Tag Archives: BrewDog

Suomi tärkeä markkina-alue BrewDogille

Posted on by
3

BrewDog on pitänyt “osakkeenomistajien” vuosikokouksensa Skotlannissa. Tapahtumassa esitetty slideshow on julkisesti jaossa netissä ja se on mielenkiintoista luettavaa. Yritys on ollut huikealla kasvukäyrällä: uusi tuotantolaitos valmistuu tänä vuonna ja uusia BrewDog-baareja avataan parin vuoden sisään kymmenkunta. Liikevaihto kasvoi 77 % 5,92 miljoonaan puntaan ja voittoakin tehtiin 425000 puntaa. Nykyisellään yritys työllistää 67 henkilöä ja tuotanto on reilut 26000 hehtolitraa (eli noin neljäsosa Laitilan tuotannosta?).

Meille mielenkiintoisin on ehkä tieto suunnitelmista avata BrewDog-juottola Tukholmaan vuonna 2013. Tämä jää nähtäväksi. Tavallansa on aika hämmentävää kuinka paljon yritys on lähtenyt laajentamaan oman ydinbusineksensa ulkopuolelle ja hyvin nopeaan tahtiin. Ilmeisesti BrewDog-baarikonsepti on osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi. Käsittääkseni baarit ovat yrityksen omia, ei franchise-liikkeitä.

AGM 2012 -esityksen voit lukea täältä.

Kuvaaja BrewDogin suurimmista asiakkaista on mielenkiintoinen. Mikään yllätys ei ole, että Cask Sweden on ylivoimainen ykkönen. Ei ole ihme, että Systembolagetia varten tehdään omia erikoisoluita. Kokonaisuudessaankin Ruotsi, Norja ja Suomi on yllättävän tärkeä markkina-alue BrewDogille. Lähes neljäsosa liikevaihdosta näyttäisi tulevan Cask Swedenilta, Cask Norwaylta ja nykyiseltä Suomen maahantuojalta Diamond Beerilta. Diamond Beer on panimon ulkopuolisista seitsemänneksi isoin ostaja.

Kuva: BrewDog

Suosituimmat hakutermit:

Epäystävällisiä panimoita Britanniassa?

Posted on by
Reply

Crop: Melissa Cole's blogBritannialainen naisolutbloggari Melissa Cole on nostanut esiin Jeff Evansin kirjasta “The Book of Beer Knowledge” BrewDogin osuuden, jossa James Watt suorasanaisesti haukkuu brittipanimot yhteistyön puutteesta. Melissan mielestä väite on vahvasti liioiteltu, ovathan esimerkiksi Fullersin ja Dark Starin kaltaisten panimoiden panimomestarit kiertäneet pienissä brittipanimoissa tekemässä yhteistyöoluita. Blogauksen kommentit kannattaa lukea sillä sieltä löytyy myös James Wattin vastine.

Koskahan joku uskaltaa käsitellä samaa aihetta suomalaisen pienpanimoskenen näkökulmasta?

Maailman vahvin olut korkattiin Porissa

Posted on by
Reply

Viime elokuussa Porissa Panimoravintola Beer Huntersissa nautimme silloista maailman vahvinta olutta, todellista koholutta eli kärpännahkaan kiedottua BrewDogin The End Of Historya. Tällöin Poriin oli saatu hankittua luultavasti maailman viimeinen myyntipullo tätä 55-prosenttista mallasjuomaa. Kuten nimikin vihjaisi, oluen tarkoituksena oli lopettaa “prosenttisota” BrewDogin ja saksalaisen Kleinbrauerei Schorschbräun välillä.

“Sota” oli alkanut BrewDogin julkaistua joulukuussa 2009 32-prosenttisen Tactical Nuclear Penguinin, joka silloin oli vahvempi kuin itseään maailman vahvimpana oluena mainostanut Schorschbräun Schorschbock 31 %. Schorschbräun vastaus tuli välittömästi TNP:n jälkeen: jo samoin joulukuussa 2009 markkinoille tuli 15 pullon erä 41-prosenttista Schorschbockia. Tähän skottipoikien vastaus oli Britannia-Saksa-sotateemalla markkinoitu prosenttia vahvempi Sink the Bismarck! (katso hauska markkinointivideo). Toukokuussa 2010 Schorschbräu esitteli uuden tuotteensa: nyt eisbockissa oli 43-prosenttia ja sitä oli tehty jopa 250 pulloa. Tämän jälkeen sitten elokuussa 2010 BrewDog toi markkinoille noin tusinan pullon voimin peräti 55-prosentin The End Of Historynsa.

