Copenhagen Beer Celebration 2013

Posted on 2.7.2013 by admin

Tämä artikkeli on jäänyt julkaisematta vaikka naputtelin sen jo hyvän aikaa sitten. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Copenhagen Beer Celebration

Mikkellerin Mikkelin junailema Copenhagen Beer Celebration (myöhempänä CBC) järjestettiin tänä keväänä toista kertaa. Viime vuodesta poiketen nyt eri viikonloppuna kuin perinteiset Köpiksen Tanska-festarit. CBC:n konsepti on hieno ja Euroopassa luultavasti vähemmän harrastettu: paikalle on kutsuttu 30 huippupanimoa, jotka kolmessa viiden tunnin sessiossa tarjoavat jokainen kolme eri olutta, jotka vaihtuvat seuraavaan sessioon. Kaikki oluet kuuluvat sessiolipun (n. 60 euroa) hintaan. Näin ollen kaikkiin sessioihin osallistuen tarjolla on ainakin 270 erilaista olutta 5-10 cl annoksina.

Humalablogistilla ei ollut aikomusta festareille osallistua. Myytiinhän kaikki sessioliput loppuun hyvin nopeasti jo viime vuoden puolella. Keväällä kuitenkin kun varmistui, että töistä voisi pari ylimääräistä vapaapäivää irrota, niin alkoi panimolistaa selattuani halu osallistua kasvaa. Vai mitä sanotte festareista joilla ovat paikalla Mikkellerin lisäksi esimerkiksi Cigar City, Surly, Three Floyds, De Molen, Jester King, Westbrook, Anchorage, The Kernel, Firestone ja lisäksi mm. pienpanimot Japanista, Brasiliasta ja Kiinasta? Kyllä, alkaisitte hankkia virtsankarkaussuojia housukalustoonne. No laitoin tiedustelun kuukautta ennen festareita Facebook-ryhmään olisiko lippuja myydä. Kesti vain pari tuntia kun eräs jenkki tarjosi pinkkiä eli kaikkien kolmen session lippua “face value”. Kaupat tehtiin ja varmistin vielä järjestäjältä, että lippuni oli kosher.

Kööpenhaminaan saavuin torstaina, jolloin oli aikaa kiertää hieman olutbaareja. Melko lähellä B&B-majoitustani sijaitsivat minulle uudet tuttavuudet: jo kolmen vuoden ikään CBC-sunnuntaina ehtinyt Mikkeller Viktoriagade ja Fermentoren. Muutama sata metriä Fermentorenista sijaitsee vanha tuttu “kioski” Kihoskh, jonka lisäksi muissa olutkaupoissa ei käydä tarvinnutkaan. Suomalaisporukan kanssa pääsimme toisella Kihosk-käynnilläni jopa paikan kellariin, jossa on uskomattoman paljon hienoja oluita. Vinkki: kannattaa kysyä kellariin pääsyä.

CBC järjestettiin Sparta Hallenissa, joka sijaitsee jonkun urheilukentän kyljessä. Sinne kannattaa liikkua bussilla, sillä matkaa kumipyörilläkin on 15-20 minuuttia. Busseissa kuulutetaan aina seuraava pysäkki, joten ylivoimaisen vaikeaa kulkeminen pelipaikalle ei ollut. Hallilla eikun pinkkiranneke messiin ja jonottamaan. Jonottaminen (aukeamista odotellessa) sujui leppoisasti vanhojen Ratebeer-kavereiden kanssa haastellessa. Lauantaipäivällä samassa jonossa reitattiin myös ahkerasti oluita. Vanhoja juovotuttuja olikin Tanskan lisäksi mm. Englannista, Ruotsista ja Israelista. Israelista oli paikalla Barak (RB DSG), joka on töissä Tel Avivissa vain pienpanimo-oluita myyvässä olutkaupassa – kannattaa käydä jos siellä päin vierailette.

Festarin puitteet olivat hienot. Ajoissa tulemalla ei ollut vaikeuksia saada istumapaikkaa pitkiltä penkeiltä, joita oli hieman HBF:n tyyliin. Tarjolla oli oluiden lisäksi hyvää välipurtavaa: hot dogeja, currya, chili con carnea jne. Oluttiskeillä rahan tai polettien kanssa ei tosiaan tarvinnut sählätä, ja bajamajoja oli ulkona riittävästi. Tunnelma oli leppoisa, useimmilta panimoilla tiskin takana päivysti itse panimomestari. Panimomestareissa sanoisin, että heavy metal (mm. Surly, 3Floyds, Jester King) voitti lukumäärässä hipster-osaston (To Ol, Mikkeller, Against the Grain). Festareiden kohutuimpia oluita olivat 3 Floydisn Dark Lordit: tavan versio ja vaniljalla “pilattu”. Molemmat hävisivät tikkereiden suihin reilussa varttitunnissa. Muita huipputapauksia Euroopassa olivat Surlyn Darkness ja Cigar Cityn Hunaphu, josta oli tarjolla kolmea eri vuosikertaa. Tosin floridalaisten kaikki oluet olivat pullo-oluita. Alan miehet (ja naiset) tajuavat jo näistä oluista, että CBC:n valikoima oli todella huikea. Tähän lyödään vielä päälle vaikkapa vanhan Fanon panijan uuden Siren Breweryn uutuudet, harvinaiset Mikkellerit, Jester Kingin, Anchoragen, Against the Grainin, Westbrookin ja ja ja … loistavat oluet niin helposti parhaat festarit joilla olen saanut olla mukana. Näillä festareilla esim. BrewDogin oluet sijoittuivat huonoimpaan neljännekseen. Edellä mainitut eksoottisemmat pienpanimomaat eivät myöskään tässä seurassa kovin ihmeellisiä oluita tarjoilleet, mutta sitä paikkasivat kaikkien näiden innostunut ja sympaattinen henkilökunta!

Lauantaina kakkos- ja kolmossession välissä oli 1,5 tunnin tauko, jolloin porukat siirtyivät ulkotiloihin. Ulkona esiintyi uusi tanskalaisbändi Ring Them Bells. Heillähän on Mikkellerillä pantu olut, jossa on hyvinkin persoonallinen ja muistettava etiketti. Oluen sain ostettua Kihoskin kellarista! Ring Them Bells oli livenä aika huono, mutta myöhemmin kotona osoittautui ihan kuunneltavaksi Radiohead-kopioksi. Kuivin suin ei tauollakaan tarvinnut olla: joku ystävällinen kaveri tarjoili 1,5 litran pullosta Mikkellerin uusinta Stellaa.

Humalablogisti ei jaksanut aivan kolmannen session loppuun asti roikkua. Ensi kerralla ehkä riittääkin kaksi sessiota, mutta ensi kerta tulee aivan varmasti. CBC 2013 oli paras olutfestivaali, johon olen koskaan osallistunut!

Testipenkissä Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout

Posted on 30.4.2013 by admin

Muutama viikko sitten tuli Humalablogissa testattua Mallaskosken uuden Valioluokka-sarjan Pils ja todettua odotusarvoa paremmaksi. Nyt Servaali lähestyi jälleen Henrik Larkion ja Jyri Ojaluoman allekirjoittamalla kirjeellä ja parilla tölkillä olutta. Tällä kertaa kyseessä oli Valioluokan Stout. Tämä on maitokauppavahvuinen stout, jossa myyntipuheiden mukaan maistuvat kahvi ja suklaa sekä “raikkaat humalat, kärkenä First Gold”. No katsotaanpas.

Ulkonäössä ei ole moittimista. Valioluokan stout ruskeine vaahtoineen, värikin lähes läpinäkymättömän musta. Tuoksussa hallitsee päälimmäisenä palanut mallas vaikkei hajuaistini rajun flunssan jälkeen olekaan terävimmillään. Alta voi löytää kevyitä suklaan ja kahvin vivahteita. Suuntuntuma on kevyt, suorastaan vetinen. Tämä suorastaan huutaa tuhdimpaa mallaspohjaa ja lisää platoja. Maussa on kevyttä paahteisuutta/palaneisuutta sekä hiukan mainospuheiden kahvia ja suklaata. Humalointi ei juurikaan näyttele mitään roolia makupaletissa. Olut on puhdas ja tyylinmukainen, mutta maku jää hyvin lyhyeksi ja siksi lievä pettymyshän tämä on muiden kehuvien arvioiden jälkeen. Itselleni tämä menee siihen maitokauppastouttien luokkaan, jolle ei ole käyttöä vaikkei huono olut olekaan. Pilsiähän lupasin jo saunajuomaksi hankkia. Ehkä tämä jonkun ruuan kaverina voisi toimia.

Humalablogisti toivottaa lukijoille maltaista Wappua. Suuntaan torstaina Kööpenhaminaan Copenhagen Beer Celebrationiin. Siitä ehkäpä matkaraporttia myöhemmin.

Testipenkissä Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils

Posted on 28.3.2013 by admin

Servaali Oy lähestyi minua (ja joitakin muita olutbloggaajia) meilillä, jossa kyselivät halukkuudesta vastaanottaa testattavaksi Mallaskosken panimon uusi Valioluokka Pils. No minulle kelpasi ja kun näin sopivasti kiirastorstaina lähetys oli postista noudettavissa niin otin pilsin heti testiin.

Mallaskoski Seinäjoelta oli aikoinaan 2000-luvun alkupuoliskolla silloin melko kapeassa suomalaisessa pienpanimoskenessä oikein kelpo tekijä. Sekä vaalea että varsinkin tumma Kuohu maistuivat selvästi keskivertobulkkia paremmilta. Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui selvä laadullinen heikennys. Ehkä reseptejä muutettiin tai prosessia – omassa muistissani yhdistän muutoksen aikaan jolloin panimo siirtyi pulloista tölkkeihin. Sen koommin melko hyvästä saatavuudestaan huolimatta panimon oluita on tullut nautittua hyvin harvakseltaan. Pari vuotta sitten Servaali Oy osti Mallaskosken ja koska kyseessä on laatuoluidenkin päälle ymmärtävä maahantuoja niin odotukset olivat korkealla. Valitettavasti ainakaan vielä odotuksia ei ole saatu lunastettua, mutta ehkäpä nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.

Mallaskoski on lanseeraamassa maitokauppoihin uutta “valioluokka”-sarjaa, johon alkuvaiheessa kuuluvat pils ja stout. Pikkutölkki Pilsin pakkaus on melko tyylikäs musta-sininen-kulta-värityksessään. Taustalogossa on jotain Karjalamaisuutta. Speksit kertovat Perle- ja Saphir-humalista IBU-arvon ollessa 35. Kyseessä on täysmallaslager. Olut on kirkas eli ilmeisesti täysin suodatettu. Valkea vaahto häipyilee kohtaisen nopeasti. Tuoksussa on voimaisuutta ja kukkaista aromaattista humalaa, jonka yhdistän Baijeriin. Pohjoissaksalaisissa pilseissä humalan aromi on pistävämpi ja toisaalta tsekkipilsien voimaisuus on selkeämmin diasetyylinen. Maussa on apilaista, puhdasta humalointia ja suuntuntu on mukavan öljyinen. Jälkimaussakin on pieni puraisu katkeroa, mutta maku ei kanna kovin pitkälle. Mallaskoski on saanut aikaan kohtuullisen saksalaistyylisen maitokauppapilsin – ei ehkä kuten mainostavat “järisyttävän”, mutta omassa segmentissään hyvän. Tyypillisesti nämä huutavat sitä suomalaiseen Berliinin muuriin katoavaa puolta prosenttia alkoholia lisää. A-vahvuisena ja piirun rapsakkaampana tästä tulisi erinomainen pils. Nyt pitää tyytyä kohtalaiseen. Sellaiseen jota varmasti ostan kapean valikoiman lähikaupasta Kukko Pilsin ohella tai sijaan saunajuomaksi mikäli litrahinta asettuu samoille haminoille. Erilaisten rasvaisten ruokien kanssa varmasti myös kelpo kaveri. Tästä on hyvä jatkaa ja odottaa Valioluokan Stoutia.

