Viinien ikäännyttämisestä ovat tietty kaikki kuulleet. Viinifriikit laittavat kellareihin säilymään arvoviinejään, joiden maku paranee (ja hinta!) vuosi vuodelta. Tavanomaisten viinien lisäksi voidaan ikäännyttää muun muassa portviiniä. Sen sijaan vaikka puhutaan jopa 50-vuotiaista viskeistä, näiden vahvojen tislattujen alkoholien kohdalla ikä tarkoittaa tynnyrissä vietettyä aikaa – myöhemmin pullossa viskin tai konjakin laatu ei parane. Entäpä sitten olut? Aika monella oluenjuojalla ikääntyminen tarkoittaa sitä, että eilen ostetusta mäyräkoirasta unohtui vahingossa yksi jääkaapin perälle ikääntyen peräti seuraavaan päivään. Olut on kuitenkin tietyin rajoituksin alkoholijuoma, jonka makua voi myös parantaa ikäännyttämällä.

Omakohtaisesti tutustuin ensimmäisen kerran hyvin vanhoihin oluisiin kesällä 2005 vieraillessani Antwerpenin legendaarisessa Kulminator-olutravintolassa. Tämän ravintolan yrittäjäpariskunta on pitänyt baaria jo 1960-luvulta lähtien ja kerännyt vuosien varrella valtavaan olutkellariinsa kunnioitettavan määrän ikäännytettäviä oluita. Kulminatorissa join pullon englantilaista 9,5-prosenttista Courage Russian Imperial Stoutia vuodelta 1983. Pullo oli pölyinen ja korkki jo vahvassa ruosteessa … mutta maku oli mahtava, 22 vuoden säilytyksen jälkeen! Myöhemmin samana kesänä sain maistaa Eldridge Popen Thomas Hardys Alea vuodelta 1981 ja olin vakuuttunut, että joissakin oluissa kellaroimalla maku kehittyy, muuttuu ja usein paranee vuosien vieriessä. Ikäännyttämällä monen oluen alkoholimaisuus tasoittuu, suuntuntuma pehmenee ja ne saavat sherry- tai madeiramaisia makupiirteitä.

Sittemmin olen alkanut ostamaan myös omaan kaappiini oluita pidempiaikaiseen säilytykseen. Maistelukokemuksia löytyy tästäkin blogista, muun muassa 2,5-vuotias Nøgne Ø Dark Horizon First Edition. Valitettavasti itselläni ei ole tähän mitenkään optimaalisia tiloja. Kellarointiin sopisi parhaiten hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpi, pimeä paikka – no onneksi eteisen vaatekaappiin ei sentään aurinko pääse paistamaan.

Kaikkia oluita ei kannata alkaa kellaroimaan. Totuuden nimissä on sanottava, että suurin osa maailman kaikista oluista kannattaa juoda mahdollisimman tuoreena: varsinkin kun osa oluista on “tuoreoluita”, joiden säilyvyys on vain viikkoja tai kuukausia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vaaleita lagereita (ja ylipäätänsä lagereita) ei kannata ikäännyttää eikä pintahiivaoluista niitä, joiden maun pääosassa on tuore humalointi. Lisäksi ikäännyttää ei kannata kuin oluita, joiden alkoholipitoisuus on korkea (ainakin yli 6-7 %). Tosin Göteborgissa Carnegien-perinnepanimon entisissä tiloissa on ravintola, josta voi ostaa rinnakkaismaisteluun (nykyisin Carlsberg Sverigen panemaa) Carnegie Stark Porterin eri vuosikertoja. Systembolagetissa myytävän Carnegien alkoholipitoisuus on vain 5,5 %. Tuossa ravintolassa totesin, että tässä oluessa 8-vuotias oli jo hapettunut liikaa ollakseen nautittava, mutta 6-vuotias tuntui olevansa elinkaarensa “piikissä”. Matala-alkoholisista oluista myös lambikit sopivat ikäännyttämiseen: itselläni odottaa kaapissa sopivaa tekosyytä avaamiseen vuodelta 2005 oleva 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

Näin ollen kellariin kannattaa laittaa barley wineja, imperial stouteja, vahvoja tummia belgioluita ja lagereista joitakin tummia alkoholipommeja kuten Samichlaus. Parhaiten kehittyvät oluet, joissa pullossa on jäljellä runsaasti hiivaa. Tässä muutamia poimintoja Alkon tämän hetkisestä (toukokuu 2010) vakiovalikoimasta oluista, joilla kannattaa tehdä ainakin yhden viiva viiden vuoden mittaisia kokeiluja:

* Harviestoun Old Engine Oil (poistumassa valikoimista)
* BrewDog Rip Tide Stout
* St Feuillien Cuvée de Pâques
* Chimay Blue (kellarointia helpottaa selvästi merkitty vuosiluku etiketissä!)
* Nils Oscar Imperial Stout
* Guinness Special Export Stout
* Orval
* Flying Dog Double Dog Double Pale Ale
* Rochefort 8 ja 10
* Ultrabrune d’Ecaussinnes
* Nøgne Ø # 100 (vaikka on voimakkaasti humaloitu, kellarointi kannattaa sillä saa parissa vuodessa uusia mielenkiintoisia piirteitä)
* Fullers Vintage Ale 2009 (joka vuosi uusittu resepti)
* Koff Portteri IV B (paras hinta-laatusuhde kellarointikokeiluihin!)

Oluita kannattaa ostaa säännöllisesti ja useampia säilytykseen, jolloin muutaman vuoden kuluttua pääset tekemään eri vuosikertojen rinnakkaismaistelua!

Joissakin suomalaisissa olutravintoloissa on mahdollista maistella valmiiksi kellaroituja oluita. Esimerkiksi Pikkulinnussa on joka joulu tarjolla vanhaa Samichlausia ja Ruotsi-viikoilla vanhoja Nils Oscareita. Myös esimerkiksi Tuulensuu on tehnyt kellarointikokeiluja. Tukholmassa muun muassa Man In The Moonilla ja Akkuratilla on erityinen vintage-oluiden menu.

Kuva: Carnegie Porter vuodelta 2000, Ratebeer.com

Julkaistu 4.5.2010