Mufloni Imperial Islay Stout erä #2 ja Islay Mist Mufloni Stout Cask Finish

Posted on by
Reply

Maahantuoja ja alkoholitukkuri Beverages Partners Finland Oy lähestyi vuoden tauon jälkeen Humalablogistia ja taas samalla asialla kuin silloinkin. Kannattaakin ensin lukea aiempi postaus:

Testipenkissä Mufloni Islay Stout ja Imperial Islay Stout

Eli nyt MacDuffin ja Beer Huntersin pojat ja tytöt ovat jatkaneet yhteistyötä. Mufloni Imperial Islay Stoutiahan makuutettiin MacDuffilta tulleessa tynnyrissä, jonka jälkeen käytetty tynnyri laivattiin takaisin Skotlantiin. Islay Mist -sekoiteviskierää viimeisteltiin yhdeksän kuukautta tuossa tynnyrissä. Nyt syksyn aikana julkaistaan erikoiserä Islay Mist Mufloni Cask Finish -viskiä ja batch #2, kakkoserä Mufloni Islay Imperial Stoutia. Maistetaanpas!

Beer Huntersin Islay Imperial Stoutista kirjoitin näin Ratebeer-sivustolle:

“Dark brown color, small beige head. Peat, wood, whiskey, and dark chocolate on the nose. Medium-bodied, smooth palate. Roasted but smooth, lots of whiskey and peatiness, some wood, dark chocolate, and even hints of salted licorice. The base stout reminds me of some old Mufloni imperial stouts, so it is certainly an old-school product, not like a modern BA stout. Great beer.”

Tässä kohtaa kirjoittaessani en vielä tiedä millä tavalla kakkoserä poikkeaa vuoden takaisesta erästä. Tuotenäytteenä mukaan tuli tölkki, joka käsittääkseni on viime vuotista erää (BH batch #800). Batch #2 lanseerataan sitten marraskuussa. Olut on ikääntyessään pyöristynyt kulmiltaan. Suuntuntuma on pehmeä, mutta edelleen turve, suklaa ja lakritsi ovat läsnä. Nyt alkoholin takapotku on vaimeampi, joka ehkä jopa makeuttaa yleisvaikutelmaa. Jos tulee jossain eteen ykkösbatchia, kannattaa ehdottomasti edelleen tarttua tilaisuuteen.

Niinpä mielenkiintoisempaa on tarttua viskinäytteeseen eli Islay Mistin Mufloni Cask Finish -versioon. Perusversiohan on melko edukkaasti Alkosta saatava kelpo “talousviski”, jota viime vuoden näyteen jälkeen hankin pullon omaankin kaappiin. Mutta tämäpä versio Islay Mististä jylisee oikein kunnolla!

“Turpeinen ja savuinen viski. Vähän lakritsaa myös maussa. Ei ollenkaan sellainen toffeisen makeahko kuin perusversio. Tuoksusta kyllä löytää Speysidelle ja Highlandille tyypillistä hedelmäisyyttäkin. Hiukan viljaisuutta ja vaniljaa loppuliussa. Yllättäen Mufloni Islay Stout maistuu maussa vahvastikin!”

Suosittelen ottamaan maistoon erityisesti jos Islay Mufloni maistui. Tämä on oiva pari sille. Kannattaa muuten rinnakkaisparissa maistaa viski ensin. Viski ja varmaankin myös olut ovat tulossa Alkoon syksyn aikana. Molempia on ensi kuussa saatavilla rinnakkain ainakin Panimoravintola Beer Huntersissa.

Kiitos BPF:lle ja Beer Hunters’lle mahdollisuudesta viskin ennakkomaistoon!

Testipenkissä Mufloni Islay Stout ja Imperial Islay Stout

Posted on by
1

Humalablogistia lähestyi alkoholitukkuri/maahantuoja Beverages Partners Finland Oy ja halusi ilahduttaa uusilla tuotteillaan eli porilaisen Beer Hunter’sin Islay Imperial Stoutilla ja kevyemmällä Islay Stoutilla. Mikäs siinä, tosin tässä tapauksessa kävi niin, että ennen tuotenäytteiden saapumista ehdin jo ostaa panimokaupalta samat tuotteet ja maistella ne jo alustavasti raanastakin. Mutta nyt on aika syventyä kotona hermeettisissä olosuhteissa uutuuskaksikkoon.

Porilaisravintola Beer Hunter’s on ollut osa omaa olutharrastustani sen koko ajan ja 25 vuotta täyttävän perheyrityksen tarinaa ei tarvinne tässä yhteydessä sen kummemin kerrata. Selvitetään siis mistä tässä Islay Mist -jutussa on kyse. Islay Mist on siis skotlantilainen blend whisky eli sekoiteviski, jonka tarinassa kuohuu suolainen merivesi ja tarunhohtoinen Islayn viskisaari. Islay Mistin tarinan sanotaan alkaneen vuonna 1927 jolloin John Morrison teetätti vierailleen sekoiteviskiä (koska Islayn single maltit olivat liian voimakkaita heidän makuunsa), jossa oli sekoitettu Laphroaigin turpeista single malttia sekä mallasviskejä Highlandista ja Speysidesta ja Lowlandsin jyväviskiä.

Loikataan vuoteen 1992 jolloin kolme skottikaverusta (yhden nimi oli MacDuff) perustivat viskiyhtiön nimeltään MacDuff International. He hankkivat salkkuunsa joitakin viskibrändejä, joista yksi oli Allied Domecq:lta hankittu Islay Mist. Beverage Partners tuo Islay Mistiä Suomeen (saatavilla mm. Alkossa), joten ei välttämättä ollut niin yllättävää, että Islay Mist ja Mufloni löysivät toisensa. Tiedotteen mukaan “Islay Mistin viskimestari” Scott Sneddon tiimeineen kävi alkuvuodesta Beer Huntersin panimolla Porissa osallistumassa panemisprosessiin. Scott Sneddonin nimeä googlaamalla löytyy, että hän työskentelee InchDairnien tislaamolla Glenrothesissa. InchDairnie kertoo olevansa tislaamo, joka valmistaa viskeja MacDuffille. Veikkaan siis Islay Mist -sekoituksen sisältävän ainakin InchDairnien ja Laphroaigin viskejä.

Nyt tarkastelussa olevat oluet sisältävät turvemallasta. Ilmeisesti 5,5-prosentin versio on kevyempi stout, joka on blendattu Islay Malt -caskissa olleen oluen kanssa ja 11-prosenttinen olut on “Islay Mist -viskin valmistuksessa käytetyissä tynnyreissä kypsytetty vahva stout”.

5,5-prosenttinen Islay Stout tuoksuu paahteiselta, hieman suklaiselta. Taustalta nousee turvesavun hento tuoksu. Suuntuntuma on pehmeän kaurainen. Islay-viski tuo mukaan aavistuksen savuista monimuotoisuutta. Tummaa suklaata, pehmeää paahteisuutta. Perusvireeltään tuo mieleen ammoiset Aamupala/Välipala kaurastoutit, mutta niitä tukevampana. Erikoisesti hanaversiosta en löytänyt turvesavua/viskiä juurikaan. Mielenkiintoinen maitokauppastout, tätä juo mielellään lisääkin vaikka näin kevyet stout usein eivät kovin kiinnostavia olekaan.

11-prosenttinen Islay Imperial Stout onkin sitten omanlaisensa tapaus. Tuoksu antaa selkeästi turvetta, puuta, paahteisuutta ja viskimäistä alkoholia. Runko on mallia “keskivahva”. Maussa Laphroaig tai muu Islay-viski dominoi turpeen muodossa. Muutoin puuta, tummaa suklaata ja jopa suolaista salmiakkia. Savuviski maistuu ja kuuluu maistuakin. Hyvä olut, joka myöskin tuo mieleen jotain ikivanhoja Mufloni-klassikkoja (Äkäpukki nevöfoget). Tämä on aika kaukana moderneimmista BA-oluista ja hyvä niin.

Miltäs sitten maistuu se Islay Mist -viski? Yllättäen sellaistakin oli saatavilla, joten oluiden jälkeen sekin on hyvä ottaa maistoon. Oluiden jälkeen viski tuoksuu yllättävänkin vähäsavuiselta. Sen sijaan mennään “manner-Skotlannin” puolelle: vihreää omenaa, sitrusta ja maltillisesti savua. Viski on varsin kevyt, veden kanssa ei tohdi lotrata. Maussa on turvetta ja savua, mutta yhtä lailla myös hedelmää ja fudgea. “Helppo” viski, 30 euron hinnallaan jopa kelpo “talousviski”. Se mikä yllätti on, että Islay Imperial Stout maistuu enemmän Laphroaigilta kuin Islay Mistiltä!

Imperial-versiota on saatavissa “rajoitettu erä” Alkosta. Kevyempää versiota voi odottaa löytävänsä Mufloneita jakelevista maitokaupoista. Saagan pitäisi saada myös jatkoa pari vuoden päästä, jolloin markkinoille tulee Islay Mist Beer Cask Finish -viski.

Olutta Hiidenmaalla

Posted on by
Reply

Humalablogisti käväisi vuoden 2023 kesälomansa alkajaisiksi Hiidenmaalla (viroksi Hiiumaa) Virossa. Hiidenmaa lienee suomalaisille oudompi matkakohde kuin Viron suurin saari Saarenmaa. Vajaan tuhannen neliökilometrin saarella asuu noin 8000 ihmistä. Kärdla on saaren hallinnollinen keskus ja siellä asuu 3000 henkeä. Saari tunnetaan luonnostaan, joka on säilynyt varsin koskemattomana. Saarella on hienoja hiekkarantoja ja useampi vanha majakka (Kõpu, Ristna, Tahkuna). Täsmävinkkinä Hiidenmaan Eiffel-torni!

Saarelle pääsee Rohukülan satamasta Haapsalun läheltä lautalla. Lauttoja kulkee tätä väliä kaksi: Tiiu ja Leiger. Vaihtoehtoinen tapa on lautalla Saarenmaan Triigistä Hiidenmaan Sõruun. Näppärin tapa saarella liikkumiseen on oma auto, mutta yhdistetty bussi-polkupyörämatkailu on mahdollista. Saarella on joitakin paikallisbussilinjoja. Lauttaliput on kätevintä varata etukäteen netistä.

Entäpä se olut sitten? Mielenkiintoisen saaresta tekee sen, että siellä toimii tällä hetkellä peräti kolme olutpanimoa, joiden kaikkien tuotteet ovat saavutettavissa. Ja olut hiidenmaan murteella on: ölut!

Hiiu Õlle Koda sijaitsee saaren eteläosassa Kassari Puhkekeskuksessa eli lomakeskuksessa. Alueella on erityisen hienoa merenrantamaisemaa ja jonkin verran vapaa-ajanaktiviteetteja. Panimoravintolassa on sisätilan lisäksi aurinkoinen terassi ja myös olutkauppa. Juhannuksesta kesän loppuun se on auki joka päivä. Tarjolla oli kaikkia panimon viittä perusvalikoiman olutta joko hanasta tai pullosta, myös kaupasta mukaan otettavaksi. Erikoisuutena hanassa oli mainio paikallinen sahti eli koduõlu. Se oli erinomaista. Muuten panimon oluet ovat varsin keskinkertaisia joskin juomiskelpoisia. Hiiu Õlle Kodan oluita löytää myös aika hyvin saaren ruokakaupoista toisin kuin kahden muun panimon tuotteita.

Hiiumaa Pruulikoda panee oluitaan saaren pääpaikkakunnalla Kärdlassa. Panimo meni COVID-19:n aikana konkurssiin, mutta ilokseni huomasin ennen reissua että paneminen oli aloitettu uudestaan alkukesästä uusin voimin ja oluin. Oluita on tarjolla panimon ravintolassa: Hiiumaa Pruulikoda Resto, Vabaduse 15, Kärdla. Paikka on oikein viihtyisä, hiukan gastropub-tyylinen. Ruoka oli hyvää joskin Viron mittapuulla hiukan hintavaa ja purilainen oli – vain purilainen. Omia oluita on nyt kolme: Suveöö, Ehapuna ja Paradis – kaikki ovat lagereita! Laatu oli varsin kelvollinen. Oluita saa näköjään myös pullosta, joten ehkä tulevat eteen jatkossa myös Kärdlan ruokakaupoissa tai muissa ravintoloissa.

Viscosa Brewery oli ennen matkaa täydellinen jokerikortti. Minulla ei ollut muuta kuin osoite panimolle. No paras tapa oli tietenkin hankkiutua ilmoitettuun osoitteeseen Kõrgessaaren kylässä. Kõrgessaaressa paljastui, että Viscosa on kylällä sijaitsevan tehdasalueen nimi. Nimi juontaa juurensa siitä, että 1900-luvun alussa sinne perustettiin tehdas, jonka tarkoitus oli valmistaa viskoosi-silkkiä. Kohdeosoitteesta löytyi rakennus, jossa panimo ehkä on, mutta ei mitään sen kummempaa. Mutta rakennuksen vieressä oli iso rapautunut neuvostoaikainen tehdas, jonne osoitti iso kyltti, jossa tekstit Viscosa Art Cafe ja #Viscosabrewery Eesti parim õlu. Tuurit eivät loppuneet tähän vaan vanhaan tehtaaseen oli perustettu taidekeskus, jossa juuri oli meneillään taidenäyttelyn avajaiset ja siinä yhteydessä Art Cafe oli auki! Art Cafesta löytyi kokonaiset neljä Viscosa-hanaa! Vehnäale ei ollut kovin hyvä, mutta kolme tarjolla ollutta APA/IPA:a olivat oikein mainiota juotavaa. Henkilökunta kertoi panijan olevan muissa töissä (ilmeisesti merellä), mutta Viscosan suunnitelmissa on taproomin avaaminen. Oluenmetsästäjälle hienoja hetkiä!

Aiemmin toimi myös Hiiu Käsitööõlu -niminen mustalaispanimo, mutta sen oluet valmistettiin Tallinnan seudulla ja Belgiassa. Se on lopettanut toimintansa.

Oluttrendit vuonna 2023

Posted on by
Reply

Vuonna 2023 olutmarkkinoilla ennustetaan näkyvän useita mielenkiintoisia oluttyyppien trendejä. Tässä on muutamia oluttyyppejä, joita ennustetaan olevan erityisen suosittuja tänä vuonna:

  1. New England IPAT: New England IPAT ovat olleet suosittuja viime vuosina, ja tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi näiden oluttyyppien suosioon. New England IPAT tarjoavat pehmeän ja hedelmäisen maun, jota saadaan aikaan käyttämällä erityisiä humalalajikkeita.
  2. Saison-olut: Saison-olut on pitkään ollut suosittu oluttyyppi, ja tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi sen suosioon. Saison-olut tarjoaa katkeran ja hedelmäisen maun, jota saadaan aikaan käyttämällä erityisiä humalalajikkeita. Monet panimot ovat jo aloittaneet erikoiserien valmistamisen, jotka yhdistävät saison-oluen ja IPAn makuyhdistelmään.
  3. Porter: Porter-olut on tumma ja maultaan täyteläinen oluttyyppi, joka on saanut suurta suosiota viime vuosina. Tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi porter-oluiden suosioon. Porter-oluita valmistetaan usein tummista maltaista, ja ne tarjoavat makua, joka on sekä täyteläistä että kahvista.
  4. Stout: Stout-olut on tumma ja maultaan täyteläinen oluttyyppi, joka saa makunsa erityisestä tummasta maltaasta. Tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi stout-oluiden suosioon. Monet panimot ovat jo aloittaneet erikoiserien valmistamisen, jotka sisältävät esimerkiksi erilaisia pähkinöitä tai marjoja antaen olutlajikkeelleen erityisen maun.

Lopuksi vuonna 2023 ennustetaan näkyvän kasvava trendi erikoiserien valmistamisessa. Monet pienpanimot ovat jo alkaneet valmistaa erikoiseriä, jotka sisältävät esimerkiksi erilaisia yrttejä tai marjoja.

Artikkelin sinulle tarjosi ChatGPT.

Mallaskosken vahvat ja synkät

Posted on by
Reply

Mallaskosken panimo lähestyi humalablogistia näytelaatikolla teemalla tummat ja tuhdit oluet. Panimo aloitti näiden vahvojen tuotteiden tekemisen vuonna 2018 ja se on nyt tuottanut kuusi erilaista tynnyrikypsytettyä olutta. Näyteissä oli mukana kaksi “pohjaolutta” ja kolme tynnyrikypsytettyä versiota. Kaikki viisi ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta uusintamaisteluun otin ne mielellään sillä tiesin laadun olevan erinomainen. Tässä muistiinpanoni oluista maistelujärjestyksessä:

Mallaskoski Cerberos

Bourbonissa kypsytetty 11,8% imperial stout. Väri on tummanpuhuva. Oluessa on ruskea pieni vaahto ja intensiivinen paahteinen tuoksu, jossa bourbonin makeutta. Muhkea runko. Paahdetta, runsaasti salmiakkia, vaniljaa, viskiä, lempeää alkoholia, ehkä puuta. Kompleksinen muhkea talven lämmittäjä. Hyvin samankaltainen kuin vuonna 2020. Salmiakki on tässä oluessa selkeä erottava tekijä.

Mallaskoski Black Imperial Rye

Imperial Rye Stout -pohjaolut, jossa 11,4% alkoholia. Olen tätä maistanut jo vuonna 2016 Tallinnan olutfestareilla, jossa Mallaskoski on vakiovieras. Oluessa on tumma ruskeaan vivahtava väri ja rukiisen leipäinen tuoksu, aavistuksen paahteinen. Vahva runko, mutta Cerberosta ohuempi. Ruismaltainen, suoraviivainen, paahteinen, rapsakka humalointi ja pientä makeutta. Suoraviivainen jykevä ruisolut, jossa omaa selkeää persoonaa.

Mallaskoski Barley Wine

Barley Wine -pohjaolut, jossa on käytetty Viking Maltin erikoismaltaita (Red Active ja Pilsner Zero). Alkoholia tukevat 12,0%. Oluessa on tumman punertava väri ja toffeinen ja maltainen aromi, häivähdys humalaa. Tukeva runko. Maussa on toffeeta, rusinaa ja melko rapsakka humalointi, yhdistettynä alkoholin potkuun. Täyteläinen suoraviivainen tuote – ehkä humalointinsa vuoksi melkeinpä American Strong Ale kuin aivan perinteinen Barley Wine.

Mallaskoski Oidipus

Oidipus on Bourbon-tynnyrikypsytettyä Imperial Ryeta. Alkoholia 13,4%, Oluessa on tumma opaakki väri ja beige pysyvä vaahto. Aromissa on mausteista ruisimppiä, vähän puuta ja toffeeta. Runko on keskivahva. Imperial Rye pilkistää alta, mutta tynnyristä makeampana, vähemmän paahteisena ja eikä niin humaloituna. Toffeista makeutta, ei niinkään bourbonille tyypillistä vaniljaa. Ok olut, mutta melkein pidän enemmän normiversiosta.

Mallaskoski Kronos

Olut on alun perin yhteistyöolut Maistilan kanssa: rommitynnyrikypsytetty barley wine, alkoholia 14,0%. Kronos on tummanpunainen olut, josta valo kuultaa läpi, pieni beige vaahto. Aromissa on maltaisuutta, hedelmää – jopa punaviinimäistä rypälettä, alkoholia, makeutta toffeen muodossa, ei ehkä tunnistettavasti rommia. Alkoholipitoisuuteen nähden keveähkö tynnyröinnin ohentama runko. Mallasta, tummaa hedelmää, alkoholin purentaa (joka sopii tällaiseen), rommiakin, ehkä rusinaa. Kuten pohjaoluensa: suoraviivainen, tynnyröinti tuo makeutta ja alkoholia ja laimentaa katkeroita. Tiettyä viinimäisyyttä, rommi ei mitenkään korostetun esillä.

Kuten sanoin: nämä kaikki ovat erittäin hyviä oluita – aiemmin ja nyt uusintamaistelussa. Mallaskoski taitaa perinteisen tynnyrikypsytyksen – hyvä niin – kaikkien ei kannata tehdä ybermakeita diabetes-stouteja.