Olutmatkailua: Boston, Massachusetts

Posted on 26.3.2013 by admin

Boston Beer Works

Tänä talvena Humalablogistin talvilomailu ulkomailla rajoittui perhesyistä yhteen viikkoon. Viikko oli turhan lyhyt aika lähteä tutkimaan tropiikkia, joten kun Finnair tarjosi melko edullisia suoria lentoja itärannikolle. Matkakohteiksi valikoituivat vanha tuttu New York ja uusi tuttavuus Boston.

Boston on reilun 600000 asukkaan kaupunki ja New Yorkista katsottuna se sijaitsee, ehkä vähän yllättäenkin, koillisessa. Bussilla matka kestää pitkin moottoriteitä nelisen tuntia. Juna oli vienyt aikaa saman verran, mutta kun hinta on 4-6 kertaa kalliimpi niin päädyimme Chinatownista operoivaan kiinalaiseen bussiyhtiöön. LuckyStarin liput ovat 15 dollaria suunta ja busseissa on ilmainen WLAN!

Bostonista suomalaiselle tulee ensinnä mieleen ehkä bostoninkakku ja sitten jääkiekkoseura Boston Bruins. Useimmat tietävät myös Esko Ahon pesäpaikan Harvardin yliopiston sekä Massachusetts Institute of Technologyn. Molemmat sijaitsevat Bostonin esikaupungissa Cambridgessa. Bostonia pidetään Yhdysvaltain eurooppalaisimpana kaupunkina. Sen eteläinen osa on irlantilaisten jälkeläisten kansoittama South Boston, joka on päässyt populaarikulttuuriin irlantilaismafiosojen ansiosta. Kaupungin monet nähtävyydet liittyvät USA:n itsenäisyysaikaan, tärkeimmät niistä on linkitetty Freedom Trail -nimellä kutsuttuun reittiin.

Matkalla Samuel Adamsille

Olutharrastajalle tuntevat Bostonin tietenkin Samuel Adamsin Boston Lagerista. Boston Beer Companyn perustaminen vuonna 1984 Jim Kochin johdolla oli yksi keskeisiä elementtejä USA:n viime vuosikymmenien pienpanimovallankumouksessa. Boston Beer Companysta on sittemmin kasvanut pörssiyhtiö, ja se on Yhdysvaltain suurin amerikkalaisomistuksessa oleva panimo. Samuel Adams Brewerylla (kuten Boston Beer Company tunnetaan) Bostonissa on maanantaista lauantaihin tunnin välein yleisölle avoimia panimokierroksia. Panimon lähelle pääsee kätevästi metrolla – asemalta on reilu 5 minuutin kävelymatka. Valitettavasti omalla vierailullani panimolla oli remontti menossa. Kierros typistyi maistelusessioon panimon tap roomissa. Panimotyöntekijä maistatti Boston Lageria, Alpine Springiä ja koe-erää panimon julkaisemattomasta Cascade Pale Alesta. Puhtaus ja tasapainoisuus ovat selvästi Samuel Adamsin tavoitteena. Juotavia, mutta hieman mielenkiinnottomia ne olivat panimotuoreinakin. “Kierroksen” jälkeen on mahdollisuus shoppailuun panimon myymälässä. Itselleni tarttui mukaan Barrel Room Collectionin kolme erilaista olutta “lahjapakkauksessa”. Ilmeisesti tämä 3 x iso pullo on Massachusettsin lain määräämä maksimimäärä mitä panimo saa myydä ulos. En ole varma, mutta sellaiseen käsitykseen ainakin tulin.

Bostonin ympäristössä on Samuel Adamsin lisäksi useita käsityöläispanimoita. “Sampan” jälkeen näistä selvästi suurin on Harpoon, joka on USA:n yhdeksänneksi suurin “pienpanimo”. Harpoonin tuotteita onkin saatavilla lähes kaikista olutravintoloista. Bostonissa ja Cambridgessä toimii myös useita panimoravintoloita. Näistä itselleni aiemmin tuttu oli Cambridge Brewing Company. Ravintola oli melko tilava ja sieltä sai talon oluita kätevinä maisteluannoksina. Lisäksi sisäänkäynnin vieressä oli myyntipiste, josta saattoi ostaa oluita kotiin vietäviksi. CBC:n oluet sijoittuvat “hyvää, muttei erinomaista” -osastolle.

Boston Beer Worksillä on useampi lokaatio. Kävin kahdessa, joista toinen oli historiallisessa keskustassa ja toinen Fenwayssa Boston Red Soxin stadionin kyljessä. Molemmat olivat melko isoja paikkoja, joissa omia oluita oli pitkälti toistakymmentä. Pyhän Patrikin päivän läheisyys näkyi neljänä “irlantilaiskausioluena”. Bostonin valikoima oli monipuolinen ja oluita myyntiin näppärinä neljän maisteluannoksen teisterinä (“pick any 4”). Webbisivujen perusteella panimolla on pari baaria myös Bostonin lentokentällä. Loganin lentokentällä on Ratebeerin perusteella myös Samuel Adamsin, Harpoonin ja Ciscon baarit. CBC:n ja BBW:n lisäksi Bostonissa on Rock Bottom -ketjun paikka ja John Harvards Brewhouse, joissa en ehtinyt käymään. Rock Bottom onkin tuttu jo Portlandista. Huomasin sellaisen myös Manhattanilla.

Boston on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelijoita olikin baareissa runsaasti. Kaupungissa on aika paljon hyviä olutravintoloita, joista ehdin muutamassa vierailla. Ratebeerin ykkönen on Lord Hobo, jossa on 40 hanaa. Tarjonta oli mielenkiintoista, paljon oman osavaltion tuotteita. Hobo näytti olevan myös suosittu ruokapaikka. Muutenkin trendi näytti olevan, että lähes kaikki söivät jotain vaikkei paikka ollutkaan puhtaasti ruokaravintola vaan olemukseltaan pubimainen. Tavallaan rähjäisemmän oloinen tapaus oli Bukowski’s Tavern. Tavernissa oli hyvää ruokaa ja erinomainen hanaolutvalikoima. Itse kävin Cambridgen lokaatiossa, Bostonin puolella on näköjään toinen. The Publick House sijaitsi Brooklinessa, yhdessä Bostonin monista esikaupungeista. Kompakti paikka oli aivan täynnä. Ruoka oli erinomaista – ehkä siinä syy suosioon. Olutlista oli hyvin belgipainotteinen. Tämä ei täysin ollut jenkkioluita metsästäneen Humalablogistin mieleen. Paikallisille tilanne oli tietenkin toinen. No, kyllä hanoista kuitenkin löytyi riittävästi paikallisiakin herkkuja.

Tavallisista ruokakaupoista ei oluita löytynyt – ainakaan niistä parista joissa kävin (toinen oli Whole Foods). Ilmeisesti MA:n lainsäädännön vuoksi myynti keskittyy erikoisliikkeisiin. Seutukunnan paras liike olisi Julio’s Liquors, joka kuitenkin sijaitsee Westboroughissa kaukana Bostonin keskustasta. Tällä kertaa itselläni ei ollut tarvetta sen kummempiin olutostoksiin (jotka hoidin New Yorkissa), joten vaihtoehdot jäivät kartoittamatta.

Boston on olutharrastajalle oikein hyvä vierailukohde. Mielenkiintoisia paikkoja on paljon: pari panimoa, joissa voi vierailla, useampi panimoravintola ja paljon paikallisia oluita laadukkaissa olutravintoloissa. Muutama päivä sujuu oikein leppoisasti ja Cambridgessä voi kokea leppoisan pikkukaupungin tunnelmaa vaikka ollaan suurkaupungin kyljessä.

Vierailu Ruosniemen panimolla

Posted on 18.3.2013 by admin

Viime lauantaina Porissa järjestettiin Ravintola Panimolla Suomen Olutseuran vuosikokous. Itsekin hieman autettuna (=taloudenhoitaja lähetti minulle laskun) maksoin muutaman vuoden tauon jälkeen SOS:n jäsenmaksun jo 4 päivää ennen kokousta. Ennen vuosikokousta Panimon kabinetissa Jouko Stenroos kertoi Porin Oluttehtaan ja erityisesti Porin oluen hanaoluen historiasta. Porin Oluen legendaarinen panimomestari Jori Orlo jutusteli omassa osiossaan oluen valmistuksesta ja mm. Mustan Hevosen syntyhistoriasta. Myöhemmin illalla Jori kertoi muun muassa ollessaan Carlsbergillä töissä (reilut 60 vuotta sitten!) työsuhde-etuihin kuului kuusi pulloa talon olutta – työaikana nautittavaksi. Jorilla ei kulutus ollut tanskalaisten luokkaa ja hän tekikin kauppaa ylimääräisillä pulloilla työtovereidensa kanssa. Tämän lisäksi päivittäin kello 1400 työnjohtaja avasi tynnyrin, josta olutta sai omaan astiaan!

Päivän ehkä odotetuin ohjelmanumero omalta osaltani oli vierailu “siihen toiseen porilaiseen pienpanimoon” eli Ruosniemen Panimoon. Panimo aloitti kaupallisen toimintansa viime vuonna ja nyt pääsin käymään tällä lähipanimollani, joka sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Porin keskustasta Ruosniemen kaupunginosassa. Panimo on melko lailla keskellä pientaloaluetta vanhassa navetassa, jossa lehmiä pidettiin viimeksi kait 1970-luvulla. Toimintaa ryhmällemme esitteli yksi seitsemästä osakkaasta porilaissyntyinen Juha-Matti Karpale. Panimo on vielä harrastus perustajilleen, joista suurin osa ei asu Porissa vaan pääkaupunkiseudulla. Se sai alkunsa insinööritaustaisten osakkaiden kotiolutharrastuksesta. Tilat löytyivät perhepiiristä ja laitteisto modattiin insinöörityyliin vanhoista Turun meijerin tuotantovälineistä. Panimon keittokoko on noin 550 litraa. Monien kokeiluerien jälkeen heinäkuussa 2012 lanseerattiin panimon ensimmäinen tuote Pikkupomo, jota Humalablogisti pääsi maistamaan tuoreeltaan. Nyt valikoituihin olutravintoloihin on tullut panimon toinen tuote Piirimyyjä, joka on Pikkupomon tapaan tehnyt hyvin kauppansa ravintoloissa.

