Olen nyt maistellut kaikki Alkon juhlavuoden erikoisoluet. Osa oli toki ennestään tuttuja, mutta nekin tuli uudelleenmaistetuiksi samalla. En tehnyt näistä vanhoista tutuista mitään tarkkoja kirjallisia muistiinpanoja tai numeroarvioita, joten käyn tässä oluet läpi vain muutamalla luonnehdinnalla. Listaus on karkea paremmuusjärjestys.
Malmgård Huvila X-Porter
Tämä vanha tuttu (ei siis todellakaan mikään uutuus) oli ennakkosuosikki paalupaikalle ja sen se myös lunasti. Paahdetun suklainen ja leipäinen porter, joka muistuttaa hiukan balttiporttereita. Tosin baltit ovat lagereita ja tämä panimo tekee ainoastaan pintahiivaoluita. Sopisi hyvin Alkon vakiovalikoimaan.
Stadin American Amber IPA
Valikoiman yllättäjä. Tässä oluessa Stadi välttänyt sen joitakin oluita aiemmin vaivanneita ongelmia: hiilihappoa on riittävästi ja humaloinnissa on riittävä terävyys ja tuoreus. Kyseessä on amerikkalaistyylinen amber ale (tai IPA), jossa karamellimainen makeus yhdistyy tasapainoisesti pihkaiseen humalointiin. Ei ehkä kaikkein persoonallisin olut, mutta tässä seurassa ehdottoman hyvä tuote. Oluesta on muuten Alkossa kolmea eri keittoa (#413-415), joissa huhujen mukaan on hieman erilainen resepti. Erot tosin lienevät hyvin pieniä.
Laitilan Kukko Pils Kellariolut
Laitilan Vahvan Pilsin suodattamaton versio jäljittelee saksalaisia kellarioluita/zwickeleitä. Perusvarma esikuviensa mukainen olut, joka yllättäen maistuu aika paljon joiltakin saksalaisilta luomuoluilta. Maussa on jonkin verran “liimamaisuutta” – uskon, että keskiolutvahvuisena tämä olisi maistunut vielä enemmän. Ainakin itse pidän normaali-Kukko Pilsiä Alkon versiota juotavampana. Näin korkealla listalla, koska tätä voisin ostaa uudelleen.
Beer Hunter’s Mufloni IPA
Beer Hunters on lyönyt itsensä läpi erityisesti jenkkityylisillä bittereillä ja ipoilla. Tässä juhla-ipassa on haettu perinteistä britti-ipaa, koska mukana on Goldings- ja Challenger-humalaa. Lopputulos on Huntersin mittakaavalla vaisuhko, “ihan kiva”-osastolla vaikka tuotteessa sinänsä ei ole vikaa. Oliskohan nyt käynyt niin, että näistä humalista ei vaan irronut potkua niin paljon kuin piti. IPA jota mummosikin joisi?
Teerenpeli Kaurakaapo
Teerenpelin kaurastoutia oli hanaversiona jo viime kesänä tarjolla mm. SOPP:ssa. Pulloversiona olut on tullut hiukan simppelimmäksi ja tuoksussa oli jotain kummaa metallisuutta. Teerenpelin oluet ovat aina olleet hyvin tehtyjä, mutta liikaakin suuren yleisön makuun sovitettuja. Niin tämäkin. Kaurakaapo voisi olla hyvä olut ruuanlaittoon – niihin resepteihin, joissa käytetään “jotain tummaa olutta”.
Saimaan Marsalkka IPA
Tämä olut on “alan piireissä” saanut aika kovaa kritiikkiä. Ihmettelen hieman miksi, sillä kyseessä on aivan juotava IPA, jossa on mukavan greippinen humalointi. Prosentteihin suhteutettuna vetinenhän tämä on, mutta epäilen liikkeellä olevan pulloja, joissa on jotain vikaa. Sen verran kummia luonnehdintoja olen mausta lukenut.
Vakka-Suomen Prykmestar HunajaBock
HunajaBock on tässä valikoimassa melkoinen outolintu. Hunaja on tämä oluen juttu ja arvostan sitä, että tässä on käytetty oikeaa hunajaa ja se maistuu myös aidolta. Isossa osassa maistamistani hunajaoluista maku on tehty esanssilla. Kyllähän tätäkin olisi riittänyt pikkupullo.
Stallhagen India Pale Ale
Ahvenanmaan panimon IPA:a on jo jonkin aikaa ollut liikkeellä hanaversiona. Raanasta maistettuna olut yllättikin oikein positiivisesti. Maukkaan humaloitu IPA oli kyseessä. Mutta … tämä pulloversio on aivan eri planeetalta: vaisu tuote, josta raikkaus ja rapsakkuus ovat tiessään. Hanaversio on erään jakelijan kausituotteena juuri tällä hetkellä, joten kannattaa maistaa ja verrata jos eteen sattuu.
Lammin Sahti Juhlaolut
Jostakin luin, että tämä olut olisi samalla reseptillä tehty kuin aiempi Lammin Sahdin oma juhlaolut, mutta suodatettuna versiona. Maku ainakin on hyvin samanlainen. Kyseessä on tavallaan sahdin ja oluen hybridi, joka ei kuitenkaan onnistu tuomaan sahdin hyviä makuominaisuuksia Juhlaolueen. Mieleen tulee jotkut vahvat, mutta ei niin tasapainoiset belgityyliset alet. Suuntuntumakin on kumman flätti. Tällä voisi olla paikkansa ruokapöydässä, sessio-olueksi tästä ei oikein ole.
Nokian Keisari Juhla Ale
Nokian juhlaolut on porukan oudoin. Tuoksu on outo sekoitus hiivaa, karamellia, vihanneksia ja amerikkalaista humalaa – tuskin sellaisessa muodossa mitä panija on tavoitellut. Maussa on karamellia, hiivaa, koivunlehtimäistä yrttisyyttä sekä hentoa hedelmäisyyttä. Mitähän tyyliä tämä voisi edustaa? Tanskasta on silloin tällöin tullut samankaltaisia oluita. Niitä on yleensä kaupiteltu brown alena tai ESB:nä.
Suosituimmat hakutermit:
