Humalablogisti on viettänyt kesälomaa ja matkaillut ja niinpä blogin päivittäminenkin on jäänyt. Sen verran täytyy kuitenkin aktivoitua, että saa yhden merkinnän heinäkuulle. Myöhemmin luvassa on kyllä myös tarinaa kesälomamatkasta, joka suuntautui Yhdysvaltain luoteisosiin. Mutta tämän blogauksen aiheena on tämän vuoden Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma Helsingissä eli SOPP 2011.

Tänäkin vuonna menin SOPP:iin heti sen avajaispäivänä torstaina. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä vierailemaan SOPP:ssa joko torstaina tai perjaintaina avajaisaikaan niin välttää jonotuksen ja panimoiden edustajilla on enemmän aikaa jutella tuoppien vääntämisen välissä. Tänä vuonna SOPP oli lähes kokonaan suomalainen, poikkeuksena jo aiemminkin ollut virolainen Taako koduõluensa kera. Koduõlu oli jälleen hyvää – tällä kertaa tuote oli melko samea ja sahtimainen. Toisenlaisiakin variantteja on sattunut kohdalle. SOPP:ssa ei ulkomaanosastoa edes kaivannut, sillä sitä puutetta paikkasivat Helsingissä samaan aikaan One Pint Pubin saksalaisomatuonnit ja Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot.

Olutharrastajaa joka varten vasten matkustaa periferiasta Helsinkiin kiinnostaa luonnollisesti pienpanimoiden uutuudet. Tällä kertaa ihan uusia tuotteita ei kovin montaa ollut, sen verran kuitenkin, että torstaina sain paikalla muutaman tunnin kulutettua. Perjantaina piipahdin vielä “hengailemassa” muutaman oluen verran. Sattumalta olin festareiden 3000. kävijä ja palkinnoksi sain tuopin vapaavalintaista Teerenpelin olutta, joksi valikoitui heidän kausituotteensa Red Ale. Tässä seuraavassa lyhyet luonnehdinnat maistamistani oluista:

Hollolan VehnäHirvi

Festareiden suurimpiin pettymyksiin kuului tämä saksalaistyylinen vehnäolut. Hollolan isäntä on yleensä melko tarkka oluidensa laadusta, mutta tämä liimainen ja hapahko olut ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi oikeastaan kannattanut myydä. Kuulin lisäksi, että AmeriikanHirvessä oli esiintynyt diasetyyliä. Ei kiva. Tosin ajoissa loppunut KiviSahti oli sitä maistaneiden mukaan ok.

Malmgård Vehnänen

Toinen vehnäolutuutuus, joka on tehty Olutposti-lehdelle 10-vuotisjuhlaolueksi. Sitä on myyty myös muun muassa Malmgårdin Witin nimellä. Festareilla nauttimani olut oli väriltään kirkas, mutta utuisempiakin versioita ovat olutharrastajat tästä oluesta reittailleet. Siitäköhän sitten johtunee, että Vehnänen maistui kovasti Kristallweizenilta eli suodatetulta saksalaisvehnältä. Suodatus yleensä suodattaa myös maut pois, niin tässäkin tapauksessa. Banaania ja hedelmäestereitä olisi tässä kaivattu kovasti lisää.

Teerenpeli Kaura Stout

Teerenpeli on ilmiselvästi aloittanut kausioluttuotannon. Onhan niitä ennenkin ilmeisesti ollut, mutta nyt oluet on nimetty tyyliensä mukaisesti. Red Alen jatkoksi on tullut Kaura Stout. Kaurastoutit kuuluvat yhtenä lempioluttyyleistäni. Kaura pehmentää stouteissa makua ja tekee usein yksiulotteisista paahtopommeista juotavampia. Teerenpeli Kaura Stout oli lajinsa melko tyypillinen edustaja. Suklaata, kahvia ja paahteisuutta melko kuivan jälkimaun kera. Ei tämä huonoa ollut, mutta kun on tullut juotua niin paljon loistavia kaurastoutteja niin ei tämä nyt järisyttänyt. Voisin kuitenkin juoda toistekin.

Stadin Rongoteus Barley Wine

Stadin Panimo oli SOPP:ssa mukana pitkästä aikaa. Panimo tarjosikin varsin ison kattauksen oluitaan ja myi pullo-oluensa kuluttajaystävälliseen 5 euron hintaan. Rongoteusta tuli koeponnistettua jo keväällä Stadin panimolla tankista ja hyväksi todettua. Tässä rukiin maku tulee voimakkaasti läpi. Sen ja limppumaisen makeuden yhdistelmä sai minut toteamaan Stadin Panimon Timo Konttiselle, että ovat kehittäneet uuden oluttyylin: imperial kvassin. Makeudessaan olut kestänee ikäännyttämistä ja sellaisenaan sopii lähinnä jälkiruokaolueksi eikä niinkään normi barley wine tapaan talvi-iltojen lämmittäjäksi. Stadin uutuuksista American X Pale Ale (nimellä Liberty Pale Ale) ja Chinook Pale Ale tulivat testattua ennen festareita sadetta pidellessä Black Doorin hanasta. Liberty Pale Ale maistui täysin erilaiselta Bläkkärin kuin festraeiden raanasta: BD:ssä se oli karamellinen kun taas SOPP:ssa olut oli raikkaan jenkkihumaloitu. Chinook oli kovin kevyt ja humala ei päässyt esille oikein lainkaan.

Beer Hunter’s Mufloni Musta Intianpässi

Beer Hunter’s toi paikalle tuttuun tapaan taas muutamia uutuuksia ja vanhoja kiinnostavia tuttuja (Kuvee de Yyteri, Single Hop Simcoe ja Porispere-kilju). Uutuuksista Musta Intianpässi oli varmasti oudoin. Tutun vaalean Intianpässin rapsakkaan 150 IBU:un oli isketty salmiakkista paahteisuutta. Onkohan kyseessä Suomen ensimmäinen Black IPA? Alan miehet tuntuivat tykkäävän tästä. Itselleni jäi hieman ristiriitainen vaikutelma, Black IPA ja sessio-olutvahvuus kenties …

Beer Hunter’s Mufloni Boheemi

Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä. Boheemissa olikin eteläsaksalaisen zwickel-oluen luonnetta ja 5.5-prosentin vahvuudella riittävää runkoa ja potkua. Ehkäpä humaloinnissa on vielä viilaamista – katkeruus oli aavistuksen pistävää, joka heikensi hieman nautittavuutta. Tosin tarkemmat analyysit vaatisivat muutaman tuopin Boheemia alle. Ei tällä pilsillä vielä kuuhun mennä, mutta ehkä jo seuraavalla keitolla.

Beer Hunter’s Nasty Suicide

Nasty Suicide on Erik Ekholmin ja vaasalaisen Patrik “Pade” Wilförin yhdessä keväällä keittämä imperial stout, joka on tehty Paden kotiolutreseptin pohjalta. Tukevassa oluessa on mukana muskovado-sokeria ja siihen on jälkikäymisessä lisätty hunajaa. Englantilaisen olutharrastajapariskunnan häihin alun perin pantu “Nasse” on makeahko jälkiruokaolut, joka peittää 12-prosentin alkoholipitoisuuteensa erittäin hyvin. Jonkin verran paahteisessa tuotteessa raaka-aineista muskovadon ja hunajan pystyy erottamaan hyvin. Nautittava impy, valitettavasti vain kertaerä – tämän ikäännyttäminen olisi mielenkiintoista ja Nassea joisi useamminkin.

Eli sellainen SOPP tällä kertaa. Paikalla oli edellä mainittujen lisäksi myös Mallaskoski, Plevna, Nokia, Laitila, VASP, Saimaa ja Lammin Sahti. Kyllä tämä paikkansa ansaitsee Suomen parhaana olutfestarina. Leppoisa tunnelma, hyvä sijainti ja ajankohta. Ensi vuonna olutharrastajana toivoisi enemmän festivaalispesiaalieja panijoilta vaikka monilla onkin kokonsa puolesta ongelmallista niitä tehdä. Ehkäpä muutamaa uuttakin nimeä toivoisi ensi vuonna paikalle.

Julkaistu 31.7.2011