän yllin kyllin äänestettäväksi. Sonnisaaren ystävät äänestivät panimon tässäkin sarjassa kolmanneksi. Omnipollo ja Põhjala vaihtoivat paikkoja viime vuoteen. Äänestäjien määrässä näkyi kyllä totaalinen romahdus tässä sarjassa. Viime vuonna voittajalla oli 51 äänestäjää. Vuoden 2017 pronssimitalisti Founders oli nyt neljäs.

Paras suomalainen Panimo 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 93 27 3,44 Sonnisaari Panimo
2. 81 21 3,86 Cool Head Brew
3. 62 20 3,10 Panimo Hiisi

Kärkipäähän sijoittuneet panimot ovat varsin hyvin esillä olleita “uusia panimoita”. Neljäs oli Panimoyhtiö Tuju ja viides Maistila. Sijoitukset olivat mielestäni hyvin ansaittuja. Viime vuoden kakkonen Bryggeri Helsinki sijoittui vielä kohtalaisesti seitsemänneksi. Räväkällä imagollaan ja oluillaan Untappd-kansaa villinnyt Fat Lizard jäi ehkä yllättäen sijalle 14.

Vuoden Olutravintola 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 60 15 4,00 Sori Taproom
2. 51 12 4,25 Olutravintola Pikkulintu
3. 42 9 4,67 Olutravintola Konttori

Viime vuonna avattu Sori Taproom nousi ansaitusti ykköseksi. Nyt on mielenkiintoista seurata säilyykö taso jatkossakin. Kestomenestyjä Pikkulintu on taas ehkä uuden omistuspohjan innostamana nostanut profiiliaan ja paransi yhdellä sijalla vuodesta 2016. Konttori hankki uudet hanalinjastot ja on myös ansaitusti kärkipäässä. Vuoden 2016 voittaja One Pint Pub tipahti viidenneksi – ehkei sitä miesten vessan lukkoa olisi sittenkään kannattanut korjata? Ja muuten: nähdäänkö tänä vuonna Sonnisaari-Pien-Sori Taproom -kollabraatio-olut?

Paras suomalainen Olut 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 47 14 3,36 Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout
2. 40 12 3,33 Hiisi Ikiiurso (Oloroso BA 2017)
3. 28 9 3,11 Sonnisaari Humalaja

Sarjan sijoitukset eivät noudattaneet vuoden olut -sarjan kotimaista järjestystä. Humalajalla oli tässä äänestyksessä vain yksi äänestäjä enemmän kuin geneerisessä luokassa. Pyynikin Bourbon impyn voittoa ei voi yllätyksenä pitää. Top tenissä Hiisillä on neljä olutta ja Tujulla kaksi.

Paras maitokauppaolut 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 35 8 4,38 Stone Go To IPA
2. 32 8 4,00 Beer Hunter’s Mufloni APA
3. 28 7 4,00 Cool Head / Pien / BrewDog Helsinki Haziness
28 8 3,50 Founders All Day IPA

Sarjassa äänestettiin melko tasaisesti kotimaisia ja ulkomaisia oluita. Viime vuonna laajalla rintamalla pärjänneet Olvin oluet (neljä top14:ssa) saivat nyt vain hajaääniä jos niitäkään. Stone Go To IPA:n menestys ei ole ihme, sillä sen saatavuus on ollut hämmentävänkin hyvää (kuten Arrogantinkin). Sen sijaan kolmostilalla ollut Cool Headin tuote oli pelkästään Pienissä (ja BrewDogissa) myynnissä.

Suomenkielisten olutblogien TOP4 oli täysin sama kuin vuonna 2016 (Arde arvioi, Olutkoira, Bönthöö Bönthöö, Tuopillinen). Jopa suhteelliset äänimäärät olivat varsin lähekkäin toisiaan. Voidaan siis todeta suomalaisen olutblogiskenen olevan varsin vakiintunutta. Itse luen eniten juurikin edellä mainittuja neljää blogia.

Humalablogistin olutvuosi 2017

Jan “fonefan” Bolvig, Mika Tuhkanen (Beer Hunter’s) ja Patrik “oh6gdx” Willför (Kvarken Brewery).


Vuosi 2017 on kääntymässä loppua kohden. Yleensä olen tässä kohtaa listaillut vuoden parhaita oluita, mutta tällä kertaa päätin käydä olutvuottani 2017 läpi kuukausi kuukaudelta. Olutharrastuksen suhteen vuosi on ollut tähän asti “uran” vilkkain, sillä paljon erilaista tapahtumaa ja olutta on mahtunut vuoteen.

Tammikuu

Tammikuu ei ollut tipaton vaikka kovin intensiivistä harrastamista se ei ollutkaan. Päätin kuitenkin tehdä olutretken Helsinkiin ja siitä kirjoittelin blogiinkin. Tuon blogikirjoituksen jälkeen Helsingissä Sori Taproom aloitti toimintansa ja sittemmin kuulunut vakiopaikkoihini aina pääkaupungissa vierailessani. Kuukauden paras olut oli O’son hapanolut Wease the Juice, jonka 750 ml:n pullon jaoin muutamaan muun beer aficianadon kanssa Beer Huntersissa.

