Nolia Beer 2017 ja Uumaja-vinkit

Muutama viikko Tukholman olutfestareiden (SBWF) jälkeen Humalablogisti matkasi ensimmäistä kertaa Uumajaan Nolia Beer -olutfestivaaleille. Uumaja olutkohteena on sinänsä tuttu, sillä olen siellä päiväreissulla käynyt kaverini Patrik Willförin kanssa parin viime vuoden aikana useasti. Nyt matkasin Patrikin kanssa pidemmälle torstai-sunnuntaimatkalle, sillä Patrikin Kvarken Brewery -panimo oli mukana festareilla.

Nolia Beer 2017

Meno Uumajaan

Uumajaan on kätevintä mennä päivittäin kulkevalla Wasalinen laivalla. Päivämatkaajalle sopivasti torstaista lauantaihin laiva lähtee aamulla yhdeksältä Vaasasta ja palaa kello 18 Ruotsin aikaa Vaasaan. Tämä talviaikataulun mukaisesti. Kesällä laiva lähtee tuntia aiemmin Vaasasta ja palaa Uumajasta kolme tuntia myöhemmin. Wasalinella on välillä hyviä kampanjatarjouksia lipuista. Laivalla itsessään ei ole paljoa tekemistä muuta kuin kahvin/oluen nauttiminen kuunnellen mahdollisesti trubaduurin esittämiä sulosävelmiä. Pubissa on Stallhagenin hana ja mm. Franziskaneria. Laivassa on pieni kauppa, josta saa mm. Bocksin oluita.

Uumajassa satama on melko kaukana eli n. 20 km keskustasta. Mikäli et ole omalla autolla liikkeellä niin vaihtoehdot ovat taksi ja bussi. Jos olet useamman hengen porukalla liikkeellä kannattaa varata taksi etukäteen. Bussi taitaa maksaa 8 euroa (en ole käyttänyt koskaan). Vajaat puolisen tuntia suuntaansa omalla autolla tai taksilla on syytä varata.

Mikäli aikoo yöpyä Uumajassa niin hotelleja löytyy runsas valikoima kaupungin keskustasta.

Uumajan olutskene

Uumajan keskusta on mukavan kompakti ja viihtyisä. Siellä navigointi on varsin helppoa. Osa kaduista on kävelykatuja. Hyvin pienellä alueella kulkee myös olutmatkaaja. Aivan ydinkeskustassa on ihan kelpo Systembolaget. Kannattaa huomata, että lauantaisin SB:t sulkevat jo klo 15. Ersbodassa olisi ilmeisesti valikoimaltaan vieläkin parempi SB, mutta se on keskustan ulkopuolella.

Ennen reissua kannattaa Uumajassa tehdä esitutkimusta eri olutbaareista, sillä ne ovat vaihtelevasti auki eri päivinä. Useimmat eivät tarjoa lounasta ja ovat näin viikolla keskellä päivää kiinni. Tämän vuoksi paras päivä vierailla on lauantai, jolloin useimmat paikat aukeavat kello 11 tai 12. Viikolla vastaavasti vasta iltapäivällä.

Hyvä lähtökohta on Lotta’s Krog, joka on Uumajan ainoa panimoravintola. Sen omat oluet ovat keskinkertaisia, mutta tarjolla on mukavasti muitakin hanaoluita sekä pullotavaraa. Paikan ruoka on myös ravinnoksi kelpaavaa. Kuten aina Ruotsissa, myös Uumajassa Bishop’s Arms on hyvä valinta. Hanoja on paljon ja pulloista löytää paikallistakin tavaraa. Rost Mat & Kaffe on pikku “lounaskahvila”, jossa on pullotavarana myös paikallisia. Kitaramuseon kahvilassa oli aikoinaan Guitars-niminen olutpaikka. Se oli edelliskerralla käydessäni suljettuna, mutta nyt taas auki Hundra-nimisenä. Hanat ovat hiukan macropainoitteisia, mutta etuna on että paikka on viikolla myös päiväsaikaan auki.

Uumajan paras olutpaikka on varsin uusi Rådhuskällaren, ruokaravintola Rexin kellarissa (Rexissä myös hyvä pullovalikoima). 12 hanaa ja sadat pullot takaavat sen, että paikassa olutharrastaja viihtyy. Netin olutmenuu antaa osviittaa. Isot pullokaapit ovat mukavasti tiskin vieressä – helppo tutkia ja valkata. Iltasaikaan suosittelen Rådhuskällareniin panostamista (ei ole päivällä auki).

Nolia Beer 2017

Kvarkenin Patrik ja Patrik

Syy tulla lokakuussa Uumajaan oli siis paikkakunnan olutfestarit, Nolia Beer. En ole ihan varma, mutta luulen että nyt festarit järjestettiin toista kertaa. Nolia itsessään on yritys, joka järjestää Pohjois-Ruotsissa kaikenlaisia messuja. Heillä on messuhalli pienen kävelymatkan päässä Uumajan keskustasta. Toki bussi tai taksikin olisi paikalle vienyt. Messuhallin vieressä on paikkakunnan jäähalli, jonka vuoksi parkkitilaa on runsaasti. Uumajan oma jääkiekkoseura on 1980-luvulla huipulla ollut IF Björklöven, joka suuruutensa päivien jälkeen on pelannut lähinnä Allsvenskania.

Ostin liput tapahtumaan etukäteen netin kautta. Lippuun kuului totutusti sisäänpääsy ja maistelulasi. Erikseen piti sitten ostaa maistelulipukkeita kassalta, joita vastaan sai olutannoksia. Itse festarit muistuttivat aika paljon Helsinkin Beer Festivalia. Erona oli lähinnä se, että paikalla olevat panimot olivat pääosin paria poikkeusta lukuunottamatta Pohjois- ja Keski-Ruotsista. Ulkomaisia oluita edusti joku maahantuoja sekä tukholmalainen Belgoklubben, jolla oli belgivalikoimaa pullosta. Muuten hallia kiersivät tutuhkosti panimoiden ja muiden kauppiaiden ständit ja niitä riitti myös keskiosaan. Ruokaständejäkin oli joitakin, mutta yllättäen kokonaisedullisimmaksi evääksi kahden päivän aikana havaittiin Mr. Panini, tuo Porin ranskalaislahja maailmalle.

Se mikä itseäni kiinnosti tapahtumassa oli se, että paikalla oli todella pieniä ja uusia ruotsalaispanimoita, joiden tuotteita ei esimerkiksi Tukholmassa ja Tukholman olutfestareilla ole näkynyt. Nimet kuten Gårdsbryggeriet 65°N, Härjedalens Bryggeriaktiebolag, Norrlandsbryggarna, Revsunds Brewery HB ja Tjers Bryggeri AB saivat kaltaiseni uusien pikkupanimoiden tuotteita metsästävän harrastajan innostumaan. Tjers Bryggeri paljastui muuten överkalixlaiseksi “Tytötkin panee”-jutuksi. Erona on tosin se, että panimon puuhanainen Frida Andersson panee ihan omassa panimossaan. Festareiden uusin panimo oli piteålainen This Is How, jonka oluita oli ensimmäistä kertaa tarjolla Noliassa. Suomesta mukana oli raippaluotolaisen Kvarkenin lisäksi Bock’s Vaasasta. Festarioluiden laatu vastasi aika tavalla vaikkapa HBF:n suomalaistarjontaa.

Tjers Bryggeri

Porukkaa oli paikalla perjantaina kohtalaisesti, lauantaina enemmän. Suurimman osan aikaa mitään yltiöpäistä jonotusta ei päässyt syntymään. Lipukesysteemi on ainakin ostajan kannalta ihan kätevä. Kassalta oli helppo käydä ostamassa lisää juomalippuja kun tarve vaati. Festareiden “oman oluen” oli valmistanut uumajalainen Beer Studio, joka viime vuonna oli valittu festareiden parhaaksi panimoksi. Panimon omistaja Darren Packman onkin vanha tuttu, jonka olutharrastajat muistanevat Beer Sweden -blogista sekä Brewdogin Pohjoismaiden ambassadorina. Beer Studion festarispesiaali Gusågo oli hiukan yllättäenkin “helppo ja kevyt” hiukan modernisoitu versio Dortmunder/Helles-tyylisestä vetokaljasta. Ensi vuoden festarioluen tulee tekemään Skellefteå Bryggeri. Skellefteå panee puhtaita, lähinnä klassisten oluttyylien oluita, joten ensi vuodenkaan Nolia-olut ei todennäköisesti tule olemaan mikään temppujuoma.

Festarit sujuivat kaikilta osin mukavasti. Tunnelmaa ei pilattu rokkibändeillä, esitelmät ja ohjatut maistelut pidettiin erillisessä tilassa. Kaksi päivää riitti juuri suurimman osan festaritarjonnasta kahlaamiseen. Lopussa alkoi jo olla pientä turnausväsymystä. Mutta jos satut liikkumaan lokakuussa 2018 seudulla, kannattaa ottaa festarit ohjelmaan.

Ruotsalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä

Ruotsalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/sweden/190/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Sarja, joka alkoi suomalaisilla oluilla, jatkuu nyt ruotsalaisten Top50-listan ruotimisella. Suomalainen olutharrastaja ei välttämättä tiedä paljoa Ruotsin olutskenestä ellei ole vieraillut Ruotsissa ja jossain sen tärkeimmistä olutkaupungeista (Tukholma, Göteborg tai Malmö) tai käynyt aktiivisesti ostoksilla esimerkiksi Haaparannan Systembolagetissa. Ruotsalaisia oluita tuodaan Suomeen jonkin verran, mutta pääosin tiettyjä vakiintuneita panimoita. Ruotsissa pienpanimobuumi on hurjaa ja kasvu jatkuu vuonna 2015, maassa lienee kohta parisataa panimoa. Eli aivan eri luvuissa mennään kuin Suomessa vaikka lainsäädäntö ei juurikaan poikkea meikäläisestä (vaan on jopa tiukempi eräiltä osin).

Tämän hetken (22.12.2014) Ruotsin Top10:

1 Närke Kaggen Raspberry Stormaktsporter 4.05/52 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA) 3.85/65
3 Dugges Idjit! 3.85/262
4 Omnipollo Nebuchadnezzar IIPA 3.84/504
5 Omnipollo / Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Stout 3.83/89
6 Närke Black Golding Starkporter 3.82/113
7 All In Brewing / Stronzo 100% Viking 3.82/63
8 All In Brewing / Lervig Imperial Porter 3.80/150
9 Omnipollo Agamemnon Maple Syrup Imperial Stout 3.80/125
10 Slottskällans Imperial Stout 3.77/474

Mukana on siis yhdeksän stouttia/portteria ja yksi DIPA. Heti ensisilmäys Ruotsin TOP50:iin paljastaa, että listalla on hyvin runsaasti mustalaispanimoiden oluita, joista suurin osa on pantu muualla kuin Ruotsissa! Top10:n Omnipollon Hypnopompa tulee De Molenilta Hollannista, Yellow Belly Buxtonilta, Agamemnon Pub Dogilta USA:sta sekä All Inin oluet Lervigiltä Norjasta ja konkurssiin menneeltä Stronzolta Tanskasta. Eli aidosti ruotsalaisia oluita Top10-listalla on vain neljä! “Aitoja ruotsalaisia” seuraavina TOP-listalla olisivat Qvänum Ekfatslagrad Ambassadörsporter Imperial, Nils Oscar Imperial Stout, Brekeriet Cassis, Oppigårds Thurbo Double IPA, Monks Café Blend no.1 Uniqum ja Monks Café Blend no.4 Vigorous. Jos ulkoruotsalaiset mustalaispanot poistetaan Top50-listalta, jäljelle jää (karkea arvio) 39 olutta.

Ruotsalaisilla oluilla on keskimäärin enemmän arvioita kuin suomalaisilla oluilla, joka Ratebeerin painotetulla keskiarvolla tarkoittaa, että tavallaan heidän Top50-listansa on “tarkempi”. Vähiten arvioita on Dugges Perfect Idjit! 2014:lla, joka löytyy sijalta 39 keski-arvolla 3.65. Oluen todellinen tämän hetken keskiarvo on kuitenkin peräti 4.02, jolla se nousisi listakakkoseksi. Huomattava on myös, että listakärjessä on Närken klassisen Kaggenin Raspberry-versio. “Oikea” Kaggen on Ratebeerissä retired-tilassa – sen viimeinen “vuosikerta” taidettiin julkaista vuonna 2011.

Ylivoimaisen ykkösen jälkeen Ruotsin kuten Suomenkin listalla on tasaista – sijat 2-9 eroavat vain 0,05 pisteellä toisistaan. Listalla on kuitenkin oluita, jotka tullevat retired-säännöllä sieltä lähiaikoina poistumaan ja antamaan tilaa uusille yrittäjille (ykkönen mukaan lukien). Listan pohjalla on kuusi olutta 3,63 pisteellä. Suomen listalle riitti 3,33 pistettä. Suomalaisista oluista Siperia ja Koffin Porter olisivat Ruotsissakin olleet kakkostilalla, mutta Suomen listan kolmas, Imperiaali 3,63 pisteellä olisi Ruotsin TOP50-listan hännillä! Ruotsin listalle mahtuu myös yksi siideri: Brännlands Iscider on sijalla 40.

Panimoittain TOP50 näyttää seuraavalta:

Omnipollo 9
Monks Café 6
Närke 5
Dugges 5
All In Brewing 4
Mohawk 3
Nynäshamn 3
Oppigårds 2
Slottskällans 1
Qvänum 1
Nils Oscar 1
Brekeriet 1
Jämtland 1
CAP 1
Poppels 1
Sigtuna 1
Brännland 1
Beerbliotek 1
Hantverksbryggeriet 1
Ocean 1
Eskilstuna 1

Listan panimoista Omnipollo, All In ja osittain Mohawk ovat mustalaispanimoita. Monks Café ja Qvänum ovat panimoravintoloita. Kummankin oluita saa kuitenkin myös pullosta. Huomattava on myös, että Monksin listalla olevat blendit ovat Monksin omien oluiden ja kansainvälisten huippuoluiden (kuten Goose Islandin Bourbon County Stout ja De Molenin Hel & Verdoemenis) sekoituksia. Vaikka Ruotsiin on noussut huomattava määrä uusia kokeellisia pienpanimoita niin yllä olevalla listalla on kuitenkin koko joukko jo vakiintuneita “vanhoja tekijöitä” kuten Närke, Nynäshamn, Slottskällans ja Nils Oscar sekä muutama muu.

Onko Ruotsissa pienpanimoiden taso sitten parempi kuin Suomessa? Kyllä ja ei. Ruotsissa on enemmän vanhempia, vakiintuineita ja laadukkaita pienpanimoita kuin Suomessa. Panimoiden määrä on Suomeen verrattuna moninkertainen. Tämä vääjäämättä tuottaa enemmän laadukkaitakin oluita. Kokemuksellani voin sanoa, että Ruotsissa on myös ei-niin-hyviä panimoita ja niitäkin on Suomea enemmän!

Suosituimmat hakutermit: