Mahdanko kaivaa verta nenästäni tällä kirjoituksella? Onkohan minulla ensi kesänä enää kavereita (paitsi yhdeksän)? Seuraavassa tulen listaamaan yhdeksän mielestäni parasta kotimaista panimoa. Mielipide on luonnollisesti omani ja epätieteellinen (en ole excelöinyt reittauksia, laadin listan fiilispohjalta). Lista on aakkosjärjestyksessä.

Bryggeri Helsinki
Bryggeri Helsinki aloitti toimintansa jonkinlaisella saksalaisperinteisyyden idealla, jossa ensimmäiset oluet olivat pilssiä, vehnäolutta, altbieriä ja helppoa muuta alea. Matkan varrella tyyli on muuttunut asteen kokeellisempaan suuntaan, mutta tekijöillä on edelleen selvästi mielessä yhdistettävyys paikan tarjoamaan ruokaan. Bryggeri Helsinki tekee tasaisen kovaa laatua. Muutama tylsyys on tullut matkan varrella eteen, mutta paljon kelpo oluita. Laatuongelmat ovat harvinaisia.

Cool Head Brew
Cleber ja kumppanit saattavat olla Suomen trendikkäin panimo. Tekee erityisen paljon hapanoluita, joista itse en ole niin innostunut, mutta genreessään ovat varsin laadukkaita. Cool Head taitaa myös NEIPA:t ja stoutit ja on mielestäni kokonaispaketiltaan vientikelpoisin panimomme Euroopan hipsteriolutmarkkinoille. Uskoisin, että CHB:lla on rahkeissa myös parantaa menoaan.

Koskipanimo
Sam Viitaniemen johtama pumppu on pienpanimoidemme old skoolia. Koskipanimo eli Plevna ei uudemmilla kokeiluillaan ole ehkä terävintä kärkeä, mutta panimon perinteiset tuotteet ovat edelleen kotimaisia klassikoita. Mainitsiko joku Siperian?

Maistila
Se Oulun seudun toinen listalle pääsevä panimo. Maistila operoi tyylillisesti laajalla skaalalla ja yleensä aina onnistuen vähintäin kelvollisesti. Aivan ässäklassikot vielä puuttuvat, mutta uskon Maistilan sellaisia vielä keittävän.

Malmgårdin Panimo
Malmgård kuuluu myös vanhaan kaartiin. Vanhat ketut Tuomas ja Markku ovat vahvimmillaan eurooppalaisissa tyyleissä. Malmgårdin barley winet, stoutit ja portterit kestävät myös kansainvälistä vertailua. Proto-sarjassa ei aina mennä maaliin, mutta perusta on vahva.

Panimo Hiisi
Hiisi pukkaa uutta olutta markkinoille niin paljon ettei perässä pysy. Hiisin oluiden kirjo on laaja, mutta panimo tuntuu itse tykästyneen viime aikoina sour/farmhouse-tyyleihin. Iku-Turso eri variantteineen saattaa olla jo klassikkokamaa. Reilusti yli 200 eri oluen joukkoon toki mahtuu jo muutamia hutejakin.

Panimoravintola Beer Hunter’s
Suomalaisen pienpanimokentän (Pelle) Peloton Mika Tuhkanen (Erik-apureineen) on urallaan tehnyt ja ideoinut juttuja jo ennen kuin niistä tuli muotia tai trendejä. NZ-humalat, single hopit, eisbockit, hapanoluet … jne. jne. Lista olisi pitkä! Pienpanimokentän johtavia panimoita viimeisen 15 vuoden aikana. Edelleen mahtuu tälle listalle vaikka nuoremmat yrittävätkin heittää kapuloita rattaisiin.

Panimoyhtiö Tuju
Nuori yllättäjä Lappeenrannasta! Ei ole vielä onnistunut tekemään varsinaisesti kehnoa olutta, mutta joukon maistuvia. Cool Headin kanssa parin viime vuoden aikana perustettujen kärkinimiä. Uskon, että tälläkin porukalla on varaa vielä parantaa ja nostaa rimaa.

Sonnisaari
Oulun toinen edustaja, mutta Maistilaa kapeamalla tyylisektorilla operoiva panimo. Humalavetoisten tyylien ehkä johtotähti Suomessa. Tekeminen on ollut pääosin vakuuttavaa ja aika näyttää jääkö sortimenttiin pysyviä klassikoita.

Pyörittelin listalle myös muutamia muita nimiä. Näistä voi mainita mm. Stadin Panimon, jonka viimeaikaista tekemistä olen pystynyt seuraamaan aivan liian vähän. Takatalo & Tompuri on operoinut vielä liian kapealla sektorilla, jotta mielipidettä olisi päässyt nousemaan. Ruosniemen Panimolla on monasti varsin vahvaa tekemistä ja kuuluu bubbling under -osastolle. Sitten on esimerkiksi Pyynikki, joka tekee Suomen kärkipään imperial stoutteja, mutta jonka muiden tyylien monet hudit tiputtavat tältä listalta.