Helmikuu

Helmikuun alussa kirjoitin blogiini otsikolla “Pori – Suomen Portland?“, josta tuli yksi luetuimmista artikkeleista vuoden mittaan. Idea kirjoitukseen tuli kun Moose On The Loose oli käynnistelemässä panimotoimintaansa – sen myötä Porissa oli peräti viisi pienpanimoyksikköä toiminnassa. Slogan jäi hauskasti elämään. Olutexpossa porilaiset yhdistivät voimansa ja käyttivät sanontaa tiskistään. Viimeksi Shaker-lehden Moose On The Loose -tarinassa oli sama viittaus.

Helmikuun jälkimmäisellä puoliskolla talvilomailin Yhdysvalloissa. Tällä kertaa matka kohdistui New Yorkin lisäksi Teksasiin ja Louisianaan. Jälkimmäisessä osallistuimme New Orleansissa huikeaan Mardi Gras -juhlaan. Matkasta kertova blogipostaus ilmeistyi “jo huhtikuussa”.

Helmikuun paras olut oli Alkosta hankittu Thisted / Mikkeller Beer Geek Limfjordsporter.

Maaliskuu

Matkan loppuosa New Yorkissa meni vielä maaliskuun puolelle, mutta kuukauteen mahtui vielä muutakin ohjelmaan. Kävin “taas” Helsingissä ja nyt hyvällä syyllä. Brooklyn kutsui olutblogisteja Helsingin suurlähetystöön ja pitihän paikka käydä tsekkaamassa. Tapahtuma liittyi Brooklyn Sound -nimiseen musiikkikiertueeseen. Vaikka New Yorkissa tuli eteen erinomaisia Hill Farmsteadin, Other Halfin ja Threesin oluita niin kuukauden olueksi valikoitui nettikaupasta tilattu Dugges Six Ways: Belgian Coffee. Oli mahdollisesti jopa vuoden paras olut.

Huhtikuu

Huhtikuussa on perinteisesti Helsinki Beer Festival. Tänä vuonna osallistuin festareihin molempina päivinä ja hauskaa oli kuten festariraporttini kertoo. Pääsiäisen alla tein myös lauantaisen pubikierroksen Tampereella, jossa pyrin maistelemaan mahdollisimman paljon tamperelaisia/pirkanmaalaisia oluita.

Kuukauden paras olut oli kavereiden kanssa jaettu Hoppin’ Frog TORIS The Tyrant Triple Oatmeal Stout. Hoppin’ Frogin imperial stoutit eivät petä koskaan.

Toukokuu

Toukokuussa olisi ollut Mikkellerin festarit Kööpenhaminassa, mutta valitsin niiden sijaan Tallinn Craft Beer Weekendin (ja taidan tehdä saman vuonna 2018, TCBW-liput on jo hankittu). Kivaa oli Tallinnassakin, jossa oli auennut mm. Brewdog-baari. Loppukuusta järjestettiin nelipäiväinen SOPP Tampereella ja yksi päivä osui sopivasti helatorstaihin, joten sielläkin tuli vierailtua.

Kuukauden olut oli Beer Huntersin hanasta Mikkeller SpontanTripleBlueberry, mutta paljon muitakin hyviä oluita kuukauteen mahtui.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa olin taas Tampereella muun muassa maistelemassa kaimani Saksan tuonteja. Festaririntamalla tapahtui myös: Olutsatama on aina (lue: toista kertaa) hyvä syy lähteä Jyväskylään. Ylläri: kiva tapahtuma ja sääkin suosi viime kesän Olutsatamaa.

Kesäkuussakin oli hyviä oluita, ei ehkä kuitenkaan sellaisia, jotka nousivat vuoden top-listoille. Parhaan tittelin jakoivat nettikaupasta hankittu kalifornialainen Eel River Emerald Triangle IPA ja Alkosta ostettu Sonnisaaren Juomahammas II.

Heinäkuu

Heinäkuu on perinteinen kesälomakuukausi ja nyt matkasimme entiseen Gruusiaan eli nykyiseen Georgiaan. Olutta ja mielenkiintoisia paikkoja löytyi sieltäkin. Paluumatkalla ehdin piipahtamaan myös Helsingin SOPP:ssa. Sitäkin sää taisi suosia.

Kisa kuukauden oluesta olisi ollut äärimmäisen tasainen jollen olisi loppukuusta päässyt maistamaan Sori Taproomin hanasta portlandilaisen Cascaden Sang du Chênea.

Elokuu

Elokuu on nyt Suomessa täynnä olutfestareita. Vierailin peräkkäisinä viikonloppuina Turussa (Kuninkaantien panimon järjestämät olutfestivaalit), Porissa (Pub Winstonin Pienpanimo-olutjuhla) ja Tampereella (Tulli Beerfest). Nämä festarikäynnit esittelin samassa blogipostauksessa.

Festareista huolimatta kuukauden paras olut oli nettikaupasta ostettu Buxtonin Arran-tynnyrissä kypsytetty The Living End.

Syyskuu

Syyskuun alkuun mahtui vielä yhdet festarit: Otaniemen Ota Olut -tapahtuma. Ensi vuonna paikalle pääseekin kätevästi metrolla vaikkakin bussillakin matka taittui oikein näppärästi. Ota Olut oli mukana samassa tarinassa, jossa elokuunkin festivaalit. Monet kaverit lähtivät myös Lontooseen uuteen The Beavertown Extravaganzaan, mutta itselleni tapahtuman ajankohta on hieman haastava. Tampereella sen sijaan tuli taas piipahdettua.

Kuukauden olueksi valikoitui taas kaksi tynnyrikypsytettyä, jotka molemmat hankin nettikaupasta: Põhjala Cellar Series – Öö XO ja melko monesta tilaamastani Keesistä Kees Barrel Project #09/2016.

Lokakuu

Lokakuussa käytiin taas ulkomailla. Onnistuin hämmästyksekseni voittamaan Brewdogin järjestämän Beer Geek -kisan bar hopper -sarjan. Palkintona oli matka Tukholman olutfestareille, jonne reissasin lokakuun alussa. Tukholma-vinkit ja matkaraportti valmistuivat “jo” marraskuussa. Ehdottomasti olutvuoden kohokohtia. Pari viikkoa SBWF:n jälkeen olin taas Ruotsissa, nyt Nolia Beer -tapahtumassa Uumajassa. Olutexpo jäi väliin muiden harrastusten vuoksi.

Kuukauden olut oli Tukholmassa Omnipollo’s Hattissa raanasta nautittu Omnipollo Noa Hazelnut Cupcake. Vaikka Omnipollo herättää ristiriitaisia tunteita (älkää erehtykö juomaan Mango tai Strawberry Milkshake ipoja) niin NOA-sarjan oluet ovat loistavia.

Marraskuu

Marraskuussa oli kait sitten jo rauhallisempaa? No, Helsingissä tuli ainakin käytyä pariin otteeseen (työ- + huvireissu). Helsinkiläisillä on selkeä etulyöntiasema kotimaisten pienpanimo-oluiden bongaamisessa, kiitos laajan olutravintolaverkoston ja Pien-olutkaupan.

Kuukauden toinen olut oli Alkosta (Swannay Barrel Aged Orkney Porter (Isle of Arran)) ja toinen Kaislan hanasta (Plevnan Siperia 100). Nyt varmaan viimeistään huomasitte Humalablogistin mieltymyksen tynnyrikypsytettyihin oluisiin?

Joulukuu

Joulukuussa taas matkattiin. Kävin jo neljäntenä talvena peräkkäin ystäväni Patrikin kanssa muiden harrastusten parissa Inarissa ja samalla teimme oluenhakureissun Norjaan, jossa ostimme Vinmonopoletin ja paikallisten ruokakauppojen norjalaisvalikoiman kyytiin. Joulun vietin tänä vuonna Tallinnassa. Joulu Tallinnassa on olutharrastajalle hieman hankala, sillä jouluaattona ja joulupäivänä (ja kait osittain vielä toisena joulupäivänäkin) lähes kaikki olutravintolat ovat kiinni. Aatonaattona sentään ne olivat vielä auki ja joulupäivänä Koht avasi ovensa. Lisäksi kaupat olivat hyvin auki.

Paljon oli hyviä oluita lasissa joulukuun aikana. Parhaankin tittelistä jäi kilpailemaan kolme olutta: Dugges / Hunter & Sons Sidamo Dimtu, Avery Vanilla Bean Stout – Bourbon Barrel ja BrewDog Abstrakt AB:22. Taas kaksi tynnyriolutta! Dugges ja Brewdog tulivat Brewdogin lähettämän yllätyslaatikon mukana, Averyn ostin Systembolagetista.

Eli paljon ehti tapahtumaan vuoden 2017 aikana! Hyvää uutta olutvuotta 2018 blogin lukijoille!

Nolia Beer 2017 ja Uumaja-vinkit

Muutama viikko Tukholman olutfestareiden (SBWF) jälkeen Humalablogisti matkasi ensimmäistä kertaa Uumajaan Nolia Beer -olutfestivaaleille. Uumaja olutkohteena on sinänsä tuttu, sillä olen siellä päiväreissulla käynyt kaverini Patrik Willförin kanssa parin viime vuoden aikana useasti. Nyt matkasin Patrikin kanssa pidemmälle torstai-sunnuntaimatkalle, sillä Patrikin Kvarken Brewery -panimo oli mukana festareilla.

Nolia Beer 2017

Meno Uumajaan

Uumajaan on kätevintä mennä päivittäin kulkevalla Wasalinen laivalla. Päivämatkaajalle sopivasti torstaista lauantaihin laiva lähtee aamulla yhdeksältä Vaasasta ja palaa kello 18 Ruotsin aikaa Vaasaan. Tämä talviaikataulun mukaisesti. Kesällä laiva lähtee tuntia aiemmin Vaasasta ja palaa Uumajasta kolme tuntia myöhemmin. Wasalinella on välillä hyviä kampanjatarjouksia lipuista. Laivalla itsessään ei ole paljoa tekemistä muuta kuin kahvin/oluen nauttiminen kuunnellen mahdollisesti trubaduurin esittämiä sulosävelmiä. Pubissa on Stallhagenin hana ja mm. Franziskaneria. Laivassa on pieni kauppa, josta saa mm. Bocksin oluita.

Uumajassa satama on melko kaukana eli n. 20 km keskustasta. Mikäli et ole omalla autolla liikkeellä niin vaihtoehdot ovat taksi ja bussi. Jos olet useamman hengen porukalla liikkeellä kannattaa varata taksi etukäteen. Bussi taitaa maksaa 8 euroa (en ole käyttänyt koskaan). Vajaat puolisen tuntia suuntaansa omalla autolla tai taksilla on syytä varata.

Mikäli aikoo yöpyä Uumajassa niin hotelleja löytyy runsas valikoima kaupungin keskustasta.

Uumajan olutskene

Uumajan keskusta on mukavan kompakti ja viihtyisä. Siellä navigointi on varsin helppoa. Osa kaduista on kävelykatuja. Hyvin pienellä alueella kulkee myös olutmatkaaja. Aivan ydinkeskustassa on ihan kelpo Systembolaget. Kannattaa huomata, että lauantaisin SB:t sulkevat jo klo 15. Ersbodassa olisi ilmeisesti valikoimaltaan vieläkin parempi SB, mutta se on keskustan ulkopuolella.

Ennen reissua kannattaa Uumajassa tehdä esitutkimusta eri olutbaareista, sillä ne ovat vaihtelevasti auki eri päivinä. Useimmat eivät tarjoa lounasta ja ovat näin viikolla keskellä päivää kiinni. Tämän vuoksi paras päivä vierailla on lauantai, jolloin useimmat paikat aukeavat kello 11 tai 12. Viikolla vastaavasti vasta iltapäivällä.

Hyvä lähtökohta on Lotta’s Krog, joka on Uumajan ainoa panimoravintola. Sen omat oluet ovat keskinkertaisia, mutta tarjolla on mukavasti muitakin hanaoluita sekä pullotavaraa. Paikan ruoka on myös ravinnoksi kelpaavaa. Kuten aina Ruotsissa, myös Uumajassa Bishop’s Arms on hyvä valinta. Hanoja on paljon ja pulloista löytää paikallistakin tavaraa. Rost Mat & Kaffe on pikku “lounaskahvila”, jossa on pullotavarana myös paikallisia. Kitaramuseon kahvilassa oli aikoinaan Guitars-niminen olutpaikka. Se oli edelliskerralla käydessäni suljettuna, mutta nyt taas auki Hundra-nimisenä. Hanat ovat hiukan macropainoitteisia, mutta etuna on että paikka on viikolla myös päiväsaikaan auki.

Uumajan paras olutpaikka on varsin uusi Rådhuskällaren, ruokaravintola Rexin kellarissa (Rexissä myös hyvä pullovalikoima). 12 hanaa ja sadat pullot takaavat sen, että paikassa olutharrastaja viihtyy. Netin olutmenuu antaa osviittaa. Isot pullokaapit ovat mukavasti tiskin vieressä – helppo tutkia ja valkata. Iltasaikaan suosittelen Rådhuskällareniin panostamista (ei ole päivällä auki).

Nolia Beer 2017

Kvarkenin Patrik ja Patrik

Syy tulla lokakuussa Uumajaan oli siis paikkakunnan olutfestarit, Nolia Beer. En ole ihan varma, mutta luulen että nyt festarit järjestettiin toista kertaa. Nolia itsessään on yritys, joka järjestää Pohjois-Ruotsissa kaikenlaisia messuja. Heillä on messuhalli pienen kävelymatkan päässä Uumajan keskustasta. Toki bussi tai taksikin olisi paikalle vienyt. Messuhallin vieressä on paikkakunnan jäähalli, jonka vuoksi parkkitilaa on runsaasti. Uumajan oma jääkiekkoseura on 1980-luvulla huipulla ollut IF Björklöven, joka suuruutensa päivien jälkeen on pelannut lähinnä Allsvenskania.

Ostin liput tapahtumaan etukäteen netin kautta. Lippuun kuului totutusti sisäänpääsy ja maistelulasi. Erikseen piti sitten ostaa maistelulipukkeita kassalta, joita vastaan sai olutannoksia. Itse festarit muistuttivat aika paljon Helsinkin Beer Festivalia. Erona oli lähinnä se, että paikalla olevat panimot olivat pääosin paria poikkeusta lukuunottamatta Pohjois- ja Keski-Ruotsista. Ulkomaisia oluita edusti joku maahantuoja sekä tukholmalainen Belgoklubben, jolla oli belgivalikoimaa pullosta. Muuten hallia kiersivät tutuhkosti panimoiden ja muiden kauppiaiden ständit ja niitä riitti myös keskiosaan. Ruokaständejäkin oli joitakin, mutta yllättäen kokonaisedullisimmaksi evääksi kahden päivän aikana havaittiin Mr. Panini, tuo Porin ranskalaislahja maailmalle.

Se mikä itseäni kiinnosti tapahtumassa oli se, että paikalla oli todella pieniä ja uusia ruotsalaispanimoita, joiden tuotteita ei esimerkiksi Tukholmassa ja Tukholman olutfestareilla ole näkynyt. Nimet kuten Gårdsbryggeriet 65°N, Härjedalens Bryggeriaktiebolag, Norrlandsbryggarna, Revsunds Brewery HB ja Tjers Bryggeri AB saivat kaltaiseni uusien pikkupanimoiden tuotteita metsästävän harrastajan innostumaan. Tjers Bryggeri paljastui muuten överkalixlaiseksi “Tytötkin panee”-jutuksi. Erona on tosin se, että panimon puuhanainen Frida Andersson panee ihan omassa panimossaan. Festareiden uusin panimo oli piteålainen This Is How, jonka oluita oli ensimmäistä kertaa tarjolla Noliassa. Suomesta mukana oli raippaluotolaisen Kvarkenin lisäksi Bock’s Vaasasta. Festarioluiden laatu vastasi aika tavalla vaikkapa HBF:n suomalaistarjontaa.

Tjers Bryggeri

Porukkaa oli paikalla perjantaina kohtalaisesti, lauantaina enemmän. Suurimman osan aikaa mitään yltiöpäistä jonotusta ei päässyt syntymään. Lipukesysteemi on ainakin ostajan kannalta ihan kätevä. Kassalta oli helppo käydä ostamassa lisää juomalippuja kun tarve vaati. Festareiden “oman oluen” oli valmistanut uumajalainen Beer Studio, joka viime vuonna oli valittu festareiden parhaaksi panimoksi. Panimon omistaja Darren Packman onkin vanha tuttu, jonka olutharrastajat muistanevat Beer Sweden -blogista sekä Brewdogin Pohjoismaiden ambassadorina. Beer Studion festarispesiaali Gusågo oli hiukan yllättäenkin “helppo ja kevyt” hiukan modernisoitu versio Dortmunder/Helles-tyylisestä vetokaljasta. Ensi vuoden festarioluen tulee tekemään Skellefteå Bryggeri. Skellefteå panee puhtaita, lähinnä klassisten oluttyylien oluita, joten ensi vuodenkaan Nolia-olut ei todennäköisesti tule olemaan mikään temppujuoma.

Festarit sujuivat kaikilta osin mukavasti. Tunnelmaa ei pilattu rokkibändeillä, esitelmät ja ohjatut maistelut pidettiin erillisessä tilassa. Kaksi päivää riitti juuri suurimman osan festaritarjonnasta kahlaamiseen. Lopussa alkoi jo olla pientä turnausväsymystä. Mutta jos satut liikkumaan lokakuussa 2018 seudulla, kannattaa ottaa festarit ohjelmaan.

Stockholm Beer & Whisky Festival SBWF 2017 ja SBWF käytännön vinkit

Muutaman vuoden tauon jälkeen Humalablogistilla oli mahdollisuus osallistua Pohjoismaiden suurimmille olutmessuille eli Stockholm Beer & Whisky Festivalille (lyh. SBWF, lisämääreellä with Taste Experience). Tällä kertaa reissuni sponsorina oli Brewdog, sillä satuin voittamaan aiemmin kesällä järjestetyn “Beer Geek”-kilpailun Bar Hopper -sarjan. Ihan kiva homma vaikka olin jo ennen sitä päättänyt joka tapauksessa osallistua festareille. Koska tämä oli jo ehkä kymmenes SBWF-festarini niin on hyvä aloittaa muutamalla käytännön vinkillä käytettäväksi vaikkapa ensi syksynä.

SBWF – osallistujan käytännön vinkit

– SBWF järjestetään kahtena viikonloppuna syyskuun lopussa ja lokakuun alussa. On käytännössä samantekevää kumpaan viikonloppuun osallistut. Olutvalikoima on melko sama molempina viikonloppuina, näytteilleasettajilla on omia spesiaalioluitaan molemmille viikonlopuille. Väkeä riittää myös molempiin viikonloppuihin.

– Messupäivät ovat torstai, perjantai ja lauantai. Torstai on paras päivä osallistua, koska silloin väkeä on vähiten ja tungosta vähemmän. Toisaalta lauantaina messut alkavat jo kello 11. Porukkaa on suht paljon heti avauksessa, mutta päivällä on vielä melko leppoisaa. Torstaina on myös ammattilaistunnit. Joskus aikoinaan niillekin on tullut olutblogistina akkreditoitua. Itse yleensä olen aina ollut paikalla kolmena päivänä niin, että perjantain ja lauantain illasta kun tungosta alkaa olla liikaa, on voinut lähteä kaupungille baarikierrokselle jo tuntia paria ennen messujen sulkemista.

– Liput voi ostaa etukäteen netistä (tickster.se), mutta se ei ole välttämätöntä. Lipun voi ostaa samaan hintaan myös ovelta. Lippu sisältää ohjelmalehtisen ja laadukkaan maistelulasin. Tänä vuonna lasi oli Rastalin TeKu.

– Nykyisin perusmaisteluannos on 15 cl. Brill & Co myi myös 5 cl:n annoksia. Vesipisteitä löytyy messuhallista riittävästi, niille ei yleensä ole merkittävää jonoa.

– Varaa runsaasti käteistä mukaan, kortti käy vain muutamalla näytteilleasettajalla. Ruotsalaiset voivat maksaa myös Swishillä lähes kaikilla tiskeillä. Hätätapauksesta saat käteistä kortilla infosta. Esimerkiksi ostamalla 10 SEK:n pastillirasian ja tekemällä siitä 1000 SEK:n korttiostoksen.

– Suurin osa (muttei kaikki) oluista tulee SBWF:n verkkosivuille ennen festareita. Maisteltavaa riittää, nimikkeitä lienee yli 1500 ja viskit päälle. Sen lisäksi tiskeillä saattaa olla listaamattomia festarispessuja. Sekä hana- että pullo-oluita on tarjolla. Pulloistakin kaadetaan aivan samaan tapaan maisteluannoksia kuin hanasta.

– Nämä ovat olutmessut – varsinaisia istumapaikkoja ei siis ole kuin aivan jotain hajatuoleja. Sivukäytävällä, jonka päässä ovat WC:t, on jonkin verran penkkejä, joista usein löytyy tilaa.

– Messupaikka on Nacka Strandin messukeskus. Selvästi kätevin tapa päästä paikalle on hypätä Slussenilla bussiin numero 443. SBWF:n aikaan on runsaasti ekstrabussivuoroja, joten aikataulua ei kannata tuijottaa vaan mennä laiturille katsomaan onko bussi siellä! Bussissa ei myydä lippuja – osta kioskista SL:n sininen matkakortti ja lataa siihen rahaa! Sama kortti käy sitten myös Tunnelbanassa. Messut ovat 443:n päätepysäkki, mutta hyppää pois kun kuulutetaan Cylindervägen ja suuntaa suoraan eteenpäin – tulet suoraan ns. sivusisäänkäynnille. Takaisin pääset messujen pääkäynnistä eteenpäin kävelemällä. Osa busseista ei mene suoraan Slussenille vaan tekee pidemmän kierroksen lähiöissä.

– Ole paikalla ajoissa, jos et halua jonottaa. Torstaina jono on yleensä lyhyehkö, mutta perjantaina ja lauantaina kannattaa olla jonossa jo puoli tuntia ennen avaamisaikaa. Kun ovet aukeavat, pe ja la on yleensä useamman sadan metrin jono.

Siinä siis muutama pro tips ja nyt tämän vuoden festarireissuun.

Tukholman oluthörhöilyä ja SBWF 2017

Lähdin matkaan töiden jälkeen jo keskiviikkona, sillä keskiviikkoiltana Tukholman keskustassa oli kaksi mielenkiintoista oluttapahtumaa: Monks Cafessa Per Forsbergin (Ratebeer omhper) vetämä perinteisten ja bhutanilaisten oluiden maistelu sekä Frequency Beer Worksin taproomin avajaiset. Perin maistelua varten toin Porista Alkosta hankkimaani Finlandia Strong -sahtia, sillä maistelussa oli bhutanilaisten lisäksi Sahtipajan Timo Krujkoffin sahtia ja autenttista Gotlandsdrickaa Gotlannista. Per oli Bhutanin reissultaan tuonut paria erilaista oluthiivaa, josta Monksin Charles Cassino apureineen oli pannut paria erilaista olutta, jotka yrittivät replikoida bhutanilaisia Sin Chang ja Bang Chang -tyylejä. Perin esitelmän olennaisin osa löytyy tästä artikkelista: https://loveandbarley.com/2017/08/08/so-craft-beer-is-a-thing-in-bhutan/.

Frequency Beer Works on uusi ruotsalaispanimo, jonka keskeisiä hahmoja ovat CAP Brewingissä (ja sitä ennen Sigtunalla) vaikuttanut Mattias Hammenlind sekä In Flames -yhtyeen laulusolisti Anders Fridén. Panimo avasi nyt oman taproomin Tukholman keskustaan. Paikka on itse asiassa Bierhaus-nimisen saksalaistyylisen ravintola/juottolan sisällä oma baaritilansa. Hanassa oli FBW:n oluiden lisäksi vierasoluitakin esimerkiksi Beavertownilta. Jos sattuu kulkemaan Man in the Moonin nurkilla niin kannattaa tämäkin paikka tsekata. Ei tosin MITM:n tapaan ole päivällä auki.

Torstaina alkoi sitten festarit, mutta koska ovet aukesivat vasta iltapäivän puolella, ehdin tekemään pienen Södermalm-kierroksen. Akkurat ei ole päivällä auki, mutta Oliver Twist on, joten ensin sinne. OT:n jälkeen suuntasin Omnipollos Hattiin, jossa en olekaan aiemmin käynyt. Baari ei ole kuin muutaman minuutin kävelyn päässä OT:sta. Maistettua tuli mm. Omnipollo Noa Hazelnut Cupcake, joka on toistaiseksi vuoden paras uusi olut. Festareilla lähdin sitten haravoimaan ruotsalaisten panimoiden tiskejä yhdessä Perin kanssa. Mukana oli tosi vanhoja tuttuja kuten Nynäshamn ja Närke, mutta myös paljon uusia kuten Sahlins ja Ångkvarn. Perin kanssa tuli käytyä myös Belgoklubbenin tiskillä bongaamassa uusia lambiceja: De Camin Wilde Bosbessen ja Trosbessen sekä Boonin Oude Geuze VAT 92 eivät messuannoksina köyhdyttäneet liikaa kukkaroa. Torstaina osallistuin myös Firestone Walkerin maisteluun eli masterclassiin osana Brewdog-palkintoa. Brewdog maksoi ei vain festarien pääsyliput, mutta myös parit maistelusessiot ja illallisen messuilla lauantaina. Mitään ylimääräistä “edustamista” BD-diiliin ei kuulunut. FW master class oli kiva, sillä minulla oli maistamatta monta tämän kulttipanimon perustuotetta. Sen sijaan en pitänyt panimon perustajan pikkuveljen Adrian Walkerin esitystyylistä. Muistutti kohkauksessaan lähinnä amerikkalaista TV-saarnaajaa.

