Humalablogistin kesälomaretki suuntautui tällä kertaa tavanomaista kuivemmalle olutalueelle: matka kulki kahdessa viikossa Barcelonasta Etelä-Ranskan kautta Genovaan, Italiaan. Mutta koska olut on uusi viini niin ilman pienpanimoita ja mielenkiintoisia oluita ei tälläkään perinteisellä viinialueella tarvinnut olla.
Matkan kohokohtia oli vierailu kahdessa Europaan kääpiövaltiossa: Andorrassa ja Monacossa. Kun aiemmin olen jo käynyt Vatikaanissa, San Marinossa ja Liechtensteinissa niin tämä “mikroviisikko” on nyt sitten bongattu. Nykyisin Vatikaania lukuunottamatta (saksalainen paavi ei tykkää oluesta?) kaikissa muissa on panimo, Liechtensteinissa jopa kaksi.
Cerveses Alpha SL, La Cortinada (Ordino)
Andorran kääpiövaltiossa asuu 85000 ihmistä ja se on pinta-alaltaan reilut kaksi kertaa Helsingin maapinta-alan kokoinen. Vuonna 1278 perustetun ruhtinaskunnan erikoisuutena on kahden valtiopäämiehen malli, jossa muodollisina hallitsijoina toimivat Kataloniassa sijaitsevan Urgellin piispa ja Ranskan kuninkaiden jatkumona Ranskan pääministeri. Korkeuseroja maassa riittää ja se onkin Euroopan korkeimmmalla sijaitseva valtio.
Korkealla oli maan ainoa panimokin. Gepsini näytti La Cortinadan kylässä yli 1300 metriä merenpinnasta. Tässä pikkukylässä sijaitsee pienpanimo Cerveses Alpha. Paikalle pääseminen vaati 15 minuutin linja-autokyydin pääkaupungista Andorra La Vellasta hiihtokeskuksistaan tunnettuun Ordinoon. Sieltä taitoimme parin kilometrin loppumatkan kävellen upeassa vuoristomaisemassa. Google mapsin osoittama paikka panimolle oli hieman epämääräinen, mutta vaikeuksia ei lopulta ollut Alphaa löytää sillä se oli pikkukylän läpi kulkeneen tien varrella ensimmäinen rakennus vasemmalla.
Cerveses Alphan perustivat vuonna 2007 Antonio Medina ja saksalaissyntyinen Heiko Kirchner. Se on todellakin maan ainoa panimo – aiemmin maassa oli Xicota-niminen alan yritys, jonka toiminnan estivät viranomaismääräykset. Cerveses Alphan oluita on saatavilla lähinnä pullotavarana Andorrassa. La Cortinadassa panimolla on pieni kauppa ja maistelutila, jossa on mahdollista saada maistiaisia panimon pilsistä kegitavarana ja muita oluita pulloista. Alphan oluita näkyi myös muutamissa Andorra la Vellan ravintoloissa sekä yhdessä olutkaupassa. Koko valikoima on kuitenkin varmimmin bongattavissa panimolta. Panimo vaikutti hyvin pieneltä, ehkä porilaisen Beer Huntersin kokoiselta. Pullotuslaitekin oli hyvin samantapainen. Paikalla oli Antonio ja ilmeisesti hänen vaimonsa. Meidät otettiin vastaan innostuneesti vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Katalaanin kieli kun ei ole humalablogistin vahvinta osaamisaluetta ja englantia paikalliset osasivat muutaman sanan.
Oluiden lisäksi myynnissä oli muun muassa olutlikööriä ja joitakin paikallisia elintarvikkeita. Panimo tekee kuutta olutta: pilsiä (Tipus), suodattamatonta lageria (Especial Lager), vehnäolutta (Monjo Boig), imperial stoutia (Crepuscle), vahvaa bockia (Torrada) ja savuista red alea (Smoked Red Ale). Vaikka panimon porukka oli innostunutta ja sympaattista, niin valitettavasti oluet eivät olleet mitään makuelämyksiä. Pils kegistä oli ok, muut olivat aavistuksen happamia (joka viitannee hygieniaongelmaan) ja melkein kaikissa oli samantapainen omituisen ohut suuntuntuma alkoholiprosenttiin nähden. Tämä oli siis niitä panimovierailuja, joilla kiitettiin tarjoilusta ja pidettiin suurimmat mölyt oluen laadusta mahassa …
Brasserie De Monaco, La Condamine
Jos Andorra oli pieni valtio niin Monaco on todellinen kääpiovaltio. Pinta-alaa on alle kaksi neliökilometriä, mutta asukkaita on ahdettu pienelle alueelle peräti 36000. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Grimaldin suku alkoi hallitsemaan tarinoiden mukaan Monacoa vuonna 1297 eli Monaco on vain 19 vuotta 834-vuotiasta Andorraa nuorempi.
Niin vain tässäkin pienessä maassa on yksi panimo, panimoravintola nimeltään Brasserie De Monaco. Ravintola sijaitsee satama-alueella lähellä kuuluisia ja hulppeita monacolaisia huvijahteja. Panimoravintolalla on tarjolla vakiona kolmea olutta, joiden lisäksi on joitakin kausioluita. Valitettavasti heinäkuulle ei sattunut mikään näistä sesonkituotteista. Oluet Ambrée (amber ale/bitter), Blanche (witbier) ja Blonde (suodattamaton pils) olivat tavallaan tyypillisiä panimoravintolatuotteita, mutta oikein hyvin tehtyjä ja blondessa oli jopa luonnettakin. Pieni 0,3 litran olut maksoi nelisen euroa. Valitettavasti paikan ruoka ei ollut samaa tasoa oluiden kanssa, mutta silti luonnollisesti olutharrastajan “pakollinen” vierailukohde Monacossa.
Monaco oli minulle 63. maa, jossa olen vieraillut. Andorran ja Monacon jälkeen “maistettuja” “olutmaita” on 142. Uusien saaminen on yhä vaikeampaa. Euroopassa on San Marinossa aloittanut panimo, joten se on tällä hetkellä viimeinen puuttuva varsinainen Euroopan “olutmaa” mikäli de facto itsenäistä Transnistriaa ei lasketa. Humalablogisti kyllä vieraili San Marinon kääpiövaltiossa vuonna 2002, mutta maapiste on vielä maistamatta. Jos käytte, tuliaisia saa tuoda!