Humalablogisti pääsi pääsiäisenä pitkästä aikaa kunnolla tutustumaan Tallinnan olutkauppa- ja olutravintolaskeneen. Viimeisestä pidemmästä vierailusta olikin vierähtänyt jo useampi vuosi. Ja se kannatti! Tallinnan olutmaailmassa sykkii aivan uudella tavalla. Aika paljon kunniasta mennee Drink Shopin/Barin James Ramsdenille, joka tuo maahan mielenkiintoisia tuontioluita, mutta paljon muutakin positiivista on tapahtunut Tallinnassa. Yksi uusi “panimoravintola” avattiin viime vuonna, toinen aloittaa kesällä ja mikä parasta: Saaremaan ja Hiidenmaan koduõluita saa useasta paikasta! Mielenkiintoista myös nähdä jatkossa mitä uusi laki tuo tullessaan: Virossa on nyt käsittääkseni mahdollista baarissa myydä kotioluita ilman monimutkaisia lupamenettelyitä, riittää kun elintarvikelain säädökset täytetään. Käyn tässä listanomaisesti läpi paikat joissa kolmen päivän aikana vierailin:

Nõmme Maxima

Maxima on iso liettualainen kauppaketju, jolla on kymmeniä liikkeitä Virossa. Keskustassa matkaajia ehkä parhaiten palvelee liike Tartu maantee 49:ssa (valikoimasta en tiedä). Kävin omaa majapaikkaani lähimmässä paikassa eli Nõmmen Maximassa. Täältä tarttuikin mukaan iso joukko oluita. Valikoima oli aika hyvä (olutbongarille) ja siinä on myös hiukan oudompia kauppaketjun kautta tulevia tuotteita. Esimerkkinä näistä käyvät Meistrite Gildi Kange ja Hele, jotka tosin ovat aliaksia latvialaisen Livun panimon vakiotuotteille. Mukaan tarttui myös hyvän oluen ystävän kauheudet: kahden litran PET-pulloissa myytävät Virun Piraat 4,2 % ja 7 %. Kassalla 14 oluen lasku (jossa siis kymmenisen litraa olutta) oli melko tarkkaan 14 euroa!

Koht

Koht oli minulle pääsiäisen ensimmäinen uusi baarituttavuus. Tämä Lai 8:ssa sijaitseva paikka on kait aiemmin tunnettu nimellä Moonshine. Pieni epäusko hiipi jo rintaani etsiessäni paikkaa, sillä kahdessa ovessa matkalla kellariin oli vain printatut A4:t kertomassa paikasta. Papereissa luki suunnilleen: “jos ovi on auki, Koht on auki”. Olutharrastajan kannattaa kuitenkin ehdottamasti vierailla tässä persoonallisessa, pienessä kellaripaikassa, sillä he tarjoavat ainoana Tallinnassa hiidenmaalaisen Kaido Lõppen koduõlutta! Koduõlu, sahdin sukulainen palkitsee kunnossa ollessaan aina nauttijansa. Hintakaan ei ole esteenä: puolen litran tuopista pääsee nauttimaan alle kolmen euron. Juomanlaskijassa syyskuulta 2000 on Tikkasen Unton juttu Kaidosta. Kannattaa lukea! Kohtassa on muutenkin kohtalainen juomavalikoima. Itse sain täältä bongattua Sakun talvikauden erikoisuuden Pühadeporterin. Paikalle saapuneet kaverini, nykyisin Tallinnassa aivan Kohtan nurkilla asuvat “FatPhil”-Phil ja Anna sen sijaan nauttivat Fullersin Vintage 2011 -pullon.

Brewery Õlleklubi

Koht Baarista ei ollut pitkä matka Pikk 1:ssä sijaitsevaan “panimoravintolaan” Brewery Õlleklubiin. Breweryllä on tarjota kolme omaa olutta, jotka ilmeisesti pannaan Tallinnan ulkopuolella Jürissa. Venäläisomistuksessa oleva Brewery antaa itsestään hieman “upscale”-vaikutelman ja hinnatkin ovat tallinnalaisittain korkeahkot. Oluista voi sanoa tiivistetysti: surkeita. Ystäväni ovat vierailleet täällä muutamia kertoja ja hyvää olutta eivät ole vielä saaneet. Epäilemättä panimon tietotaidossa on puutteita. Istuimme alakerran tilassa, jossa on nyt Laitilan viisi olutta hanassa omien lisäksi. Yläkerrassa tarjolla on InBevin-hanavalikoimaa. Olimme melkein nauttineet talon omat oluet, kun yhtäkkiä pöytäämme tuotiin kanansiipiä “on the house”. Pian sen jälkeen paikalle pölähti paikan uusi pääkokki, irlantilainen kaveri, joka oli hyvin kiinnostunut siitä mitä mieltä olemme menuusta ja paikasta. Irlantilainen keittiöpäällikkö oli palkattu taloon sen jälkeen kun Brewery Õlleklubi oli mukana Viron versiossa Gordon Ramseyn “Kitchen Nightmaresta”, täällä nimeltään “Köögikubjas”. Köögikubjasissa Ramseyn virkaa toimittaa suomalainen Juha Rantanen. Irlantilainen kaveri oli lukenut ravintolan arvioita mm. Ratebeeristä ja halusi selvästi nostaa paikan tasoa. Oluille hän ei kuitenkaan vaikuttanut pystyvänsä tekemään mitään. Köögikubjasin jaksot voi katsella myös YouTubesta (jos viro taittuu).