Vaikutti jo siltä, että sota oli ohi. Kunnes syksyllä 2011 tärähti Saksanmaalta: Schorschbräun “finis coronat opus” (=”loppu työn kruunaa”) täräytti peliin 57-voltin lukemat. Tätä olutta tehtiin kaikkiaan 36 pulloa, joista kolme saatiin hankittua Suomeen. Kuten The End Of Historyn kanssa aikoinaan (Beer Huntersin Mika tapasi BrewDogin James Wattin sattumalta HBF:llä), uusin vahvin olut saatiin Poriin melkoisten sattumien kautta. Ravintolan vakiosaksalaisasiakkaista erään isä asuu lähellä Schorschbräun panimoa ja häntä keksittiin käyttää kontaktihenkilönä panimolle. Kolmesta ostetusta pullosta epäonnisesti yksi joutui saksalaisen tullimiehen avaamaksi, mutta kaksi saatiin korkkaamattomina perille länsirannikolle.

Perjantai 13. päivä oli hyvä päivä avata tällainen übervahva olut. Ulkonakin oli melkoinen lumimyräkkä menossa. Kahdesta sentistä Schorschbockia ravintola pyysi 20 euroa, kohtuullista kun vertaa harvinaisiin viskeihin. Keraamisesta pullosta tarjoillun oluen väri oli meripihkaisen kultainen, lasia pyörittelemällä huomasi, että viskositeetti on melkoinen. Tämä ei näissä supervahvoissa oluissa ole mikään ihme, sillä ne valmistetaan jäädyttämällä ja poistamalla sen jälkeen jäätynyt vesi keitosta. Tuoksu oli hyvin leipäinen, ohrainen ja siinä ilmeisesti humala tuoksui vihannesmaisen ruohoisena. Luonnollisesti alkoholi oli myös merkittävässä roolissa ensi nuuhkaisuista lähtien. Olut oli äärimmäisen vaikeasti juotavaa. Se ei maistu “pontikalle” kuten monet ovat epäilleet. Se maistuu polttavan alkoholiselta, mutta samaan aikaan suuntuntuma on todella tukeva, siirappinen, koostumukseltaan kuin joisi hunajaa. Maku on hyvin leipäinen, rukiinen. Vaikka aavistus humalaakin puskee pippurisen alkoholin läpi niin tämä oli selvästi tuplapukkien sukua eikä niin humaloitu kuin End Of History tai varsinkaan Sink The Bismarck. Äärimmäisen vaikeasti nautittava tuote, jota kokeilin myös veden kanssa. Veden jälkeen maut olivat suunnilleen samanlaisia, mutta juotavuus parani alkoholisen polttavuuden pehmentyessä. Kaksi senttilitraa tätä monsteria oli riittävästi, mutta kannatti maistaa. Toivotaan kuitenkin, että olutsota olisi nyt ohi.

Clear deep amber-golden color, no head. Very bready, grassy – almost vegetably, woody-grainy aroma with lots of alcohol. Quite typical Schorschbräu aroma. Full-bodied. Sticky burning aggressive alcohol. Flavor is bready, woody, a bit honeyish and ryeish and very sweet. After blending it with water: ryeish, bready and grainy. Very sweet, alcoholic and not very balanced. And quite different animal than The End of History. (Schorschbräu Schorschbock 57% finis coronat opus 13.1.2012)

Suosituimmat hakutermit:

Ruotsi Brewdogin suurin vientimaa sekä Systembolagetin uutuuksia

Posted on by
Reply

Brewdog mix packBeersweden haastattelee uusimmassa bloggauksessaan Brewdogin James Wattia (joka sattuu olemaan Beerwedenin Darrenin pomo). Haastattelussa Watt kertoo, että Ruotsi oli aikoinaan Brewdogin ensimmäinen vientimaa ja jo kolmatta vuotta myös suurin. Brewdog ei vie minnekään muualle niin paljoa olutta kuin Ruotsiin ja Systembolagetin ostama osuus yrityksen tuotannosta lieneekin merkittävä. Tämä näkyy sitten muun muassa ruotsalaisille myytävinä erikoiserinä. Systembolagetin valikoimiin tulee alkuvuodesta Brewdogin neljän oluen (5am Saint, Chaos Theory, Alice Porter ja Dogma) “nelipäkki”, Abstrakt-sarjan AB:08 ja uutuus nimeltä Hops Kill.

Systembolaget on myös julkistanut alkuvuoden uutuuksia. 1. helmikuuta Ruotsin viinamonopolin hyllyiltä löytyy muun muassa juuri nyt Suomessa ravintolamyynnissä olevat Stone Vertical Epic 11.11.11 ja Double Bastard sekä Brewdogin Paradox Jura. Kolmen suurimman kaupungin erikois-Systemeistä löytyy myös muun muassa vielä ilman Suomen debyyttiä olevan kulttipanimon Cigar Cityn Humidor Series IPA ja Three Floyds Mikkeller Boogoop. 1. maaliskuuta tulevat seuraavat uutuudet. Mielenkiintoisimpina näistä ovat ehkäpä North Coast Old Rasputin Bourbon Barrel Aged Stout ja Suomessa vielä näkemätön Schneiderin uutuus Schneider Weisse Tap X Mein Nelson Sauvin.

Suosituimmat hakutermit:

Vuoden 2011 parhaat oluet

Posted on by
Reply

Alkuvuosi on aina perinteisesti sitä aikaa, jolloin voidaan valita edellisen vuoden parhaita eri kategoriassa. Vuosi 2011 taisi itselleni olla “vakavamielisen” olutharrastushistorian kolmanneksi aktiivisin, jos aktiivisuutta mitataan maistettujen ja arvioitujen uusien oluiden määrällä. Vuoden 2011 aikana tuli arviot tehtyä 1246 oluesta ja vuoden viimeisinä päivinä ylitin 9000 maistetun oluen rajapyykin.

Vuoden 2011 aikana en vieraillut kovinkaan monella olutfestarilla, ainoastaan perinteiset Helsinki Beer Festival ja SOPP Helsingissä tuli käytyä läpi. Olutmatkailurintamalla oli hiukan aktiivisempaa: tammikuussa olin työmatkalla Brysselissä, huhtikuussa pidennetyllä viikonlopulla Lontoossa, toukokuussa Ryanarin siivin Liettuassa ja kesällä kiersin kaksi viikkoa USA:n ja Kanadan länsirannikkoa (Oregon, Washington, Vancouver).

Perinteisesti olen blogissani listannut aina vuoden parhaat oluet. Tässä tulee kymmenen parasta 1246 oluen joukosta. Järjestys ei ole “absoluuttinen”, mutta näistä olen vuoden aikana pitänyt eniten:

1. Firestone Walker Parabola

Tätä olutta pääsin maistelemaan olutystävä mjs:n kotona HBF:n aikoihin. Firestone Walker on kalifornialainen pienpanimo, jonka erikoisimmat tynnyrikypsytetyt oluet ovat kovassa maineessa harrastajien keskuudessa, mutta saatavuus Euroopassa on ollut satunnaista. Parabolassa miellytti oluen äärimmäinen tasapainoisuus ja nautittavuus huolimatta 12,5 prosentin alkoholipitoisuudesta. Parabola on imperial stout, joka on kypsytetty bourbon tynnyreissä.

2. The Kernel Imperial Brown Stout London 1856

The Kernel on uuden englantilaisen pienpanimobuumin lippulaivoja. Lontooseen ja vähän muuallekin Englantiin on syntynyt joukko uusia innovatiivisia pienpanimoita, joiden tuotesortimentti on laajempi kuin kovin perinteinen golden ale – bitter – ESB. The Kernelillä pääsin käymäänkin keväällä (panimolla on avoimet ovet ja myynti aina lauantaisin). 11 vuonna 2011 maistetusta Kernelistä tämä imperial stout kolahti parhaiten, mutta huonoa olutta en ole panimolta vielä saanut.

