Vierailu Ruosniemen panimolla

Viime lauantaina Porissa järjestettiin Ravintola Panimolla Suomen Olutseuran vuosikokous. Itsekin hieman autettuna (=taloudenhoitaja lähetti minulle laskun) maksoin muutaman vuoden tauon jälkeen SOS:n jäsenmaksun jo 4 päivää ennen kokousta. Ennen vuosikokousta Panimon kabinetissa Jouko Stenroos kertoi Porin Oluttehtaan ja erityisesti Porin oluen hanaoluen historiasta. Porin Oluen legendaarinen panimomestari Jori Orlo jutusteli omassa osiossaan oluen valmistuksesta ja mm. Mustan Hevosen syntyhistoriasta. Myöhemmin illalla Jori kertoi muun muassa ollessaan Carlsbergillä töissä (reilut 60 vuotta sitten!) työsuhde-etuihin kuului kuusi pulloa talon olutta – työaikana nautittavaksi. Jorilla ei kulutus ollut tanskalaisten luokkaa ja hän tekikin kauppaa ylimääräisillä pulloilla työtovereidensa kanssa. Tämän lisäksi päivittäin kello 1400 työnjohtaja avasi tynnyrin, josta olutta sai omaan astiaan!

Päivän ehkä odotetuin ohjelmanumero omalta osaltani oli vierailu “siihen toiseen porilaiseen pienpanimoon” eli Ruosniemen Panimoon. Panimo aloitti kaupallisen toimintansa viime vuonna ja nyt pääsin käymään tällä lähipanimollani, joka sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Porin keskustasta Ruosniemen kaupunginosassa. Panimo on melko lailla keskellä pientaloaluetta vanhassa navetassa, jossa lehmiä pidettiin viimeksi kait 1970-luvulla. Toimintaa ryhmällemme esitteli yksi seitsemästä osakkaasta porilaissyntyinen Juha-Matti Karpale. Panimo on vielä harrastus perustajilleen, joista suurin osa ei asu Porissa vaan pääkaupunkiseudulla. Se sai alkunsa insinööritaustaisten osakkaiden kotiolutharrastuksesta. Tilat löytyivät perhepiiristä ja laitteisto modattiin insinöörityyliin vanhoista Turun meijerin tuotantovälineistä. Panimon keittokoko on noin 550 litraa. Monien kokeiluerien jälkeen heinäkuussa 2012 lanseerattiin panimon ensimmäinen tuote Pikkupomo, jota Humalablogisti pääsi maistamaan tuoreeltaan. Nyt valikoituihin olutravintoloihin on tullut panimon toinen tuote Piirimyyjä, joka on Pikkupomon tapaan tehnyt hyvin kauppansa ravintoloissa.

Karpale kertoi, että viime vuonna olutta valmistettiin noin 2500 litraa. Tänä vuonna pyrkimys on nelinkertaiseen määrään. Suunnitelmissa on osallistuminen Helsingin SOPP-tapahtumaan ja kahden APA:n jälkeen myös muutaman uudenlaisen oluen lanseeraus. Kavereilla tuntuu olevan hyvä meininki tekemisissään ja paikalla nautittu panimotuore Pikkupomo osoitti myös, että tuotetta on hiottu entistä parempaan iskuun sitten viime kesän. Ruosniemen Panimon oluille paras bongauspaikka on Porissa Pub Winston, jossa heillä on oma hanapaikka. Sen lisäksi oluita on satunnaisemmin ollut tarjolla pääkaupunkiseudun parhaissa olutravintoloissa kuten Pikkulintu, Gallows Bird, Viisi penniä ja One Pint Pub. Toivotaan, että tämän vuoden aikana oluita päästään nauttimaan laajemminkin!

Vierailun jälkeen Panimolla Heikkisen Mika kertoi Beer Huntersin kuulumisia – historiaa ja tuoreempiakin tapahtumia. Beer Hunters tulee olemaan mukana kaikissa tärkeimmissä oluttapahtumissa (HBF, SOPP Turku ja Helsinki sekä OlutExpo). Mika kertoi myös, että panimolle on tilattu uusi pullotuslinja. Sen ja uuden panimon myötä Huntersin oluiden saatavuus tulee parantumaan huomattavasti. Tuotantomäärän kasvaessa myös oluen hinnottelua saadaan kuluttajaystävällisemmäksi. Ilta päättyi St Patrickin päivän aattotunnelmissa Panimoravintola Beer Huntersissa. Itse jätin Guinnessit väliin, ja näin en joutunut kantamaan sitä typerää hattua kotiin :)

Suosituimmat hakutermit:

Lasissa uuden suomalaispanimon debyyttiolut


Humalablogisti on saanut uuden lähipanimon kun porilainen Ruosniemen Panimo on käynnistänyt tuotantonsa. Tämä toistaiseksi harrastuspohjalta pyörivä yritys on saneerannut panimotilat Porin Ruosniemeen. Se on hankkinut tuotantovälineensä Turun meijeristä, jonka vanhat laitteet muuntuivat modifioimalla Ruosniemen Panimo Oy:n oluen valmistukseen.