Jos jonkinlaiseen järjestykseen nämä laittaisi niin se olisi: Cerberos, Kronos, Barley Wine, Black Imperial Rye, Oidipus. Näistä Cerberos on huippu, loput neljä käytännön tasoissa.

Oluiden saatavuus on hyvä: Alkon tilausvalikoimasta löytyy hyvällä hinta-laatusuhteella (6-7€ pullo).

Suomen Paras Olut kilpailu 2021

Posted on by
Reply

Suomen Paras Olut -kilpailu on taas järjestetty. Kisassa pärjäsivät seuraavat:

Vuoden olut: Runaway NEIPA 7,1 t% (Olarin Panimo)

12 sarjaa

Vaalea lager

  1. Prykmestar Keller (5 t%, Vakka-Suomen Panimo)
  2. Captain Marshall (5 t%, Kotka Steam Brewery)
  3. Saimaa Classic Lager (4,5 t%, Saimaa Brewing Company)

Pils

  1. Sulku Pils (5,2 t%, Kanavan Panimo)
  2. Saimaa Classic Pils (4,5 t%, Saimaa Brewing Company)
  3. Lapland Pilsner (5,2 t%, Tornion Panimo)

Tumma tai värillinen lager

  1. Bock’s Dunkel (4,9 t%, Bock’s Corner Brewery)
  2. Brewer’s Organic Yövesi Dark Lager (4,5 t%, Saimaa Brewing Company)
  3. Savuolut James (5,2 t%, Koskipanimo)

Vaalea tai keskitumma ale

  1. Pihamaan Sahti (9 t%, Pihamaan Panimo)
  2. Double Doc Emeritus (8,5 t%, Panimo Honkavuori)
  3. Loviatar (11 t%, Panimoyhtiö Hiisi)

IPA ja APA

  1. Runaway (7,1 t%, Olarin Panimo)
  2. Mallaskoski Hazy IPA (5,5 t%, Mallaskoski)
  3. Top 2 Bottom (8,3 t%, Olarin Panimo)

Stout ja portteri

  1. Ikiiurso (12 t%, Panimoyhtiö Hiisi)
  2. Comfortably Indulgent (11 t%, CoolHead Brew)
  3. Waahto Brewery Kahvi Stout (7,4 t%, Waahto Brewery)

Vehnäolut

  1. Vehnä (4,7 t%, Hailuodon Panimo)
  2. Dandelion Dreams Witbier (4,9 t%, RPS Brewing)
  3. Groteski (3,2 t%, Iso-Kallan Panimo)

Maustamattomat ja maustetut hapanoluet

  1. Zesty Case (5,3 t%, Olarin Panimo)
  2. Nasty Granny (4,1 t%, Olarin Panimo)
  3. Is it me you’re looking for? (3,8 t%, Linden Brewery)

Maustetut oluet

  1. Party Smoosh (5 t%, CoolHead Brew)
  2. Lycanthropy (6,6 t%, Panimoyhtiö TuJu)
  3. La Caliente Valentina (8 t%, Pyynikin käsityöläispanimo)

Kypsytetyt oluet

  1. DBA Big Momma (10,4 t%, Olarin Panimo)
  2. Taiga Whisky (10,7 t%, Panimo Honkavuori)
  3. Katariina Imperial Barrel Stout (9 t%, Stadin Panimo)

Alkoholittomat ja vähäalkoholiset oluet

  1. OLVI Rye Mild Neipa (2,8 t%, Olvi)
  2. Malmgård Oat Ale (0,5 t%, Malmgårdin Panimo)
  3. Crisp Lager (0,0 t%, Sinebrychoff)

Muut oluet

  1. Kaksi Kotia Vailla Humalaa (5,6 t%, Fiskarsin Panimo)
  2. Tuco (7 t%, Iso-Kallan Panimo)
  3. RyeWine (9,5 t%, Kimito Brewing)

Vuoden 2020 parhaat oluet

Posted on by
Reply

Humalablogisti matkusteli sattuneista syistä vähän vuonna 2020, mutta ehti maistamaan silti (ainakin) 1143 uutta olutta. Tässä on blogistin parhaat näistä vuonna 2020:

  1. taso
     Hoppin’ Frog Re-Pete 2X American Imperial Brown Ale
    Sori Laudatur XIX
  2. taso
    Mikkeller Beer Geek Vanilla Maple Cocoa
    St. Hallvards Luse-Frants
    Põhjala Cellar Series – Cocobänger BA
    BrewDog Cocoa Psycho Espresso
    Hoppin’ Frog Barrel Aged Frogichlaus
    BrewDog Paradox Grain 2020 (13% – Schrödinger’s Stout)
    Sonnisaari Aasin Potku
  3. taso
    Mikkeller Tweaker
    BrewDog O-G Hazy Jane (7.2%)
    Heart of Darkness Eloquent Phantom Imperial Stout
    Burnt Mill Rosetta Cone West Coast IPA
    Boundary The Envy Of All
    FrauGruber Green is Lord
    Lehe Harassment by Stout
    Evil Twin / Jackie O’s You’re in the Jungle Baby!
    Põhjala Moonraker: Mosaic & Galaxy DDH IPA
    Kimito Wee Heavy
    Jopen Houten Haarlemmer #5
    Stigbergets Triple Dry Hopped Amaaazing Haze
    Big Belly Liquid Desserts 08 – Salted Fudge Hazelnut Brownie Porter
    De Molen Rasputin Gin BA
    Northern Monk Patrons Project 14.06 Can of Whup Ass
    Hop Hooligans Exotic Energies
    Atrium Thunder

    Rocking Bear Malminpää Imperial Stout
    Malmgård Islay Stout
    Maku Imperial Stout BBA Vintage 2020
    Beer Hunters Mufloni Piparitaikina Stout Barrel Aged
    Maistila Buli
    Burnt Mill / Mikkeller The Weight of Brunch (Bourbon BA)
    Mallaskosken Double Dry Hopped Double IPA
    Gamma Tendril
    Kahakka Barrel Aged Baltic Porter

Vuoden parhaiden kotimaisten joukossa oli siis monta yllätysnimeä. Parhaat suomalaiset 2020: Sonnisaaren Aasin Potku, Rocking Bear Malminpää Imperial Stout, Malmgård Islay Stout, Maku Imperial Stout BBA Vintage 2020, Beer Hunters Mufloni Piparitaikina Stout Barrel Aged, Kimito Wee Heavy, Maistila Buli ja Kahakka Barrel Aged Baltic Porter.

Maltaista ja parempaa uutta vuotta 2021!

OlutPori – mistä paikallista olutta COVID-19:n aikana?

Posted on by
1

Porilaiset panimot toimivat edelleen COVID-19:sta huolimatta ja kaikilla porilaisilla panimoilla on ulosmyyntioikeus. Tässä postauksessa on kerättynä mistä ja miten. Varmista panimomyymälän aukiolo Facebookista tai Instagramista, tiedot saattavat muuttua. Soittamalla voit panimolta saada ostettua noudosta sopimalla jopa virallisten aukiolojen ulkopuolella. Suosi paikallista! Osta porilaista!

Rocking Bear Brewers

Kuriirintie 12 B 9, Pori

puhelin: 044 2369692

Facebook: https://www.facebook.com/Rockingbearbrewers/

Instagram: https://www.instagram.com/rockingbearbrewers/

Verkkokauppa: https://rockingbearbrewers.myshopify.com/

Panimomyymälä auki: ti-ke 9-16 to-pe 11-17.30 ja la 12-15

Moose On The Loose Brewing Co.

Ojantie 37 nro 9-10, Pori

puhelin: 045 1361 023

Facebook: https://www.facebook.com/MooseOnTheLooseBrewing/

Instagram: https://instagram.com/mooseontheloosebrewing

Panimomyymälä auki: ma-ti 12-15, to 12-16, pe 12-18 ja la 12-15

Panimoravintola Beer Hunter’s ( Beer Hunter’s Panimo & Tislaamo )

Antinkatu 11, Pori

puhelin: 040 0869311

Facebook: https://www.facebook.com/beerhunters.fi/

Instagram: https://www.instagram.com/beerhunterspori/

Panimomyymälä / Mufloni Shop auki: ke, pe ja la 14-18

Ruosniemen Panimo – Ruosniemi Brewery

Hyveläntie 20, Pori

puhelin: 040 7725873

Facebook: https://www.facebook.com/ruosniemen/

Instagram: https://instagram.com/ruosniemen

Verkkokauppa: https://shop.ruosniemibrewery.com/

Panimomyymälä auki: to-la 12-17

Panimoiden lisäksi paikallisia ja muita kotimaisia pienpanimo-oluita myy:

Pieni Olutpuoti

Kauppahalli, Pori

puhelin: 040 8290535

Facebook: https://www.facebook.com/pieniolutpuoti/

Kauppa auki: ma-pe 11-15 ja la 10-14

Joulunalusretki Lontooseen – Hackney pub crawl

Posted on by
1

The Pembury Tavern

Nyt kolmatta joulua peräkkäin ulkomailla. Tallinna ja Amsterdam saivat jatkokseen vanhan tutun Lontoon. Lontoossakin on ehtinyt tapahtua paljon sitten kesän 2016, jolloin kaupungissa kävin viimeksi. Maanantain vapaaksi ottamalla saatiin sopiva lauantaista jouluaattoon (tiistaina) kolmen yön reissu. Mietin aluksi joulupäivänä palaamista, mutta silloin ei esimerkiksi Lontoon julkinen liikenne enää kulje.

Hotelliksi valikoitui uusi tuttavuus Point A London – Kensington, Olympia. Point A on ilmeisen uudehko ketju, joka tarjosi hyväkuntoisen vaikka pienehkön huoneen ja varsin monipuolisen aamiaisen (“mannermainen”) edullisesti. Tämä filiaali sijaitsi noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Earl’s Courtin metroasemalta ja ihan vieressä oli iso Tescon kauppa.

