Tapanani on kiertää kesälomalla julkisia kulkuneuvoja käyttäen rinkka selässä Eurooppaa ja tämäkään kesä ei tehnyt poikkeusta. Tavoitteena on aina vierailla ainakin yhdessä uudessa maassa ja tällä kertaa tuo maa oli Romania. Tsekissä aiempi kokemus rajoittui Prahaan ja Slovakiassa Bratislavaan, joissa molemmissa tuli käytyä lyhyesti 2000-luvun alkupuolella.
Matkan suunnittelu alkoi oikeastaan siitä, että Ratebeerin vuosittainen kesätapaaminen oli tänä vuonna Plzenissä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä olikin luonnollista yhdistää kesälomareissuun, koska RBESG:ssä oli mahdollista nauttia runsaasta valikoimasta harvinaisia oluita sekä tavata paljon vanhoja tuttuja (olin RBESG:ssä Köpiksessä vuonna 2005 ja Göteborgissa 2006). Ostin Finnairin lennot niin, että meno oli Prahaan ja paluu vajaa kolme viikkoa myöhemmin Bukarestista – yllätyksekseni tällainen paluu eri kaupungista -lippu ei ollut merkittävästi normaalia kalliimpi.
Prahassa aikaa oli vain yksi iltapäivä ja ilta. Eli aika oli käytettävä tehokkaasti hyväksi: kävin reittamassa Novometsky Pivovarin kaksi olutta (tuttu paikka mutta ennen Ratebeer-aikaa, joten “uusia” oluita minulle) sekä Pivovarsky Dumin 8 olutta, joista oli mahdollista tilata näppärä sampleri-lautanen. Tämän jälkeen tapasin Perin (RB omhper), jonka kanssa lähdimme kiertämään lisää paikkoja. Pivovar Bašta oli pikkuruinen brewpub, jonka valikoimassa oli kolme keskinkertaista, mutta juotavaa omaa tuotetta. Seuraavaksi piipahdimme Zlý Časyn hämärässä kellaripubissa. Yllätyksekseni heillä oli kylmäkaapissa mm. Lammin Sahtia ja joitakin muitakin kovin outoja oluita (taisi olla mm. Saaremaan Tuulik) – ilmeisesti jonkun Suomi-matkaajan jäljiltä. Zlý Časyssa on jatkuvasti vaihtuvia harvinaisuuksia hanassa, tällä kertaa Chodovarin 11°, Kocourin vehnäolut ja Rychtar Kvasnice 12° (=kvasnice, suodattamaton olut, johon on lisätty hiivaa)! Tämän jälkeen suuntasimme U Klokočnikaan, joka on Kácovin “house tap” Prahassa. Tarjolla oli kolmea panimon olutta, mm. Kácovin suodattamattomia tuotteita. Käytännössä suomalaiselle oluet olivat “ilmaisia”, tuopin hinta 15-20 korunaa (25 korunaa = 1 euro). Täältä suuntasimme Perin kanssa keskustaan, jossa on aloittanut uusi panimoravintola Pražský Most U Valsů – heidän ainoa oma oluensa oli varsin tavanomainen 12° lager. Tämän lisäksi hanassa oli ainakin Rohozecin tumma 12°. Ilta päättyi Pivovarsky Klubilla, jota voi varauksetta suositella. Klubilla tapasimme tanskalaiset Kimin ja Jesperin (molemmat RB:llä), joiden kanssa innostuimme maistamaan mm. paikan kaikki alkoholittomat oluet … Klubin hanatuotteet olivat myös harvinaisuuksia, mm. Žatec Xantho ja Dum Stepan Klasicky Cesky Lezak.
Seuraavana päivänä edessä oli junamatkan Plzeniin. Matkaseurana vaimon lisäksi olivat edellä mainitut Per ja tanskalaiset. Plzenin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli vierailu uudessa Purkmistrin panimoravintolassa, jonne pääsee bussilla keskustasta. Valikoimassa oli kuusi tuotetta, joista osa oikeinkin hyviä – laadukas tsekkipanimo! Tämän jälkeen vierailimme Pilsner Urquellista tutulla Plzensky Prazdroj -panimolla. Panimovierailun yhteydessä saa maistella maailman parasta pilseneriä: tammitynnyrissä lageroitua suodattamatonta Pilsner Urquell Kvasnicovýa. Melkein sama tuote on tarjolla Na Parkanussa Plzenissä, mutta se ei ole tammitynnyristä. Ratebeer-porukalla (noin 35 henkeä) oli normi panimokierroksen jälkeen kunnia vierailla panimon edustustilassa, jossa toimii pikkuruinen koepanimo. Saimme juotavaksemme Plzensky Prazdrojin suklaastouttia, ruisstouttia ja red alea, joita ei siis ole kaupallisesti saatavilla. Osa ryhmästä oli onnistunut samaaan myös suodattamatonta Gambrinusta (ei kaupallisesti saatavilla)! Seuraava kohde oli uusi brewpub Plzenissä Minipivovar Na Rychtářce, jolla on yksi oma olut: 11-asteinen Lotr. Piipahdimme myös Plachetnice-nimisessä pubissa joka on Krusovice-pubi, hanasta on tarjolla mm. Mušketýria suodattamattomana versiona! Sitten suuntasimme Uncle Paya’siin, joka taaseen oli Bernardin pubi (ja valikoimassa suodattamatonta Bernardia …). Ilta jatkui illallisella Vinarna Hrozenissa, johon oli Ratebeer-porukkaa varten hankittu 12 kegiä harvinaisia tsekkipienpanimo-oluita. Seuraavana päivänä lähdimme omalla bussilla Rodinný pivovar U Rybičekin panimoravintolaan, joka sijaitsee Stříbron kaupungissa. Valikoimassa on viisi kohtuullista olutta. Täältä siirryimme Pivní Studio Modrý Abbé -nimiseen olutravintolaan Klatovyn kaupungissa. Siellä porukalle oli järjestetty hauska yhdeksän oluen sokkomaistelu. Pubin vakiovalikoimaan kuuluu Platanin ja Koutskán oluita sekä itsetehtyä maukasta PIVola-nimistä kaljaa (nefiltrované černé nealkopivo). Paikan www-sivut: http://modryabbe.wz.cz/ .Tämän jälkeen vuorossa oli taas uusi kylä ja uusi panimoravintola: Modrá Hvězda, jossa saimme tylyä palvelua ja kuutta talon olutta. Erikoisuus oli peräti 23° platon yhdeksänprosenttinen balttiportteri. Ilta päättyi Plzenin viimeiseen panimoravintolaan U Rytířeen, jolla on kaksi omaa (toisiaan muistuttavaa) olutta. Paikka on hiukan keskustan ulkopuolella, mutta helposti raitiovaunulla saavutettavissa. RBESG:n kolmas päivä oli omistettu perinteiselle Grand Tastingille, joka toimii nyyttikestiperiaatteella: jokainen tuo mukanaan hyviä ja/tai harvinaisia oluita, joita maistellaan kiivaalla tahdilla muiden kanssa jakaen. Yleensä RB:n “nyyttikesteissä” tapaa olla todella harvinaisia oluita – Good Beer Guide Praguen -kirjoittaja Evan Rail vieraili paikalla ja kirjoitti siitä omaan blogiinsa. Katso myös kuvia Flickrissä.
Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso “talon paikka”, josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta – paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita – oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi “pystysimana” yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta – vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black “juotava” stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Julkaistu 17.11.2008 ja 3.8.2008