Humalablogistin olutvuosi 2018

Elokuussa Humalablogisti tapasi vanhan Ratebeer-tuttunsa Jens Ungstrupin, jolla on nykyään SKAAL-olutravintola Kööpenhaminassa.


Humalablogistin olutvuosi 2018 oli todella vilkas: matkaan mahtui reipas määrä olutfestareita, parituhatta reitattua olutta ja useampi ulkomaiden olutmatkakin. Tässä mainintoja vuoden varrelta:

Alkuvuosi on olutharrastajalle usein ei-niin-aktiivista aikaa vaikkei toki mitään tipattomia tai ipattomia tammikuita vietetäkään. Kirjoitin tammikuussa suomalaisten oluiden TOP50:stä Ratebeerissä. Kärkisijalla jatkoi Siperia, katsotaan myöhemmin keväällä artikkeliin uutta päivitystä. Hiukan myöhemmin tutkin myös Untappdin kotimaista kärkeä.

Keväällä suoritin melko intensiivisen USA:n matkan. Kuljimme kahdessa viikossa Atlantasta New Yorkiin – matkalle osui 11 osavaltiota ja 45 panimoa. Matkan kirjoitussarjakin venyi kymmeneen osaan (ja yli kolmeen kuukauteen), parhaiten löytynee hakulinkillä: http://humalablogi.info/?s=USA%3An+talviturnee+2018&submit=Search.

Keväällä alkoi myös festarikausi. Sen avasi melko perinteisesti huhtikuussa Helsinki Beer Festival, jolle laskujeni mukaan osallistuin 15. kerran. Muutama viikko Helsingistä oli Tallinnan vuoro. TCBW oli blogistin ohjelmassa nyt kolmatta kertaa. Liput tulevalle toukokuulle on myös jo hankittuna. Nehän myytiin ripeästi loppuun jo viime vuoden puolella.

Toukokuun lopussa humalablogisti jäi ensin kesälomalle ja sen perään 100 päivän vuorotteluvapaalle, joten nyt helteisenä kesänä työt eivät haitanneet harrastuksia. Päätinkin kiertää ahkerasti kotimaan olutfestivaaleja ja tavoitteessani aika mukavasti myös onnistuin. Matkan varrella vierailin seuraavissa: SOPP Tampere, Olutsatama, Craft Beer Helsinki, SOPP Helsinki, Pub Winstonin pienpanimojuhla, SOPP Turku, Craft Beer Ullanlinna ja Ota Olut. Ulkomaisille festareille ei nyt Tallinnan lisäksi tullut osallistuttua. Kaikissa kotimaisissa festareissa oli omat viehätyksensä ja erityispiirteensä. CBH:ssa satoi vettä, mutta muuten sää suosi tapahtumia.

Kesäkuussa perinteinen “kesälomareissu” suuntautui tällä kertaa Etelä-Koreaan, joka lienee suomalaisille vähemmän tuttu matkakohde ja vielä oudompi olutmaa. Mutta olutta löytyi Etelä-Koreastakin. Mikä varsinainen olutmekka ei kuitenkaan kyseessä ole. Elokuussa kävin myös pitkällä viikonlopulla Kööpenhaminassa. Tällä kertaa reissun taktiikkana oli käydä niissä kaupungin parhaissa olutpaikoissa, joissa en ole aiemmin vieraillut.

Syksyllä kirjoitin olutblogistien sessio-blogaussarjassa viidestä maailman parhaasta olutravintolasta. Sopivasti jouluna vierailinkin yhdessä listaamassani paikassa eli Amsterdamin Arendnestissa. Joulukuussa teimme kaverini Patrikin kanssa myös perinteisen Lapin matkan, joka tarkoitti myös vierailua Norjan Vinmonopoletissa. Vierailun hedelmiä (reilut 100 norjalaista olutta) tulemme nauttimaan vuoden 2019 alkupuoliskolla.