Vaikka tämä blogi keskittyy olueen, mainittakoot muista seikkailuista vierailut Hyde Parkin massiivisilla joulumarkkinoilla ja Saatchi Galleryn Tutankhamon-näyttelyssä. Olutmielessä tärkein kohde oli Hackney. Ratebeerin foorumilta sain vihjeen, että “Hackney on uusi Bermondsey beer mile” ja niinpä otin tämän itälontoolaisen kaupunginosan sunnuntaina käsittelyyn. Saman joukon vihjeiden perusteella kokosin potentiaaliset paikat Google-kartaksi, jonka voit avata tästä linkistä. Koska oli sunnuntaipäivä niin kaikki kartan paikat eivät olleet auki. Ja luonnollisesti aikaa (ja kuntoa) oli kiertää vain rajattu joukko reitille osuneita baareja – varsinkin yksin kiertäessä tuntuu tahti olevan hitaampi. Taktiikkana yksi tai kaksi puolikasta pinttiä per paikka.

The Pembury Tavern

The Pembury Tavern on Hackney Downsin ytimessä kivenheitto metroasemalta. Täällä olen käynyt ennenkin joitakin vuosia sitten Lontoon paikkoja RB-aktiivi Leightonin kanssa kiertäessäni. The Pembury Tavern on nimensä mukainen “perinteinen” englantilaispubi, mutta on toiminut syksyn 2018 remontista lähtien The Five Points -panimon taproomina. Panimo sijaitsee jossain nurkilla. Yleisfiilis on siis perienglantilainen, mutta hanat uusia ja olut perinteistä/modernia – siis crossoveria. The Five Pointsin Best Fuggles oli pehmeää ja mukavasti humaloitua. Ämyreistä soi mielenkiintoinen sekoitus äijärokkia, Curea ja progea.

all good beer Hackney Downs

all good beer

Seuraavaksi otin suunnan luoteeseen. Olisi ehkä kannattanut aloittaa retki täältä. Kartalta löytyy “Hackney Downs Studios” eli kyseessä on uusiokäyttöön otettuja vanhoja rakennuksia, joissa sijaitsee parhaaseen hipsteri-tyyliin käsityöpajoja, joogasaleja ja taidegallerioita. Yhdessä rakennuksista sijaitsee pikkuruinen olutkauppa/baari “all good beer”, jolla on useampi filiaali ympäri Lontoota. Samassa tilassa keskellä on asiakastilat ja seinustoilla olutbaarin lisäksi pari kanttiinityylistä ravintolaa. Kuusi hanaa tarjosivat paikallisia pienpanimoita kuten Orbitia ja Boxcaria.

Brewdog Dalston

Seuraavaksi taas 10 minuuttia kävelyä ja kohteena Dalstonin alueen Brewdog. Panokoirassa tyypilliseen tapaan tatuoidut baariminnat ja ketjulle tyypillinen industriaali/steampunk-henkinen sisustus. Hanalista oli varsin vaikuttava – 25 hanaa, joista kymmenessä Lontoon alueen panimoita. Jostain syystä Metallica soi koko vierailun ajan. Hanalistan takia ehdottomasti hyvä vierailukohde.

Red Hand

Red Hand on suoraan kadun toisella puolella. Ulkoa varsin karu, jopa huomaamaton paikka. Sisällä korkeat seinät, tummaa puuta ja punaista tiiltä – varsin persoonallista siis. Täälläkin on hyvin hanoja: kaikkiaan 20. Nyt valikoima ei rajoitu britteihin vaan mukana on muun muassa Duggesia ja Koutin pilsneriä. Oma valinta kohdistuu walesilaisen Polly’s Brew’n dipaan – moderni makea ja trooppinen näkemys asiasta. Musiikkina taas kaikenlainen vanha rock, blues and kantri.

Cock Tavern

The Cock Tavern

Dalston on eläväinen monikulttuurinen alue, jonka läpi kävelen seuraavaksi ikäänkuin takaisin lähtöpisteeseen, nyt kuitenkin Hackney Centraliin, jossa ensimmäinen paikka on Cock Tavern. Nimestä voikin päätellä, että nyt ollaan perinteisemmässä pubissa. Paikka on hieman elämää nähnyt, mutta sisällä odottaa pitkä rivi pienpanimo-olutta real alena plus useampia real siidereitä. Asiakaskunta vaihtelee pukumiehistä kaljaveikkoihin. Parin hyvän puolikaspintin jälkeen oli aika vaihtaa taas paikkaa.

Pressure Drop X Verdant The Experiment

The Experiment

The Experiment on ehkä alueen hypetetyin paikka, koska se on uudehko paikallisen Pressure Dropin ja erittäin trendikkään manchesteriläisen Verdantin yhteinen taproom. Paikka on rautatiesillan alla eli samanlainen kuin Bermondseyn panimoiden baarit. 13 hanaa jakautuvat kahden panimon välille, luonnollisesti hyödynnän tarjonnan ostamalla myös tölkkejä mukaan. Hanavalinnat osuvat Verdantiin: Neal Gets Things Done on moderni neipa ja Ply Me A River on outo tallimainen ja hedelmäinen ei-niin-west coast ipa mitä oli tilauksessa. Paikalla tietynlainen amerikkalaisten taproomien ilmapiiri. Musiikkina täällä kasariklassikot (Depeche Mode, Eurythmics) joten modernilta musiikilta on tällä kiertueella vältytty.

Hackney Church Brew Co.

Hackney Church Brew Co,

Tämä panimoravintola on heti Experimentin vieressä. Sisäänkäynnin seinusta on kokonaan lasia, joten valoisampi ja ravintolamaisempi tunnelma. Jos Experimentissä oli vain pari asiakasta niin täällä on tupa täynnä. Sunday Roast on ilmeisen suosittu. Savuisen lihan tuoksu toikin veden kielelle, mutta nyt ei ollut aikaa jäädä aterialle. Hackney Churchilta valinta kohdistui imperial stouttiin: paahteisuutta ja lakritsia mutta varsin yksinkertaisessa muodossa.

Cloudwater Brew Co. Tap

Cloudwater

Kello alkoi olla sen verran, että oli aika liikkua pois Hackneysta. Hyppäsin siis overgroundiin, vaihdoin metroon ja olin 40 minuuttia myöhemmin Bermondseyssä. Hypepanimo Cloudwaterin uudehko taproom Lontoossa oli nähtävä ja se on auki myös sunnuntaisin. Cloudwaterin vierestä löytyy Moor ja Brew By Numbers, joista ainakin ensin mainittu olisi ollut myös auki. Clouwater pitää matalaa profiilia: ulkona ei mitään isompia kylttejä tai mainintoja – salakapakkameininkiä, olutmenu ainoastaan paperille printattuna. Pari maistettua Cloudwateria eivät oikein osuneet makuhermoon: Removing Bines and Leaves? Or Collecting Flowers?:sta puuttuivat kaikki hyvän hopfenweissenin ominaisuudet ja One Slice To Yule Them All oli viinaa ja piparitaikinaa.

Pubryöminnän pituus oli siis lopulta kahdeksan paikkaa, joista jokaisessa kannatti kyllä käydä. Ajan ja ajankohdan takia jäi useita paikkoja ensi kertaankin.Tsekkaa siis edellä mainittujen lisäksi ainakin nämä Hackneyn ja Bethal Greenin/Shoreditchin paikat:

The Axe, Clapton
Brew Club, Bohemia Pl
Mother Kelly’s Bottle Shop, Stoke Newington ja Well’s Street
Old Street Brewery & Taproom, Gales Gardens
BOXCAR Brewery & Taproom, Birkbeck St
The Mechanic Brewery & Taproom, Cudworth St
Taproom by Bethnal Green, Bethnal Green
The Kings Arms, Buckfast St
BrewDog Shoreditch, Shoreditch
Goose Island Brewpub London, Shoreditch

Humalablogistin olutvuosi 2019

Posted on by
Reply


Humalablogi vietti vuonna 2019 melkoista hiljaiseloa: juttuja syntyi vain neljä. Sen sijaan Facebookin puolella olen yrittänyt aktiivisesti jakaa kiinnostavia olutaiheisia linkkejä. Lyhyempää kerrontaa erityisesti matkoilta löytyy Instagramista, jossa kannattaa ottaa @tbonethebeerhunter seurantaan.

Vuosi 2018 oli sen verran aktiivinen muun muassa olutfestivaalirintamalla, että tarkoituksella vähensin noissa bakkanaaleissa rymyämistä vuonna 2019. Ohjelmassa olivat lähinnä Tallinnan Craft Beer Weekend (lippu hankittu myös vuodelle 2020), Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki ja Pub Winston festarit. Keväällä olutmatka suuntautui Kanadaan sisältäen piipahduksen New Yorkiin. Kesäloman vietin kiertämällä Suomen luontoa, jonka vuoksi “olutsaldo” jäi vaisuksi. Vierailin kyllä esimerkiksi Haapala BnB’n panimoravintolassa Sotkamossa! Joulun alla käväisin lomalla Lontoossa, josta on tulossa pieni raportti lähiaikoina.

Vaikka viime vuonna oli vähemmän festareita, vähemmän maistelutilaisuuksia, vähemmän ravintolakäyntejä niin kotona tuli olutta sen verran harrastettua, että vuoden saldoksi muodostui 1459 uutta olutta. Eniten näistä oli ipoja tai neipoja (238 kpl). Top maat olivat Suomi (355), USA (172) ja Norja (132).

Vuoden 2019 parhaat oluet Top7:

1. Port Brewing Santa’s Little Helper with Coffee & Cacao
1. Nerdbrewing Extends Oak Aged Imperial Oatmeal Stout – Carrot Cake Ed.
3. Interboro No More Mr. Nice Guy
3. Lervig Saskatoon Cheesecake Stout
3. Kees Barrel Project 19.04
3. De Molen Rasputin Bowmore BA
3. Prairie Birthday Bomb!

Eli ykköstilalla kaksi olutta ja jaetulla pronssilla viisi olutta. Kovin oli tummaa ja vahvaa – ei niin yllättäen. Vuoden parhaat kotimaiset olivat Ruosniemi Imperial Stout Whiskey Barrel 2019 ja Makun West Coast IPA. Panimoista, joiden oluita arvioin enemmän kuin viisi, parhaat olivat Other Half, Põhjala, Lervig, Brasserie Dieu du Ciel!, Sori ja Evil Twin.

Erittäin hyvää olutvuotta 2020 kaikille!