Sain tilaisuuden maistaa ja arvioida Ruosniemen Panimon ensimmäistä tuotetta, Pikkupomoksi nimettyä kuusiprosenttista pintahiivaolutta. Maltaansa panimo hankkii Viking Maltilta ja tässä oluessa on käytetty Pale Ale, Cara Plus 10 ja Crystal 100-maltaita. Humalina ovat amerikkalaiset Columbus ja Cascade. Lasiin kaatuu meripihkanvärinen, hieman samea olut. Vaahto on melko niukka, mutta on kohtuullisen pysyvä. Tässä käsipullotteessa tuoksussa on melko vahvoja käymisaromeja – rusinaa, hiivaisuutta ja ehkä jopa aavistus navettaa. Epäilemättä tuoreena hanasta tilanne saattaa olla toinen. Näiden hälvettyä esiin tulee karamellimaltaita ja kevyttä humalointia. Suuntuntuma on keskivankka, sellainen kuin kuusiprosenttiselta oluelta voi odottaa. Aluksi voi maistaa hieman karamellistä makeutta ja pähkinäistä maltautta. Oluen yleinen makuprofiili on leipäisen maltainen ja alkoholi puskee läpi myös jonkin verran. Humalakatkerot nousevat esiin jälkimaussa. Maku on myös aavistuksen rusinainen, joka saattaa ehkä kertoa jotain siitä miten loppuun olut on käynyt, en osaa sanoa. Yllättävää on, että vaikka tässä on käytetty klassisia amerikkalaishumalia, vaikutelma on hyvin brittiläinen. Maltaisuudessaan se tuo mieleen enemmin englantilaistyypisen ESB:n kuin vahvan American Pale Alen.

Pikkupomo on lupaava uuden panimon ensimmäiseksi olueksi. Vahva APA on kaupallisesti ja teknisesti haastava avaus. Varsinaisia virhemakuja ei löydy, joten kyllä tätä kelpaa laittaa myyntiin. Kuten kulunut sanonta kuuluu: “tästä on hyvä jatkaa” ja parantaa. Pikkupomo tullee tarjolle ainakin Porin seudulle aivan näinä aikoina.

Suosituimmat hakutermit:

Käsittelyssä Käsityöläispanimo 101

Public domainVoi pojat. Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Mennään niihin hyviin ensin. Arvostan kavereita, joilla on ollut visio perustaa Suomen olutravintolamekkaan Tampereelle panimoravintola, jossa tarjoillaan omia käsityöläisoluita real alena. Brittityylistä portteria, bitteriä ja vähän erikoisempaakin. Tämän ravintolan 101 Beersin oluet pannaan nyt Eurassa, tiloja ilmeisesti katselevat muualtakin. Uusi pienpanimo on aina iloinen asia. Myös alkuvuoden uutinen siitä, että puuhaavat jopa teksasilaisten pienpanimo-oluiden tuontia, otettiin vastaan myhäillen. Itse ravintola on paikalla, jossa on toiminut ilmeisesti jos jonkinlaista yrittäjää – tuolta kulmalta puuttuvat anniskelupaikat, joten paikallisetkin ovat varmasti ottaneet uuden paikan ilomielin vastaan. Yli 100 oluen pullovalikoiman lisäksi päivittäin luvataan sahtia: näytti olevan muovikanisterista tarjoiltua Lammin Sahtia.

