Humalablogisti ei ole saanut aikaiseksi tekstiä blogiinsa syksyn aikana ollenkaan. Kysymys on ollut lähinnä muista harrastekiireistä ja inspiraation puutteesta. Olutta on kyllä tullut juotua ja jopa ulkomailla (Portugali). Korjataan puute ja listaan seuraavassa syksyn aikana maistamiani kotimaisia uutuuksia, koskapa näitä arvioita ei ole missään muuallakaan. Nämä eivät ole missään nimenomaisessa järjestyksessä.

Hartwall Karjala Ykkönen
Tätä me just kaivattiinkin? Tuoksussa “pilsnereille” tyypillistä makeaa vierremäisyyttä. Luonnollisesti hyvin kevyt, kirpeä suuntuntu. Maku on myös makeahko, mutta enempi vetisen mauton eli samalla tästä puuttuvat useimmissa ykkösoluissa häiritsevät leipäiset sivumaut. Ei itse asiassa poikkea hirveästi jostain Olvin kevytoluista. Saunaoluena/lenkkijuomana varmaan kohtalainen, mutta itselle kyllä täysin tarpeeton tuote.

Bruuveri Savu-IPA
Sysilän kattiloista tällä kertaa normi-IPA:n sekoitettu savumallasta. Tuoksussa Bruuverille nykyään tyypillinen hedelmäinen humalaisuus yhdistyy hiukan tervaiseen savuisuuteen. Maku on myös hedelmäinen, tiukan katkeroinen ja humalat yhdistyvät maussa tervaan ja lakritsaan. Savu-IPA:ssa on hiukan enemmän alkoholia kuin useimmissa Bruuverin ipoissa on tapana ollut ja se tuntuu toimivan. Katkerot ja savu toimivat tässä erittäin hyvin yhteen. Ehkä syyskauden paras kotimainen.

Kievari Hyvä Tuomas 2012
Samean ruskean värinen olut. Kummallinen hiivaisen-vihannesmainen ja hiukan karamellinen tuoksu. Kevyt runko. Maussa kaikki Laitilan talonmaut pahassa – tunkkaista hiivaisuutta, hiukan karamellia ja loppuvedossa aavistus katkeruutta. Kokonaisuus hyvin sekava. Väittävät tämän olevan “Amerikan tyylinen ale”. Jonkinlaiselta aiempien vuosien kaltaiselta heikolta brown ale -suoritukselta tämä enemminkin tuntuu. Tuskin Eve tätä halusi, menee sinne Mämmioluen kanssa samaan luokkaan.

Ravintola Kirjakaupan Talviolut
Beer Hunters on tällä kertaa tehnyt naapurikapakalle talvioluen. Pari kertaa olla jo saatu aiemmin nautittua kesäversiosta. Sameahkon pähkinänruskea väri, ihan komea beessi vaahto tässä oluessa. Tuoksu ei ole kovin vahva, mutta puumaista humalointia ja karamellia siitä löytyy. Kevyehkö suuntuntu, kirpeillä hiilareilla. Jonkin verran karamelliä mallasrungossa, loppuvetäisyssä sitrusmaista katkeroa. Kyllä tämän Beer Huntersin 5%-kategorian olueksi tunnistaa. Harmiton sessio-olut, jonka tyylistä väänsimme panijan kanssa kättä, emme oikein kumpikaan keksineet lopulta mikä se olisi.

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfest
Tätä tuli maistettua Jyväskylän Bricksissä hanasta. Jyväskylässä onkin nyt kaksi hienoa olutpaikkaa rintarinnan kun Bricksin seinän taakse avautui Harry’s. Harryssa oli komea rivi hanoja ja parikin riilipumppua. Pullopuolella näytettiin panostavan Mikkelleriin ja BrewDogin. Mutta asiaan. Tämä VASP:n kausituote on oktoberfestin kullankeltaista varianttia. Maltainen, hiukan tympeän kumimainen ja hiivainen tuoksu, mutta myös pientä sitrusta löytyy. Runko on tyyliin sopivasti normilageria tuhdimpi. Maku on maltainen, kukkaista sitrusta ja kaiken kaikkiaan hyvin saksalaista makumaailmaa. Mukavasti humalaa aavistus vielä jälkipotkussakin. Ei tällä kuuhun mennä, mutta kyllä Prykmestaria bratwurstin kanssa särpisi.