Olutsatama Jyväskylässä 2017 – olinhan siellä minäkin, kuten viimekin vuonna. Minua ennen aiheesta ovat ehtineet jo kirjoittaa vanhat tutut blogistit Arde ja Tuopillisen Jouni, joiden kanssa tuli festareilla jonkin aikaa jaettua pöytääkin. Paikalla oli näköjään olutblogisteista myös Tyttö ja tuoppi sekä erilaisia “lifestyleblogisteja”, esim. Rosa Camilla, Himasta ja Pikku. Niinpä Humalablogistilla ei ole paljoa lisättävää.

Jotain kuitenkin. Panimokattaus (olikohan 17 panimoa?) oli riittävä ja ihan mielenkiintoinen kombinaatio uutta, vanhaa ja takuuvarmoja laatupanimoita. Yllättäen panimoilla oli myös varsin runsaasti uutuustuotteita, itsellenikin yli 2000 Suomi-olutta maistaneelle melkein nelisenkymmentä uutta. Kuten Ardekin totesi, listoilla oli yllättävän paljon lagereita ja vähemmän ihan liian suosittuja happamia oluita. Festareiden parhaat (siis itselleni uusista) oluet olivat kuitenkin vahvempaa tavaraa: Sonnisaaren Tippa lienee Suomen parhaita double ipoja ja Hiisin I Asked For Barley Wine, She Brought Me Gasoline oli prosenttejaan (8,5) tuhdimman tuntuinen barley wine. Lagersarjassa erityismaininta Sonnisaaren HC Pilsille, joka yllättäen ei ollutkaan mikään “IPL” vaan tuhdisti humaloitu saksalaisperinteeseen nojaava pils.

Erityismaininta myös Olutsataman lasista, joka on laadukas Rastalin Craft Master One. Ehdin jo keväällä rikkoa viime vuoden lasini. Oluiden maksaminen sujui kahden euron kupongeilla ja hanaoluita taisi joka tiskiltä saada yhdellä kupongilla desin maisteluannoksen. Vesipisteitä omaan silmään näkyi vain yksi, mutta siellä ei kummempaa ruhkaa missään vaiheessa ollut vaikka väkeä mukavasti lauantaina olikin. Väki oli muuten vaikkapa SOPP:iin verrattuna selkeästi nuorempaa aikuista. Vanhan liiton ison tuopin kaatajat olivat vähemmistönä.

Festarikansaa oli tosiaan ollut erityisesti perjantaina runsaasti. Osa panimoista kävi festaripäivien välisenä yönä hakemassa täydennystä ja silti lauantain edetessä illan puolelle alkoi eioota tulla monilta tiskeiltä. Osa myi kaiken loppuun jo tunteja ennen valomerkkiä. Ruokapuolelta noloin esitys oli odotettu Naughty BRGR, joka löi lapun luukulle lauantaina jo pari tuntia aukeamisen jälkeen (kun ihmisiä alueella ei edes vielä ollut kovin runsaasti). Tästä syystä ruokatarjonta supistui entisestään, ensi vuonna kannattaa paikalle ottaa useampia yrittäjiä. Itse kävin illansuussa kaupungilla syömässä. Palatessani järjestysmies oli todella innokas vaikka olin alueelle palaava, reppu käännettiin ja tutkittiin pohjia myöden. Sinne jäivät vielä aamulla läpi menneet vesipullo ja kotiin tuliaiseksi ostettu Hiisi Väiski. Sori, siitä ei taida tulla arviota Ratebeeriin. Portillahan ei ole minkäänlaista narikkaa. Järkkäri kyllä lupasi antaa poistuessani omaisuuteni takaisin, mutta ei sulkemisaikaan portilla ollut niin järjestysmiestä kuin pullojanikaan. Toivottavasti maistui.

Erilaista ohjelmaa ja musiikkiakin Olutsatamassa oli tarjolla keskialueen teltassa. Päivällä Laitisen Miksun Panokoulusta ei oikein kuulunut sanaakaan teltan takaosaan. Myöhemmin yritin seurata hetken teltan ulkopuolelta Anikon ruokaolutvinkkejä, mutta luovutin koska ei ne siihenkään 10 metrin päähän kuuluneet. Kaikenlaista musiikinräimettä teltasta illan aikana kyllä tuli, en tunnistanut esiintyjiä.

Olutsatama järjestetään ilmeisesti myös ensi vuonna. Tänä vuonna sää suosi tapahtumaa, mutta kiinnostus pienpanimo-oluisiin yleensäkin on kova. Osoitus siitä oli tuhannet kävijät paikalla vaikka pelkkään sisäänpääsyyn (+lasiin) joutui pulittamaan toistakymppiä rahaa (versus SOPP:n pelkkä lasipantti). Humalablogisti yrittää vääntäytyä paikalle myös ensi kesänä!

Disclaimer: Järjestäjä tarjosi blogistin sisäänpääsyn festivaaleille.