Perjantaina kiersin sitten festareita yksin. Päivän ohjelmaan kuului aamulla käynti Systembolagetissa. Kannattaa huomata, että entinen lippulaivaliike “Passagen” on nyt “PK Huset” eli se on muuttanut eri paikkaan. Lounaan söin Man In The Moonissa. Ruokajuoma Hoppin’ Frogin Gangster Frog I.P.A. maksoi enemmän kuin lounas! Festareiden ohjelmassa oli nyt osastojen kiertämisen lisäksi Thornbridgen Master Class -maistelu. Vaikka siinä olleet oluet olivat entuudestaan tuttuja, tastingin vetäjä James Buchanan oli asiallinen kaveri ja vastaili hyvin kaikenlaisiin kysymyksiin. Vaikka oli kyse markkinointiosaston miehestä, jutut menivät markkinajargonia syvemmälle. Brewdogin voimakaksikon toinen osapuoli Martin Dickie aloitti muuten oman panouransa Thornbridgellä ja oli kehittämässä Jaipurin reseptiä. Thornbridge on kovasti kasvava panimo ja Suomi tärkeä markkina-alue. Jamesin mukaan Thornbridgen cask-oluita myydään vientimaista eniten Suomeen! Festareiden jälkeen kävin pikaisesti Brewdog Södermalmilla. Varsin geneerinen Brewdog-baari, jossa tällä kertaa ei ollut kovin mielenkiintoisia vierasoluita. Baari oli sopivasti kävelymatkan päässä hotellilta.

Lauantaina ovet festareille aukeavat jo kello 11 eli aamu alkaa suoraan itse asialla. Lauantaina kannattaa ollakin ajoissa, sillä porukkaa on liikkeellä heti aamupäivän puolella ja jonoa muodostuu ovelle. Aloitin päivän Brill & Co:n tiskiltä, jossa taisi olla yli parikymmentä hanaa ja satoja pulloja tarjolla. Maistelin uudet hanat Brilliltä, jonka jälkeen kiertelin maistelemassa mm. New Belgiumia, Beavertownia, Stonea, jonka jälkeen paikkailin puuttuvia ruotsalaisia pienpanimoita. Illan Brewdog-ohjelmaan kuului maukas illallinen messukeskuksen Fazer-ravintolassa. Illallisella tapasin muita Beer Geek -voittajia. Olivat kaikki brittejä. Mukavaa porukkaa.

Sunnuntaina lento lähti vasta illalla. Aamupäivä meni reippaillessa vesisateisessa Tukholmassa. Odottelin Bishops Arms Vasagatanin avautumista kello 12. Tämä BA on “perinteisesti” paras olutravintola, joka sunnuntaina aukeaa ns. ajoissa. Hanavalikoimakin on kasvanut kovasti viime aikoina. Istuessani baarissa noin kello yhden aikaan päivällä se oli jo aivan täynnä erityisesti ruokailijoita! Ei taida tapahtua Suomessa … Illalla sitten kentälle ja 50 minuutin lento kotiin.

Thanks to Brewdog for this opportunity!

Olutuutisralli!

Olutuutisia sieltä täältä!

Craft Park Vaasa päätti ensimmäisen rahoituskierroksensa, osakkeet menivät nihkeästi kaupaksi

August von Trappe sulki Tampereella, tilalle tulossa paikka työnimellä Panimoravintola

Malmössä juostaan perjantaina olutmaili

Tamperelainen HUB Brewing -liikeidea avannut verkkosivunsa

Fullers julkaisee collabraatiosiksarin “Fuller’s and Friends”

Viron veronkorotus siirsi heti alkoholiostoja Latviaan

Brewing in the Land of the Thunder Dragon: The Farmhouse Beer Culture of Buddhist Bhutan

Tornion Panimo mukaan Lapin ympäristötalkoisiin

Viking Gracen olutristeily kiinnosti

Last Call: ZX Ventures Acquires Australian Craft Brewery; TTB Launches Another Pay-to-Play Investigation

German tax inspector breaks world record for carrying beer

London pub criticised for pint costing £13.40

Boston Beer Surges on Takeover Speculation

Olutfestarointia Turussa, Porissa, Tampereella ja Espoossa

Tämä kesä on ollut pienpanimo-olutfestivaalien suhteen ennätyksellinen. Ympäri Suomen on vietetty kuuden paikkakunnan SOPP:n lisäksi useita olutbakkanaaleja. Olutsatama tuli käsiteltyä jo kesäkuussa ja SOPP Helsinki on sen verran peruskauraa, joten käyn koosteenomaisesti läpi ne muut festivaalit joilla loppukesästä tuli vierailtua.

Kuninkaantien panimon olutfestivaali, Turku

En tiedä onko otsikon nimi festareiden virallinen nimi, mutta tuollaisena se esiintyi jossain vaiheessa Facebookissa. Tämä on uusi tapahtuma, joka järjestettiin Turun Vanhalla Suurtorilla kuten SOPP:kin pari viikkoa myöhemmin. Olutta torilla oli vain osassa aluetta, samaan aikaan menossa oli jotkut kasvisruokafestarit. Tapahtuma oli aika pieni – mukana oli vain Kuninkaantie, Koulu, Radbrew ja Humalove. Fasiliteetit oli kuitenkin viritetty vähän isompaan tapahtumaan – käytössä oli (maksullinen) maksukortti, maksullinen tuoppi (ei rahan palautusta) ja pienimmillään 0,33 litran annoskoko. Jos halusit vaikka huuhtoa kasvisruoka-annoksesi alas olusella niin maksoit siitä 2 euroa (kortti) + 4 euroa (tuoppi) + 6 euroa (juoma). Ei kovin kätevää. Itse maistoin Kuninkaantien pari olutta ja sen jälkeen join Humaloven hanoja läpi. Niissä olikin useita uusia tuotteita. Näillä spekseillä tuskin tulee lähdettyä ensi vuonna uudestaan, mutta kuka tietää.