Kuten alussa mainitsin, viime vuonna tuli Ratebeerille reitattua yli 2000 olutta eli tarkalleen 2128. Sillä irtosi RB:n vuositilastossa sija 39. Lukumäärässa on eniten ipoja (niitä on 304) ja eniten suomalaisia (553) oluita. Parhaat panimot (vähintään kolme eri olutta) olivat The Bruery, Green Man Brewery, Tired Hands, Jämmerdalen ja De Moersleutel. Epämääräinen TOP10 on sisältää seuraavat. Sijoitettuna ovat kärkikaksikko, loput ovat bubbling under -osastoa:

1. Lervig Toasted Maple Stout Bourbon Barrel
2. Dogfish Head Palo Santo Marron – Kentucky Bourbon Barrel
Vibrant Forest Hadal Abyss
Õllevõlur Noblesse BA
Hiisi / Sonnisaari Le Principe Du Plaisir
Frontaal Deer Hunter
Jopen / Lervig Don’t tRYE This @home!! BA Jamaican Rum
Sori Dark Humor Club Heaven Hill Bourbon BA
Evil Twin / Westbrook Imperial Mexican Biscotti Cake Break
BrewDog Mallow Martian
The Bruery Share This: Mole
Dogfish Head Oak-Aged Vanilla World Wide Stout
Salud La Morena (Doughnut)
The Veil IdontwanttoBU³
Green Man None More Black
Wicked Weed Oaxacan
Wicked Weed Royal Cache – Malice
Struise Dark Horse Reserva
Lervig / Hoppin’ Frog Sippin’ Into Darkness Barrel Aged
Jester King SPON Raspberry & Cherry
Jester King Black Metal Farmhouse Imperial Stout (Batch 16+)
Käbliku Post Soviet Nights
Olutpaja Keinuhevonen

Joulumatka Amsterdamiin


Viime joulu tuli vietettyä Tallinnassa, joka oli hiukan pettymys kun olutpaikat (ja muutenkin ravintolat) alkoivat sulkea aatonaattona avatakseen tapaninpäivänä jos silloinkaan. Tänä vuonna kalenteri mahdollisti taas pitkän joulun ulkomailla ilman lomapäivien “tuhlausta”. Kohteeksi valikoitui vanha tuttu Amsterdam, koska se on lempikaupunkejamme ja olutrintamallakin on tapahtunut sitten viime vierailujen uutta. Matkaa tehtiin lauantaista joulupäivään tiistaihin. Amsterdamissa joulu ei vielä aattona vaikuttanut aukioloihin. Joulupäivänäkin kaupungista olisi löytynyt paikkoja tuopilliselle.

Lennot olivat totuttuun tapaan KLM:llä. Oak Barrel olisi tarjonnut mm. Mattssonin Imperial Portteria kokonaisedulliseen 12,90 euroa per tuoppi hintaan – tyydyin pari euroa edullisempaan Greene Kingiin. Schipholista nopeasti ulos ja junalla hotelliin, joka sijaitsi Sloterdijkin juna-aseman kyljessä. Edullisia hotelleja jouluksi oli hyvin tarjolla kun valitsi sijainnin hieman keskustan ulkopuolelta. Sloterdijkista oli junalla reilu viisi minuuttia Amsterdamin päärautatieasemalle tai vartti raitiovaunulla ytimeen.

Aikaa kaupungin ihmettelemiselle oli siis lauantai-ilta ja kaksi kokonaista päivää. Sunnuntain aloitimme Haarlemissa, joka on vartin junamatkan päässä. Tässä luettelonomaisesti olutpaikat, joissa tuli käytyä. Pääosin uutta, mutta pari vanhaakin tuttua mukana:

