Ja niin auto kulki kohti pohjoista. Kaksiviikkoinen matka oli lopuillaan. Päätimme piipahtaa päiväkseltään Philadelphiassa, majoitus oli varattuna New Jerseyn puolen tienvarsimotellista. Philadelphiaa en ollut sen kummemmin ehtinyt scoutata, mutta DFH:lla Sam Calagione mainitsi Tired Handsin olevan hyvä paikka. Tosiaan, maineikas Tired Handshan sijaitsee PA:ssa. Tarkemmin sanottuna panimo on Ardmoren pikkukaupungissa Phillyn luoteispuolella. Panimolla on kaksi paikkaa lähellä toisiaan: panimopubi sekä Tired Hands Fermentaria. Kävimme jälkimmäisessä joka toimi panimon tynnyrikypsytys- ja blendauspanimona. Iso avoin tila, jossa korkeat pöydät. Parkkeerasimme baaritiskille. Suunnilleen 16 omaa olutta hanassa, hyvä wifi ja hyvä ystävällinen palvelu. Flighteja ei täällä ollut tarjolla, mutta pieniä annoksia. Oluet olivat odotetusti maailmanluokkaa. Pääosin IPA/Saison/villihiiva-osastoa.
Tired Handsin jälkeen käväisimme Philadelphia keskustassa tsekkaamassa mm. Rockyn portaat ja patsaan. Liikenne ja parkkijärjestelyt olivat sen verran sekavia, että täällä olutpaikat jäivät väliin. Ensi kerralla sitten. Siirryimme hotelliin ja kävimme viereisessä italialaisessa ravintolassa syömässä. Ravintolan sisutus oli Frank Sinatra -henkinen ja perustaja osoittautuikin jonkinlaiseksi Sinatran vanhaksi kaveriksi.
Viimeinen legi vuokra-autolla oli sen palautus New Yorkin JFK:lle. Matka New Jerseyn perukoilta kesti odotettua kauemmin. New Jersey Turnpikella oli yllättäen 15 dollarin vain käteisellä maksettava tietulli ja minullahan oli käteistä vain noin 8 dollaria. Pääsimme kuitenkin sisään tielle ja vuokraamo velotti myöhemmin 20 taalaa kortiltani. Käteisestä tuli tehtyä sellainen havainto tällä matkalla, että lähes kaikki taproomit ovat siirtyneet luottokorttien käyttöön. Useimmilla on tablettipohjainen maksupääte, johon saa tipitkin lisättyä prosenttiperusteisesti. Tämä vähensi käteisen (ja irtotaalojen) tarpeen minimiin. Muutos on ollut aika nopeaa parin vuoden aikana. Tämä myös tavallaan on edullisempaa kuin ennen: tapana oli antaa tippiä taala per olut. Nyt esim. 10-15% viiden taalan oluesta on huomattavasti vähemmän :)
New Yorkissa aamupäivän agenda oli vanha tuttu: ensin Rattle’n’Humiin sitten Ginger Maniin. Rinkat mukana ei jaksanut tehdä sen kummallisempia manoovereja. Rattle’n’Hum alkaa olla varjo entisestään. Tarjolla on kyllä 40 hanaa kuten ennenkin mutta kovin huonossa kunnossa ovat useat oluet olleet. The Ginger Man pari korttelin päässä taasen on timanttia. Nykyään sadan hanan valikoima koostuu isolta osalta amerikkalaisista pienpanimotuotteista. Flightit ovat tyyriitä ja wifi puuttuu, mutta oluet ovat kunnossa.
Samana päivänä olisi auennut uusi Mikkeller NYC Citi Fieldille eli Metsien baseball-stadionille. Puhti ei riittänyt lähteä matkatavaroiden kanssa Queensiin ja arvelin, että brewpubin ensimmäinen päivä saattaisi olla hektinen. Varsinkin kun kyseessä oli myös Metsien kauden avauspelipäivä. Niinpä tyydyin Metsien pelin seuraamiseen RnH:n televisiosta.
Majoitus viimeiseksi yöksi oli tällä kertaa hankittuna Brooklynin pohjoisosasta. Lennon kotiin oli määrä lähteä LaGuardian kentältä (Boston-Amsterdam-Helsinki). Sen verran kaksiviikkoinen oli syönyt miestä, että New Yorkin loput olutseikkailut rajoittuivat hotellin läheisen Whole Foodsin baariin. Kyllä, Whole Foods Williamburgissa oli N4 Tap Room -niminen olutravintola aivan teurastamotuotteiden vieressä.
Kotimatka ei lopulta sujunut aivan suunnitellusti. Olin säästänyt satasia lennoissa ostamalla liput Bostonin kautta. Lopulta Bostonin kone oli niin paljon myöhässä, että lentoyhtiö reititti meidät suoraan Amsterdamin kautta Helsinkiin myöhäisemmällä koneella. Tähän liittyi myös taksilla siirtymä LaGuardiasta JFK:n kentälle. Ja näin 11 osavaltion ja 45 panimon turnee tuli päätökseensä.
