Nyt kun tämän vuoden HBF:stä on jo vierähtänyt hetki ja innokkaimmat blogistit ovat omat tuotoksensa nettiin saaneet niin on aika todeta: “olinhan siellä minäkin”. Helsingin Kaapelitehtaan vuoden 2016 tapahtuma oli 18. järjestetty Helsinki Beer Festival. Itselleni nämä karkelot taisivat olla kahdennettoista, ensimmäinen kerta oli aikana ennen “vakavamielisen olutharrastuksen” alkua. Festivaalien vuoden teema oli “Reinheitsgebot 500 vuotta”. Huomioiden festarien pääjärjestäjän Saksa-preferenssi ja tasavuosiluku oli teema liian herkullinen ohitettavaksi vaikka Reinheitsgebot-oluet ovat kaikkea muuta kuin trendikkäitä juuri tässä ja nyt. Mielenkiintoista olisi ollut laajentaa Saksa-tarjontaa uuden aallon saksalaispanimoihin, joka olisi kertonut siitä, että kehitys kehittyy myös Saksassa.
Olutsaarnamies Greg Koch, Stone Brewing
HBF:ssä oli tänä vuonna ehkä laajin uutuusoluiden kattaus ikinä. Humalablogistillekin pelkästään uusia suomalaisoluita oli kuutisenkymmentä. HBF oli räväyttänyt Saksa-osaston lisäksi laajan Tšekki-kattauksen, belgejä ja perinteisiä real aleja. Valitettavasti pullo kerrallaan myydyt tuotteet sopivat aika huonosti tällaiseen maistelutapahtumaan, onneksi oli kavereita, joiden kanssa päästiin jakamaan tarjonnan muutama mielenkiintoisempi pullo. Muuten itse yritin keskittyä erityisesti suomalaisiin ja virolaisiin uutuuksiin. CBC:t, TCBW:t ja muita vastaavia tapahtumia kierrettyäni olen sitä mieltä, että HBF:lläkin olisi aika siirtyä puolen litran tuopeista johonkin näppärämpään astaloon. Tapahtumassa jossa on satoja uutuusoluita ei varmaankaan ole perusajatuksena kiskoa paria “isoa stobea” ja lähteä kotiin? Esimerkiksi 0,4 litran tulppaanilasi, jossa 0,1 litran maisteluviiva olisi ideaali. Nyt pienin hanaoluiden annoskoko oli 0,2 litraa.
Ruokapuolessa alkaa näkyä selvästi hidasta positiivista kehitystä (vaikken itse festareilla tällä kertaa syönytkään). Oli BBQburgeria, varrassikaa ja ostereita tuttujen bratwurstien ohella. Aina parjattu musiikki oli nyt sivuosassa paitsi silloin kun halliin pärähti soimaan One Pint Pubin oktoberfest-CD vuodelta 2004. Nyt ei enää ollut edes varsinaista lavaa. Alueen etuosassa taisi olla tapahtuman tastingit, joita veti Heikki Kähkönen.
HBF:llä on perinteisesti aina joku ulkomaanvieras. Hyvin perinteisesti myös tänäkään vuonna festariosallistujat eivät välttämättä nähneet vilaustakaan vieraasta. Stonen panimon CEO Greg Koch kävi pitämässä olutsaarnansa perjantai-iltapäivän ammattilaistunneilla, josta poistui Kitty’siin Stonen tap takeover -tapahtumaan. Stone oli festareilla hyvin edustettuna Diamondin raanoissa. Koch on ollut nyt Euroopassa usein nähty vieras, koska Stonen uusi Berliinin panimo on aloittanut tuotantonsa. Eurooppalaiset saavat nyt Stonen klassikoita tuoreeltaan kun merimatka Atlantin yli jää pois.
Olutbloggaajat miittasivat HBF-viikonloppuna parikin kertaa. Kaapelitehtaalla meillä oli Cyde Hyttisen järkkäämä miitti, jossa ohjelmassa oli lähinnä “kolleegoihin” tutustumista. Toinen tapaaminen oli lauantaiaamulla ennen festareita Bruuverissa Ilkka Sysilän kutsumana. Tästä kannattaa lukaista Keikyblogin hyvä raportti. Festareilla julkaistiin myös Mika “Maltainen” Laitisen ja Maria Markuksen uusi olutkirja. Minulla on tuo kirja ja aion siitä kirjoitella jotain kunhan saan ensin kirjan luettua läpi.
Ihanat Brewcatsit (aka Tytötkin panee) markkinoivat koko viikonlopun Tiki Lageriaan.
Eri sarjojen palkitut oluet löytyvät tältä listalta. Hämmennystä aiheuttivat ainakin Saimaan panimon Brewer’s Special -brändin alla myydyt oluet, joista osa oli tehty Bruuverilla, jossa ne ovat olleet myynnissä toisella nimellä. Blogisti “Johnny Rion” Kaiku APA taasen voitti sarjansa, mutta itse tuotetta ei Suomenlinnan tiskiltä löytynyt. Festareilla voisi kilpailla pelkästään suomalaiset oluet tai ainakin ulkomaiset voisi erottaa omaan sarjaansa.
No mitkäs minulle sitten maistuivat festarilla? Tässä muutama poiminta parhaista, minulle uusista tuttavuuksissa:
5. Suomenlinnan Zander Stout – Suomenlinnan tuotteet eivät ole aina vakuuttaneet, mutta nyt Zander oli mukava, vankka amerikkalaistyylinen stout
4. Fat Lizard Jesus Lizard IPA – Fat Lizardin moderni, trooppinen IPA oli festareiden mieleenpainuvin IPA
3. Bryggeri Helsinki Sofia Rhum Barrel Aged – kovaan maineeseen nousseen Sofian rommiversio jakoi mielipiteitä kovastikin. Minä pidin in your face -tyylisestä rommitäräyksestä vaikka alkuperäisen Sofian elementit alkoivatkin jo jäädä taka-alalle.
2. Pyynikin Maj Stout – Pyynikki osaa selvästi vahvat stoutit vaikka muiden tyylien kanssa ajoittain on hapuilua. Maj Stout jatkoi Vahvaportterin linjoilla.
1. Lindemans Oude Gueuze Cuvée René Special Blend 2010 – hieno, tasapainoinen, hapokas lambicblendi, jossa kaikki palaset kohdallaan. Oli melko selvästikin viikonlopun nautinnollisin olut.
Punainen pornahtava spottivalo sopii paremmin Lady Mooniin kuin HBF:lle.
Myöhäisbloggaajana saan tähän loppuun listattua muiden blogien HBF-raportoinnista listausta, olkaa hyvä ja lukekaa tuolta loput:
- mushiMALT: HBF perjantai
- mushiMALT: HBF lauantai
- Kaunis humala
- oluttaolutta
- Epävirallisia tilastoja Helsinki Beer Festivaleilta, 17.4.2016 (oluttaolutta)
- Maistuva Mallas
- Tyttö ja tuoppi
- Pari sanaa oluesta
- Bönthöö bönthöö
- Keikyblogi
- Arde arvioi (perjantai)
- Arde arvioi (lauantai)
- J seikkailee ja valokuvaa