Humalablogi testaa: Kuivat omenasiiderit

Siiderit

Ei, ei humalablogisti ole siirtynyt oluista siidereiden reittaukseen. Vaan pitkänperjantain ratoksi piti toteuttaa tällainen testi. Saimaan Juomatehdas lähestyi blogistia ja kyseli onko minulla halukkuutta kokeilla heidän uutuussiidereitään. No, enhän minä siidereitä juo (ja vielä vähemmän arvioin), mutta ainahan kaikkea uutta pitää kokeilla (paitsi niitä kahta asiaa joista Juicekin kertoi). Kiitolinja toimittikin laatikollisen juomia ja yllätyksekseni mukana oli Saimaan kahden kuivan omenasiiderin lisäksi kolme kilpailijoiden kuivaksi mainostettua omenasiideriä. Mukana oli myös ohje sokkotestin järjestämiseksi siidereille. Mukaan oli laitettu jopa muovimukeja. Noh, hovimestarillani sattui olemaan vapaapäivä, joten päätin kuitenkin tehdä testin avoimena, minulla ei kuitenkaan ollut mitään ennakkokäsitystä tuotteista, koska en yhtään niistä ole aiemmin maistanut. En oikeastaan juo juuri lainkaan siideriä, mitä nyt joskus silloin tällöin saatan ottaa maistiaiset jostakin “maalaissiideristä” joka sattuu vaikkapa kaverien kanssa pidetyssä maistelusessiossa olemaan. Nuoruudessanikin kun en ollut vielä kunnon oluiden maailmaan löytänyt, siiderikokemukset rajoittuivat pariin pulloon Golden Capia.

Toteutin testin niin, että avasin kaikki viisi kylmässä ollutta tölkkiä kaataen siideriä jonkin verran mukeihin. Ensimmäisellä kierroksella arvioin ulkonäköä ja tuoksua, jonka jälkeen arvostelin toisella kierroksella makua ennen kuin siiderit ehtivät lämpenemään. Jokaisen maistetun siiderin jälkeen join hiukan vettä. Päädyin yksinkertaistamaan arvostelua niin, että ulkonäölle en lopulta antanut lainkaan pisteitä. Maulle ja tuoksulle annoin pisteet asteikolla 1-5. Eli melko yksinkertainen systeemi, mutta jonkinlainen järjestys silläkin tuli aikaan. Tässä tulokset parhaasta alkaen.

SAIMAAN APPLE CIDER CLOUDY DRY
Hieman samea, tummahkon keltainen väri (kilpailijoihin verraten, eihän tämäkään mitään kuparinruskeaa ole). Tuoksu on kirpeää punaista omenaa, melko luonnollinen aromi. Kirpeän makuista omenaa, kuiva jälkimaku. Ihan kiva aidon omenan tuntu. Hieman ohut ja vetinen tämä lopussa kuitenkin on. Maitokauppasiidereiden kiroja nämä vetisyydet ehkä.
Tuoksu: 4 Maku: 3 = 7

SINEBRYCHOFF CROWMOOR DRY APPLE CIDER
Kullankeltainen, kirkas väri. Makeahkon karamellimainen omenan tuoksu. Aavistus omenankuorta. Akuankkalimumainen. Makeahko omena. Muistuttaa venäläisiä makeita kuohuviinejä. Sellaisenaan ok, mutta kuivuus ja kirpeys puuttuu. Ratebeer ei laske tätä oikeaksi siideriksi. Tasapisteet Saimaan Extra Dryn kanssa.
Tuoksu: 3 Maku: 3 = 6

SAIMAAN APPLE CIDER CLOUDY EXTRA DRY
Sameahko, tummahkon kellertävä väri (kuten edellä toisessa Saimaassa). Vihreän omenan raikas, mutta kevyt tuoksu. Omenamehumainen aromi. Kirpeän kuivaa omenaa, kuiva omenainen jälkimaku. Tästä kuten toisesta Saimaasta huomaa, että makeutusaineita ei ole käytetty. Kuten veljensä, tälläkin ongelmana hieman ohuen vetinen loppu ja jälkimaku. Tasapisteet siis Crowmoorin kanssa.
Tuoksu: 3 Maku: 3 = 6

OLVI FIZZ EXTRA DRY
Testin kalpein. Kirkas. Väri taittuu aavistuksen punertavaan. Kuivahko ylikypsä omena, jopa päärynä tuoksussa. Muovinen sivuvivahde. Tältä ne “sidukat” mitä entisaikoina tuli juotua, tuoksuivat. Suhteellisen kuiva maku, mutta substanssi puuttuu täysin – vetinen. Aavistuksen kuivattavaa vihreää omenaa jälkimaussa. Kuivien omppusiidereiden Pirkka. Ratebeer ei laske tätä oikeaksi siideriksi.
Tuoksu: 2 Maku: 2 = 4

KOPPARBERG NAKED APPLE DRY
Kalpean keltainen väri. Aromissa mätää omenaa, viemärimäisyys. Epämiellettyvä. Makea, karkkimainen omenamehumaisuus. Ei kuiva ollenkaan vaan keinotekoisen sokerinen. Pississiiderijuomaa. Ratebeer ei laske tätä oikeaksi siideriksi.
Tuoksu: 1 Maku: 1 = 2

Ei näillä minusta siiderinjuojaa saatu, mutta hauskaahan se oli kokeilla. Ja on kiva, että pikkuhiljaa “craft ciderit” valtaavat alaa teollisten kvasisiidereiden sijaan.

Lähetyksessä oli mukana myös Saimaan Red Ale -uutuusolutta. Sen otin testiin mielellään sillä pidän Saimaan Brewer’s Special American Red Alea yhtenä parhaista kotimaisista maitokauppaoluista. Tämä uutuus on aika lähellä tuota Brewer’s Specialia, mutta pari napsua kevyempää (4,7 % vs 4,5 %). Humaloinnissa on myös pientä eroa. Maussa mennäänkin aika samoilla. Karamellia mallaspohjassa ja sitten mäntyistä jenkkihumalointia. Melko maltainen prosentteihin nähden, ehkä American Red Aleen nähden hiukan helpompi tuote. Oikein hyvä maitokauppaolut Saimaan juomasalkkuun karmean Joker Hop Ale -sarjan jälkeen.

Saimaan Juomatehtaan uutuuksia testipenkissä

Kekkonen juhlaolut
Aikaa on vierähtänyt hyvä tovi siitä kun on tullut viimeksi kirjoiteltua. Enemmän Humalablogi on ollut aktiivisena tuolla Facebookin puolella. Ja kas kummaa, edellinen postaus oli samasta aiheesta kuin nyt eli Saimaan Juomatehtaan uutuuksista! Panimo lähestyi blogistia taas lähetyksellä uusia (ja vanhoja oluita) sekä annoksella Saimaan Panimon olutlaseja (laadukasta Ritzenhoffin lasia). Näin piti ottaa näppäimistö käteen näin Tukholman olutfestareiden alla, jonne blogisti matkaa torstaiaamulla.

Käydäänpä nämä uutuudet läpi:

Saimaan Brewer’s Special ESB

Saimaan Espi tuli maisteltua jo kesällä Panimoravintola Bruuverin hanasta Helsingissä. Silloin se antoi hassun belgidubbel-vaikutelman vaikka englantilaista tietenkin oli yritetty. Luumua ja ruskeaa sokeria päättyen mausteiseen ja aggressiiviseen humalointiin. Sittemmin tämä on tullut Alkonkin valikoimiin ja pullosta vaikutelma on valitettavasti ollut pliisumpi kuin eka hanakokemus.

Saimaan Marsalkka India Pale Lager

IPL on uusi hassu tyyliväännös India Pale Alesta. India Pale Lagerilla tarkoitetaan yleensä vaaleaa voimakkaasti uuden maailman humalilla katkeroitua lageria. Mikään virallinen tyylisuunta tämä ei vielä ole. Marsalkka IPL:ssä on käytetty luomuraaka-aineita ja se antaa valitettavasti sellaisen luomuoluille tyypillisen “ohranjyvämäisen” maun, josta en liiemmin välitä. Humalointi tässä on kunnossa, kova sitruksisuus on vaan varsin jyrkkää lager-pohjassa kun alen hedelmäisyys ei sitä leikkaa. Ei ehkä täysin tasapainoinen suoritus, mutta tullee kokeiltua vielä uudelleenkin.

Saimaan Pils

Saimaan Pilssille on löytynyt jo kehujiakin. Hurjimmat vertaavat tätä Saaz-pilsiä jopa itseensä Pilsner Urquelliin. Yritystä onkin sinne suuntaan, mutta Urquellin ainutlaatuista humalan, maltaan ja voimaisuuden liittoa ei tällä saavuteta. Pieni metallisuuskin häiritsee. Sopivalla hinnalla Saimaan Pils on kuitenkin kelpo kaveri saunajuomaksi ja saanee myös minulta uudenkin yrityksen.

Saimaan Kekkonen Juhlaolut

Tämän Kekkosen funktiota en ymmärtänyt nyt kun markkinoilla on Kekkonen Keskiolutkin. Spekseissä ei ole muuta eroa kuin että Keskiolut on tummempi. Siinä missä aiempi Kekkonen oli maltainen ok ruokajuoma, tämä juhlaversio tipahtaa samaan lokeroon kotimaisten makrokeppanoiden kanssa. Kitkeryyttä, leipäisyyttä. Ei jatkoon.

Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 2. erä

Keväällä Saimaa esitteli uuden konseptin: olut, jonka mallaspohja on aina sama, mutta joka erään vaihtuu uudet humalat. Idea kuulostaa aivan kuin siinä olisi takapiruna ollut kokeilulaboratorio Bruuverin herra Sysilä. Raaka-aineita ei paineta purkkiin, vain erän numero, jonka avulla netistä voi käydä katsomassa käytetyt humalat. Ensimmäinen erä ei vakuuttanut millään lailla, humalatkin olivat osittain eksoottisia (Aramis, Celeia, Mt. Hood ja Summit). Tässä toisessa ollaankin “pelattu varman päälle” ja täräytetty keittoon klassiset jenkkihunmalat Columbus, Cascade, Chinook, Citra ja Amarillo. Ja onhan tämä jo paljon parempaa kuin ensimmäinen Jokeri. Kuten käytetyistä humalista voi jo arvata niin sitrusta, mäntyä ja pihkaa löytää mausta. Mutta olut voisi olla kyllä hedelmäisempi. Mistähän tietty tunkkaisuus johtuu? Hiivasta vaiko mallastamattomasta rukiista, jota tässä on käytetty? Ehkä ruis ei toimi tällaisessa parhaalla mahdollisella tavalla?

Saimaan Juomatehtaan uutuuksia

Saimaan Juomatehdas Kekkonen
Kuten joitakin kolleegojani niin minuakin Saimaan Juomatehdas lähestyi juomapaketilla, jossa oli valikoima panimon uutuustuotteita. Mukaan oli printattu asianmukaiset tekniset speksit kaikista oluista. Laatikossa oli myös yksi siideri, jota en ole vielä ehtinyt koeponnistamaan. Nämä Saimaan uutuustuotteet ovat tulleet kauppoihin aivan näinä päivinä, sillä niitä ovat harrastajat bongailleet jo sieltä täältä. Ajoitus oli siis hyvä.

Saimaan Juomatehdas on itselleni ollut näitä isoja suomalaisia pienpanimoita Nokian ja Mallaskosken ohella, joiden tuotteet eivät yleensä aiheuta suurempia intohimoja. Ne ovat yleensä olleet kertaostoksia tai osastolla “silloin tällöin jos kaupassa ei muuta ole”. Saimaan Juomatehdas muutti taannoin isoihin tuotantotiloihin Mikkeliin ja tuntui, että peruslaadussakin oli sanomista. Samaan aikaan vanha titari Sysilä keitteli Bruuverissa, tuossa Saimaan koekeittiössä, hyvää ja välillä jopa loistavaa laatutuotetta toinen toisensa jälkeen. Viime kesänä alkoi kuitenkin tulla merkkejä siitä, että valoa on itäsuomalaisten ikkunassa: markkinoille iski Saimaan Brewer’s Special American Red Ale, joka pihkaisessa rapsakkuudessaan yllätti housut kintuissa. Tällä hetkellä suomalaisten maitokauppaoluiden top kolmessa, helposti. Saman sarjan IPA ei tehnyt aivan samanlaista vaikutusta, mutta ei sekään huono ole. Tältä pohjalta lähdin purkamaan pakettia.

Saimaan Kekkonen Keskiolut (4,2-prosenttinen amber lager)

Kekkosessa on helppo nähdä hitin ainekset. Kekkoslandiassa varttuneet tarttuvat Urhon kuvaan kaupassa varmasti ja makukin on sellainen, ettei se karkoita normaalia keskioluen kuluttajaa. Kekkonen on meripihkan värinen olut, mutta tässä tapauksessa väri johtaa harhaan. Se ei ole makumaailmaltaan wieniläistyyppinen tahi saksalaisten märzen. Se on prosentteihinsa nähden hyvinkin maltainen, matalakatkeroinen lager. Tuoksu ja maku tuovat karheudessaan mieleen minkä tahansa suomalaisen “normilagerin”. Maltainen, mutta harmiton. Menee saunaoluena tai makkaran kanssa, mutta liian lepsu useamman tiputteluun.

Saimaan Vaalea Lager (4,5-prosenttinen täysmallaslager)

Saimaa on tuonut tämän vaalean ja myös blonden mukana uusiin tuotteisiinsa uuden ulkoasun. Vaaleaan lageriin on tuoteselosteen mukaan lyöty olutmaailman uljaat eli Chinook, Cascade, Citra ja Columbus -humalat. Melkein kuin Mufloni CCCCC:tä joisi, vai? No ei valitettavasti. Olut on toisin kuin Kekkonen, hyvin kevyt ja tuoksultaan jopa pahvinen tuote. Lämmetessään maussa pientä sitruisuutta, mutta muuten menevät humalat hukkaan. Selkein pettymys Saimaan uutuustuotteista.

Saimaan Blonde Ale (4,5-prosenttinen golden/blond ale)

Pintahiivaversio Vaaleasta. Amerikkalaisia humalia tässäkin. Kevyt hedelmäisyys kääntyy tuoksussa oudoksi muovisuudeksi. Kumman kevyt on tämäkin eikä anna paljoa ulos. Pientä hedelmäisyyttä, vähän sitrusta, mutta aivan liian vähän. Ehkä joku lenkkeilijä voisi käyttää tätä palautusjuomana?

Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat (4,7-prosenttinen witbier)

Brewer’s Special -sarjan uutuus on witbier-tyylinen vehnäolut. Tuoksussa on mausteisuus, korianteria. Kevyessä rungossa korianteri maistuu myös, samoin ilmeisesti pomeranssin tuoma sitrus. Kaikki tosin melko kevyesti yhdistettynä vehnäoluen hedelmäisyyteen. Itse en ole lainkaan witbierien ystävä, mutta genressään tällä ollaan turvallisessa keskikastissa. Ei ole siis olut jota minä ostaisin, mutta jos pidät Hoegaardenista niin saat tästä itsellesi virkistävän kesäjuoman.

Saimaan Brewer’s Special Saison (6-prosenttinen saison)

Muista oluista poiketen tämä on lasipullossa. Saimaan Saison onkin jo entuudestaan tuttu Alkon pienpanimovalikoimasta ja yksi pullo on ennen tätä tullut juotua. Tämä on melko tyypillisellä nykysuuntauksen mukaisella saison-hiivalla pantu olut. Jonkun verran mausteisuutta (valkopippuri) ja pehmeää hedelmäisyyttä maussa. Makeahko saison, mutta humalalointi on yllättävän rapsakkaa, Bruuverin kokeilut vaikuttivat? Maisui toisella kerralla ensimmäistä hiukan paremmalta. Näin ollen aivan hyväksyttävissä oleva suomalainen saison vaikka tyylistä löytyy kotimaasta vakuuttavampiakin esimerkkejä.

Oli ihan mielenkiintoista maistella saman suomalaispanimon tuotteita useampi parissa päivässä. Joukkoon mahtui selkeitä pettymyksiä, mutta aiempia selkeitä ongelmia ei enää ollut. Joten maistakaa itse!

Kotimaiset pienpanimot ryntäävät Alkoon

Alkolla oli lokakuussa juhlavuotensa kunniaksi auki haku kotimaisille pienpanimo-oluille. Kriteerinä oli, että tuotteen pitää olla suomalainen Alkon valikoimissa uusi pienpanimo-olut. Määrä oli rajattu 3000 – 10 000 pulloon. Nyt on selvillä mitä oluita Alko on tässä haussa valinnut:

Kukko Pils Kellariolut 0,33 l 2,73€
Lammin Sahti Juhlaolut 0,33 l 4,57€
Stadin American Amber IPA 0,33 l 4,73€
Marsalkka India Pale Ale 0,33 l 3,71€
Keisari Juhla Ale 0,33 l 2,76€
Mufloni IPA 0,33 l 5,65€
Prykmestar HunajaBock 0,5 l 4,55€
Stallhagen India Pale Ale 0,5 l 4,88€
Huvila X-Porter 0,5 l 5,06€
Kaurakaapo 0,33 l 3,96€

Kaurakaapon panijasta ei ole tietoa. Nimi vaikuttaa teerenpelimäiseltä.

Komea kattaus, jonka vahvuus on erityisesti siinä, että mukana on oluita suurelta osalta suomalaisia pienpanimoita. Oluiden määrä on sellainen, että jakelu lienee maanlaajuista, mutta rajoittuen joihinkin isompiin Alkoihin. Jos näin on niin valtakunnan debyyttinsä tekisivät Beer Hunters ja Stadin Panimo. Jos valituksen aihetta lähtee etsimään niin oluttyylien kirjo olisi voinut olla laajempi ja mielenkiintoisempi. Listalla Huvila X-Porter on entuudestaan tuttu hieno tuote, muutama muu entuudestaan maistettu “on ihan jees”, aidot uutuudet eivät etukäteen aiheuta suuria ennakko-odotuksia.

Oluet tulevat myyntiin 25. tammikuuuta.

Suosituimmat hakutermit: