Olutmatkailua Floridassa

Florida beer
Talven olutmatka kohdistui humalablogistilla tällä kertaan Yhdysvaltojen Floridaan. Florida on nykyisin varsin mielenkiintoinen olutosavaltio ja sielläkin craft beer -buumi on jyllännyt useamman vuoden ajan. Florida on alkoholilainsäädännöltään varsin liberaali osavaltio. Tosin Floridassakin lait ovat vapautuneet vasta viime aikoina pienpanimoille suotuisiksi: esimerkiksi kesällä 2015 tuli mahdolliseksi myydä panimolta ulos olutta heille ilmeisen olennaisissa 64 ozin (n. 1,9 litraa) growlereissa. Growlerien rinnalle näytti monessa panimossa nousseen uudelleen täytettävät isot tölkit. (Edit: Tölkit eli crowlerit ovat vain kierrätettäviä, ei uudelleenkäytettäviä)

Tällä kertaa olutosuus matkalla oli panimoiden pubeissa ja taproomeissa vierailua. Olutkaupoissa tai olutravintoloissa ei juurikaan tullut käytyä. Joissakin kaupoissa sinänsä hyvää olutvalikoimaa rajoitti se, että olutta olisi pitänyt ostaa sixpack kerralla ja tämähän ei tikkerille käy. Kuulin tosin, että monessa olutkaupassa siksarin saa hajoittaa ja ostaa yhden tölkin tai pullon mukaan. Panimoilla vierailu ei Floridassa ole käytännössä mahdollista ilman omaa autoa joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (mm. Key West). Iso osa sijaitsee järkevän julkisen liikenteen ulottumattomissa teollisuusalueilla tai pienillä tienvarsiostareilla. Me vierailimme lopulta kuitenkin peräti 20 eri panimolla.

Oluiden laatu Floridassa oli vaihteleva. Länsirannikon tai New Yorkin seudun yleisestä tasosta ollaan hiukan perässä, mutta laadukkaitakin panimoita löytyy. Cigar City ja uudehko J. Wakefield ovat saavuttaneet mainetta osavaltion ulkopuolellakin. Melkein kaikilla panimoilla olutta oli mahdollista saada ostaa 4-5 oluen maistelulautasina, joita kutsutaan nimellä sampler tai flight. Valikoima oli myös melkein joka paikassa varsin laaja ja monilla tap roomeilla oli hanoissa myös vierasoluita.

Reitti meillä teki Etelä-Floridassa ison ympyrän itärannikolta länsirannikolle ja takaisin alkaen ja päättyen Miamiin. Miamista käsin tehtiin päivän reissu Key Westiin, jonne Miamista on sellainen neljän tunnin ajelu suuntaansa. Hintataso Floridassa(kin) on dollarin kurssista johtuen varsin korkea. Käytännössä verojen ja tippien kanssa saattoi mielessään konvertoida yhden dollarin vastaavan yhtä euroa. Autoilua ajatellen bensa oli sentään halpaa: regularia sai alle 1½ dollaria per gallona. Eli yksikkönä suunnilleen Suomen hinta, mutta gallona onkin 3,8 litraa! Tässä seuraavassa lista paikoista joissa vierailin:

Miami

Floridan tunnetuin kaupunki (mutta vasta toiseksi suurin Jacksonvillen jälkeen!) on kokoonsa nähden suhteellisen vaatimaton olutkaupunki. Panimoita on vain muutama ja ilmeisesti kovin kummoisia olutravintoloitakaan paikkakunnalla ei ole.

J. Wakefield Brewing

J. Wakefield saavutti mainetta jo aiemmin kotiolutpanijana ja pitipä heidän oluitaan tulla CBC:llekin vuotena tai parina (mutta peruivat). Nyt panimo on toiminut “oikeasti” tammikuusta 2015. Vielä pienehkö panimo toimii Wynwoodin “hipsterialueella” hiukan epämääräisessä ympäristössä. Panimon yhteydessä on ihan mukava baari, jossa myös pieni terassi. Sisutuksena on mm. Star Wars -aiheita. Oma oluet ovat pääosin laadukkaita. J. Wakefield harrastaa melko villejä kokeiluja ja reilussa vuodessa on Ratebeeriin listattu jo 171 eri olutta! Omien hanojen lisäksi tarjolla on myös vierashanoja. Vierailun aikana oli juuri hanaan tullut Evil Twinin (Jeppen) kanssa tehty kollabraatio Eastbound & Down. Berliner weisse, jossa on kahvia ja kaakaopapuja oli turhan erikoista jopa minun makuuni. Täällä tuli lopulta käytyä sekä reissun alussa että lopussa. Lopussa pikaisesti siksi, että Wynwood Brewing Company on aika lähellä.

JWB1

JWB2

Wynwood Brewing Company

WBC sijaitsee samoilla taiteilijahuudeilla (tsekkaa graffiitit!) kuin JWB. Etäisyyttä lienee joku puolisen mailia näiden välillä. Suositussa taproomissa on tarjolla joukko omia tuotteita sekä muutama vieraileva hana. Täällä wessaan kuljettiin hauskasti käytännössä panimon tuotantotilojen läpi. Wynwoodilla käytiin reissun lopulla kun alkumatkasta jäi huomaamatta sijainti JWB:n nurkilla. Molemmat paikat kannattaa siis hoidella samalla kerralla. JWB tosin näyttää olevan maanantaisin kiinni ja tiistai-torstai aukeaa “vasta” 2pm. Muutenkin floridalaiset taproomit olivat ihan mukavasti auki jo päivällä ja myös alkuviikosta.

Wyndood Brewing Company

Titanic Brewery and Restaurant

Tämä on paikka tuo mieleen ison brittipubin, jossa tosin on myös ravintolasali. Titanicissa on ilmeisesti myös usein iltaisin livemusiikkia. Paikan ruoka oli varsin hyvää perusruokaa, mutta englantilaistyyliset oluet olivat aika kehnoja. Sijainti Coral Gablesissa, jossa alkupäivien motellimme sijaitsi, sai kuitenkin tsekkaamaan tämänkin. Kuuden oluen sämpleri ei montaa dollaria maksanut. Ravintolan läheisyydessä on Stop N’ Shop -kauppa, jossa on hyvä olutvalikoima.

Miamissa olisi vielä ollut M.I.A. Brewing, jossa pitikin käydä, mutta ylöskirjaamani osoite antoi navigaattorilla käteen Mustan Pekan. Miami Beachin lähellä on Abbey Brewing Company -niminen belgiravintola, joka ei nimestään huolimatta ole panimoravintola vaan “talonoluet” on tehty muualla. Miami Brewing Co. olisi ollut etelämpänä Homesteadin kaupungissa.

Key West

Matka Key Westiin sujuu maisemallisesti upeaa kannasta ja siltoja pitkin. Matkan varrella olisi ollut Islamoradasa pari brewpubia, mutta ne jäivät nyt tällä kertaa kokematta. Ilmeisesti mennessä aamulla olivat joka tapauksessa kiinni. Key West itsessään on varsin kompakti, joten siellä kävellen pääsee kaiken tarpeellisen läpi.

Kelly’s Caribbean Bar, Grill and Brewery

Paikka on entinen Pan Amin toimisto, josta sittemmin Top Gun -näyttelijätähti Kelly McGillis teki ravintolan. Vaikuttaa päällisin puolin normaalilta ruokaravintolalta, mutta tarjosi kolmea vaatimatonta talon omaa olutta. Ukrainalainen tarjoilijatyttö valitteli, että hänen häämatkallaan Arizonaan miehensä myös tykkäsi maistella sämplereitä sikäläisissä taproomeissa. Olutnomadikolleega Arde Juntunen kävi täällä 8 vuotta sitten, ei ollut Kelly silloinkaan paikalla.

The Waterfront Brewery

Uudehkon oloinen, iso sporttibaari/panimo Key Westin marinassa. Paljon turisteja, paljon henkilökuntaa. Kaupallisesta meiningistä huolimatta ihan ok paikka. Oluet eivät maailmanluokkaa kuitenkaan. Näillä on myös iso kauppa, josta saa panimopaitoja ja muuta asiaankuuluvaa.

Key Westissä on lisäksi myös Bone Island Brewing kylän itälaidalla, joka jäi käymättä. Cork & Stogie -nimisessä pubissa tuli pistäydyttyä kun vahingossa matkalle sattui. Paikan Wisconsinista kotoisin ollut baarimikko listasi minulle lapulle omia panimosuosikkejaan eri Floridan kaupungeista.

Fort Myers

Point Ybel Brewing Company
Point Ybel

Idästä Miamista pitkä siirtymä läpi Evergladesin länsirannikolle, jossa pysähdys Fort Myersissa Point Ybelin muutaman vuoden ikäiselle panimolle. Tämän taproom sijaitsi pienellä tienvarsiostarilla (engl. termi “strip mall”), jonka etuna on aina, että maksutonta parkkitilaa löytyy. Kahdeksan omaa olutta ja muutama vierashana tarjolla. Panimon oluet olivat varsin hyviä. Baarimikko (ilmeisesti panija myös) katseli baaritiskin yläpuolella olevasta telkkarista BBC:n luontodokumentteja.

Sarasota

Jdub’s Brewing Company
Jdub

Jdub2

Illan alkaessa hämärtyä saavumme sarasotalaiseen Jdub’s Brewing Companyyn. Uudehkolla panimolla on pienehkö taproom, jossa myös terassitilaa. JWB:n tapaan täälläkin sisustuksessa elokuvateemaa. Nyt Tähtien sodan lisäksi Mad Maxia ja Pulp Fictionia. Jdubin oluetkin ovat ihan kelpo luokkaa. Ruokailu hoituu terassin viereen parkkeeranneesta Angry Miken ruokavaunusta. Pulled pork -purilainen on erinomaista.

Tampa

Cigar City Brewing
CCB1

CCB2

Majoitumme St. Petersburgin kaupunkiin, josta on lyhyt matka naapurikylään Tampaan. Tampassa on yksi reissun pääkohteista, maineikas
Cigar City Brewing. CCB:n panimo on ostoskeskusalueella sijaitseva useamman hallin laitos eli mistään nakkikioskista ei ole enää kyse. Vaikka paikka ei ole mitenkään ydinkeskustassa, se vaikutti olevan paikallisten lisäksi myös turistien suosiossa. Isohko baari oli kaksiosainen, jossa molemmilta tiskeiltä sai samat oluet ja molemmissa pystyi tilaamaan samaan piikkiin. Omia oluita oli hanoissa liki 25. Neljän oluen samplerit olivat täällä erittäin suosittuja. Laatuhan on tunnetutusti erinomainen vaikkei CCB:llakaan kaikki oluet mitään homeruneja ole. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Ruokavaunuja majailee iltaisin ilmeisesti tämänkin panimon ulkopuolella.

Ennen CCB:tä aiemmin päivällä kävimme syömässä Cafe Dufrain -nimisessä ravintolassa. Siellä oli ihan kiva pieni valikoima pienpanimo-oluita hanassa. Joen toisella puolella tästä paikasta katsoen oli Tampa Bay Lightningin kotiareena.

St. Petersburg

Cycle Brewing
Cycle

St. Petersburgista löytyi Cycle Brewing, joka oli yksi minulle ennestään tutuista floridalaisista panimoista, sillä Cycle osallistui viime keväänä Copenghagen Beer Celebrationiin. Cyclen panimo taproomeineen sijaitsi monista muista poiketen normaalin kadun varrella. Parkkipaikkaa saikin tästä syystä hieman etsiä kauempaa. Nimen lisäksi fillariteemaa oli sisustuksessa ja henkilökunnan yksivaihteiset singelit roikkuivat katosta. Muutenkin pienessä baarissa asiakaskunta tuntui koostuvan henkilökuntaan kuuluvista tai näiden hangaround-jäsenistä. Cyclen maineikkaita Rare DOS -oluita ei nyt ollut tarjolla. Muutenkin harvinaisesti tässä paikassa ei ollut flighteja tarjolla ja maksuvälineeksi kävi vain käteinen. Cyclen lisäksi kaupungissa on muitakin panimoita, mutta aikataulusyistä Cycle jäi ainoaksi.

Orlando

Redlight Redlight Beer Parlour & Brewery

Redlight Redlight on Orlandon seudun maineikkain olutravintola. Onhan se Ratebeerin maailman listallakin peräti sijalla 16. Minulle selvisi vasta myöhemmin, että näillä on myös pieni laitteisto, jolla tekevät omaa olutta baariin. Hieman kolkkoon industrial-tyyliin sisutettussa isohkossa baarissa oli tarjolla yli 20 hanaa, joissa aika monessa eurooppalaista olutta. Itse päädyin kuitenkin paikan omaan olueen sekä tampalaisen Coppertailin tuotteeseen. RR:n erikoisuutena oli hieman Akkurat-tyyliin vintage-oluet. Täällä pullot olivat isoissa kaapeissa hienosti nähtävillä matkalla wc-tiloihin. Olihan se aika ylläri bongata kaapista vuoden 2009 vuosikerran Koffin portteriakin! Mielenkiintoinen paikka sinänsä, mutta paikka maailman TOP20:ssa RB:llä ei ehkä kuitenkaan ole ansaittu.

Orlando Brewing Company

OBC sijaitsi Floridan panimoille ei mitenkään harvinaisesti jonkinlaisella teollisuusalueella. Hallin kylkeen oli rakennettu varsin iso taproom. Paljon muuta ei olekaan tästä paikasta jäänyt mieleen. Oluet eivät olleet mitenkään erikoisia, mutta kuitenkin kohtalaisen juotavia.

Winter Park

Cask & Larder
CLarder

Winter Park on pienehkö kaupunki Orlandon kyljessä. Cask & Larder on hieman upscale-kategorian gastropub/brewpub, jossa oli erillinen ruokailusali ja baaripuoli. Baaritiskillä olikin varsin rentoa syödä ja tikata paikan omia, melko keskinkertaisia oluita. Syömäni ruoka-annos sisälsi mm. ohrapuuroa ja katkarapuja. Mielenkiintoista …

Water Springs

Red Cypress Brewery
Red Cypress

Water Springs oli edellisen tapaan pikkukaupunki Orlandon “takamailla”. Näille seuduille tuli eksyttyä, koska jätimme disneyt ja harrypotterit väliin ja kävimme kävelemässä Wekivan kansallispuistossa. Red Cypress oli aluksi hiukan vaikea löytää sillä navigaattori ohjaa virallisen osoitteen parisataa metriä väärään paikkaan. Itse panimo on taas pienellä strip mallilla, ostarilla (näitä oli reissun aikana 4-5), joka tarkoitti että paikoitustilaa oli hyvin tarjolla. Panimo on uusi, viime syksynä avannut ja viihdyimme paikalla hyvin, sillä tiskin takana taisivat olla itse panijat. Näin tulikin maistettua paikan kaikki 11 omaa olutta ja jutusteltua sitä sun tätä Floridan ja Suomen olutmaailmasta. Panimon oluet olivat kohtuullisen laadukkaita vaikka ihan terävimpään kärkeen ei niillä mentykään.

Cape Canaveral

Florida Beer Company
FBC

Oli aika siirtyä itärannikolle. Florida Beer Company oli ei kovin kaukana avaruusalusten laukaisupaikalta tehdasalueella, jonne isoon tuotantohalliin oli rakennettu tilava taproom oheiskrääsäkauppoineen. Täällä kuulemma kävi paljon risteilyaluksilta poikkeavia turistiryhmiä. Oluetkin oli viritetty melko helposti juotaviksi, mutta laadukkaiksi. Interiööri oli rakennettu niin, että baarista oli hyvä näkymä lasiseinän taakse panimolle.

Merritt Island

Bugnutty Brewing Company

Bugnutty oli pieni, mutta ilmeisen suosittu panimoravintola Cape Canaveralin viereisessä Merrit Islandin kaupungissa. Palvelu täällä oli hauskan letkeää. Oluista osa oli erikoisia nimeltään (Bugnutty Mike’s MILF Stout) ja osa mauiltaan (Bugnutty Minty Mountain Hop).

Melbourne

Charlie and Jake’s Brewery and BBQ

Charlie and Jake’s edusti vähän vanhemman polven panimoravintolaa. Olihan täällä Ardekin käynyt jo 8 vuotta aiemmin nauttimassa jäiden kanssa tarjoiltua olutta. Nyt ottaessani paikan kaikki 7 omaa olutta sämplerinä sitä vaaraa ei ollut. Maisteluannos oli muuten superhalpa: vain 4 taalaa! Paikka tuntui olevan perheiden suosima ravintola, jossa tarjoiltiin BBQ-tyylistä “kotiruokaa”. Söimme tiistai-illan erikoisuuden, “isoäidin lihamureketta” ja perunamuusia (10 taalaa). Äänestimme sen reissumme parhaaksi ruuaksi! Charlien ja Jaken oluet edustivat myös old skoolia ja olivat varsin vaatimattomia.

Vero Beach

Orchid Island Brewery

Paikkakunnan nimen mukaisesti OIB sijaitsee kivenheiton päästä rannasta. Mukava pieni valoisa paikka, jota voisi ehkä kutsua gastropubiksi. Kyljessä pienehkö panimo. Omia oluita oli hanassa neljä, mutta muuta floridalaista laatukamaa vierashanoissa paljon. Näitä oli hyvä särpiä flightteina varsinkin kun paljastui, että baarimikko oli alun perin Uuden Englannin seudulta kotoisin oleva Ratebeer-nikki hopscotch, jolla on yli 10000 olutta reitattuna! Siitäpä juttua riitti kun löysimme vielä yhteisiä tuttujakin. Vierashanoista sai bongattua sellaisia panimoita, joilla reissulla ei ollut mahdollista käydä: Swamp Head (Gainesville), Due South (Boynton Beach), Saltwater (Delray Beach) jne. OIB:n oluista pari oli Florida-oluiden kärkipäätä, pari sitten keskitasoa.

Titusville

Playalinda Brewing Company

Titusvillen pikkukaupungin keskustassa sijaitsevan Playalindan ovella tuli käytyä jo aiemmin, mutta silloin se ei ollut auki. Kannatti kuitenkin palata, sillä tämä pikkuinen uusi brewpub oli varsin mielenkiintoinen. Interiööri oli mainio ja muutenkin keskustan talot olivat ilmeisesti jonkinlaisia suojelukohteita, joiden fasaadit olivat alkuperäisen kaltaisia. Tämänkin paikan seinällä oli iso kyltti HARDWARE vaikka panimosta oli kyse. Oluet olivat varsin hyviä, pari niistä kuului Floridan reissun topteniin.

Jupiter

Tequesta Brewing Company

Paikka tulee vastaan US1-tietä etelään ajaessa Tequestan kylässä, Jupiterin kaupungissa. Tämäkin panimo sijaitsee strip mallilla ja jää helposti huomaamatta jos ei ole tarkkana. Ensin kuitenkin kävimme lounaalla taproomin viereisessä tilassa Corner Cafe & Breweryssä. Tämä pieni kuppila on ilmeisesti Tequestan alkuperäinen taproom, nyt siis ei “brewery” ollenkaan. Hauskasti “kulmakahvilassakin” oli täyttävien voileipien ja omelettien ohella 12 pienpanimo-olutta raanassa. Omia tuotteita piti siis siirtyä nauttimaan seinän toiselle puolelle. Tarjolla oli 10 omaa olutta, joista koepinnistin neljä.

Oakland Park

Funky Buddha Brewery
FBuddha

Reissun toiseksi viimeinen panimo (Wynwood Miamissa oli viimeinen) oli yksi reissun odotetuimmista CCB:n ja JWB:n ohella. Funky Buddha sijaitsee Oakland Parkissa, joka on pieni kaupunki tunnetumman Fort Lauderdalen pohjoispuolella. Panimo taasen oli jo totutusti teollisuusalueella ja oli yksi reissun isoimmista panimoista. Myös taproom oli varsin iso ja moderni. Siellä näytti olevan myös erillistä kabinettitilaa ja erikseen oli myös paitamyynti/pullomyyntipiste. Omia oluita oli yli 20 raanassa. Ne oli jaettu perussettiin ja limited edition -oluisiin, joita panimo näyttää tuottavan kovalla tahdilla. Funky Buddha on laatupanimon maineessa, mutta paikan päällä nautittuna tuntuivat varsin varmanpäälle tehdyiltä. Suodatettua ja sliipattua. Ehdottomasti kuitenkin must-kohde jos sattuu vaikkapa lomailemaan Fort Lauderdalessa.

Kotimaisten pienpanimo-oluiden kattaus vuosimalli 2016

Nyt jo perinteisesti Alkon alkuvuoteen kuuluu isompi erä kotimaisia pienpanimo-oluita kertalyönnillä hyllyyn. Näitä voi odotella Alkon hyllyille 18.1. alkaen (todennäköisesti muutama päivä sen jälkeen):

Ruosniemen Panimo Musta Lomittaja 0,33l 4,96€
Pyynikin Käsityöläispanimo Sunrice IPA 0,33l 5,95€
Humalove First Love 0,33l 5,45€
Maku Brewing ESB 0,33l 4,68€
Iso-Kallan Salmiakki Porter 0,5l 6,88€
Mufloni Imperial Stout 0,33l 4,95€
Mathildedalin Kyläpanimo Pirske 0,33l 5,94€
Laitilan Lakritsi Portteri 0,33l 4,21€
Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura 0,75l 12,03€
Prykmestar Kaura Stout 0,5l 4,94€
Suomenlinnan Panimo Foil Hat B Weisse 0,5l 5,65€
Saimaan Juomatehdas Brewer’s Special Rye IPA 0,33l 4,50€
Hiisi Loviatar 0,33l 5,99€
Rekolan Panimo Musta Valssi 0,5l 5,97€
Teerenpeli Julmajuho 0,33l 4,43€
Stadin Panimo Wilhelm I Imperial Black Pils 0,33l 5,48€
Lammin Sahti Ruisrääkkä 0,33l 5,74€
Malmgård Emmer IPA 0,5l 5,06€
Bryggeri Rosé 0,33l 5,95€
Stallhagen Beebock 0,33l 3,45€

Malmgård Emmer IPA ei ilmeisesti ole samasta hausta vaan ilmestyy sattumoisin samaan aikaan. Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura on Italiassa valmistettua “sahtia”.

Alkon oluiden verkkokauppa

Kuvakaappaus: Beers of the World
Tiesitkö, että Alkon tilausvalikoiman oluita (ja muita juomia) on nykyään erittäin helppo ostaa verkosta? No, oluet pitää kuitenkin noutaa itse Alkosta, mutta muuten homma on viime aikoina virtaviivaistunut. Toimi näin:

1) Mene Alkon verkkosivulle www.alko.fi
2) Klikkaa Tuotteet, sitten rullaa alaspäin ja valitse Tilausvalikoima
3) Valitse tuoteryhmä Oluet (tällä hetkellä tarjolla 50 kpl tuotteita)
4) Klikkaa haluamasi oluet, esim. Duvel Tripel Hop 2014 ja valitse Tilaa. Tarvittaessa toista.
5) Tuote on siirtynyt “ostoskoriin” Omat tuotteet -linkin alle. Säädä tarvittaessa kappalemäärää.
6) Valitse myymälä johon haluat tuotteet, tunnistaudu pankkitunnuksilla ja täytä tarvittavat tiedot. Saat meiliisi vahvistussähköpostin.
7) Alko lähestyy sinua kun tuotteet ovat noudettavissa.
8) Nouda ja nauti.

Vaikka Alkosi ei olisi ns. olut-Alko, joka löytyisi suoraan Tilaa tuotteet -valikosta niin voi saada oluet tällaiseen ei-olut-Alkoonkin ottamalla myymälään yhteyttä muulla tavoin (sähköpostilla, käymällä paikan päällä).

Maahantuoja Servaalilla on myös oma Beers of the World -porttaalinsa, jonka kautta voi tilata samasta Alkon tilausvalikoimasta heidän maahantuomiaan oluita. Sivusto hyödyntää Alkon järjestelmää, joten lisäarvoa tulee lähinnä informatiivista sivuista.

Saimaan Juomatehtaan uutuuksia testipenkissä

Kekkonen juhlaolut
Aikaa on vierähtänyt hyvä tovi siitä kun on tullut viimeksi kirjoiteltua. Enemmän Humalablogi on ollut aktiivisena tuolla Facebookin puolella. Ja kas kummaa, edellinen postaus oli samasta aiheesta kuin nyt eli Saimaan Juomatehtaan uutuuksista! Panimo lähestyi blogistia taas lähetyksellä uusia (ja vanhoja oluita) sekä annoksella Saimaan Panimon olutlaseja (laadukasta Ritzenhoffin lasia). Näin piti ottaa näppäimistö käteen näin Tukholman olutfestareiden alla, jonne blogisti matkaa torstaiaamulla.

Käydäänpä nämä uutuudet läpi:

Saimaan Brewer’s Special ESB

Saimaan Espi tuli maisteltua jo kesällä Panimoravintola Bruuverin hanasta Helsingissä. Silloin se antoi hassun belgidubbel-vaikutelman vaikka englantilaista tietenkin oli yritetty. Luumua ja ruskeaa sokeria päättyen mausteiseen ja aggressiiviseen humalointiin. Sittemmin tämä on tullut Alkonkin valikoimiin ja pullosta vaikutelma on valitettavasti ollut pliisumpi kuin eka hanakokemus.

Saimaan Marsalkka India Pale Lager

IPL on uusi hassu tyyliväännös India Pale Alesta. India Pale Lagerilla tarkoitetaan yleensä vaaleaa voimakkaasti uuden maailman humalilla katkeroitua lageria. Mikään virallinen tyylisuunta tämä ei vielä ole. Marsalkka IPL:ssä on käytetty luomuraaka-aineita ja se antaa valitettavasti sellaisen luomuoluille tyypillisen “ohranjyvämäisen” maun, josta en liiemmin välitä. Humalointi tässä on kunnossa, kova sitruksisuus on vaan varsin jyrkkää lager-pohjassa kun alen hedelmäisyys ei sitä leikkaa. Ei ehkä täysin tasapainoinen suoritus, mutta tullee kokeiltua vielä uudelleenkin.

Saimaan Pils

Saimaan Pilssille on löytynyt jo kehujiakin. Hurjimmat vertaavat tätä Saaz-pilsiä jopa itseensä Pilsner Urquelliin. Yritystä onkin sinne suuntaan, mutta Urquellin ainutlaatuista humalan, maltaan ja voimaisuuden liittoa ei tällä saavuteta. Pieni metallisuuskin häiritsee. Sopivalla hinnalla Saimaan Pils on kuitenkin kelpo kaveri saunajuomaksi ja saanee myös minulta uudenkin yrityksen.

Saimaan Kekkonen Juhlaolut

Tämän Kekkosen funktiota en ymmärtänyt nyt kun markkinoilla on Kekkonen Keskiolutkin. Spekseissä ei ole muuta eroa kuin että Keskiolut on tummempi. Siinä missä aiempi Kekkonen oli maltainen ok ruokajuoma, tämä juhlaversio tipahtaa samaan lokeroon kotimaisten makrokeppanoiden kanssa. Kitkeryyttä, leipäisyyttä. Ei jatkoon.

Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 2. erä

Keväällä Saimaa esitteli uuden konseptin: olut, jonka mallaspohja on aina sama, mutta joka erään vaihtuu uudet humalat. Idea kuulostaa aivan kuin siinä olisi takapiruna ollut kokeilulaboratorio Bruuverin herra Sysilä. Raaka-aineita ei paineta purkkiin, vain erän numero, jonka avulla netistä voi käydä katsomassa käytetyt humalat. Ensimmäinen erä ei vakuuttanut millään lailla, humalatkin olivat osittain eksoottisia (Aramis, Celeia, Mt. Hood ja Summit). Tässä toisessa ollaankin “pelattu varman päälle” ja täräytetty keittoon klassiset jenkkihunmalat Columbus, Cascade, Chinook, Citra ja Amarillo. Ja onhan tämä jo paljon parempaa kuin ensimmäinen Jokeri. Kuten käytetyistä humalista voi jo arvata niin sitrusta, mäntyä ja pihkaa löytää mausta. Mutta olut voisi olla kyllä hedelmäisempi. Mistähän tietty tunkkaisuus johtuu? Hiivasta vaiko mallastamattomasta rukiista, jota tässä on käytetty? Ehkä ruis ei toimi tällaisessa parhaalla mahdollisella tavalla?

Saimaan Juomatehtaan uutuuksia

Saimaan Juomatehdas Kekkonen
Kuten joitakin kolleegojani niin minuakin Saimaan Juomatehdas lähestyi juomapaketilla, jossa oli valikoima panimon uutuustuotteita. Mukaan oli printattu asianmukaiset tekniset speksit kaikista oluista. Laatikossa oli myös yksi siideri, jota en ole vielä ehtinyt koeponnistamaan. Nämä Saimaan uutuustuotteet ovat tulleet kauppoihin aivan näinä päivinä, sillä niitä ovat harrastajat bongailleet jo sieltä täältä. Ajoitus oli siis hyvä.

Saimaan Juomatehdas on itselleni ollut näitä isoja suomalaisia pienpanimoita Nokian ja Mallaskosken ohella, joiden tuotteet eivät yleensä aiheuta suurempia intohimoja. Ne ovat yleensä olleet kertaostoksia tai osastolla “silloin tällöin jos kaupassa ei muuta ole”. Saimaan Juomatehdas muutti taannoin isoihin tuotantotiloihin Mikkeliin ja tuntui, että peruslaadussakin oli sanomista. Samaan aikaan vanha titari Sysilä keitteli Bruuverissa, tuossa Saimaan koekeittiössä, hyvää ja välillä jopa loistavaa laatutuotetta toinen toisensa jälkeen. Viime kesänä alkoi kuitenkin tulla merkkejä siitä, että valoa on itäsuomalaisten ikkunassa: markkinoille iski Saimaan Brewer’s Special American Red Ale, joka pihkaisessa rapsakkuudessaan yllätti housut kintuissa. Tällä hetkellä suomalaisten maitokauppaoluiden top kolmessa, helposti. Saman sarjan IPA ei tehnyt aivan samanlaista vaikutusta, mutta ei sekään huono ole. Tältä pohjalta lähdin purkamaan pakettia.

Saimaan Kekkonen Keskiolut (4,2-prosenttinen amber lager)

Kekkosessa on helppo nähdä hitin ainekset. Kekkoslandiassa varttuneet tarttuvat Urhon kuvaan kaupassa varmasti ja makukin on sellainen, ettei se karkoita normaalia keskioluen kuluttajaa. Kekkonen on meripihkan värinen olut, mutta tässä tapauksessa väri johtaa harhaan. Se ei ole makumaailmaltaan wieniläistyyppinen tahi saksalaisten märzen. Se on prosentteihinsa nähden hyvinkin maltainen, matalakatkeroinen lager. Tuoksu ja maku tuovat karheudessaan mieleen minkä tahansa suomalaisen “normilagerin”. Maltainen, mutta harmiton. Menee saunaoluena tai makkaran kanssa, mutta liian lepsu useamman tiputteluun.

Saimaan Vaalea Lager (4,5-prosenttinen täysmallaslager)

Saimaa on tuonut tämän vaalean ja myös blonden mukana uusiin tuotteisiinsa uuden ulkoasun. Vaaleaan lageriin on tuoteselosteen mukaan lyöty olutmaailman uljaat eli Chinook, Cascade, Citra ja Columbus -humalat. Melkein kuin Mufloni CCCCC:tä joisi, vai? No ei valitettavasti. Olut on toisin kuin Kekkonen, hyvin kevyt ja tuoksultaan jopa pahvinen tuote. Lämmetessään maussa pientä sitruisuutta, mutta muuten menevät humalat hukkaan. Selkein pettymys Saimaan uutuustuotteista.

Saimaan Blonde Ale (4,5-prosenttinen golden/blond ale)

Pintahiivaversio Vaaleasta. Amerikkalaisia humalia tässäkin. Kevyt hedelmäisyys kääntyy tuoksussa oudoksi muovisuudeksi. Kumman kevyt on tämäkin eikä anna paljoa ulos. Pientä hedelmäisyyttä, vähän sitrusta, mutta aivan liian vähän. Ehkä joku lenkkeilijä voisi käyttää tätä palautusjuomana?

Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat (4,7-prosenttinen witbier)

Brewer’s Special -sarjan uutuus on witbier-tyylinen vehnäolut. Tuoksussa on mausteisuus, korianteria. Kevyessä rungossa korianteri maistuu myös, samoin ilmeisesti pomeranssin tuoma sitrus. Kaikki tosin melko kevyesti yhdistettynä vehnäoluen hedelmäisyyteen. Itse en ole lainkaan witbierien ystävä, mutta genressään tällä ollaan turvallisessa keskikastissa. Ei ole siis olut jota minä ostaisin, mutta jos pidät Hoegaardenista niin saat tästä itsellesi virkistävän kesäjuoman.

Saimaan Brewer’s Special Saison (6-prosenttinen saison)

Muista oluista poiketen tämä on lasipullossa. Saimaan Saison onkin jo entuudestaan tuttu Alkon pienpanimovalikoimasta ja yksi pullo on ennen tätä tullut juotua. Tämä on melko tyypillisellä nykysuuntauksen mukaisella saison-hiivalla pantu olut. Jonkun verran mausteisuutta (valkopippuri) ja pehmeää hedelmäisyyttä maussa. Makeahko saison, mutta humalalointi on yllättävän rapsakkaa, Bruuverin kokeilut vaikuttivat? Maisui toisella kerralla ensimmäistä hiukan paremmalta. Näin ollen aivan hyväksyttävissä oleva suomalainen saison vaikka tyylistä löytyy kotimaasta vakuuttavampiakin esimerkkejä.

Oli ihan mielenkiintoista maistella saman suomalaispanimon tuotteita useampi parissa päivässä. Joukkoon mahtui selkeitä pettymyksiä, mutta aiempia selkeitä ongelmia ei enää ollut. Joten maistakaa itse!

Olutmatkailua Puerto Ricossa ja New Yorkissa

DSC_0747

DSC_0071
Kahden viikon talvilomareissu sujui tällä kertaa ensimmäisen viikon osalta Puerto Ricossa ja paluumatkalla neljä yötä vanhassa tutussa New Yorkissa. Kummemmin lentoja kyttäilemättä tilasin ne ebookersin kautta. Samalla lipulla Helsinki/Finnair – JFK/Jet Blue – San Juan, PR/AA – JFK/Finnair – Helsinki maksoi noin 680 euroa ostettuna tammikuun alussa. Ei paha, pelkkään Nykiin olisi tuolloin päässyt alle 500 eurolla. Keskityn tässä blogauksessa alkoholiin ja jätän muun vähemmälle.

Puerto Ricoon piti lähteä, koska Puerto Ricon maapiste oli maistamatta. Lisäksi nettitiedot kertoivat, että pienpanimo-oluitakin saattaisi olla löydettävissä. Puerto Rico on USA:n autonominen alue, jonka valtakieli on espanja. Puertoricolaisia asuu muuten mantereella enemmän kuin saarella. Englannilla pärjäsi saarella kohtalaisen hyvin, varsinkin kun vielä ymmärtää auttavasti yksinkertaista espanjan matkailusanastoa. Puerto Rico tuotti kaltaiselleni reppureissaajalle siinä mielessä pettymyksen, että kaupunkien välinen julkinen liikenne oli käytännön olematonta. Kaupunkien välillä ei kulje mitään busseja, junista puhumattakaan. Ilman vuokra-autoa (kaoottisessa kaupunkiliikenteessä) ainoa mahdollisuus on käyttää kimppatakseja Públicos, joilla oli omat asemansa kaupungeissa. Tämäkään ei olisi ongelma, jos niitä käytettäisiin – nyt jouduimme odottamaan San Juan-Ponce -välillä kumpaakin suuntaan aamulla lähes kaksi tuntia, että Público-taksi tuli täyteen. Lisäksi majoitushinnat olivat kalliita, New Yorkissa majoitusta sai huomattavasti huokeammalla. Näin ollen nähtyä tuli pääosin kaksi kaupunkia: pääkaupunki San Juan ja eteläinen rannikkokaupunki Ponce.

San Juanissa tuli tietenkin baarien lisäksi käytyä kuuluisalla Bacardin tehtaalla. Aikoinaan Kuubassa perustetun Bacardin San Juanin tislaamo tuottaa 80% maailman Bacardista, loput tulevat Meksikossa sijaitsevalta tuotantolaitokselta. Mielenkiintoista on, että rommi lähetetään pullotettavaksi Floridaan, sillä Puerto Ricossa ei ole enää pullottamoa. Lyhyehkö kierros oli melko mainosmainen ja tiketti sisälsi yhden Bacardi Goldista väännetyn Cuba Libren. Ihan hyvää särvittävää …

Puerto Ricon olutmarkkinoita hallitsee Compañía Cervecera de Puerto Rico ja sen vaaleat lagermerkit Medalla Light ja Magna. Mutta kuten niin monessa paikassa muuallakin, Puerto Ricoonkin on perustettu parin viime vuoden aikana useita pienpanimoita. Ratebeerin tiedot olivat aiheesta varsin köykäiset, sillä lisäsin RB:hen itse kaksi uutta panimoa siellä aiemmin olleen kuuden sijaan. Netin perusteella maan länsiosassa olisi vielä lisää pienpanimoita ja perusteillakin tietenkin on lisää. San Juanin vanhassa kaupungissa sijaitsee Old Harborin panimoravintola, jonka tuotteita näkyi pullotettunakin siellä täällä. Itse ravintola tarjosi varsin keskinkertaista ruokaa eivätkä oluetkaan olleet kovin mielenkiintoisia.

Poncessa kaupungin parhaan paikan löysin googlamalla netissä “Ponce + cerveza artesanal”. Taska Gaussa oli tusinan verran hanoja, joissa oli myös puertoricolaisia pienpanimo-oluita (FOK Brewing, Boqueron). Pullopuolelta löytyi mukava valikoima jenkkioluita. Onneksi tuolla samalla google-haulla selvisi, että Poncessa oli aloittanut uusi pienpanimo ja älysin kysyä Señorial Brewingin El Vigia -olutta, jota oli pullossa saatavilla. Alkuillasta baarissa oli rauhallista ja molempina iltoina baarimikot olivat mukavia englantia puhuvia tapauksia.

San Juanin paras olutravintola on La Taberna Lúpulo. La Taberna Lúpulossa on hämmentävät 50 hanaa ja siihen toistasataa pulloa kylkeen. PR:n kaltaisessa vaalean lagerin maassa ei uskoisi tällaista kohtaavan. Lisäksi tämä vain iltaisin auki oleva paikka oli hämmentävän suosittu, maanantai-iltanakin väkeä riitti tuvan täydeltä vaikka ainoa varsinainen makro-olut hanoissa oli Birra Moretti. Hanoja dominoivat jenkkien käsityöläisoluet, mutta Lupolo oli paras paikka paikallisten hanatuotteiden bongaamiseen. Toinen paikka missä kävin useamman kerran oli Condadossa sijaitseva Stop and Go. Päivisin tätä juottolaa kansoittivat lähinnä epämääräiset turistit ja paikalliset juovot. Etuna oli kai se, että paikka oli auki jo aikaisin aamulla ja hintataso hämmästyttävän halpa. Stop and Gossa ei Old Harborin lisäksi PR-mikroja ollut, mutta yli sadan jenkki craft pullo-oluen valikoima. Tosin kahdella käyntikerralla olin ainoa ns. laatuoluita tilannut asiakas. Hintataso oli hämmentävä, sillä oluet maksoivat suunnilleen saman kuin viinakaupoissa. Terrapinia, Abitaa, Magic Hattia ja sen sellaista tuli juotua kolmen dollarin pullohintaan. Lisäksi piti juoda Samuel Adamsin Tasman Red, kun kerran 650 ml pullolle kertyi hintaa 3,25 dollaria. Condadon viinakaupoissa oli muutamassa (mm. H&R Food and Liquer) oikein mainio jenkkivalikoima. Ei mitään superharvinaisuuksia, mutta juuri niitä oluita, joita ei olutmatkaajana tule juuri mantereella ostettua, koska hyvistä paikoista löytää aina jotain mielenkiintoisempaa. Eli niitä oli hyvä särpiä hotellilla ennen nukkumaanmenoa (esim. Leinenkugelsin, Terrapinin ja Victoryn oluita). Mutta nyt oli Puerto Rico tullut nähtyä ja oli aika siirtyä New Yorkiin.

San Juanista lento New Yorkiin kesti vajaa neljä tuntia. Vaikka olinkin Nykissä viidettä kertaa niin metrokarttaa tuli luettua huolimattomasti ja löysimme itsemme väärän linjan päästä Jamaica Stationilta (“Brooklynin linjahan lähtee Jamaica Stationilta”). Nauratti vaan se, että ensimmäisen puolen tusinan aseman aikana olimme ainoat valkonaamat vaunussa. Ei kai se ihme ole jos Jamaican kaupunginosasta ovat kotoisin LL Cool J ja 50 Cent ja siellä on Cypress Hill -niminen metroasemakin? Ensimmäistä kertaa majoituin Brooklyniin ja luultavasti teen sen jatkossakin. Hyvätasoisen majoituksen sai 80 dollarilla/2hh aamiaisineen metroaseman vierestä ja alueella sijaitsi kävelyetäisyydellä monta mielenkiintoista olutkohdetta.

Brooklynissa tulikin vierailtua muutamassa uudessa olutpaikassa. Manhattanilla suosin sitten enemmänkin vanhoja tuttuja. Seuraavassa listamuodossa paikat joissa kävin:

Threes Brewing, Brooklyn: uusi muutaman kuukauden vanha panimoravintola, jolla kymmenkunta omaa olutta hanassa ja sekä mielenkiintoisia muita. Todella laadukas panimo – kaikki 8 maistamaani olutta olivat hyviä/erinomaisia. Mitään erityisia maisteluannoksia ei myyty kuin ensimmäisenä iltana pari pienempää lasia. No, piti sitten vierailla kahtena iltana, että sai yhtä vajaat kaikki maistettua. Keittiökonsepti oli mielenkiintoinen: kutsuvat vierailevia ravintoloita laatimaan ruokalistan ravintolapuolelle. Päätilan lisäksi löytyi pienempi baari ja huone (“Tiny Montgomery”), jossa toisena iltana luukutti joku hyvältä kuulostanut indiepumppu.
Rattle and Hum, Manhattan: vanha tuttu suosikki. Paikalla tutut 40 hanaa, joissa maantieteellisesti melko laaja olutvalikoima. Ei ehkä aivan niin mielenkiintoinen kuin joskus parhaimmillaan vaikka nykyään eurooppalaisia vähemmän kuin ennen. Newyorkilaisen Rushing Duckin oluita oli hanassa useampia. Ruokailun ja parin beer flightin laskuun oli ensimmäisellä kerralla lisätty automaattisesti tipit. Täällä tuli käytyä pikaisesti myös viimeisenä aamuna ennen lentokentälle lähtöä.
Mission Dolores, Brooklyn: tämä ei ollut kovin kaukana hotellilta, kuten ei Threes Brewing eikä Bierkraftikaan. Leppoisa olutluola tämäkin kuten Threes Brewingkin. Parikymmentä hanaa, joissa muun muassa kanadalaisia Howe Soundin ja Parallel 49:n oluita. Ja pitihän sitä ottaa Narragansett Lager, koska RB antaa siitä Rhode Islandin osavaltiopisteen …
Blind Tiger, Manhattan: vanha tuttu paikka tämäkin ja taaskaan matkakumppani ei saanut kahvia … Sitten viime näkemän olutvalikoima on vain parantunut. 28 hanaa ja muutamia caskeja tarjolla. Uusia panimoita minulle Peakskill, Beanery ja Greenpoint. Lisäksi piti juovota pari Bronxin panimon erikoisolutta (SMASH ja gravity caskista Spring Hopback Series – Cranberry). Boulevardin tap takeover oli tulossa tännekin kuten muutamaan muuhunkin paikkaan kaupungilla.
Bierkraft, Brooklyn: vanha tuttu olutkaupan ja kahvilan yhdistelmä. Ostin tällä kertaa oluet kotiinvietäväksi täältä, koska hotellilta ei tänne ollut kuin kilometri. Paikalta tyydin ottamaan hanoista vain Newburghin Black Öyster Cultin. Juttelin myyjän kanssa tovin. Malmgårdin oluita oli ollut tarjolla pari viikkoa aiemmin. Bierkraftilla on myös pieni panolaitteisto ja luvat myydä paikalla oluitaan. Nyt ei valitettavasti tarjolla yhtään olutta, seuraava olisi ollut valmis muutama päivä myöhemmin. Poislähtiessä kaveri antoi minulle vielä kaupantekijäisiksi Other Halfin tuoreen tölkki-Dipan, jota oli ollut mukana tölkittämässä.
The Ginger Man, Manhattan: päivällä Ginger Manissa oli hyvin rauhallista. Eli kannattaa käydä ennen kuin ihmiset pääsevät töistä. Beer flighteja on hyvä valita 74 hanan valikoimasta. Mielestäni Ginger Manin valikoima on parantunut parin vuoden takaisesta. Täälläkin näkyy se, että Nykin alueelle on parin viime viikon aikana perustettu kymmeniä uusia pienpanimoita. Olutlistalla muuten sanotaan, että he eivät tarjoile oluita lainkaan kertakäyttöisistä key kegeistä.
Tørst, Brooklyn: Tørst sijaitsikin sitten aivan toisella puolella Brooklynia kuin muut paikat joissa kävin. Edellinen käynti olikin kaksi vuotta sitten avajaispäivänä, jolloin torstaina puolilta päivin jonotin lumisateessa paikan aukeamista. Tätä kirjoittaessa olisi Tørstissa juuri kaksvuotissynttärit menossa. Evil Twin -tikkien suhteen valikoima oli nyt hieman tylsä, mutta olihan siellä mm. Evil Twin / Perennial Loomi Weisse ja Evil Twin Sour Bikini. Paikan erikoisuutena oli Lammin Sahti, jota uuden Olutpostin mukaan Kääriäisen Pekka oli käynyt B. Unitedin kutsumana panemassa OEC Brewingilla. Hyvää ja sahtimaista oli! Hauskasti taululla oluen nimenä luki Lammin Sahtioy. Myös Katajaolutta olisi löytynyt. Aiemmasta Tørstin takahuoneesta oli tullut Luksus, joka juuri sai kaksi Michelinin tähteä. Ovi oli päivällä kiinni, mutta paikassa ei voi olla kovin montaa pöytää, jos se on sama kuin entinen Tørstin takahuone. Tørstissa hieman kuvaa häiritsee se, että kun paikka on skandinaavisen hillityn hieno moderneine hanalaitteistoineen ja Michelin-tason ravintoloineen niin henkilökunta on pukeutunut risoihin farkkuihin, t-paitoihin ja paskaisiin lippalakkeihin.
Other Half, Brooklyn: muutama kilometri hotellilta ja Threes Brewingista. Other Half oli paikkana erikoinen: teollisuusrakennuksen kyltitön ovi johtaa panimon tap roomiin, joka on yksi huone. Huone on kooltaan ehkä puolet One Pint Pubista ja torstai-illalla täynnä porukkaa + yksi kissa. Other Halfissa sai tikkeriystävällisesti 4 ozin annoksia hintaan 3-4 dollaria. Vierailupäivänä oli Other Halfin Bretta Saisonin pullojulkaisu ja baarimikko antoikin minulle ystävällisesti siitä tyypit. Laadukkaita oluita täälläkin kuten Threesissä. Nämä kaksi olivatkin tehneet collabraation nimeltään Grand Scheme.

Hintataso on nykyään New Yorkissakin dollarin vahvan kurssin takia ja muutenkin oluiden osalta varsin korkea. Lisäksi tipit muodostavat tietynlaisen piiloveron, joka kannattaa aina huomioida hintoja miettiessään. Eli pörssi kuntoon, luottolimiitti täyteen ja Isoon Omenaan! Olutmatkaajalle ehdottomasti must-kohteita Yhdysvalloissa.

DSC_0178

DSC_0181

DSC_0214

DSC_1044

Suomalaiset panimot listattu

Tein blogiini sivun “Suomalaiset panimot“, koska halusin tietää paljonko tällä hetkellä Suomessa on kaupallisia panimoita. Aivan eksaktia päivän lukua on aina mahdoton saada. Syitä on useita: mikä määritellään panimoksi, onko panimo aktiivinen, lasketaanko mustalaispanimot mukaan jne. Lisäksi kun humalablogistilla ei ole pääsyä luparekisteriin niin tällainen listaus on aina mahdollisimman hyvä arvaus. Positiivinen ongelma on, että uusia panimoita tuntuu nyt aloittavan toiminnan kuukausittain. Tällekin vuodelle voidaan odottaa yli kymmentä uutta pienpanimoa. Toisaalta muutama vanhempi saattaa lopettaakin. Yritän päivittää tätä sivua aina muistaessani.

Siihen alkuperäiseen kysymykseeni vastaus on siis “pikkusen vajaa 50”.

Suosituimmat hakutermit:

Vuoden 2014 oluet

Näin vuoden kääntyessä loppuun, olutblogeissa vilisee kaikenlaisia vuoden parhaat oluet -listauksia. Humalablogi ei tee asiassa poikkeusta. Vuoden 2014 aikana tuli maisteltua 1593 eri uutta olutta 629 eri panimolta. Näistä panimoista minulle uusia oli 247 ja 41 näistä on perustettu vuoden 2014 aikana. Merkittävä osa maistelluista oluista tuli festareilta (CBC, SBWF, SOPP jne.) ja maisteluista kavereiden kesken sekä matkoilta, jotka tänä vuonna suuntautuivat Argentiinaan, Uruguayhin ja Japaniin. Myös Tallinnassa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa tuli käytyä. Vaikka muotia on nykyään tilata oluita ulkomailta, itse tilasin alle 10 tilausta tämän vuoden aikana. Kotona tuli siis reitattua aika vähän ja useimmat “tikit” tuli hankittua reissun päältä ja hyvin monet kavereiden kanssa jakaen.

Vuoden korkeimmat pistemäärät ovat tässä:

1 Wild Beer / Beavertown Rubus Maximus 5.6% Sour/Wild Ale 4.2
2 Green Flash Silva Stout 10.1% Imperial Stout 4.1
3 Evil Twin Imperial Doughnut Break Raspberry 11.5% Imperial Stout 4.1
4 Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA) 11.0% Imperial Stout 4
5 De Molen Hemel & Aarde (Wild Turkey BA) 11.0% Imperial Stout 4
6 FiftyFifty Imperial Eclipse Stout – Elijah Craig 20 Year Barrel 10.0% 4
7 BrewDog / Three Floyds Bitch Please Islay 12.5% Barley Wine 4
8 Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 11.0% Imperial Stout 4
9 Prairie Artisan Ales Bomb! 14.0% Imperial Stout 4
10 Nynäshamns Sotholmen Extra Stout Svensk Ek 8.0% Foreign Stout 4
11 Anspach & Hobday The Porter 6.7% Porter 4

Lempityylini imperial stout on kuten viime vuonnakin vahvasti edustettuna. Tänäkin vuonna useimmat olivat tynnyrikypsytettyjä. Ehkä yllättävimmät tuolla listalla ovat ykköseksi noussut Wild Beerin Rubus Maximus ja “kevyempi portteri” Anspach & Hobdaylta. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että pisteet ovat vain pisteitä ja vaihtelua niiden antamisessa on riippuen kuun asennosta, meriveden korkeudesta ja aamun lääkityksestä. 23 olutta pääsi “bubbling under”-osastolle eli pistemäärään 3.8-3.9. Niistä mikä tahansa olisi “hyvänä päivänään” voinut olla vuoden kärkikymmenikössä, joten ei tätä voi liian vakavasti ottaa. Yllämainitut ovat kuitenkin esimerkkejä loistavista oluista.

Kuten listasta voi havaita, en ole mikään varsinainen IPA-mies. Mutta hyvä ipa/dipa on toki hyvää. Vuoden ykköseksi IPA-osastolta (164 kpl maistettu) rankkasin Brewfistin Burocracyn (Italiasta tulee myös hyviä oluita!), The Kernel India Pale Ale Cascade Centennial Chinookin ja Surly Overrated West Coast Style IPA:n. Surlyn ipaa pääsin maistamaan hanasta Kööpenhaminassa. Double IPA -osaston (53 kpl) ykkönen oli Three Floyds Permanent Funeral, myös hanasta Kööpenhaminassa. Suomessakin tehtiin kelpo ipoja vuoden aikana. Mainittakoot näistä Beer Huntersin Mufloni Vehnä IPA ja Mandarina IPA, Malmgårdin Proto #4, Maku Brewingin IPA ja Bruuverin Les Ardennes. DIPA-osastolta voidaan Suomesta lisätä joukkoon Stadin American Imperial IPA.

Pils-tyylin (37 kpl) ykkösenä oli To Øl Music Non Stop Techno Pop, joka kuitenkaan ei maultaan ole kovin traditionaalinen. Ehkä vuoden parhaan perinteisen pilsin maistoin Kiotossa, jossa osakalainen Minoh Pilsner oli suunmukaista. Suomesta tyylin ykköseksi könysi Vakka-Suomen Lapland Aurora Pils vaikkei mitään maata mullistavaa tarjonnutkaan. Saison on uusi muotityyli ja niitä tulikin vastaan 47 kpl, mahtoiko olla yhtään perinteiseltä saison-alueelta Pohjois-Ranskasta. Ykkösenä jälleen CBC:n hanamaisto Firestone Walker Opal. FW on muutenkin maailmanluokan panimo. Kotimaisista Beer Huntersin Mufloni Simcoe Saison oli mainio. Pari muutakin yrittäjää olivat ok, mutta Porin pojilla on tuossa tyylissä kilpailijoihin verrattuna muutaman vuoden tuotekehitysetumatka.

Vuoden parhaat panimot -listaus on tilastollisesti melko epätarkka kun eri panimoilta listalla on maistettu vuoden aikana 3-11 olutta:

FiftyFifty Brewing Company California 9 3.69
Cigar City Brewing Florida 3 3.67
Omnipollo Sweden 4 3.63
Siren Berkshire 6 3.62
Wild Beer Somerset 5 3.58
Green Flash Brewing Co. California 6 3.58
Three Floyds Brewing Company Indiana 3 3.53
Hill Farmstead Brewery Vermont 3 3.53
Cycle Brewing Florida 4 3.47
Alpha State Kent 3 3.43
Westbrook Brewing South Carolina 3 3.43
Founders Brewing Company Michigan 4 3.43

FiftyFifty Brewing Companyn ykköstila on “tilastoharha”, joka syntyi yhdeksän FiftyFiftyn Imperial Eclipse Stoutin maistelusessiosta. Top25-listalle mahtuu myös muuten mm. virolainen Põhjala-panimo.

Ylläolevat havainnot on tehty Ratebeerin “My 2014 in Beer”-tilaston avulla. Sieltä voidaan napata myös tällainen tilasto: Number of days this year rating at least one beer 229 / 365.

Ruotsalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä

Ruotsalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/sweden/190/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Sarja, joka alkoi suomalaisilla oluilla, jatkuu nyt ruotsalaisten Top50-listan ruotimisella. Suomalainen olutharrastaja ei välttämättä tiedä paljoa Ruotsin olutskenestä ellei ole vieraillut Ruotsissa ja jossain sen tärkeimmistä olutkaupungeista (Tukholma, Göteborg tai Malmö) tai käynyt aktiivisesti ostoksilla esimerkiksi Haaparannan Systembolagetissa. Ruotsalaisia oluita tuodaan Suomeen jonkin verran, mutta pääosin tiettyjä vakiintuneita panimoita. Ruotsissa pienpanimobuumi on hurjaa ja kasvu jatkuu vuonna 2015, maassa lienee kohta parisataa panimoa. Eli aivan eri luvuissa mennään kuin Suomessa vaikka lainsäädäntö ei juurikaan poikkea meikäläisestä (vaan on jopa tiukempi eräiltä osin).

Tämän hetken (22.12.2014) Ruotsin Top10:

1 Närke Kaggen Raspberry Stormaktsporter 4.05/52 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA) 3.85/65
3 Dugges Idjit! 3.85/262
4 Omnipollo Nebuchadnezzar IIPA 3.84/504
5 Omnipollo / Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Stout 3.83/89
6 Närke Black Golding Starkporter 3.82/113
7 All In Brewing / Stronzo 100% Viking 3.82/63
8 All In Brewing / Lervig Imperial Porter 3.80/150
9 Omnipollo Agamemnon Maple Syrup Imperial Stout 3.80/125
10 Slottskällans Imperial Stout 3.77/474

Mukana on siis yhdeksän stouttia/portteria ja yksi DIPA. Heti ensisilmäys Ruotsin TOP50:iin paljastaa, että listalla on hyvin runsaasti mustalaispanimoiden oluita, joista suurin osa on pantu muualla kuin Ruotsissa! Top10:n Omnipollon Hypnopompa tulee De Molenilta Hollannista, Yellow Belly Buxtonilta, Agamemnon Pub Dogilta USA:sta sekä All Inin oluet Lervigiltä Norjasta ja konkurssiin menneeltä Stronzolta Tanskasta. Eli aidosti ruotsalaisia oluita Top10-listalla on vain neljä! “Aitoja ruotsalaisia” seuraavina TOP-listalla olisivat Qvänum Ekfatslagrad Ambassadörsporter Imperial, Nils Oscar Imperial Stout, Brekeriet Cassis, Oppigårds Thurbo Double IPA, Monks Café Blend no.1 Uniqum ja Monks Café Blend no.4 Vigorous. Jos ulkoruotsalaiset mustalaispanot poistetaan Top50-listalta, jäljelle jää (karkea arvio) 39 olutta.

Ruotsalaisilla oluilla on keskimäärin enemmän arvioita kuin suomalaisilla oluilla, joka Ratebeerin painotetulla keskiarvolla tarkoittaa, että tavallaan heidän Top50-listansa on “tarkempi”. Vähiten arvioita on Dugges Perfect Idjit! 2014:lla, joka löytyy sijalta 39 keski-arvolla 3.65. Oluen todellinen tämän hetken keskiarvo on kuitenkin peräti 4.02, jolla se nousisi listakakkoseksi. Huomattava on myös, että listakärjessä on Närken klassisen Kaggenin Raspberry-versio. “Oikea” Kaggen on Ratebeerissä retired-tilassa – sen viimeinen “vuosikerta” taidettiin julkaista vuonna 2011.

Ylivoimaisen ykkösen jälkeen Ruotsin kuten Suomenkin listalla on tasaista – sijat 2-9 eroavat vain 0,05 pisteellä toisistaan. Listalla on kuitenkin oluita, jotka tullevat retired-säännöllä sieltä lähiaikoina poistumaan ja antamaan tilaa uusille yrittäjille (ykkönen mukaan lukien). Listan pohjalla on kuusi olutta 3,63 pisteellä. Suomen listalle riitti 3,33 pistettä. Suomalaisista oluista Siperia ja Koffin Porter olisivat Ruotsissakin olleet kakkostilalla, mutta Suomen listan kolmas, Imperiaali 3,63 pisteellä olisi Ruotsin TOP50-listan hännillä! Ruotsin listalle mahtuu myös yksi siideri: Brännlands Iscider on sijalla 40.

Panimoittain TOP50 näyttää seuraavalta:

Omnipollo 9
Monks Café 6
Närke 5
Dugges 5
All In Brewing 4
Mohawk 3
Nynäshamn 3
Oppigårds 2
Slottskällans 1
Qvänum 1
Nils Oscar 1
Brekeriet 1
Jämtland 1
CAP 1
Poppels 1
Sigtuna 1
Brännland 1
Beerbliotek 1
Hantverksbryggeriet 1
Ocean 1
Eskilstuna 1

Listan panimoista Omnipollo, All In ja osittain Mohawk ovat mustalaispanimoita. Monks Café ja Qvänum ovat panimoravintoloita. Kummankin oluita saa kuitenkin myös pullosta. Huomattava on myös, että Monksin listalla olevat blendit ovat Monksin omien oluiden ja kansainvälisten huippuoluiden (kuten Goose Islandin Bourbon County Stout ja De Molenin Hel & Verdoemenis) sekoituksia. Vaikka Ruotsiin on noussut huomattava määrä uusia kokeellisia pienpanimoita niin yllä olevalla listalla on kuitenkin koko joukko jo vakiintuneita “vanhoja tekijöitä” kuten Närke, Nynäshamn, Slottskällans ja Nils Oscar sekä muutama muu.

Onko Ruotsissa pienpanimoiden taso sitten parempi kuin Suomessa? Kyllä ja ei. Ruotsissa on enemmän vanhempia, vakiintuineita ja laadukkaita pienpanimoita kuin Suomessa. Panimoiden määrä on Suomeen verrattuna moninkertainen. Tämä vääjäämättä tuottaa enemmän laadukkaitakin oluita. Kokemuksellani voin sanoa, että Ruotsissa on myös ei-niin-hyviä panimoita ja niitäkin on Suomea enemmän!

Suosituimmat hakutermit:

Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä

Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.93/183 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.87/1185
3 Laitilan Kievari Imperiaali 3.63/99
4 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.63/80
5 Huvila Oak Porter 3.63/58
6 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.62/105
7 Huvila X-Porter 3.62/209
8 Sinebrychoff / Brooklyn Two Tree Porter 3.61/133
9 Hollolan Hirvi Kivisahti 3.57/57
10 Plevnan Stout 3.55/65

Painotettu keskiarvo johtaa käytännössä siihen, että hyvin vähän arvioidut oluet eivät pysty pääsemään helpolla kärkeen. Mitä enemmän oluella on arvioita, sen lähemmäksi todellista keskiarvoa pisteet tulevat. Top50:ssä vähiten reittauksia on Beer Huntersin Äkäpukilla (2013) – 11. Sen painotettu keskiarvo on 3.46 (sijoitus 17.), mutta todellinen olisi 3.85. Minimissään olut tarvitsee 10 arviota päästäkseen listoille.

Plevnan Siperia ja Koffin Porter ovat taistelleet kärkipaikasta useita vuosia. Vielä pari vuotta sitten ne olivat käytännössä tasoissa, nyt Siperian ainakin hetkittäin parempi saatavuus on nostanut sen selvempään ykköstilaan. Ratebeerin maailmanlistalla Siperian 3.93 riittää sijaan 505, joten aivan maailman kärkioluita ei Suomessa ole pantu. Koffin Porter löytyy sijaluvulta 733.

Kärkikympissä tilanne on kaksikon jälkeen hyvin tiukka. Kievari Imperiaalin kolmostilan ja Two Tree Porterin kasitilan välissä on vain 0,02 pistettä – muutamakin reittaus saattaa riittää muuttamaan sijoitusta (vaikkakin painotus laimentaa muutosta). Näistä X-Porterilla on eniten arvioita, johtuen sen saatavuudesta Yhdysvalloissa.

Tämän postauksen laatimishetkellä sijalla 50 on Maku Brewingin kehuttu IPA 3.32 pisteellä. Sen todellinen keskiarvo on 3,44 pistettä, joten voi olettaa oluen nousevan jossain vaiheessa Top20:iin tai ainakin sen tuntumaan. Sijoitus paranee jatkossa jo silläkin, että edeltä poistuu oluita.

Miltä näyttää Top50 sitten panimoittain?

Beer Hunters 11 eri olutta
Plevna 9
Stadin Panimo 8
Huvila/Malmgård 6
Sinebrychoff 2
VASP 2
Hiisi 2
Bruuveri 2
Laitila 1
Hollolan Hirvi 1
Pyynikki 1
Stallhagen 1
Hartola 1
Ruosniemi 1
Kuninkaankartano 1
Maku 1

Listalla ylös luonnolliset sijoittuvat “laadukkaat panimot”, joilla on paljon erilaisia oluita. Näitä ovat ainakin Beer Hunters ja Stadin Panimo, joilla kummallakin on yli 100 olutta Ratebeerissä (aktiivisena toki vain osa). Plevnalla ja Malmgårdilla listalla on suhteellisesti iso määrä oluita koko valikoimasta. Kumpikin panimo on tosin viimeisen parin vuoden aikana tuonut entistä enemmän uusia oluita markkinoille. Tuoreista panimoista Hiisi ja Pyynikki ovat kumpikin pukanneet maailmalle yli 50 eri olutta, mutta Top50:ssä se ei vielä ole näkynyt, osittain varmasti saatavuudestakin johtuen. Hiiden pari olutta sijoittuu kuitenkin hienosti sijoille 11 (Pläkki) ja 12 (Pohjoisen Jättiläinen). Pohjoisen Jättiläisen todellinen keskiarvo on 3,74, valitettavasti painotettu ka ei pysty enää juurikaan nousemaan elleivät innostu panemaan oluesta uutta erää.