Cause BEER loves FOOD

Morebeer-konserniin kuuluu neljä eri olutravintolaa, kävimme jokaisessa. Mikäli paikat olisi suorittanut kaikki samana päivänä, saavutuksesta olisi ansainnut t-paidan. Nyt ei ollut tarvetta moiseen ponnistukseen vaan vierailut jakautuivat useammalle päivälle. Cause BEER loves FOOD sijaitsee Herengrachtin kanavalta pitkin Leidsengrachtia pari kanavaa lounaaseen. Olen täällä itse asiassa käynyt aiemminkin viime Damin vierailulla: silloin se toimi vielä Jopen Proeflokaal Amsterdam -nimellä Jopenin panimon oluiden ollessa etulinjassa. Sisälle tullessani en kylläkään enää muistanut vanhasta paikasta paljoakaan. Noin kolmekymmentä hanaa tarjosi etenkin Morebeerin “talon oluita” sekä Brewdogeja, mutta myös muuta erityisesti hollantilaista pienpanimo-olutta, ja olipa listalla jopa Lehen Hetk. Cause BEER loves FOOD on pieni, viihtyisä “gastropub”. Menu on pidetty yksinkertaisena: vain viisi eri ruokalajia ja kaikkien hinta 14,75€. “Iberico Ribfingers” oli oikein maukas valinta hyvin kypsäksi paistettua possunlihaa. Hanaoluita sai mukavasti 15 cl annoksina. Mesta paikka!

Zest – Craft Beer & Food

Edellisessä paikassa tutkin karttaa, että löytyykö kulmilta jotain muuta uutta olutpaikkaa. Zest oli sopivasti noin kymmenen minuutin reippaan kävelymatkan päässä. Raitiovaunukin olisi tuonut lähelle. Baari on Asperius Beer -panimon panimoravintola: oluenvalmistuslaitteisto oli nähtävissä kapean baarin perällä. Valaistus oli himmeää, paljon kynttilöitä, taustamusiikki vanhaa soulia, baariminnakin ilmeisesti portugalinkielinen. Talon omia oluita oli kolme: IPA, Russian Imperial Stout ja “Hell Yes” -lager. Ne eivät kummoisia olleet, mutta baari oli varsin leppoisa ja viihtyisä.

Proeflokaal Arendsnest

Illan viimeinen sitten aina yhtä mukavassa Arendsnestissä. 52 hanaa täällä nykyään, ensi visiitillä kesällä 2005 oli aika paljon vähemmän, mutta silloin Kotkanpesässä oli tarjolla olut jokaisesta hollantilaisesta panimosta. Taitaa olla nykyään vaikeampaa. Lauantai-illalla tupa oli täynnä, mutta kyllä sieltä sentään kapeasta baarista joku jakkara löytyi. Arendsnestissä pitää käydä aina kun käy Damissa.

Jopenkerk Haarlem

Sateisena sunnuntaina Haarlemin pikkukaupunkiin. Sen verran tuli vettä, että piti paikallisesta matkamuistoputiikista ostaa sateenvarjot. Jopenin panimon paraatipaikka vanhassa kirkossa. Jopenkerk Haarlem avaa ovensa joka päivä jo kymmeneltä. Avara, hiukan turistirysämäinen, selvästi isolla rahalla tehty ravintola. Ei varsinainen keskiaikainen munkkifiilis. Ainakin tankeista päätellen jotain pannaan täälläkin, mutta varsinainen panimo on kyllä kaupungin ulkopuolella. Sinne ja sen vieressä olevaan Ultjen panimo/taproomiin ei nyt ollut aikaa. Kirkkopisteessä oli riittävästi tarjontaa pienelle istunnolle: 19 Jopenia hanassa, 12,5 cl annoskoot ja paljon erikoisempia oluita.

Uiltje Bar – Haarlem

Muutaman minuutin kävelymatka Jopenkerkistä. Hullun pöllöpanimon baariin piti tulla piipahtamaan kun kerran panimolle asti ei päässyt. Pikkubaari on kävelykadun varrella ja on myös oikein kodikas paikka. Musiikkikin oli vielä juuri sitä mitä itsekin tulee paljon kuunneltua: 80- ja 90-lukujen indietä ym poppia kuten Echo&The Bunnymen, Stone Roses, The Cure, Radiohead… 30 hanaa, joista tosin moni oli tyhjänä. Myös muita kuin Uiltjen oluita. Neljän oluen maistelulautasia tarjolla, otin siis yhden sellaisen.

Brouwerij ‘t IJ

Vesisateessa takaisin Amsterdamiin. Nyt useamman Damin reissun jälkeen ensi visiitti tuulimyllypanimo Brouwerij ‘t IJiin. Panimoravintolan vieressä tosiaan iso tuulimylly kuten panimon logossa. Paikka ammuttu täyteen turisteja. Hiukan rähjäinen, kiireinen tunnelma. Maistoin Amarillo Red IPA:n (joka oli amber ale eikä kummoinen) ja jatkoin matkaa.

Bruut Brouwcafe

Pimenevässä illassa sateen piiskatessa tsekkasimme itäisen Amsterdamin design-siltoja ja kävelimme Bruut Brouwcafeeseen. Semisti teollisuusalueella sijaitseva panimoravintola – tänne pitää varta vasten tulla sillä muita olutpaikkoja ei lähistöllä ole ja ratikallekin kilometrin kävely. Mutta kannatti: hieno uutta ja kierrätysmateriaalia yhdistävä ravintola, jossa ehkä reissun mukavin henkilökunta. Useita omia, ihan juotavia oluita hanoissa. Söimme ison lautasen, jolla juustoa, leipää, oliiveja, makkarapötkö ja sardiinipurkki. Nam! Paluumatkalla yksi olut vielä Gollemin yhdessä sivupisteessä. Ei valittamista siinäkään.

De Bierkoning

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena. Bierkoningin olutkaupassa en ole käynyt vuosikausiin – nyt menin hakemaan tuliaisoluita (itselleni) eikä liike ollut vuodesta 2005 mihinkään muuttunut. Hyvä valikoima hollantilaisoluita, geneerisempi sortimentti jenkkejä, eurooppalaisia sekä kuten jo aikoinaan runsaasti lambiceja. Kyllä täältä repullisen mukaan aina varmasti saa. Itse keskityin nyt pelkästään hollantilaisoluisiin.

American BeerBar BeerTemple

BeerTemple oli kolmas MoreBeerin paikka. Baari on kivenheiton päässä Bierkoningista. Täällä jenkkioluisiin suuntautuneessa kapakassa kävin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten. BeerTemplen perusvalikoima on ehkä vähän tylsä: aika usein Goose Islandia, Rogueta, Brooklynia jne. Mutta BeerTemple järjestää usein hananvaltauksia, jotka voivat olla kiinnostaviakin. Kuten nyt – tuomaanpäivänä oli ollut The Bruery tap takeover ja kaikkia kahdeksaa olutta oli edelleen saatavilla! Brueryt ovat usein isoissa pulloissa, joten nyt oli mainio tilaisuus kokeilla rariteetteja. Baariminnakin oli oikein mukavaa seuraa.

Craft & Draft

Reissun viimeinen olutkohde oli MoreBeerin neljäs paikka Craft & Draft. Tämä on hiukan uudempi baari eli täällä en ollut vieraillut aiemmin. Paikka on jonkin matkaa keskustasta, mutta raitiovaunulinja 11 vie näppärästi paikalle. Olin katsonut aukioloajan hiukan väärin ja ehdimme ennen aukeamista käymään pitsalla ja kävellä vieressä olevassa Amsterdamin suurimmassa puistossa Vondelparkissa. Craft & Draftissa oli 41 hanaa ja täällä taasen oli ollut De Moerslautelin hananvaltaus. De Moerslautel on neljän nuoren veljeksen perheyritys, joka on erikoistunut vahvoisiin oluisiin. Hieman haastavaa siis, mutta kolme De Moerslautelin imperial stoutia tuli kokeiltua. Ovat hyviäkin. Craft & Draft oli alkuiltapäivästä myös hyvinkin leppoisa paikka ja palvelu oli täälläkin hyvää. Kannattaa piipahtaa vaikkei näillä seuduin muita olutpaikkoja olekaan.

Joulupäivänä siis takaisin kotiin. Totutusti Schipholin oluttarjonta on surkeaa. Tyydyin pariin Brandin bock-tuoppiin. Mutta löytyi sentään kentältä yksi kauppa, joka myi tuliaisiksi kuus- ja nelipäkkejä. Ostin siis kotiin nelipäkin Walhallan panimon oluita. Vieläpä uusi panimotuttavuus.

Matkan valokuvia voi katsella instagram-tililtäni tbonethebeerhunter.