Pienpamimo-olutjuhla, Pori

“Piireissä” näitä kutsutaan Pub Winstonin festareiksi. Järjestettiinköhän nyt jo viidettä kertaa? Kuitenkin ensimmäistä kertaa päävastuussa oli joku muu kuin Toroskan Kasper, joka siirtyi ravintolasta tuottavaan portaaseen eli Rocking Bearin pääpanijaksi. Festivaaleilla Kasperin Rocking Bear esiintyi yhdessä raippaluotolaisen Kvarkenin kanssa. Hiukan oli kesän festarisuma karsinut osallistuvia panimoita. Idässä vietettiin Kymijoki Beer Festivalia samaan aikaan. Monta viime vuosina osallistunutta oli poissa. Mukana oli kuitenkin muiden muassa lappeenrantalainen Tuju ja tuusulainen Cool Head, jotka molemmat ovat selkeästi parin viime vuoden aikana perustettujen suomalaisten pienpanimoiden kärkipäätä. Cool Head onkin kivasti päässyt esille, Tujua ei ole vielä “hypetetty” tarpeeksi (jos näin saa sanoa). Vaikka panimoita oli “vain” tusina niin itselleni uusia oluita oli tarjolla yli kaksikymmentä. Näin kuukautta myöhemmin muistan vielä mm. Reittausblogin, Moose on the Loosen ja Lindenin onnistuneen collab-sahdin. Vehnäoluista pitävä pikkuveljenikin maisteli muutamat muut tuotteet ja litki sitten loppuillan tätä sahtia. Olutraatiinkin tuli taas jouduttua/päästyä. Parhaiksi raatimme sokkomaistelussa valitsi Mufloni Azacca Pale Alen ja Tujun Foreign Export Stoutin. Ensi vuonna uusiksi.

Tulli Beerfest, Tampere

Pakkahuoneella oli nyt ilmeisesti toista kertaa Chilifestareiden yhteydessä pienpanimofestivaalit. Satuin olemaan kaupungissa muissa merkeissä niin mahdollistui muutaman tunnin festarointi täällä ennen kotiinlähtöä. Mukavat pikkufestarit olivat nämäkin. Kymmenkunta panimoa ja muutama muu juomapiste. Panimoiden joukossa muutama yllättäväkin vieras: Tanker, Stadin Panimo ja Mustan Virran Panimo. Mukana toki tamperelaiset Pyynikki, Kaleva ja Nordic sekä uusi mustalaispanimo Soundville. Soundvillen UG:lla tehdyt debyyttioluet eivät tosin vakuuttaneet. Sen sijaan Kaleva tuntuu pikkuhiljaa parantavan tekemistään. Väkeä oli lauantai-illalla varsin maltillisesti, liekö Blockfestillä ollut vaikutusta asiaan. Chilejä tuli nyt kokeiltua vain muutamassa oluessa, mutta poislähtiessä söin Treffipubin juustohampurilaisen – ei ole turhaan Suomen parhaaksi purilaiseksi mainostettu! Ensi vuonna uudestaan? Jaa-a, kuka ties. Tampereelle on Porista helppo lähteä.

Ota Olut, Espoo

Ota Olut järjestettiin nyt toista kertaa Espoon Otaniemessä. Maalaisena kuvittelin, että tapahtuma olisi ollut enemmänkin skutsissa, mutta Kampin bussiasemaltahan pääsi paikalle käytännössä vartissa. Olin mestoilla jo perjantaina tapahtuman avautuessa ja olihan siellä jo silloin muutama muukin vanha oluttuttu. Ota Olut on ilmeisesti enemmän tai vähemmän amatöörivoimin rakennettu tapahtuma ja siinä olikin tietynlaista kotikutoisuutta moniin muihin festareihin verrattuna. Panimokattaus oli varsin mielenkiintoinen. Debyyttinsä teki Espoon Oma Panimo, jonka pils oli ihan kelpo avaus. Maistila ja Sonnisaari edustivat Oulua, Virosta oli useampi verstas ja sitten suomalaisia enemmän tai vähemmän pääkaupunkiseutukytköksisiä panimoita. Uutena tukkutoimittajana Pien-olutkauppa toi festareille myös mm. Open Waterin ja Brewskin. Festareiden yleisö oli selvästi nuorempaa kuin millään muulla olutfestarilla, pääosin alle kolmekymppistä. Todennäköisesti tapahtuman sijainnilla ja mainostuksella sosiaalisessa mediassa oli merkitystä. Festariruokana söin tällä kertaa Olutsatamassa missatun Naugthy Brgerin. Hyvä oli sekin hampurilainen vaikka melko kauan sai odottaa valmistumista ei-niin-pitkässä jonossa. Ota Olut saattaa olla humalablogistin ohjelmassa ensikin vuonna.

Suomen olutfestariskenessä tällä tietoa on tulossa enää Olutexpo lokakuussa. Joulukuussa oli tosin viime vuonna muistaakseni joku tapahtuma pk-seudulla, Olutexpoon blogisti ei (taaskaan) lähde aikataulullisista syistä. Sen sijaan Tukholman olutfestareille on tarkoitus osallistua lokakuun alussa. Kävi nimittäin niin hassusti, että satuin voittamaan matkan Brewdogin Beer Geek -kilpailusta.