Kodu Baar

Brewerysta matka suuntautui Vaimu 1:lle Kodu Baariin, joka on Philin ja Annan kantapaikka. Tämä kellaribaari on selvästi nuoremman väen suosiossa. Sisustus on melko rentoa second handiä ja paikassa on usein iltaisin elävää musiikkia ja muuta ohjelmaa. Paikka ei näytä kovin viehättävältä “päivänvalossa”, mutta illalla mielenkiintoinen baari vierailla. Ja Kodusta saa Pihtlan koduõlutta! Puolen litran tuopin sai kolmella eurolla ja molempina päivinä kun kävin olut oli hyvässä iskussa. Kodussa on myös kohtalainen pullovalikoima ja suosittelen iltavierailua tänne.

Drink Baar

Drink Baar sijaitsee myös vanhassa kaupungissa, osoitteessa Väike Karja 8. Kävin siellä juuri kun se avautui eli olin ensimmäinen asiakas. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut yksin paikalla odotella. Hyvin englantilaisen pubin tunnelma. Hanoissa mm. Abbot Ale ja Green King, pari käsinpumpattavaa siideriä myös. Oma valintani oli Sillamäen legendaarinen Vaskne, punaruskea 6-prosenttinen olut. Se on täällä kuulemma yleensä kaupungin parhaassa iskussa, nyt ensimmäiselle asiakkaalle valitettavasti aavistuksen hapan. Söin myös päivän keiton, joka oli kuumaa ja hyvää ja maksoi 1,90 euroa. Happy hour taitaa olla kello 15-17 ja silloin edellä mainittu iso Vaskne irtoaisi kahden euron tuoppihintaan. Miellyttävä paikka, johon täytyy tulla joskus uudestaan.

Drink Shop

Drink Shop sijaitsee samassa korttelissa Drink Baarin vieressä (Müürivahe 15). Tarjolla on samoja oluita siististi maittain järjesteltynä kuin baarin puolellakin, mutta valikoima on laajempi. Ostin täältä joukon Mikkellereitä (osa pikkupulloista vain 3,50 euroa!) ja puuttuvia virolaisia oluita. Belgivalikoima on hieno ja tarjolla on mm. isoja Kasteel ja St Bernardus Abt 12 -pulloja sopuhintaan. Viron mittakaavassa ainutlaatuinen paikka.

Põrgu Kõrts

Põrgu Kõrts on kellariravintola Rüütli-kadulla Nigulisten kirkon vieressä. Jyrkät portaat vievät paikkaan, joka koleana pääsiäispäivänä oli hiukan kylmä. Põrgussa on kohtalaisen hyvä hana- ja pullovalikoima ja täältäkin saa Pihtlan koduõlutta. Se oli Põrgussakin (eli Helvetissä) kunnossa ja edullista. Mainitsemisen arvoisia hanoista ovat myös Sillamäen Hele ja Vaskne. Heleä join nyt ensimmäistä kertaa, olut ei ollut kovin miellyttävää. Põrgussa on kuulemma hyvä ruoka, itse en tällä kertaa sitä kokeillut.

Stockmann

Stockmann on vakio olutostospaikka Tallinnassa. Hinnat ovat toki kalliimmat kuin muualla, mutta Stockmannilla on yleensä jotain mielenkiintoista, jota ei muualta saa. Valikoima on Viron mittapuulla laaja ja niinpä lähtöä edeltävänä päivänä mukaan tarttui peräti 17 itselleni uutta olutta! Osittain sortimentti on samaa kuin Drink Shopissa, joten rahan kanssa tarkka ostaja käy ensin halvemmassa Drink Shopissa.

Yllämainittujen lisäksi tuli seikkailtua Koplissa muutamassa anniskelupaikassa (Baar S.O.S.:ssä Viru Toolse oli 1,20 euroa tuoppi, toisessa kahvilassa tuli nautittua 7-vuotiasta Araratia) ja eräässä venäläiskaupassa Spordissa. Tämä vanha tuttu kauppa taitaa tavaramäärästä päätellen olla tiensä päässä, mutta pietarilainen Zhiguli-pullo sieltäkin löytyi ostettavaksi.

Suosituimmat hakutermit:

• drink shop tallinn
• panimoravintola tallinna
• olutkauppa tallinna
• drink shop tallinna
• drink bar tallin
• tallinna