Tässä vielä muutamia blogistin valintoja vuoden parhaiksi oluiksi eri “kategorioissa”. Näitä ei kannata ottaa absoluuttisina totuuksina – oluet on kuitenkin nautittu eri aikoihin, erilaisissa olosuhteissa, erilaisissa fiiliksissä. Monessa “sarjassa” erot olivat niin pieniä, että uudelleenmaistelut olisivat saattaneet muuttaa keskinäisiä järjestyksiä.
Paras suomalainen olut 2011
Uusia kotimaisia oluita julkaistiin taas iso määrä, varmaankin satakunta erilaista uutuutta. Mikään olut ei erottunut selkeästi joukosta ja ehkä uudet klassikot jäivät syntymättä. Vuoden paras kotimainen oli mielestäni Plevnan Pikkulinnulle panema Pispala Portteri, jota nautiskelin Tampereella Plevnan hanasta viime syksynä. Mukavan pehmeä portteri, jossa maistuu tasapainoinen savuisuus ja kaikki elementit ovat kohdallaan. Kyllä Plevna on aina osannut varsinkin stoutit ja portterit.
Pispalan Portterin aivan tuntumassa tulee joukko hyviä oluita, joiden keskinäistä järjestystä en menisi määrittelemään. Yllättäen tässä “kintereillä” joukossa on 9 olutta, mutta vain kolmelta eri panimolta. Erilaisissa palkintojenjaoissa Suomen ykköspanimon viitan ottaneen Beer Huntersin oluista tähän joukkoon nousivat puolukkainen Kúvee de Yyteri, Single Hop -sarjan Simcoe ja Citra, Äkäpukki Imperial Stoutin 2011 versio ja Willförin Paden panema Nasty Suicide Imperial Stout. Stadin panimolta parhaat olivat tor-sarjan ykkönen Ultimator ja mielenkiintoinen ruisbarleywine Rongoteus. Ehkä jokerina kärkilistallani ovat porilaisen Karhupanimon Cascade Weizen ja Dry Stout.
Paras IPA
Viime vuonna maistoin tasan sata uutta ipaa! Tästä kiitos luonnollisesti lankeaa USA:n länsirannikon kiertueelle. Tästä joukosta parhaaksi nousi Seattlen keskustassa sijaitsevassa Collins Pubissa juomani Anacortes IPA. Columbuksella, Cascadella ja Yakimalla humaloidussa IPA:ssa oli kaikki palaset kohdallaan: juotavuus, tasapaino sekä herkullinen maku, jossa oli trooppista hedelmää, pihkaisuutta ja greippiä. Anacortes on pieni kaupunki Washingtonin osavaltion pohjoisosissa Tyynenmeren rannalla.
Paras pilsener ja vaalea lager
Näissä “sarjoissa” ei tullut vastaan kovin kummoisia oluita. Ehkäpä vuosien varrella olen jo onnistunut kaikki parhaat saksalaiset ja tsekit juomaan aiemmin :) Pilsnereiden ykköseksi nousi The Alibi Roomissa Vancouverissa hanasta juotu Red Truck Pilsner, joka on paikallisen Taylors Crossing -panimon tuote. Paras vaalea lager olkoon vaikkapa Keudan Vaalea Sarvi. Oli kiva päästä maistamaan uuden suomalaispanimon oluita viime vuonna vaikka Keudan kohdalla voidaankin puhua kait enemmänkin “koepanimosta” kuin varsinaisesta kaupallisesta yrityksestä.
Vuoden parhaita voisi jakaa toki kaikenlaisissa erilaisissa kategorioissa, mutta ehkäpä tämä riittää viime vuodelta. Ai niin, huonoimmat maistamani oluet olivat Budweiser Brew No. ’66’ (hyödytön vihreälle omenalle maistuva vetinen lager) ja Manila Light (kiitos Alasen Timolle).
Alkuvuosi on aina perinteisesti sitä aikaa, jolloin voidaan valita edellisen vuoden parhaita eri kategoriassa. Vuosi 2011 taisi itselleni olla “vakavamielisen” olutharrastushistorian kolmanneksi aktiivisin, jos aktiivisuutta mitataan maistettujen ja arvioitujen uusien oluiden määrällä. Vuoden 2011 aikana tuli arviot tehtyä 1246 oluesta ja vuoden viimeisinä päivinä ylitin 9000 maistetun oluen rajapyykin. 