Raleighista matka jatkui kohti koillista ja saavuimme uuteen osavaltioon Virginiaan. Pohjois-Carolinan tapaan Virginia on erittäin vireä olutosavaltio ja seuraavaa kaupunkia Richmondia pidetään yhtenä olutmaailman kiinnostavimmista paikkakunnista. Osavaltion pääkaupungissa on reilut 200000 asukasta ja vain kymmennessä vuodessa panimoiden määrä on noussut yhdestä reiluun kahteenkymmeneen. Ashevillen tapaan Richmondissa on maantieteellisestikin panimokeskittymä Scott’s Additionissa, jossa käytännön kävelyetäisyydellä on “hoideltavissa” kymmenen panimoa.

Päätimme aloittaa Richmond-kierroksen heti sillä tunnetuimmalla panimolla. Yksi matkan etukäteen odotetuimmista paikoista oli The Veil Brewing Co.. Jos aletaan listaamaan parin viime vuoden hypepanimoita USA:ssa niin The Veil mahtunee ainakin TOP-vitoseen. Panimo itsessään on tuore tapaus, perustettu vasta keväällä 2016 ja se tunnetaan ei-niin-yllättäen mehuisista ipoistaan ja dipoistaan. The Veil on yksihuoneinen isohko paikka jossa yhdellä seinällä on pitkä tarjoilutiski. Tölkkijulkaisujen aikaan ilmeisesti jonotetaan tiskin oikealla puolella ja taproomin oluet ovat vasemmalla. Nyt viikonloppuna ei ollut mitään tölkkihässäkkää, väkeä oli silti alkuiltapäivästä paljon. Homma toimi silti mainiosti, sillä jonoa varten oli “ohjainnauhat” ja tarjoilijoita oli runsaasti. Oluet olivat tietysti tuoreita ja hyviä, miinuspuolena oli flightien puuttuminen, puolikasannoksia sentään oli tarjolla. Koska olin myöhemmin menossa Delawareen niin maistoin tietysti aivan tuoreet Dogfish Head -yhteistyöoluet The Veil / Dogfish Head Stout Shuns Cliques ja The Veil / Dogfish Head Dreamz + Realizationz. Jälkimmäisestä on tehty myöhemmin julkaistava punaviinitynnyriversio. Erityisen hyvää oli mehuisa The Veil IdontwanttoBU³ -IPA, josta puuttui humalanpolte, hopburn, joka tuntuu vaivaavan monia NE-ipoja. Paikkana The Veil on aika kliininen. Asiakkaat olivatkin enempi nuoriso/hipsteriosastoa, monessa muussa lähiseudun suositussa panimossa asiakaskunta oli vaihtelevempaa.

Seuraavaksi siirtymä Arden nimikkopaikkaan Ardent Craft Alesiin kivenheitto Veilistä. Iso, suosittu paikka, jonka pihassa “beergarden”. Sisällä tilaaminen suoritettiin tiskillä baariminnalta, jonka jälkeen siirtymä baarimikkojen luokse, joilta sai oluet. Erittäin kätevää ja tehokasta. Ardentissa paikalla oli myös joku hääseurue, hauskaa tuntui olevan. Ardentin oluet olivat korkeintaan keskitasoa.

Ardentin välittömässä läheisyydessä oli Islay Brewing Company. Kaikenikäistä ja näköistä porukkaa paikalla paljon. Täälläkin sai kuuden oluen maistelulautasen, joka sisälsi ihan kohtalaista tavaraa.

Heavy-ümlautin sisältävä Väsen Brewing Company on edelleen samalla alueella kuin edellä mainitut. Mukavan oloisessa isossa taproomissa laitteisto oli näkyvillä lasiseinän takana. Tarjolla peräti 15 omaa olutta, mutta ei maistelusettejä! Pari maistamaani olivat ihan jees. Näin päivä olikin pulkassa ja majoitteen kautta kohti toista Richmond-päivää.

Toinen Richmond-päivä oli sunnuntai, joka tarkoitti että kaupungin keskusta oli varsin hiljainen ja seesteinen. Pirteässä kevätsäässä kiertelimme keskustan nähtävyyksiä. Osavaltion pääkaupunkina Richmondissa oli luonnollisesti muun muassa Capitol-kukkula. Jokivartta kävellessäni spottasin ensin yhden listaamattoman kiinni olleen panimoravintolan ja sitten Southern Railway Taphouse -nimisen paikan, joka olikin auki. Brunssia olisi ollut tarjolla, mutta nyt tyydyin tilaamaan Extra Billy’s The Citrawation -nimisen virginialaisipan.

Ensimmäinen suunniteltu kohde oli Triple Crossing Brewing Company. Mukava pikku taproom hauskassa tiilitalossa. Ei flighteja, mutta puolikkaita kaatoja, joita sai pari kerrallaan. Oluet olivat varsin mainioita, Richmondin parasta kolmannesta. Erityisesti 4,5-volttinen Hoppy Table Beer oli vallan mainio ja juotava.

Keskustan alueella oli myös Champion Brewing Company. Outo iso halli jossa yhdellä sivulla baari, toisella lava ja kolmannella videopelikoneita. Joku tanssiryhmä oli lämmittelemässä iltapäivän esitystä varten. Matkalla vessaan iso vanha pankkiholvi eli paikkaa lienee entinen pankki. Lämmikkeeksi otin päivän keittoa, jota iso kalju kokki kehui ja hyvää se olikin. Oluet eivät sitten taas kovin erikoisia olleetkaan.

Seuraavaksi taas lähelle eilistä Scott’s Additionin aluetta. Three Notch’d Brewing Company RVA Collab House on yksi Three Notch’din neljästä filiaalista. “Collab” tarkoitti tässä tapauksessa erilaisten yritysten kanssa keitettyjä yhteistyöoluita. Uudehko rakennus, kuuden oluen flight irtosi “puoli-ilmaiseksi” eli kahdeksalla taalalla. Oluet olivat Richmondin keskitasoa. The Ghost Pale Ale oli varsin mukava APA.

Samalla alueella edelleen. Kohteena piti olla isohko Hardywood Park, mutta olivat jo sulkemassa melko aikaisin iltapäivällä. Onneksi heti lähistöltä jenkkityylisestä pikkuostoskeskuksesta (yksi kerros, parkkipaikka edessä) löytyi Castleburg Brewery and Taproom. Jotain puolalaisjuuria tällä, koska seinällä oli Puolan lippu. Kymmenkunta omaa olutta tarjolla, viiden flightin sai kymmenellä taalalla. Varsin kehnohkoja olivat.

Richmondin panimokeskittymästä maili, kaksi luoteeseen sijaitsi Strangeways Brewing. Nimi kertoi paikasta, sillä paikka oli erittäin värikäs, eksentrinen, ehkä hippihenkinen. Täältä sai neljän oluen “maisteluymypyröitä”. Valitettavasti maku oli jopa Castleburgia huonompaa.

Viimeisenä kohteena illan jo hämärtyessä oli Richmondin paikoista ehkä legendaarisin: The Answer Brewpub. Iso halli, joka ulkopuolelta muistutti Porin linja-autoasemaa. Tunnelma oli sunnuntai-illalla väsähtänyt. Ihmiset söivät baarissa ilmeisesti samasta rakennuksesta Mekong-ravintolasta hakemiaan take away -annoksia. Melkein 60 hanaa, hyviä vierashanoja, mutta nyt keskityin paikan omiin oluisiin. Sen verran muistin tilatessani, että “Andall”-nimellä tarjotut oluet olivat jonkinlaisia muiden oluista tehtyjä blendejä, jotka eivät olleet Ratebeer-kelpoisia. “Oikeista” oluista sain rakennettua neljän oluen maistelusetin. Varsin hyviä olivat parin pettymyspaikan jälkeen.

Iltahämärissä majoitukseen ja seuraavana aamuna suunta kohti itää.