Olen nyt viikon sisällä käväissyt 101 Beersissä kaksi kertaa ja onnistunut maistelemaan panimon kaikki tarjolla (ei yhtä aikaa) ollutta viisi olutta. Ne huonot uutiset ovat, että nämä oluet eivät ole kovin hyviä. Panimon vetäjät ovat Tuorlan kurssit käyneet ja muutenkin oppia saaneet, joten uskotaan että kyse on kuitenkin käynnistämisvaikeuksista. Viidestä oluesta yksi oli ihan hyvä (Musta Zukka, mahkeako portteri oli aivan mielyttävän suklainen), pari so and so (Papa Pauzion Porter, jossa turhan paljon vihannesmaisuutta ja Sweet Blood, joka oli todella omituinen lakritsiunelma) ja kaksi käytännössä myyntikelvottomia (Kuuro Majava tuoksui parfyymiseltä ja maistui vihannessopalta sekä Pirun Polkka, jonka kaltaisia lannan aromeja ja makua en ole ennen suomalaisoluessa kokenut). Olutoppaalla paikan edustaja kertoi vihannesongelman mahdollisesti poistuvan keittoajan säätelyllä. Maalaismaisemat taasen arvaukseni mukaan johtuvat aivan liian lyhyistä kypsymisajoista. Kun caskit tarjoillaan käytännössä huoneenlämpöisinä, se ei anna lainkaan anteeksi mahdollisille virhemauille kuten ehkä hieman viileämpi olut voisi tehdä, ainakin osittain. Haasteita siis riittää ja oppimisprosessin pitää jatkua. Joka tapauksessa aion käydä 101 Beersissä seuraavallakin Tampereen reissulla. Facebookin mukaan jo virittelevät vehnäolutta hanaan.

Katso myös: Uusi panimoravintola aloitti Pyynikillä – oluet kypsyvät ruumishuoneessa! (Moro, Aamulehti)

Edellisessä blogauksessa mainittu Ruosniemen Panimo oli esillä tänään paikallisessa ilmaisjakelulehdessä. Voit lukea jutun täältä.

Suosituimmat hakutermit:

Mistä tämä yhtäkkinen pöhinä?

Pienpanimoita siellä, pienpanimoita täällä. Aivan yhtäkkiä ja yllättäen suomalaisessa pienpanimokentässä pöhisee. Koko alkuvuoden on sieltä täältä kantautunut viestejä uusista pienpanimoista. Tämän alkuvuoden kaltaista liikehdintää ei ole Suomessa nähty sitten 1990-luvun.

Nytkin oli pitkään hiljaista. Alexin Panimo aloitti Lahdessa syksyllä, mutta muuten ei viimeisien vuosien aikana ole kovin montaa uutta panimoa Suomeen perustettu. Mutta tänä vuonna perustetaan. Ensimmäisenä ehti tamperelainen “panimoravintola” 101 Beers. Käsityöläispanimo 101:n oluet pannaan Eurassa ilmeisesti toistaiseksi Lapin Voiman lisenssillä Vainio-Ketolan panimon reilun 300 litran vehkeillä. Ravintolassa Tampereella on tarjolla muutamaa omaa olutta, joista osa tarjoillaan real alena. Kirjoitan lisää tästä panimosta, kunhan olen päässyt maistamaan heiltä useamman kuin kaksi olutta.

Rekolan Panimo, jonka juuret ovat Vantaalla, mutta panimo Myrskylässä, on aloittamassa tuotantonsa ensi kesän aikana. Tästä on tulossa peluri pienpanimoiden keskiraskaaseen sarjaan ja tuloksia odotellaan mielenkiinnolla. Pointsit heille avoimuudesta: hienoa blogia kirjoittavat kun hommiltaan ehtivät.

Pälkäneen “ikuisuusprojekti” Olutverstaskin kuulemma näkee päivänvalon tänä kesänä – vihdoin ja viimein. Tämän panimon primus motorhan on moninkertainen kotioluen Suomen mestari ja aikoinaan Stadin Panimolla keitellyt Timo Jukka. Omistajaportaassa on useita olutpiireistä tuttuja hahmoja. Olutverstas tullee markkinakentässä asettumaan samoille lokeroille kuin Rekolan Panimo tai esimerkiksi Malmgård.

Näiden lisäksi Poriin on perustettu Ruosniemen Panimo, jolla tiettävästi on jo valmistusluvat sekä laitteisto kunnossa. Oluiden saatavuudesta tällä hetkellä minulla ei ole tarkempaa tietoa vaikka oman paikkakunnan panimo onkin.

Näiden ohella huhuja kuuluu kolmesta, neljästä ehkä jopa viidesta muusta uudesta pienpanimosta. Muutama olemassa oleva on laajentamassa. Eli kaikenlaisia mielenkiintoisia uutisia on odotettavissa suomalaisessa olutkentässä kevään ja kesän aikana. Hyvää pöhinää!

Suosituimmat hakutermit: