Mallaskosken vahvat ja synkät

Mallaskosken panimo lähestyi humalablogistia näytelaatikolla teemalla tummat ja tuhdit oluet. Panimo aloitti näiden vahvojen tuotteiden tekemisen vuonna 2018 ja se on nyt tuottanut kuusi erilaista tynnyrikypsytettyä olutta. Näyteissä oli mukana kaksi “pohjaolutta” ja kolme tynnyrikypsytettyä versiota. Kaikki viisi ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta uusintamaisteluun otin ne mielellään sillä tiesin laadun olevan erinomainen. Tässä muistiinpanoni oluista maistelujärjestyksessä:

Mallaskoski Cerberos

Bourbonissa kypsytetty 11,8% imperial stout. Väri on tummanpuhuva. Oluessa on ruskea pieni vaahto ja intensiivinen paahteinen tuoksu, jossa bourbonin makeutta. Muhkea runko. Paahdetta, runsaasti salmiakkia, vaniljaa, viskiä, lempeää alkoholia, ehkä puuta. Kompleksinen muhkea talven lämmittäjä. Hyvin samankaltainen kuin vuonna 2020. Salmiakki on tässä oluessa selkeä erottava tekijä.

Mallaskoski Black Imperial Rye

Imperial Rye Stout -pohjaolut, jossa 11,4% alkoholia. Olen tätä maistanut jo vuonna 2016 Tallinnan olutfestareilla, jossa Mallaskoski on vakiovieras. Oluessa on tumma ruskeaan vivahtava väri ja rukiisen leipäinen tuoksu, aavistuksen paahteinen. Vahva runko, mutta Cerberosta ohuempi. Ruismaltainen, suoraviivainen, paahteinen, rapsakka humalointi ja pientä makeutta. Suoraviivainen jykevä ruisolut, jossa omaa selkeää persoonaa.

Mallaskoski Barley Wine

Barley Wine -pohjaolut, jossa on käytetty Viking Maltin erikoismaltaita (Red Active ja Pilsner Zero). Alkoholia tukevat 12,0%. Oluessa on tumman punertava väri ja toffeinen ja maltainen aromi, häivähdys humalaa. Tukeva runko. Maussa on toffeeta, rusinaa ja melko rapsakka humalointi, yhdistettynä alkoholin potkuun. Täyteläinen suoraviivainen tuote – ehkä humalointinsa vuoksi melkeinpä American Strong Ale kuin aivan perinteinen Barley Wine.

Mallaskoski Oidipus

Oidipus on Bourbon-tynnyrikypsytettyä Imperial Ryeta. Alkoholia 13,4%, Oluessa on tumma opaakki väri ja beige pysyvä vaahto. Aromissa on mausteista ruisimppiä, vähän puuta ja toffeeta. Runko on keskivahva. Imperial Rye pilkistää alta, mutta tynnyristä makeampana, vähemmän paahteisena ja eikä niin humaloituna. Toffeista makeutta, ei niinkään bourbonille tyypillistä vaniljaa. Ok olut, mutta melkein pidän enemmän normiversiosta.

Mallaskoski Kronos

Olut on alun perin yhteistyöolut Maistilan kanssa: rommitynnyrikypsytetty barley wine, alkoholia 14,0%. Kronos on tummanpunainen olut, josta valo kuultaa läpi, pieni beige vaahto. Aromissa on maltaisuutta, hedelmää – jopa punaviinimäistä rypälettä, alkoholia, makeutta toffeen muodossa, ei ehkä tunnistettavasti rommia. Alkoholipitoisuuteen nähden keveähkö tynnyröinnin ohentama runko. Mallasta, tummaa hedelmää, alkoholin purentaa (joka sopii tällaiseen), rommiakin, ehkä rusinaa. Kuten pohjaoluensa: suoraviivainen, tynnyröinti tuo makeutta ja alkoholia ja laimentaa katkeroita. Tiettyä viinimäisyyttä, rommi ei mitenkään korostetun esillä.

Kuten sanoin: nämä kaikki ovat erittäin hyviä oluita – aiemmin ja nyt uusintamaistelussa. Mallaskoski taitaa perinteisen tynnyrikypsytyksen – hyvä niin – kaikkien ei kannata tehdä ybermakeita diabetes-stouteja.

Jos jonkinlaiseen järjestykseen nämä laittaisi niin se olisi: Cerberos, Kronos, Barley Wine, Black Imperial Rye, Oidipus. Näistä Cerberos on huippu, loput neljä käytännön tasoissa.

Oluiden saatavuus on hyvä: Alkon tilausvalikoimasta löytyy hyvällä hinta-laatusuhteella (6-7€ pullo).

Testipenkissä Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils

Servaali Oy lähestyi minua (ja joitakin muita olutbloggaajia) meilillä, jossa kyselivät halukkuudesta vastaanottaa testattavaksi Mallaskosken panimon uusi Valioluokka Pils. No minulle kelpasi ja kun näin sopivasti kiirastorstaina lähetys oli postista noudettavissa niin otin pilsin heti testiin.

Mallaskoski Seinäjoelta oli aikoinaan 2000-luvun alkupuoliskolla silloin melko kapeassa suomalaisessa pienpanimoskenessä oikein kelpo tekijä. Sekä vaalea että varsinkin tumma Kuohu maistuivat selvästi keskivertobulkkia paremmilta. Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui selvä laadullinen heikennys. Ehkä reseptejä muutettiin tai prosessia – omassa muistissani yhdistän muutoksen aikaan jolloin panimo siirtyi pulloista tölkkeihin. Sen koommin melko hyvästä saatavuudestaan huolimatta panimon oluita on tullut nautittua hyvin harvakseltaan. Pari vuotta sitten Servaali Oy osti Mallaskosken ja koska kyseessä on laatuoluidenkin päälle ymmärtävä maahantuoja niin odotukset olivat korkealla. Valitettavasti ainakaan vielä odotuksia ei ole saatu lunastettua, mutta ehkäpä nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.

Mallaskoski on lanseeraamassa maitokauppoihin uutta “valioluokka”-sarjaa, johon alkuvaiheessa kuuluvat pils ja stout. Pikkutölkki Pilsin pakkaus on melko tyylikäs musta-sininen-kulta-värityksessään. Taustalogossa on jotain Karjalamaisuutta. Speksit kertovat Perle- ja Saphir-humalista IBU-arvon ollessa 35. Kyseessä on täysmallaslager. Olut on kirkas eli ilmeisesti täysin suodatettu. Valkea vaahto häipyilee kohtaisen nopeasti. Tuoksussa on voimaisuutta ja kukkaista aromaattista humalaa, jonka yhdistän Baijeriin. Pohjoissaksalaisissa pilseissä humalan aromi on pistävämpi ja toisaalta tsekkipilsien voimaisuus on selkeämmin diasetyylinen. Maussa on apilaista, puhdasta humalointia ja suuntuntu on mukavan öljyinen. Jälkimaussakin on pieni puraisu katkeroa, mutta maku ei kanna kovin pitkälle. Mallaskoski on saanut aikaan kohtuullisen saksalaistyylisen maitokauppapilsin – ei ehkä kuten mainostavat “järisyttävän”, mutta omassa segmentissään hyvän. Tyypillisesti nämä huutavat sitä suomalaiseen Berliinin muuriin katoavaa puolta prosenttia alkoholia lisää. A-vahvuisena ja piirun rapsakkaampana tästä tulisi erinomainen pils. Nyt pitää tyytyä kohtalaiseen. Sellaiseen jota varmasti ostan kapean valikoiman lähikaupasta Kukko Pilsin ohella tai sijaan saunajuomaksi mikäli litrahinta asettuu samoille haminoille. Erilaisten rasvaisten ruokien kanssa varmasti myös kelpo kaveri. Tästä on hyvä jatkaa ja odottaa Valioluokan Stoutia.