Karpale kertoi, että viime vuonna olutta valmistettiin noin 2500 litraa. Tänä vuonna pyrkimys on nelinkertaiseen määrään. Suunnitelmissa on osallistuminen Helsingin SOPP-tapahtumaan ja kahden APA:n jälkeen myös muutaman uudenlaisen oluen lanseeraus. Kavereilla tuntuu olevan hyvä meininki tekemisissään ja paikalla nautittu panimotuore Pikkupomo osoitti myös, että tuotetta on hiottu entistä parempaan iskuun sitten viime kesän. Ruosniemen Panimon oluille paras bongauspaikka on Porissa Pub Winston, jossa heillä on oma hanapaikka. Sen lisäksi oluita on satunnaisemmin ollut tarjolla pääkaupunkiseudun parhaissa olutravintoloissa kuten Pikkulintu, Gallows Bird, Viisi penniä ja One Pint Pub. Toivotaan, että tämän vuoden aikana oluita päästään nauttimaan laajemminkin!

Vierailun jälkeen Panimolla Heikkisen Mika kertoi Beer Huntersin kuulumisia – historiaa ja tuoreempiakin tapahtumia. Beer Hunters tulee olemaan mukana kaikissa tärkeimmissä oluttapahtumissa (HBF, SOPP Turku ja Helsinki sekä OlutExpo). Mika kertoi myös, että panimolle on tilattu uusi pullotuslinja. Sen ja uuden panimon myötä Huntersin oluiden saatavuus tulee parantumaan huomattavasti. Tuotantomäärän kasvaessa myös oluen hinnottelua saadaan kuluttajaystävällisemmäksi. Ilta päättyi St Patrickin päivän aattotunnelmissa Panimoravintola Beer Huntersissa. Itse jätin Guinnessit väliin, ja näin en joutunut kantamaan sitä typerää hattua kotiin :)

Vuoden 2012 parhaat oluet

Posted on 23.1.2013 by admin

On aika taas tehdä yhteenvetoa viime vuoden oluista. Olen listannut omia parhaita olutkokemuksiani vuodelta 2012. Kyseessä ei ole parhaat 2012 julkaistut oluet vaan humalablogistin viime vuonna ensi kertaa maistamat tuotteet. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä eikä siitä löydy absoluuttinen totuus.

AleSmith Speedway Stout (Barrel Aged)
AleSmithin klassikko on kovassa maineessa ja ei turhaan. 12 volttiin on saatu mahdutettua kaikki imperial stouttien ja tynnyrikypsytyksen parhaat puolet: täyteläisyys, herkullisesti salmiakkia, vaniljaa ja tupakkaa samassa paketissa sopivalla, muttei liiallisella alkoholipotkulla. Kiitos tiongille tämän jakamisesta loppukesän Petalax-kekkereissä.

Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout)
Ei niinkään yllättäen tämäkin viskitynnyrikypsytettyä imperial stoutia. Mutta kuten edellinen, tämäkin on hehkutuksensa ansainnut. Aavistuksen pehmeämpi kuin Speedway. Tätä pääsin nauttimaan hanasta New Yorkissa maaliskuussa, jolloin sattumalta The Pony Barilla oli Foundersin “Brewer Night” ja baarin parikymmentä hanaa oli pyhitetty Foundersin tuotteille.

3 Fonteinen Armand’4 Oude Geuze Lente
Armand Debelderin vuodenaikablendauksista tämä kevät-versio oli paras (talvi on maistamatta). Loistavan monimuotoinen geuze ja korkeasta hinnastaan huolimatta hinta-laadusuhde oli ok.

De Molen Haver & Gort
De Molen ei ole viime aikoina onnistunut yllättämään positiivisesti. Imperial stout Haver & Gort on kuitenkin loistava Hel & Verdoemeniksen veroinen olut. Tämäkin on tynnyrikypsytetty, tällä kertaa skottilaisessa Speyside-tynnyrissä. Vahvoissa stouteissa De Molen on selvästi parhaimmillaan.

Mikkeller Black Hole Barrel Aged Edition Red Wine
Beer Huntersin baaripuolen kohokohtiin kuului kesän Mikkeller-festivaalit. Tämä oli oikein onnistunut tynnyrikypsytys (taas!) Black Holesta. Nimestään huolimatta punaviini ei ollut hallitseva elementti tässä.

Mikkeller Porter
Samoilla Hunun festareilla oli tämä vahva Mikkellerin Porter. Amagerin laadukas kädenjälki näkyi tässä oluessa.

Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Ardbeg BA)
Yksipuolinen lista? Ei kai, tämähän on Ardbeg-tynnyrissä kypsytettyä viskiolutta :) Ardbeg kuuluu suosikkitislaamoihini ja tässä viski lyö läpi reippaasti. Yleensä se ei ole hyvä asia, mutta tässä Emelissessä se toimii.

Sun King Bourbon Barrel Johan (BBJ)
Ok. Myönnetään, että (hyvät) viskitynnyrikypsytetyt oluet ovat olut- ja viskiharrastajan mieleen. Sun King on pieni panimo Indianapoliksesta ja tämä BBJ-olut ei ole Ratebeerissä saanut kovin kummoisia pisteitä. Minulle tämä barley wine maistui enemmän kuin hyvin, vuoden yllätyskohokohtia!

Starr Hill Franklin’s Sour Ale
Tämä oli ensimmäinen virginialainen olueni. Ja loistava sellainen: hedelmäinen hapan ale, jossa oli paljon rodenbachmaisia piirteitä. Valitettavasti Frankliniä tuskin pääsee maistamaan toistamiseen ellei nyt sattumalta ole joskus Indianaan asiaa.

