Pari viikonloppua on mennyt lähimatkailussa – näissä tosin olut ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa. Kaksi viikkoa sitten tein kolmen yön reissun Maarianhaminaan, jossa maailman valiot ottelivat rantalentopallon eli beach volleyn maailmancupin merkeissä. Kovin vaisua oli paikallinen oluttarjonta, paikallinen K-markettikin tarjosi ehkä kymmentä olutmerkkiä. Viimeisenä aamuna ennen poislähtöä oli aikaa tarkistaa oman hotellin Park Alandian baarin tarjonta ja yllätys oli positiivinen. Hanatavarana tarjoiltiin muistaakseni kolmea erilaista (paikallista) Stallhagenin tuotetta ja erikoisolutvalikoima oli pieni, mutta mielenkiintoinen – hankintaväylä oli selvästi Ruotsista kotimaan mantereen sijaan. Aloitin aamun Suomessa vielä näkemättömällä Flying Dog Raging Bitchillä.
Sen jälkeen katse kohtasi kaapissa jopa maistamattoman oluen: islantilaisen Ölvisholt Skjálftin, joiltakin kovia arvioita saanut vaalea lager oli korkeintaan tyydyttävä, joka tosin keskimääräiseen islantilaistasoon nähden lienee kehu. Muita baarin valikoiman tuotteita oli mm. Bedärö Bitter ja Landsort Lager.

Viime viikonlopun matka suuntautui Tallinnaan. Sekään ei ollut olutorientoitunut riento, mutta sen verran pidin koherenttia tasoa yllä, että kaikki kahden päivän aikana nautitut oluet olivat Saku Tumea totaalimäärän oltua kuitenkin yli kymmenen :) Pitkästä aikaa kävin Tallinnan Stockmannilla ja vaikka “haluan ostaa”-listalla olleita siellä aiemmin tavattuja kreikkalaisen Craft Breweryn tuotteita ei enää ollutkaan niin pikkureppuun “joutui” sullomaan toistakymmentä ennen maistamatonta olutta. Pari saksalaista taisi vielä jäädä hyllyynkin. Nämä uudet olivat pääosin saksalaisia ja (valko&)venäläisiä. Kaksi etukäteen mielenkiintoisinta ostamaani olivat belgialaiset Bacchus Kriekenbier ja Frambozenbier. Näitä ei liene näkynyt Suomessa ainakaan kovin vakiona. Tallinnan Stockmann on hyvä esimerkki siitä miltä suomalaisessa hyvässä kaupassa voisi oluthylly näyttää mikäli meillä ei olisi monopolia …

Julkaistu 30.8.2010