Tänä talvena Humalablogistin talvilomailu ulkomailla rajoittui perhesyistä yhteen viikkoon. Viikko oli turhan lyhyt aika lähteä tutkimaan tropiikkia, joten kun Finnair tarjosi melko edullisia suoria lentoja itärannikolle. Matkakohteiksi valikoituivat vanha tuttu New York ja uusi tuttavuus Boston.

Boston on reilun 600000 asukkaan kaupunki ja New Yorkista katsottuna se sijaitsee, ehkä vähän yllättäenkin, koillisessa. Bussilla matka kestää pitkin moottoriteitä nelisen tuntia. Juna oli vienyt aikaa saman verran, mutta kun hinta on 4-6 kertaa kalliimpi niin päädyimme Chinatownista operoivaan kiinalaiseen bussiyhtiöön. LuckyStarin liput ovat 15 dollaria suunta ja busseissa on ilmainen WLAN!

Bostonista suomalaiselle tulee ensinnä mieleen ehkä bostoninkakku ja sitten jääkiekkoseura Boston Bruins. Useimmat tietävät myös Esko Ahon pesäpaikan Harvardin yliopiston sekä Massachusetts Institute of Technologyn. Molemmat sijaitsevat Bostonin esikaupungissa Cambridgessa. Bostonia pidetään Yhdysvaltain eurooppalaisimpana kaupunkina. Sen eteläinen osa on irlantilaisten jälkeläisten kansoittama South Boston, joka on päässyt populaarikulttuuriin irlantilaismafiosojen ansiosta. Kaupungin monet nähtävyydet liittyvät USA:n itsenäisyysaikaan, tärkeimmät niistä on linkitetty Freedom Trail -nimellä kutsuttuun reittiin.

Olutharrastajalle tuntevat Bostonin tietenkin Samuel Adamsin Boston Lagerista. Boston Beer Companyn perustaminen vuonna 1984 Jim Kochin johdolla oli yksi keskeisiä elementtejä USA:n viime vuosikymmenien pienpanimovallankumouksessa. Boston Beer Companysta on sittemmin kasvanut pörssiyhtiö, ja se on Yhdysvaltain suurin amerikkalaisomistuksessa oleva panimo. Samuel Adams Brewerylla (kuten Boston Beer Company tunnetaan) Bostonissa on maanantaista lauantaihin tunnin välein yleisölle avoimia panimokierroksia. Panimon lähelle pääsee kätevästi metrolla – asemalta on reilu 5 minuutin kävelymatka. Valitettavasti omalla vierailullani panimolla oli remontti menossa. Kierros typistyi maistelusessioon panimon tap roomissa. Panimotyöntekijä maistatti Boston Lageria, Alpine Springiä ja koe-erää panimon julkaisemattomasta Cascade Pale Alesta. Puhtaus ja tasapainoisuus ovat selvästi Samuel Adamsin tavoitteena. Juotavia, mutta hieman mielenkiinnottomia ne olivat panimotuoreinakin. “Kierroksen” jälkeen on mahdollisuus shoppailuun panimon myymälässä. Itselleni tarttui mukaan Barrel Room Collectionin kolme erilaista olutta “lahjapakkauksessa”. Ilmeisesti tämä 3 x iso pullo on Massachusettsin lain määräämä maksimimäärä mitä panimo saa myydä ulos. En ole varma, mutta sellaiseen käsitykseen ainakin tulin.

Bostonin ympäristössä on Samuel Adamsin lisäksi useita käsityöläispanimoita. “Sampan” jälkeen näistä selvästi suurin on Harpoon, joka on USA:n yhdeksänneksi suurin “pienpanimo”. Harpoonin tuotteita onkin saatavilla lähes kaikista olutravintoloista. Bostonissa ja Cambridgessä toimii myös useita panimoravintoloita. Näistä itselleni aiemmin tuttu oli Cambridge Brewing Company. Ravintola oli melko tilava ja sieltä sai talon oluita kätevinä maisteluannoksina. Lisäksi sisäänkäynnin vieressä oli myyntipiste, josta saattoi ostaa oluita kotiin vietäviksi. CBC:n oluet sijoittuvat “hyvää, muttei erinomaista” -osastolle.

Boston Beer Worksillä on useampi lokaatio. Kävin kahdessa, joista toinen oli historiallisessa keskustassa ja toinen Fenwayssa Boston Red Soxin stadionin kyljessä. Molemmat olivat melko isoja paikkoja, joissa omia oluita oli pitkälti toistakymmentä. Pyhän Patrikin päivän läheisyys näkyi neljänä “irlantilaiskausioluena”. Bostonin valikoima oli monipuolinen ja oluita myyntiin näppärinä neljän maisteluannoksen teisterinä (“pick any 4”). Webbisivujen perusteella panimolla on pari baaria myös Bostonin lentokentällä. Loganin lentokentällä on Ratebeerin perusteella myös Samuel Adamsin, Harpoonin ja Ciscon baarit. CBC:n ja BBW:n lisäksi Bostonissa on Rock Bottom -ketjun paikka ja John Harvards Brewhouse, joissa en ehtinyt käymään. Rock Bottom onkin tuttu jo Portlandista. Huomasin sellaisen myös Manhattanilla.

Boston on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelijoita olikin baareissa runsaasti. Kaupungissa on aika paljon hyviä olutravintoloita, joista ehdin muutamassa vierailla. Ratebeerin ykkönen on Lord Hobo, jossa on 40 hanaa. Tarjonta oli mielenkiintoista, paljon oman osavaltion tuotteita. Hobo näytti olevan myös suosittu ruokapaikka. Muutenkin trendi näytti olevan, että lähes kaikki söivät jotain vaikkei paikka ollutkaan puhtaasti ruokaravintola vaan olemukseltaan pubimainen. Tavallaan rähjäisemmän oloinen tapaus oli Bukowski’s Tavern. Tavernissa oli hyvää ruokaa ja erinomainen hanaolutvalikoima. Itse kävin Cambridgen lokaatiossa, Bostonin puolella on näköjään toinen. The Publick House sijaitsi Brooklinessa, yhdessä Bostonin monista esikaupungeista. Kompakti paikka oli aivan täynnä. Ruoka oli erinomaista – ehkä siinä syy suosioon. Olutlista oli hyvin belgipainotteinen. Tämä ei täysin ollut jenkkioluita metsästäneen Humalablogistin mieleen. Paikallisille tilanne oli tietenkin toinen. No, kyllä hanoista kuitenkin löytyi riittävästi paikallisiakin herkkuja.

Tavallisista ruokakaupoista ei oluita löytynyt – ainakaan niistä parista joissa kävin (toinen oli Whole Foods). Ilmeisesti MA:n lainsäädännön vuoksi myynti keskittyy erikoisliikkeisiin. Seutukunnan paras liike olisi Julio’s Liquors, joka kuitenkin sijaitsee Westboroughissa kaukana Bostonin keskustasta. Tällä kertaa itselläni ei ollut tarvetta sen kummempiin olutostoksiin (jotka hoidin New Yorkissa), joten vaihtoehdot jäivät kartoittamatta.

Boston on olutharrastajalle oikein hyvä vierailukohde. Mielenkiintoisia paikkoja on paljon: pari panimoa, joissa voi vierailla, useampi panimoravintola ja paljon paikallisia oluita laadukkaissa olutravintoloissa. Muutama päivä sujuu oikein leppoisasti ja Cambridgessä voi kokea leppoisan pikkukaupungin tunnelmaa vaikka ollaan suurkaupungin kyljessä.