Vuosi 2012 oli siis tynnyrikypsytettyjen oluiden. Tynnyrikypsytys on ollut yksi olutmaailman trendeistä jo muutaman vuoden ja tullee jatkumaankin tulevaisuudessa. Huonosta oluesta ei saa tynnyrissä hyvää ja genrestä löytyy paljon roskaa huippuoluiden joukosta.

Tasapuolisuuden nimissä myös muutama muu valinta:

Vuoden 2012 kotimainen olut: Beer Hunters Mufloni Saison De Randonneur 6,5 %:n vahvuinen versio. Vedän härskisti kotiinpäin. Mikäli pidät klassisesta belgisaisonista niin tässä on maailmanluokan suomalainen vastine Dupontille. En ole yksin mielipiteineni: Ratebeerissä oluen keskiarvo on 3.72, jolla ilman pisteiden painotusta pääsisi Suomi-listalla kaikkien aikojen kolmostilalle. Alkoihin 4.2. tulevassa pienpanimokattauksessa on mukana Beer Huntersin Kataja Saison, joka on katajalla tuunattu versio tästä. Käytännössä ei täysin samaa kamaa, mutta huippuolutta luvassa kuitenkin.

Suomi Bubbling under: Malmgård Black Door H.O.D.A. 20th Anniversary. Suomessakin osataan tehdä loistavaa sessioipaa. Mahtava greippisyys dominoi makua. Muuten IPA/DIPA-rintamalta ei jäänyt paljoa mieleen. Ehkä vuoden 2011 pyhiinvaellusmatka Portlandiin ja länsirannikolle tyydytti suurimman IPA-himon.

Hyvää joulua!

Posted on 24.12.2012 by admin

Hyvää joulua ja maltaisaa loppuvuotta lukijoilleni. Nyt aaton kunniaksi lasissa Nøgne Ø Dark Horizon 2nd Edition, tämä kuuluisa 2007 pantu “salmiakkikossu”. Tuoksu on edelleen intensiivisen palaneen siirappinen, ehkä vähän kaakaoinen. Suuntuntuma paksu. Ensimmäisenä hyökkää alkoholi, sitten kaakao ja paahdettu mallas. Salmiakkikossusta salmiakki on taittunut pehmeämpään suuntaan, mutta kossuosasto on edelleen voimissaan. Ehkä ensi jouluna …

Syksyn oluita

Posted on 4.12.2012 by admin

Humalablogisti ei ole saanut aikaiseksi tekstiä blogiinsa syksyn aikana ollenkaan. Kysymys on ollut lähinnä muista harrastekiireistä ja inspiraation puutteesta. Olutta on kyllä tullut juotua ja jopa ulkomailla (Portugali). Korjataan puute ja listaan seuraavassa syksyn aikana maistamiani kotimaisia uutuuksia, koskapa näitä arvioita ei ole missään muuallakaan. Nämä eivät ole missään nimenomaisessa järjestyksessä.

Hartwall Karjala Ykkönen
Tätä me just kaivattiinkin? Tuoksussa “pilsnereille” tyypillistä makeaa vierremäisyyttä. Luonnollisesti hyvin kevyt, kirpeä suuntuntu. Maku on myös makeahko, mutta enempi vetisen mauton eli samalla tästä puuttuvat useimmissa ykkösoluissa häiritsevät leipäiset sivumaut. Ei itse asiassa poikkea hirveästi jostain Olvin kevytoluista. Saunaoluena/lenkkijuomana varmaan kohtalainen, mutta itselle kyllä täysin tarpeeton tuote.

Bruuveri Savu-IPA
Sysilän kattiloista tällä kertaa normi-IPA:n sekoitettu savumallasta. Tuoksussa Bruuverille nykyään tyypillinen hedelmäinen humalaisuus yhdistyy hiukan tervaiseen savuisuuteen. Maku on myös hedelmäinen, tiukan katkeroinen ja humalat yhdistyvät maussa tervaan ja lakritsaan. Savu-IPA:ssa on hiukan enemmän alkoholia kuin useimmissa Bruuverin ipoissa on tapana ollut ja se tuntuu toimivan. Katkerot ja savu toimivat tässä erittäin hyvin yhteen. Ehkä syyskauden paras kotimainen.

Kievari Hyvä Tuomas 2012
Samean ruskean värinen olut. Kummallinen hiivaisen-vihannesmainen ja hiukan karamellinen tuoksu. Kevyt runko. Maussa kaikki Laitilan talonmaut pahassa – tunkkaista hiivaisuutta, hiukan karamellia ja loppuvedossa aavistus katkeruutta. Kokonaisuus hyvin sekava. Väittävät tämän olevan “Amerikan tyylinen ale”. Jonkinlaiselta aiempien vuosien kaltaiselta heikolta brown ale -suoritukselta tämä enemminkin tuntuu. Tuskin Eve tätä halusi, menee sinne Mämmioluen kanssa samaan luokkaan.

Ravintola Kirjakaupan Talviolut
Beer Hunters on tällä kertaa tehnyt naapurikapakalle talvioluen. Pari kertaa olla jo saatu aiemmin nautittua kesäversiosta. Sameahkon pähkinänruskea väri, ihan komea beessi vaahto tässä oluessa. Tuoksu ei ole kovin vahva, mutta puumaista humalointia ja karamellia siitä löytyy. Kevyehkö suuntuntu, kirpeillä hiilareilla. Jonkin verran karamelliä mallasrungossa, loppuvetäisyssä sitrusmaista katkeroa. Kyllä tämän Beer Huntersin 5%-kategorian olueksi tunnistaa. Harmiton sessio-olut, jonka tyylistä väänsimme panijan kanssa kättä, emme oikein kumpikaan keksineet lopulta mikä se olisi.

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfest
Tätä tuli maistettua Jyväskylän Bricksissä hanasta. Jyväskylässä onkin nyt kaksi hienoa olutpaikkaa rintarinnan kun Bricksin seinän taakse avautui Harry’s. Harryssa oli komea rivi hanoja ja parikin riilipumppua. Pullopuolella näytettiin panostavan Mikkelleriin ja BrewDogin. Mutta asiaan. Tämä VASP:n kausituote on oktoberfestin kullankeltaista varianttia. Maltainen, hiukan tympeän kumimainen ja hiivainen tuoksu, mutta myös pientä sitrusta löytyy. Runko on tyyliin sopivasti normilageria tuhdimpi. Maku on maltainen, kukkaista sitrusta ja kaiken kaikkiaan hyvin saksalaista makumaailmaa. Mukavasti humalaa aavistus vielä jälkipotkussakin. Ei tällä kuuhun mennä, mutta kyllä Prykmestaria bratwurstin kanssa särpisi.

Mikropanimoita mikrovaltioissa: Humalablogisti Andorrassa ja Monacossa

Posted on 15.8.2012 by admin

Humalablogistin kesälomaretki suuntautui tällä kertaa tavanomaista kuivemmalle olutalueelle: matka kulki kahdessa viikossa Barcelonasta Etelä-Ranskan kautta Genovaan, Italiaan. Mutta koska olut on uusi viini niin ilman pienpanimoita ja mielenkiintoisia oluita ei tälläkään perinteisellä viinialueella tarvinnut olla.

Matkan kohokohtia oli vierailu kahdessa Europaan kääpiövaltiossa: Andorrassa ja Monacossa. Kun aiemmin olen jo käynyt Vatikaanissa, San Marinossa ja Liechtensteinissa niin tämä “mikroviisikko” on nyt sitten bongattu. Nykyisin Vatikaania lukuunottamatta (saksalainen paavi ei tykkää oluesta?) kaikissa muissa on panimo, Liechtensteinissa jopa kaksi.

Cerveses Alpha SL, La Cortinada (Ordino)

Andorran kääpiövaltiossa asuu 85000 ihmistä ja se on pinta-alaltaan reilut kaksi kertaa Helsingin maapinta-alan kokoinen. Vuonna 1278 perustetun ruhtinaskunnan erikoisuutena on kahden valtiopäämiehen malli, jossa muodollisina hallitsijoina toimivat Kataloniassa sijaitsevan Urgellin piispa ja Ranskan kuninkaiden jatkumona Ranskan pääministeri. Korkeuseroja maassa riittää ja se onkin Euroopan korkeimmmalla sijaitseva valtio.

Korkealla oli maan ainoa panimokin. Gepsini näytti La Cortinadan kylässä yli 1300 metriä merenpinnasta. Tässä pikkukylässä sijaitsee pienpanimo Cerveses Alpha. Paikalle pääseminen vaati 15 minuutin linja-autokyydin pääkaupungista Andorra La Vellasta hiihtokeskuksistaan tunnettuun Ordinoon. Sieltä taitoimme parin kilometrin loppumatkan kävellen upeassa vuoristomaisemassa. Google mapsin osoittama paikka panimolle oli hieman epämääräinen, mutta vaikeuksia ei lopulta ollut Alphaa löytää sillä se oli pikkukylän läpi kulkeneen tien varrella ensimmäinen rakennus vasemmalla.

Cerveses Alphan perustivat vuonna 2007 Antonio Medina ja saksalaissyntyinen Heiko Kirchner. Se on todellakin maan ainoa panimo – aiemmin maassa oli Xicota-niminen alan yritys, jonka toiminnan estivät viranomaismääräykset. Cerveses Alphan oluita on saatavilla lähinnä pullotavarana Andorrassa. La Cortinadassa panimolla on pieni kauppa ja maistelutila, jossa on mahdollista saada maistiaisia panimon pilsistä kegitavarana ja muita oluita pulloista. Alphan oluita näkyi myös muutamissa Andorra la Vellan ravintoloissa sekä yhdessä olutkaupassa. Koko valikoima on kuitenkin varmimmin bongattavissa panimolta. Panimo vaikutti hyvin pieneltä, ehkä porilaisen Beer Huntersin kokoiselta. Pullotuslaitekin oli hyvin samantapainen. Paikalla oli Antonio ja ilmeisesti hänen vaimonsa. Meidät otettiin vastaan innostuneesti vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Katalaanin kieli kun ei ole humalablogistin vahvinta osaamisaluetta ja englantia paikalliset osasivat muutaman sanan.

Oluiden lisäksi myynnissä oli muun muassa olutlikööriä ja joitakin paikallisia elintarvikkeita. Panimo tekee kuutta olutta: pilsiä (Tipus), suodattamatonta lageria (Especial Lager), vehnäolutta (Monjo Boig), imperial stoutia (Crepuscle), vahvaa bockia (Torrada) ja savuista red alea (Smoked Red Ale). Vaikka panimon porukka oli innostunutta ja sympaattista, niin valitettavasti oluet eivät olleet mitään makuelämyksiä. Pils kegistä oli ok, muut olivat aavistuksen happamia (joka viitannee hygieniaongelmaan) ja melkein kaikissa oli samantapainen omituisen ohut suuntuntuma alkoholiprosenttiin nähden. Tämä oli siis niitä panimovierailuja, joilla kiitettiin tarjoilusta ja pidettiin suurimmat mölyt oluen laadusta mahassa …

Brasserie De Monaco, La Condamine

Jos Andorra oli pieni valtio niin Monaco on todellinen kääpiovaltio. Pinta-alaa on alle kaksi neliökilometriä, mutta asukkaita on ahdettu pienelle alueelle peräti 36000. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Grimaldin suku alkoi hallitsemaan tarinoiden mukaan Monacoa vuonna 1297 eli Monaco on vain 19 vuotta 834-vuotiasta Andorraa nuorempi.

Niin vain tässäkin pienessä maassa on yksi panimo, panimoravintola nimeltään Brasserie De Monaco. Ravintola sijaitsee satama-alueella lähellä kuuluisia ja hulppeita monacolaisia huvijahteja. Panimoravintolalla on tarjolla vakiona kolmea olutta, joiden lisäksi on joitakin kausioluita. Valitettavasti heinäkuulle ei sattunut mikään näistä sesonkituotteista. Oluet Ambrée (amber ale/bitter), Blanche (witbier) ja Blonde (suodattamaton pils) olivat tavallaan tyypillisiä panimoravintolatuotteita, mutta oikein hyvin tehtyjä ja blondessa oli jopa luonnettakin. Pieni 0,3 litran olut maksoi nelisen euroa. Valitettavasti paikan ruoka ei ollut samaa tasoa oluiden kanssa, mutta silti luonnollisesti olutharrastajan “pakollinen” vierailukohde Monacossa.

Monaco oli minulle 63. maa, jossa olen vieraillut. Andorran ja Monacon jälkeen “maistettuja” “olutmaita” on 142. Uusien saaminen on yhä vaikeampaa. Euroopassa on San Marinossa aloittanut panimo, joten se on tällä hetkellä viimeinen puuttuva varsinainen Euroopan “olutmaa” mikäli de facto itsenäistä Transnistriaa ei lasketa. Humalablogisti kyllä vieraili San Marinon kääpiövaltiossa vuonna 2002, mutta maapiste on vielä maistamatta. Jos käytte, tuliaisia saa tuoda!

Kesäretki Keppana Kellariin

Posted on 3.7.2012 by admin

Muutama sunnuntai sitten kävin vierailulla ensimmäistä kertaa olutharrastusurallani legendaarisen maineen saavuttaneessa Keppana Kellarissa. Tämä erikoinen ruokaravintola ja erilaisista alkoholijuomista kuuluisuuteen noussut paikka on ollut vuosikausia “TODO”-listallani ja nyt vihdoin sain retken sinne aikaiseksi. Suurin este käynnille on ollut ehkä paikan sijainti: käytännössä nauttiaksesi paikan antimista tarvitset kuljettajan sillä julkisilla Keppana Kellari ei ole saavutettavissa. Annetaan webbisivujen kertoa: Aja noin 25 kilometriä Forssasta Helsinkiin päin valtatie 2 pitkin ja sitten “Loukun” Teboilin kohdalta kurvaa Liesjärvelle päin. Opasviittoja tarkastellen löydät itsesi Teboilista noin viiden kilometrin päässä sijaitsevasta maailman kahdeksannesta ihmeestä.

Kahdeksas ihme tosiaan. Loppumatka on kapea, mutta mielenkiintoinen – pihapiiri on täynnä erilaisia liikennemerkkejä ja opaskylttejä. Paikalle saapuessamme huomasimme heti paikan suosion sunnuntain lounasravintolana. Keppana Kellarissa oli kymmeniä asiakkaita, erityisesti motoristit tuntuivat suosivan kauniina kesäpäivänä paikkaa. Tarjolla on juomien ohessa melko simppeliä, mutta maukasta ruokaa. Hinnat eivät ole erityisen edulliset, mutteivat ylitsepääsemättömän kalliitakaan. Hieman tavanomaisesta ruokaravintolasta poiketen ruoka tilataan ja samalla maksetaan tiskillä.

Mutta Keppana Kellariin tulin tietenkin juomien takia. Huhut ovat kertoneet laajasta valikoimasta ja netissä paikka kertookin, että tarjolla on “noin 280 olutmerkkiä, noin 470 eri viskilaatua tai ylipäätään noin 1400 eri merkkiä alkoholijuomia”. Oluiden määrä ei välttämättä ole liioiteltu ja ne olivat kohtalaisesti esillä kylmäkaapeissa. Mitään listaa ei valitettavasti ollut saatavilla, joten tilaaminen meni tihrustamiseksi ja arpomiseksi. Viskien suhteen tilanne on paljon huonompi koska näkyvillä oli ehkä muutamia kymmeniä, loput lienevät “ties missä”. Mutta paljon erilaisia pulloja oli siellä täällä. Olutvalikoima oli erittäin hyvä kotimaisella mittapuulla. Menossa oli valtakunnalliset Amerikan viikot ja muutenkin maahantuojien kuten Diamond Beerin ja Pikkulinnun valikoimaa esillä oli runsaasti. Paikan erikoisuutena ovat espanjalaiset lagerit, jotka lienevät omatuontia. Laadullisesti eivät edusta mitään erikoista tai mielenkiintoista, mutta “tikkerin” näkökulmasta oluita ei muualta Suomesta saa. Olipa hyllyssä joitakin obskuureja supermarketti-saksalaisiakin. Miinusmerkkinä oli kotimaisten pienpanimo-oluiden vähäinen määrä. Kyllä niitä joitakin oli, mutta suhteellisen vähän. Harvinaisempana ehkä Beer Huntersin Syntipukki. Paikalla on myös oma etikettiolut, joka lienee Diamond Beerin tuttua vihreää olutta.

Keppana Kellarissa käynnistä tuli hyvälle tuulelle. Olutharrastajakin löytää sieltä varmasti jotain juotavaa vaikka tilaamisessa omat hankaluutensa on (ja oluetkin tarjoillaan pinttilaseista). Itse aion kyllä käydä uudestaankin!