Olutblogisteilla on ollut historiallisesti tapana julkaista yhteispostaus jostakin yhteisesti valitusta oluesta. Blogipostaukset on julkaistu samanaikaisesti uudenvuodenaattona kello 12. Viime vuonna olut oli Sinebrychoffin Porter. Niin ja oikeasti se oli historiallisen tavan ensimmäinen kerta. Nyt toisena yhteispostausoluena on Orval ja Humalablogisti on ensimmäistä kertaa mukana.
Tässä kävi nyt vaan niin hassusti, että Humalablogistin kotikaupungin Alkoissa ei ole yhtään pulloa Orvalia. Lähin pullo olisi löytynyt Tampereelta. Muutama paikallinen olutravintolakin myi ei oota. Alkon verkkokaupasta olutta ei pystynyt tilaamaan vaikka sitä hyllyillä muualla olisi ollut. Niin Vaasassakin, jossa kävin joulukuun alussa, mutta unohdinpa Orvalin silloin kun sen ostaminen olisi ollut mahdollista. Joudutte siis tyytymään johonkin muuhun kuin siihen, että blogistilla olisi nenänsä alla malja Orvalia ja blogaus sisältäisi siitä arvion.
Orval on sisterssiläisluostari Abbaye Notre-Dame d’Orvalin valmistama brettahiivainen 6,2-prosenttinen trappistiolut ja panimon ainoa olut, jollei mukaan lasketa siitä laimentamalla valmistettua 3,5-prosenttista pikkuveljeä Petite Orvalia. Petite Orval on alun perin tehty juomaksi luostarin munkeille, mutta sitä voi ostaa luostarin kaupasta ja sen myötä hiukan muualtakin. Nimi “Orval” tule legendan mukaan paikalla vierailleen Toscanan kreivitär Matildan lausahduksesta. Kreivitär tipputti harmikseen vihkisormuksensa lammikkoon, mutta rukoiltuaan sormuksen takaisin saamista, yhtäkkiä taimen nousi lammen pintaan suussaan kadonnut sormus. Matilda siitä loihe lausumaan: Vraiment, c’est ici un val d’or!, “tämä paikka on todellakin kultainen laakso!”. Pienellä kääntökikalla val d’orista tuli sitten Orval.
Belgiassa Luxembourgin provinssissa lähellä Ranskan rajaa Villers-devant-Orvalin kylässä sijaitseva Orvalin sisterssiläisluostari perustettiin vuonna 1132, mutta paikalla oli kirkko ja luostari jo aiemmin. Sisterssiläisjärjestön trappistisääntökuntaan luostari kääntyi ensimmäisen kerran 1600-luvulla, mutta palasi sittemmin emojärjestön säännöstöön. Ranskan vallankumouksessa 1793 luostari poltettiin ja lakkautettiin. Maat ja luostarin rauniot tulivat Harennen suvun haltuun vuonna 1887. Harennet lahjoittivat maat sisterssiläisjärjestölle vuonna 1926. Vuosina 1926-1948 luostarin johdossa oli trappistimunkki Marie-Albert van der Cruyssen, jonka johdolla rakennettiin uusi luostari ja kirkko sekä tietenkin uusi Orvalin panimo. Oluen lisäksi luostarissa valmistetaan juustoa ja leipää.
Kunnon luostarin tapaan olutta lienee Orvalissa pantu kautta aikojen – eihän sitä kuivin suin keskiajalla oltu ja vettäkään ei oikein tohtinut juoda. Ensimmäiset kirjalliset maininnat luostarin oluenpanosta on kirjattu vuonna 1628. Silloinen dokumentti kertoi luostarin oluen ja viinin kulutuksesta. Ennen vuoden 1793 tulipaloa viimeinen panimomestari oli nimeltään Veli Pierre. Uusi kukoistus alkoi vuonna 1931, jolloin uusi panimo rakennettiin. Tarkoituksena oli oluen myynnillä rahoittaa uuden luostarin rakentamista. Panimon työntekijät ovat kaikki luostarin ulkopuolelta tulevia, mutta heidän pomonaan toimii veljeskuntaan kuuluva panimomestari. Panimorakennuksen suunnitteli Henry Vaes, joka suunnitteli myös design-klassikon, keilamuotoisen Orval-olutpullon. Tosin ensimmäisen Orvalin tullessa jakeluun 7. toukokuuta 1932 sitä myytiin tynnyreissä eikä pulloissa. Orvalista tuli ensimmäinen trappistiolut, jota myytiin ympäri Belgiaa.
Minkälainen olut Orval sitten on? Kuten jo yllä mainittiin, 6,2-prosenttinen olut saa luonteenpiirteisen makunsa erityisesti siinä käytetystä Brettanomyces lambicus -villihiivasta. Humalina ovat Hallertau, Styrian Goldings ja harvinaisempi ranskalainen Strisselspalt. Pullokäyvänä oluena oluen maku muuttuu ja useimpien mielestä paranee vuosien saatossa. Tämä johtuu myös siitä, että brettaa lisätään vasta pullotusvaiheessa. Itse pääkäyminen kestää vain viisi päivää, jälkikäyminen noin kolme viikkoa. Olut on kuivahumaloitu, kypsymisvaiheessa tankkeihin lisätään säkeittäin kokonaisia humalakukintoja antamaan aromia. Olut onkin selkeästi humaloidumpi kuin muut trappistioluet. Yllättävää Orvalin reseptiikassa on, että humalista on 80 % humalaekstraktia ja 20 % pellettejä. Maltaasta 20 % on korvattu sokerilla. (lähde: Good Beer Guide Belgium)
Milta se Orval sitten maistuu? Niin. Pulloa ei nyt ole tässä edessäni, mutta kun blogisti ensimmäistä kertaa maistoi, ehkä ensimmäisenä “happamana” oluena tuntemukset eivät olleet positiiviset. Elämäni ensimmäistä kertaa brettahiivan aromia nuuhkaistessani kuvailin sitä “kuin kumihanskaa olisi nuuskinut”. Maku tuntui erittäin happamalta ja katkeralta. Kyseessä oli tuolloin maaliskuussa 2004 varsin tuore pullo, sillä se oli pullotettu syyskuussa 2003. Seuraavana vuonna oli kokemusta brettahiivasta jo karttunut ja tuoksustakin löytyi kumin sijaan nahkaa, sitrushedelmää ja maltaisuuttakin. Maku oli kreippisen humalalainen, hapan, suuntuntuma hiilihappoinen. Katkera jälkimaku oli pitkä. Vaikka tuolloin olutta tulikin kuvailtua “happamaksi” (sour) niin myöhemmin olen viisastunut sen verran, että eihän tämä ole lambic-hapan tai berliner weisse-hapan olut vaan enemminkin “tallimainen” (funky). Muista yhteispostauksista voitte sitten lukea miten muut blogistit maun kokevat. Olutguru Michael Jackson kuvaa Orvalia seuraavasti: Tämä maailmanluokan olut saa osan sen häkellyttävästä monimuotoisuudestaan jälkikäymisestä, jossa käytetään useita hiivakantoja mukaan lukien “puolivilli” Brettanomyces, joka tuo Orvaliin juuttikangassäkin (“hop-sack”) tai hevosensatulan piirteitä.
Orvalia saa edelleen joistakin Alkoista, verkkokaupasta sitä saa ensi vuoden puolella ja hyvissä olutravintoloissa Orval on vakiovalikoimassa. Mikäli Orval ei ole aiemmin tuttu, kannattaa rohkeasti antaa Orvalille mahdollisuus sillä olutklassikoiden maailmassa Orvalin luonne ja maku on uniikki. Hyvää uutta vuotta!
Yhteispostauksen muut Orval-jutut voi löytää näistä osoitteista:
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger
