Tallinn Craft Beer Weekend 2019 – Peagi saabun tagasi juurde


Taas oli aika TCBW:n Tallinnassa ja pitkälti viime vuoden metkuin olimme Patrikin kanssa matkassa. Liput ostimme heti kun myyntiin tulivat. Majoitus oli varattu AirBnB:stä hyvältä paikalta ei niin kaukana festareilta ja matka alkoi jo torstaina, jotta aikaerorasituksista päästiin ennen H-hetkeä.

Uusia paikkoja Tallinnaan oli vuodessa tullut kaksi: Rebane on Kohtin taustatahojen uusi olutbaari käytännössä Kohtin naapurissa. Vaikka on ns. uusi niin interiööri on Kohtin tapaan mukavasti rempallaan. Olutvalikoima on Kohtia suppeampi, Lehen oluet ovat pääosissa. Paikka kai onkin jonkinlainen Lehen “house tap”. Toinen uusi kohde oli Põhjalan uusi taproom Noblenesserissä. Hieno isolla rahalla kiiltävään kuntoon rakennettu useampikerroksinen rakennus. Paikka on saavutettavissa kävellenkin jos parinkymmenen minuutin patikointi Balti jaamilta ei ahista. Põhjalassa oli omien lisäksi muutama vierasraana – omat ehkä yllättäenkin suurelta osalta vanhoja tuttuja. Sisäänkäynnin vieressä on kauppa, josta näppärä ostaa edullisesti pulloja mukaan.

Perinteiseen tapaan loppuunmyydyn TCBW:n tunnelma oli tiivis. Jonkin verran viime vuodesta olivat avanneet uutta tilaa Kulttuurikattilaan, joten aivan niin ahdasta ei ollut kuin vuotta aiemmin. Tämän vuoden festareiden suurin hype-panimo oli helppo arvata ennen tapahtumaa: Other Half. Jonoja olikin OH:lle eniten kumpanakin päivänä vaikkei ihan Omnipollon mittoihin päästykään. Tästä syystä itsekin tuli pari panimon olutta maisteltua. Sinänsä itselläni ei kolme kertaa panimolla vierailleena ollut suurempia ambitioita jonotukseen. Hieman yllättäen toiseksi suosituin panimo oli ehkä pietarilainen AF Brew. Johtuneenko siitä, että festareiden toiseksi puhutuin kieli (suomen jälkeen!) asiakkaiden kesken oli varmaankin venäjä. Muita kiinnostavia olivat esimerkiksi Collective Arts Kanadasta, Cigar City (jolla oli yllärinä Hunapua hanassa – ei jonoa), Evil Twin ja hollantilaiset Kees ja De Molen.

Maistamistani parhaita olivat mm. Lervig Saskatoon Cheesecake Stout, Põhjala Öö – Bowmore Whiskey BA, Evil Twin Aún Más Café Jesús, Kees Barrel Project 19.04, Cigar City / Voodoo Un-Uninvited ja Bakunin Yubileiny. Kuten listasta näkee niin tärppeinä minulla oli varsinkin muhkeat stoutit. Hapanoluita pyrin välttelemään suosiolla. Muista hyvistä nostetaan kuitenkin esille AF Brew Redrum IPA Special Edition, Collective Arts Fruited Dry Hop Sour ja Stamm Beer Winterfell – Cherry, joten ihan pelkkää imppyä ei festarit osaltani olleet. Maistetut Other Halfit eivät olleet aivan maineensa veroisia. Joku raja pastry stouttien makeudellakin sentään.


Lauantaina ennen festareita pidettiin taas suosittu varjofestari Tallinn Crap Beer Festival. Philin ja Annan järkkääminä oli taas saatu maisteltavaksi toinen toistaan kammottavimpia tuotoksia. Näistä yrjöttävimpiä olivat Bud Light Lime-A-Rita, King Cobra Malt Liquor ja Romper Strong. Sopivasti festareiden alla Alko ilmoittikin kannattavansa TCrBF:ää ottamalla valikoimiinsa kaksi TCrBF-klassikkoa Four Lokolta. Tallinnan ulkoilmafestareilla suuren suosion saaneen brändin tuotteita oli tarjolla kolmea erilaista.

Tallinn Craft Beer Weekend oli taas niin mielenkiintoinen tapahtuma, että eiköhän siellä olla taas ensi vuonna uudelleen!

Hedönistin ipapäkki testipenkissä


Saimaan panimo tai siis MBH Beverages Oy lähestyi humalablogistia yllättäen ja pyytämättä lähettämällä Smart Postiin olutpaketin. Laatikosta paljastui uusi Hedönist-brändillä pukattu neljän erilaisen ipa-oluen boksi. Näitä Hedönisteja on aiemminkin blogissa ollut ainakin olutcocktailien muodossa. Paketin oluet on pantu Malmgårdin panimolla, mutta brändi esiintyy Saimaan Panimon sivuilla. Yksi osapuoli tässä brändissä on Paradise City -niminen yritys, joka on Saimaan kanssa tehnyt kaikenlaisia turhapuuroja ja donwheatoja ja kotiolutkisoja, mutta tässä projektissa ollaan pelkällä Hedönist-nimellä. Paradisen takana näyttää olevan samoja tyyppejä kuin helsinkiläisessä mainostoimistossa, joka on Saimaalle tehnyt mainontaa. Onko Hedönist siis markkinamiesten luomus “kräftiä kräftissä” Saimaalle .. mene ja tiedä. Maistellaanpa nuo oluet:


Hedönist Brut IPA
Tumman oranssi väri pienellä viipyilevällä vaahdolla, hiukan pitsiäkin. Tuoksussa on humalaa ja mallasta mutta myös jotain epämääräistä toffeeta. Melko kevyt runko ”neloskaljaksi”. Heti alussa hyökkää mäntyinen humalointi esiin. Olut antaa vetisen vaikutelman. Sitäkö se Brut on? Maussakin jotain epämääräistä lurkkii humaloinnin alta, voisiko se olla diasetyyliä? Ei nyt ehkä anna ensikertalaiselle parasta kuvaa siitä mitä Brut IPA:lla tavoitellaan. Olut ei ole toivoton, on juomiskelpoinen, mutta ei tämä mikään hittituote ole.

Hedönist Strawberry Milkshake IPA
Sameahkon meripihkainen väri, pieni vaalea vaahto. Tuoksussa tykkittää vanilja ja laktoosi sekä omituinen kumipuvun käry… hetkinen, sen täytyy olla mansikkaa! Kevyehkö runko. Yllättäen maku ei ole odotetun makea vaan varsin rapsakasti humaloitu ja jopa kuiva. Mansikka ja vanilja häröilevät siinä mukana. En ole pirtelöoluiden ystävä eikä tämä tee poikkeusta vaikkei olekaan tyypillisin makea laktoosipommi.

Hedönist New England IPA
Väri on erittäin tumman meripihkainen … hmm heti sellainen jota ei NEIPA:ssa yleensä tapaa. Tuoksukaan ei ole mehuinen vaan siinä on aavistus kypsää hedelmää ja Saimaan tuotteista tuttua kuivan puun mieleen tuovaa humalointia. Runko tässäkin kevyt. Maku mätsää melko lailla tuoksuun: samaa hedelmää ja saimaalaista katkeraa humalointia. Ei tällä neipan kanssa tekoa ole. Paljolti samanlainen kuin Malmgårdin hiukan vahvempi Proto-versio, mutta kevyempänä pullossa latistunut aika tavalla.

Hedönist Shandy IPA
Ensin katse kiinnittyi tekstiin ”Sour IPA”. Lähempi etiketin tarkastelu osoitti, että kyseessä onkin jonkinlainen shandy eli oluen ja limonaadin sekoitus. Prosenttejakin vain kolme. Väri on kelmeän keltainen ja pinnalla on pieni vaahtokin muistuttamassa oluesta. Tuoksussa on happamuutta, limeä ja limsan makeutta taustalla. Kevyt suuntuntuma. Maussa on ihan kiva limetti tai sitruuna keulilla, sitten se muuttuu makeammaksi limonaadiksi. En ole ihan varma onko tämä oikeasti Sour IPA -pohjainen vaan tuleeko happamuus sitruunasta. Muistuttaa aika tavalla Hedönistin ”olutcocktaileja”, mutta ei ihan niin makea kuin useimmat näistä.

Nelipäkki Ipaa on ihan hyvä ajatus. Neljä erilaista ipaa, joista yksikään ei tavallinen. Plussaa myös, että oluet on menty panemaan Malmgårdilla, jolloin Saimaan pahimmat pale alejen talonmaut on saatu karsittua pois. Valitettavasti nytkään oluet eivät ole erityisen hyviä eivätkä varsinkaan edusta kovin hyvin tyylejä mitä ne esittävät. Mutta niitä sentään viemäriin tarvitse olla kippaamassa. Joku tykkääkin jo(i)stakin.