Sunnuntaipäivän tavoitteena oli kahden “osavaltiopisteen” hakeminen: Tennessee ja Alabama. Tällä reissulla molempiin oli mahdollisuus tehdä vain raapaisu, olimmehan matkalla itään ja nämä sijaitsivat länteen ja luoteeseen reitiltä. Aamupalaksi sai kelvata tankkaustauolla Mäkkärin aamiainen (“kiireessä kelpaa huonompikin eväs”). Näyttikin olevan myös paikallisten suosima. Sunnuntaiaamuna hiukan ennen kymmentä paikallinen oli lähes täynnä, sekä sisällä että autojonossa. Mikä näitä jenkkejä vaivaa …
Pikkusateessa menomatkalla pysähdys Old Car Cityyn. Mikä se on … katso täältä.
Heti osavaltiorajan jälkeen sijaitseva Chattanooga tuli maailman tietoisuuteen Glenn Millerin vuonna 1941 levyttämän swing-klassikon “Chattanooga Choo Choo” myötä. Chattanooga Choo Choo oli Cincinnati Southern Railwayn höyryveturi, jota luonnollisesti kävimme tutkimassa kaupungin rautatieasemalle rakennetussa museossa. Yhteen museovaunuun oli hiljattain avattu “itsepalveluperiaatteella” toimiva craft beer -baari “American Draft”, joka valitettavasti näin sunnuntaiaamupäivällä oli kiinni.
Chattanooga on melko vilkas olutkaupunki. Kaupungista löytyy nimittäin kymmenkunta panimoa/panimoravintolaa. Päivällä kävimme katsastamassa kaksi. Terminal BrewHouse sijaitsee aivan aseman nurkilla mielenkiintoisessa vanhassa tiilitalossa. Mukavanoloisessa panimoravintolassa oli tarjolla seitsemän oluen flight. Vaikka Ratebeer on jotkut oluista arvottanut huippupisteisiin, eivät ne täällä kovin huippuiskussa vaikuttaneet olevan. Paras näistä, Magnum PA oli perinteinen, mukava jenkki-ipa. Huonoin eli bock maistui osittain jopa etikalta.
Terminal Brewhouse, Chattanooga, TN
Toinen kohde Chattanooga Brewing Company sijaitsi vartin kävelymatkan päässä edellisestä. Panimon pari vuotta vanhat tilat olivat parikymmentätuhatta vetävän paikallisen yliopiston palloilujoukkueiden stadionin vieressä. Nyt ei ollut peliä, sunnuntain keskipäivän jälkeen paikalla hienoissa moderneissa tiloissa oli puolisen tusinaa asiakasta. Kuuden oluen flightin tuotteet olivat hyvässä iskussa, mutta ne eivät olleet kauhean mielenkiintoisia. Maltaisessa Winter Warmerissa oli pähkinäisyyttä ja lämmittävää alkoholia. Retken tässä vaiheessa sää tosin oli vielä mukavan lämmin ilman lämmikettäkin.
Muut Chattanoogan paikat jäivät nyt käymättä. Ne olivat kauempana keskustasta ja/tai aukesivat vasta myöhemmin iltapäivällä. Sunnuntaina viinakaupat/olutkaupat olivat kiinni niinpä ostin CBC:ltä yhden siksarin brown alea. Olihan yksi vierailun tarkoituksista saada monsieur Willförille Vaasaan tennesseeläistä olutta.
Sweet Home Alabama. Matka jatkui todella hienoja pienempiä teitä Alabamaan. Olin scoutannut sieltä Annistonin kaupungin aivan osavaltion itäosista, jossa olisi sunnuntaina sopivasti auki oleva Cheaha Brewing Company. Selvisi kyllä sittemmin, että J. Keskisarja oli käynyt paikalla … Anniston on vain reilun 20000 asukkaan pikkukaupunki. Kaupunki on “kuuluisa” Yhdysvaltain suurimmasta tuolista. Jäi näkemättä. Kaupunki oli sunnuntaina todella hiljainen. Lähestyessämme panimoa mielessä kävi, että mahtaako täältä mitään löytyä. Sen verran autiota ja ränsistynyttä seutu oli. Määränpäästä löytyi kuitenkin varsin mielenkiintoinen panimo rakennettuna vanhaan rautatierakennukseen. Yhden laajan huoneen ravintola oli viihtyisä. Omia oluita oli tarjolla peräti 16. Panimon tuotteita sai kuuden oluen flightissa ja ruoka oli kohtalaisen hyvää, oluista ei jää paljoa lapsille kerrottavaa. Eivät ne pahoja olleet, mutta kovin tyypillistä perus brewpub-kauraa. Setin paras oli puhdaspiirteinen Ladiga Oatmeal Stout. Kuten monessa muussakin paikassa, täälläkin oli tehty Pyhälle Patrikille kausiolutta (Dry Irish Stout).
Annistonista palasimme hotelliin Atlantaan. Seuraavana päivänä, maanantaina, matka jatkuisi kohti itää.
