HBF, Helsinki Beer Festival vietti 20-vuotisjuhlaansa tutusti Kaapelitehtaalla. Humalablogisti laskee käyneensä 15 kertaa festareilla, joten jonkinlaista näkökulmaakin on asioihin tullut. Ihan hyvään suuntaan on menty, sillä kekkerit olivat tänä vuonna varsin mukavat.

Nämä lienevät niitä kuuluisia “oluthörhöjä”

Saavuin paikalle perjantaina HBF:n avatessa ovensa ammattilaistuntien merkeissä päivällä. Porukkaa tuntui olevan alkutuntien aikana paikalla aika paljon. Jäi vaikutelma, että pro-lippuja oli jaettu juhlavuonna varsin vapaalla kädellä. Tänä vuonna festareiden teemamaaksi ilmoitettiin Slovenia. HBF-jengi ei kuitenkaan malttanut tyytyä pelkkään Sloveniaan vaan kävi samalla reissulla Italiassa, Itävallassa ja Kroatiassa. Tuttuun tapaan tarjottiin myös HBF:n Belgia-osastoa ja jopa viime vuoden unkarilaisia teemaoluita. Festareiden ohjelmassa Slovenia oli huomioitu lähinnä parin tastingin verran. Mukana oli myös useampi Belgi-osasto ja taisipa Belgian Suomen suurlähettiläs avata kemut, joten teema vähin äänin liukui ehkä Belgian suunnalle.

Kotimaista tarjontaa värittivät uudehkot pienet panimot. Moni aiempina vuosina paikalta tuttu oli syystä tai toisesta jäänyt nyt kotiin. Mukana oli mm. 8-Bit, Kiiski, Etko, Hailuoto, Olari ja Kiiski harvinaisempina festarituttavuuksina. Muutama kotimainen löytyi Juomatalo Pikkulinnun tiskiltä. Kiinnostavia maahantuojia mukana oli kovin vähän, Pienillä sentään tarjonnassa esimerkiksi Brewskin ja Brew By Numbersin oluita. Erikoisuuksina yläkerrassa HBF:llä oli kolme kotimaista real alea.

Järjestelyt HBF:llä olivat varsin toimivat. Palautetta aiemmilta vuosilta oli selvästi kuunneltu. Katon pornokohdevalot oli poistettu. Infotiskin päästä sai juomavettä ja lasinpesupisteitäkin oli riittävästi. Lasitiskin viereen oli ilmestynyt wc-kyltit ja kappas niinpä siellä olikin toilettitilaa. Maksutapana oli edelleen korkkipoletit – tavallaan toimiva systeemi, mutta monet muut olutfestarit ovat jo siirtyneet ladattaviin maksukortteihin. Muutama tuttu kaipasi istumapenkkien lisäksi lisää seisomapöytiä, joihin voisi hetkeksi laskea tuoppinsa. Lasitiskin vierestä ehkä löytyisikin vielä tilaa tällaisille lisäpöydille. Festarilasin mallikaan ei ollut toivoton pinttimuki. Musiikin mölyn pystyin välttämään, sillä molempina päivänä cover-pumput aloittivat vasta klo 22:30, jolloin olin jo poistunut paikalta. Ruokaakin oli tarjolla, mutta tällä kertaa jätin aterioimiset ennen ja jälkeen festareiden. Burgerikärryllä kävin kääntymässä todetakseni jonon toivottomaksi.

Real ale -tiskin henkilökunta edusti pysyvyyttä

Otin kaksi päivää festareilla ns. löysin rantein – sosiaaliset tilanteet veivät aikaa ammattimaisemmalta reittausotteelta. Kollegablogisteja oli erityisesti perjantaina paikalla runsaasti. Tervehdittyä ja ajatuksia vaihdettua tuli ainakin Arden, Tuopillisen Jounin, Tuopin ääressä Arton, Keikyblogin Kimmo-Pekan, Bönthöö-Teemun ja Brewniversen Janin kanssa. Pari muutakin tuli naamalta bongattua. Osaa blogisteista oli torstaina syöttänyt ja juottanut Belgian suurlähetystö vaikka seurapiiriblogisti väittikin olleensa ainoa olutblogimedia paikalla. No, me päättelimme hänen laskevan olutblogiksi vain Olutoppaan vuoden olutblogipalkinnon saaneet. Festariyleisössä toki oli runsaasti myös vapaapäivää viettäneitä tuttuja panimoedustajia muun muassa Vaasasta, Porista ja Tampereelta.

Itse päätin ulkomaisesta tarjonnasta huolimatta keskittyä kotimaisiin yrittäjiin. Uusin ipoihin tuli hiukan petyttyä. Päälimmäinen maku aika monessakin oli nimittäin mansikkahillo. Vahvat ja tummat oluet kuitenkin pelastivat paljon. Festareiden paras olut saattoikin olla Olutpajan uusi imperial stout Keinuhevonen. Olarin Panimon Dips on the Cacao Nibs ja Tujun Lehmus Roastery Lesoilu Stout olivat mainioita myös. Tujun Vihtahousu ja Pyynikin Two Broken Ribs menivät odotuksiin nähden hiukan pettymysosastolle. Vaaleammasta kamasta parasta A-ryhmää olivat Takatalo ja Tompurin Savubock, Suomenlinnan FAB Blonde DIPA ja Bryggeri Helsingin Tulip Blond. Keudan One Pint Lager oli yllättävänkin hyvä, sen sijaan saman panimon Saison aivan hirveä. Ulkomaan osastolta Reservoir Dogs Black Hole #50 oli ainoa maistettu slovenialainen ja hyvä imperial stout olikin. Brew By Numbers 65/01 DDH IPA Number One ei tarjonnut onneksi mansikkahilloa vaikka turhankin pellettinen olikin makuuni.

Positiivisen puolelle menee tämän vuoden HBF. Kivaa oli, mitään ei jäänyt hampaankoloon. Liikaa maisteltavaa, liian vähän aikaa, paljon tuttuja. Ensi vuonna taas uusiksi.