Keski-Amerikassa ei ole kovin kummoista olutkulttuuria. Useimmissa maissa jylläävät Meksikon Solin ja Coronan tapaiset kevyet maissioluet. Valonpilkahduksina siellä täällä pannaan vahvoja stoutteja kuten Belizessä ja Jamaikalla. Tämän talven matkakohteeni Panama ei tee poikkeusta vaan paikallinen oluttarjonta on hyvin heikkoa. Oluen sijaan kannattaa pääosin keskittyä rommiin ja secoon (paikallinen sokeriruokotisle).

Panaman markkinoita hallitsee kaksi panimoa: Cervecerias Baru Panama ja SABMillerin omistama Cerveceria Nacional Panama. Nämä molemmat panevat kahta vaaleaa trooppista lageria. Barun merkit ovat Panama Lager ja Soberana ja Nacionalin Atlas ja Balboa. Näiden neljän lisäksi en viikon aikana onnistunut näkemään näiltä mitään muita oluita. Panama ja Soberana ovat hyvin kevyitä, jälkimmäisessä alkoholiakin vain 3,8-prosenttia. Atlas ei poikkea näistä paljoa. Balboa on oluista maltaisin ja tuoreena hanasta ykkösvaihtoehto. Näin ollen matkamies joutuu usein turvautumaan ulkomaisiin oluisiin. Isoimmissa tavarataloissa valikoima oli yllättävänkin hyvä: Downtown Panama Cityn Rey-supermarketissa laskin kuutisenkymmentä eri olutta. Toki joukossa oli paljon mainstream lagereita, kuten Anheuser-Buschin bulkkituotemerkit Red Dog ja Hamm’s, mutta myös Fullersia, Paulaneria, Chimayta ja sen sellaista. Hyllystä bongasin myös hollantilaisen Bredan outoja tuotemerkkejä kuten jonkun Breda Abbey -nimisen oluen. Nämä kaikki tosin jätin kauppaan kuten myös muun muassa maistamattoman Red Stripe Lightin!

Mutta ei Panamakaan ole täysin ilman pienpanimotoimintaa. Panama Cityn keskustassa El Cangrejon kaupunginosassa toimii vuonna 2005 perustettu Istmo Brew Pub -niminen baari ja panimoravintola. Vieraillessani Istmossa heillä oli tarjolla viittä omaa olutta. Vaikkei baarimikko osannut englantia ja minä en osaa juurikaan espanjaa, sain tilattua kaikista oluista sopivankokoiset maisteluannokset. Kaikki oluet olivat melko samanlaisia, Chiriquin ollessa hieman vahvempi ja alkoholisempi. Erikoisuutena oli hunajalla maustettu “Honey”, joka ilmeisesti oli kausituote. Istmon tuotteet olivat juomakelposia, mutta samankaltainen vihannesmaisuus niissä oli kaikissa. Ilman muuta kuitenkin olutharrastajalle pakollinen vierailukohde Panamassa.

Panama Cityn lisäksi toinen paikkakunta jossa kävimme oli länsiosissa ylänköalueella sijaitseva Boqueten kaupunki. Siellä olin valinnut majoituksen hiukan tämän pikkukaupungin ulkopuolelta. Majapaikkamme vieressä oli saman omistajan The Rock -niminen hieman hienompi ravintola ja päätimme ensimmäisenä iltana käydä siellä syömässä. Tarjoilija ohjasi meidät ulos terassille istumaan, koska meillä ei ollut pöytävarausta ja ravintolan joka torstainen “all you can eat” ribs-ilta oli hyvin suosittu. Terassin seinässä kiinnitin huomion liitutauluun jossa luki: “Beer Festival 29 Feb, Cerveza Artisan Dark, Light”. Eli edellisenä päivänä oli ollut jotkut festarit ja käsityöolutta saatavilla? Tietenkin kysyin heti tarjoilijalta josko noita olisi vielä tarjolla. Toki vain, ottaako herra tummaa vai vaaleaa? Ja toden totta, tässä ravintolassa oli (ilmeisesti ainoana paikkana kaupungissa) tarjolla tummaa stoutia ja vaaleaa APA:n tyyppistä hanaolutta. Tarjoilija kertoi, että oluet valmistaa viereisessä kylässä joku Peterson-niminen amerikkalainen panija, joka asuu osan vuotta maassa! Oluet olivat oikein hyviä eivätkä maistuneet “kotiolutmaisilta”, joten ammattimiehestä lienee kyse. Matkaillessa törmää aina joskus hienoihin olutsattumiin …