3. AleSmith Old Numbskull

Sandiegolainen AleSmith on vakiinnuttanut paikkansa arvostetuimpien jenkkipienpanimoiden joukossa. Viime vuonna pääsin vihdoin maistamaan yhtä klassikkoa, Old Numbskullia. 11-prosenttinen vähintään 5 vuotta ikääntynyt pullo oli nautittavan tasapainoinen barley wine.

4. Dogfish Head Palo Santo Marron

Vielä AleSmithiä tunnetumpi ainakin Euroopassa on Dogfish Head. Dogfish Headiltä tuli vuoden mittaan maistettua muutama tuote, jotka olivat hiukan liiankin erikoisia eivätkä kovin nautinnollisia. Dogfish Head Palo Santo Marron -pullon ostin Lontoon Utobeerista ja tämä oli loistava olut. Vahva 12-prosenttinen ale on kypsytetty Palo santo -puisessa tynnyrissä (tai lähteestä riippuen tätä puuta on lisätty kypsytystankkeihin).

5. Hornbeer The Fundamental Blackhorn

Hornbeer on yksi parhaista uuden aallon tanskalaispanimoista ja sen tuotteita on Pikkulinnun maahantuonnin ansiosta tullut runsaasti Suomeenkin. Tämä mukavan kahvinen ja lakritsainen imperial stout on yksi panimon parhaista oluista. Hornbeer tekee kauttaaltaan laadukkaita tuotteita, osa oluista on tosin erikoisuudessaan jäänyt kurisioiteeteiksi (“mielenkiintoisia muttei niin nautittavia”).

6. Hantverksbryggeriet Baronen (2008)

Yllättävä olut listalla. Hantverksbryggeriet on pieni ruotsalaispanimo, joka on tullut tutuksi lähinnä Tukholman olutfestareilta, joilla heillä on ollut ständi vuosittain. Kesällä pääsin maistamaan yli 4 vuotta ikääntynyttä panimon barley winea, joka oli kehittynyt loistavasti. Tukeva ja tasapainoinen olut, joka oli positiivinen yllätys muuten hieman epätasaisen pikkupanimon tuotannosta.

7. BrewDog Three Floyds Bitch Please

BrewDog oli varmasti yksi viime vuoden puhutuimmista panimoista olutharrastajien keskuudessa. Kovalla vauhdilla laajeneva panimo on tuonut markkinoille suuren joukon erikoisoluita. Amerikkalaisen kulttipanimon Three Floydsin kanssa pantu Bitch Please on yksi onnistuneimpia. Tässä oluessa on onnistuttu yhdistämään turve (viskimaltaista) ja lakritsi miellyttävällä tavalla.

8. Emelisse Imperial Russian Stout (Laphroaig barrel aged)

Kuten edellinenkin, viskinmakuinen on tämäkin olut. Hollantilaisen Emelissen Imperial Russian Stout on mainio olut itsessään eikä sen kombinaatio savuisen Islay-viskin kanssa ollut ollenkaan huono.

9. De Molen Festival Smoked Black IPA

Aivan kuin sattumalta kolmaskin olut listalla on turpeinen. De Molenin savuinen vahva portteri menee joidenkin mielestä yli turpeisuudessaan, mutta itse tykkäsin tästä. Olutta saattaa löytää edelleen Pikkulinnusta.

10. Cascade Double Sour Cherry Bain

Tämä olut tuli maistettua suoraan ns. paikan päällä eli Cascade Brewingin panimoravintolassa Portlandissa. Hapan (todella hapan) kirsikkainen ale oli loistava Rodenbach-imitaatio.

Lista oli – ei aivan yllättäen – erittäin imperial stout/barley wine -pitoinen. Se johtuu paitsi, että edustavat ehkä suosikkioluttyylejäni, arviointiperusteista, joissa vahvat ja tummat oluet saavat pienen etulyönnin vaikkapa pilsnereihin nähden. Myöhemmin kunhan Ratebeerin statistiikkaominaisuudet taas pelittävät, kerron lisää valintoja tyyleittäin.

Suosituimmat hakutermit: