Category Archives: Olutarviot

Testipenkissä Mufloni Islay Stout ja Imperial Islay Stout

Posted on by
Reply

Humalablogistia lähestyi alkoholitukkuri/maahantuoja Beverages Partners Finland Oy ja halusi ilahduttaa uusilla tuotteillaan eli porilaisen Beer Hunter’sin Islay Imperial Stoutilla ja kevyemmällä Islay Stoutilla. Mikäs siinä, tosin tässä tapauksessa kävi niin, että ennen tuotenäytteiden saapumista ehdin jo ostaa panimokaupalta samat tuotteet ja maistella ne jo alustavasti raanastakin. Mutta nyt on aika syventyä kotona hermeettisissä olosuhteissa uutuuskaksikkoon.

Porilaisravintola Beer Hunter’s on ollut osa omaa olutharrastustani sen koko ajan ja 25 vuotta täyttävän perheyrityksen tarinaa ei tarvinne tässä yhteydessä sen kummemin kerrata. Selvitetään siis mistä tässä Islay Mist -jutussa on kyse. Islay Mist on siis skotlantilainen blend whisky eli sekoiteviski, jonka tarinassa kuohuu suolainen merivesi ja tarunhohtoinen Islayn viskisaari. Islay Mistin tarinan sanotaan alkaneen vuonna 1927 jolloin John Morrison teetätti vierailleen sekoiteviskiä (koska Islayn single maltit olivat liian voimakkaita heidän makuunsa), jossa oli sekoitettu Laphroaigin turpeista single malttia sekä mallasviskejä Highlandista ja Speysidesta ja Lowlandsin jyväviskiä.

Loikataan vuoteen 1992 jolloin kolme skottikaverusta (yhden nimi oli MacDuff) perustivat viskiyhtiön nimeltään MacDuff International. He hankkivat salkkuunsa joitakin viskibrändejä, joista yksi oli Allied Domecq:lta hankittu Islay Mist. Beverage Partners tuo Islay Mistiä Suomeen (saatavilla mm. Alkossa), joten ei välttämättä ollut niin yllättävää, että Islay Mist ja Mufloni löysivät toisensa. Tiedotteen mukaan “Islay Mistin viskimestari” Scott Sneddon tiimeineen kävi alkuvuodesta Beer Huntersin panimolla Porissa osallistumassa panemisprosessiin. Scott Sneddonin nimeä googlaamalla löytyy, että hän työskentelee InchDairnien tislaamolla Glenrothesissa. InchDairnie kertoo olevansa tislaamo, joka valmistaa viskeja MacDuffille. Veikkaan siis Islay Mist -sekoituksen sisältävän ainakin InchDairnien ja Laphroaigin viskejä.

Nyt tarkastelussa olevat oluet sisältävät turvemallasta. Ilmeisesti 5,5-prosentin versio on kevyempi stout, joka on blendattu Islay Malt -caskissa olleen oluen kanssa ja 11-prosenttinen olut on “Islay Mist -viskin valmistuksessa käytetyissä tynnyreissä kypsytetty vahva stout”.

5,5-prosenttinen Islay Stout tuoksuu paahteiselta, hieman suklaiselta. Taustalta nousee turvesavun hento tuoksu. Suuntuntuma on pehmeän kaurainen. Islay-viski tuo mukaan aavistuksen savuista monimuotoisuutta. Tummaa suklaata, pehmeää paahteisuutta. Perusvireeltään tuo mieleen ammoiset Aamupala/Välipala kaurastoutit, mutta niitä tukevampana. Erikoisesti hanaversiosta en löytänyt turvesavua/viskiä juurikaan. Mielenkiintoinen maitokauppastout, tätä juo mielellään lisääkin vaikka näin kevyet stout usein eivät kovin kiinnostavia olekaan.

11-prosenttinen Islay Imperial Stout onkin sitten omanlaisensa tapaus. Tuoksu antaa selkeästi turvetta, puuta, paahteisuutta ja viskimäistä alkoholia. Runko on mallia “keskivahva”. Maussa Laphroaig tai muu Islay-viski dominoi turpeen muodossa. Muutoin puuta, tummaa suklaata ja jopa suolaista salmiakkia. Savuviski maistuu ja kuuluu maistuakin. Hyvä olut, joka myöskin tuo mieleen jotain ikivanhoja Mufloni-klassikkoja (Äkäpukki nevöfoget). Tämä on aika kaukana moderneimmista BA-oluista ja hyvä niin.

Miltäs sitten maistuu se Islay Mist -viski? Yllättäen sellaistakin oli saatavilla, joten oluiden jälkeen sekin on hyvä ottaa maistoon. Oluiden jälkeen viski tuoksuu yllättävänkin vähäsavuiselta. Sen sijaan mennään “manner-Skotlannin” puolelle: vihreää omenaa, sitrusta ja maltillisesti savua. Viski on varsin kevyt, veden kanssa ei tohdi lotrata. Maussa on turvetta ja savua, mutta yhtä lailla myös hedelmää ja fudgea. “Helppo” viski, 30 euron hinnallaan jopa kelpo “talousviski”. Se mikä yllätti on, että Islay Imperial Stout maistuu enemmän Laphroaigilta kuin Islay Mistiltä!

Imperial-versiota on saatavissa “rajoitettu erä” Alkosta. Kevyempää versiota voi odottaa löytävänsä Mufloneita jakelevista maitokaupoista. Saagan pitäisi saada myös jatkoa pari vuoden päästä, jolloin markkinoille tulee Islay Mist Beer Cask Finish -viski.

Mallaskosken vahvat ja synkät

Posted on by
Reply

Mallaskosken panimo lähestyi humalablogistia näytelaatikolla teemalla tummat ja tuhdit oluet. Panimo aloitti näiden vahvojen tuotteiden tekemisen vuonna 2018 ja se on nyt tuottanut kuusi erilaista tynnyrikypsytettyä olutta. Näyteissä oli mukana kaksi “pohjaolutta” ja kolme tynnyrikypsytettyä versiota. Kaikki viisi ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta uusintamaisteluun otin ne mielellään sillä tiesin laadun olevan erinomainen. Tässä muistiinpanoni oluista maistelujärjestyksessä:

Mallaskoski Cerberos

Bourbonissa kypsytetty 11,8% imperial stout. Väri on tummanpuhuva. Oluessa on ruskea pieni vaahto ja intensiivinen paahteinen tuoksu, jossa bourbonin makeutta. Muhkea runko. Paahdetta, runsaasti salmiakkia, vaniljaa, viskiä, lempeää alkoholia, ehkä puuta. Kompleksinen muhkea talven lämmittäjä. Hyvin samankaltainen kuin vuonna 2020. Salmiakki on tässä oluessa selkeä erottava tekijä.

Mallaskoski Black Imperial Rye

Imperial Rye Stout -pohjaolut, jossa 11,4% alkoholia. Olen tätä maistanut jo vuonna 2016 Tallinnan olutfestareilla, jossa Mallaskoski on vakiovieras. Oluessa on tumma ruskeaan vivahtava väri ja rukiisen leipäinen tuoksu, aavistuksen paahteinen. Vahva runko, mutta Cerberosta ohuempi. Ruismaltainen, suoraviivainen, paahteinen, rapsakka humalointi ja pientä makeutta. Suoraviivainen jykevä ruisolut, jossa omaa selkeää persoonaa.

Mallaskoski Barley Wine

Barley Wine -pohjaolut, jossa on käytetty Viking Maltin erikoismaltaita (Red Active ja Pilsner Zero). Alkoholia tukevat 12,0%. Oluessa on tumman punertava väri ja toffeinen ja maltainen aromi, häivähdys humalaa. Tukeva runko. Maussa on toffeeta, rusinaa ja melko rapsakka humalointi, yhdistettynä alkoholin potkuun. Täyteläinen suoraviivainen tuote – ehkä humalointinsa vuoksi melkeinpä American Strong Ale kuin aivan perinteinen Barley Wine.

Mallaskoski Oidipus

Oidipus on Bourbon-tynnyrikypsytettyä Imperial Ryeta. Alkoholia 13,4%, Oluessa on tumma opaakki väri ja beige pysyvä vaahto. Aromissa on mausteista ruisimppiä, vähän puuta ja toffeeta. Runko on keskivahva. Imperial Rye pilkistää alta, mutta tynnyristä makeampana, vähemmän paahteisena ja eikä niin humaloituna. Toffeista makeutta, ei niinkään bourbonille tyypillistä vaniljaa. Ok olut, mutta melkein pidän enemmän normiversiosta.

Mallaskoski Kronos

Olut on alun perin yhteistyöolut Maistilan kanssa: rommitynnyrikypsytetty barley wine, alkoholia 14,0%. Kronos on tummanpunainen olut, josta valo kuultaa läpi, pieni beige vaahto. Aromissa on maltaisuutta, hedelmää – jopa punaviinimäistä rypälettä, alkoholia, makeutta toffeen muodossa, ei ehkä tunnistettavasti rommia. Alkoholipitoisuuteen nähden keveähkö tynnyröinnin ohentama runko. Mallasta, tummaa hedelmää, alkoholin purentaa (joka sopii tällaiseen), rommiakin, ehkä rusinaa. Kuten pohjaoluensa: suoraviivainen, tynnyröinti tuo makeutta ja alkoholia ja laimentaa katkeroita. Tiettyä viinimäisyyttä, rommi ei mitenkään korostetun esillä.

Kuten sanoin: nämä kaikki ovat erittäin hyviä oluita – aiemmin ja nyt uusintamaistelussa. Mallaskoski taitaa perinteisen tynnyrikypsytyksen – hyvä niin – kaikkien ei kannata tehdä ybermakeita diabetes-stouteja.

Jos jonkinlaiseen järjestykseen nämä laittaisi niin se olisi: Cerberos, Kronos, Barley Wine, Black Imperial Rye, Oidipus. Näistä Cerberos on huippu, loput neljä käytännön tasoissa.

Oluiden saatavuus on hyvä: Alkon tilausvalikoimasta löytyy hyvällä hinta-laatusuhteella (6-7€ pullo).

Humalablogistin olutvuosi 2019

Posted on by
Reply


Humalablogi vietti vuonna 2019 melkoista hiljaiseloa: juttuja syntyi vain neljä. Sen sijaan Facebookin puolella olen yrittänyt aktiivisesti jakaa kiinnostavia olutaiheisia linkkejä. Lyhyempää kerrontaa erityisesti matkoilta löytyy Instagramista, jossa kannattaa ottaa @tbonethebeerhunter seurantaan.

Vuosi 2018 oli sen verran aktiivinen muun muassa olutfestivaalirintamalla, että tarkoituksella vähensin noissa bakkanaaleissa rymyämistä vuonna 2019. Ohjelmassa olivat lähinnä Tallinnan Craft Beer Weekend (lippu hankittu myös vuodelle 2020), Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki ja Pub Winston festarit. Keväällä olutmatka suuntautui Kanadaan sisältäen piipahduksen New Yorkiin. Kesäloman vietin kiertämällä Suomen luontoa, jonka vuoksi “olutsaldo” jäi vaisuksi. Vierailin kyllä esimerkiksi Haapala BnB’n panimoravintolassa Sotkamossa! Joulun alla käväisin lomalla Lontoossa, josta on tulossa pieni raportti lähiaikoina.

Vaikka viime vuonna oli vähemmän festareita, vähemmän maistelutilaisuuksia, vähemmän ravintolakäyntejä niin kotona tuli olutta sen verran harrastettua, että vuoden saldoksi muodostui 1459 uutta olutta. Eniten näistä oli ipoja tai neipoja (238 kpl). Top maat olivat Suomi (355), USA (172) ja Norja (132).

Vuoden 2019 parhaat oluet Top7:

1. Port Brewing Santa’s Little Helper with Coffee & Cacao
1. Nerdbrewing Extends Oak Aged Imperial Oatmeal Stout – Carrot Cake Ed.
3. Interboro No More Mr. Nice Guy
3. Lervig Saskatoon Cheesecake Stout
3. Kees Barrel Project 19.04
3. De Molen Rasputin Bowmore BA
3. Prairie Birthday Bomb!

Eli ykköstilalla kaksi olutta ja jaetulla pronssilla viisi olutta. Kovin oli tummaa ja vahvaa – ei niin yllättäen. Vuoden parhaat kotimaiset olivat Ruosniemi Imperial Stout Whiskey Barrel 2019 ja Makun West Coast IPA. Panimoista, joiden oluita arvioin enemmän kuin viisi, parhaat olivat Other Half, Põhjala, Lervig, Brasserie Dieu du Ciel!, Sori ja Evil Twin.

Erittäin hyvää olutvuotta 2020 kaikille!

Hedönistin ipapäkki testipenkissä

Posted on by
1


Saimaan panimo tai siis MBH Beverages Oy lähestyi humalablogistia yllättäen ja pyytämättä lähettämällä Smart Postiin olutpaketin. Laatikosta paljastui uusi Hedönist-brändillä pukattu neljän erilaisen ipa-oluen boksi. Näitä Hedönisteja on aiemminkin blogissa ollut ainakin olutcocktailien muodossa. Paketin oluet on pantu Malmgårdin panimolla, mutta brändi esiintyy Saimaan Panimon sivuilla. Yksi osapuoli tässä brändissä on Paradise City -niminen yritys, joka on Saimaan kanssa tehnyt kaikenlaisia turhapuuroja ja donwheatoja ja kotiolutkisoja, mutta tässä projektissa ollaan pelkällä Hedönist-nimellä. Paradisen takana näyttää olevan samoja tyyppejä kuin helsinkiläisessä mainostoimistossa, joka on Saimaalle tehnyt mainontaa. Onko Hedönist siis markkinamiesten luomus “kräftiä kräftissä” Saimaalle .. mene ja tiedä. Maistellaanpa nuo oluet:


Hedönist Brut IPA
Tumman oranssi väri pienellä viipyilevällä vaahdolla, hiukan pitsiäkin. Tuoksussa on humalaa ja mallasta mutta myös jotain epämääräistä toffeeta. Melko kevyt runko ”neloskaljaksi”. Heti alussa hyökkää mäntyinen humalointi esiin. Olut antaa vetisen vaikutelman. Sitäkö se Brut on? Maussakin jotain epämääräistä lurkkii humaloinnin alta, voisiko se olla diasetyyliä? Ei nyt ehkä anna ensikertalaiselle parasta kuvaa siitä mitä Brut IPA:lla tavoitellaan. Olut ei ole toivoton, on juomiskelpoinen, mutta ei tämä mikään hittituote ole.

Hedönist Strawberry Milkshake IPA
Sameahkon meripihkainen väri, pieni vaalea vaahto. Tuoksussa tykkittää vanilja ja laktoosi sekä omituinen kumipuvun käry… hetkinen, sen täytyy olla mansikkaa! Kevyehkö runko. Yllättäen maku ei ole odotetun makea vaan varsin rapsakasti humaloitu ja jopa kuiva. Mansikka ja vanilja häröilevät siinä mukana. En ole pirtelöoluiden ystävä eikä tämä tee poikkeusta vaikkei olekaan tyypillisin makea laktoosipommi.

Hedönist New England IPA
Väri on erittäin tumman meripihkainen … hmm heti sellainen jota ei NEIPA:ssa yleensä tapaa. Tuoksukaan ei ole mehuinen vaan siinä on aavistus kypsää hedelmää ja Saimaan tuotteista tuttua kuivan puun mieleen tuovaa humalointia. Runko tässäkin kevyt. Maku mätsää melko lailla tuoksuun: samaa hedelmää ja saimaalaista katkeraa humalointia. Ei tällä neipan kanssa tekoa ole. Paljolti samanlainen kuin Malmgårdin hiukan vahvempi Proto-versio, mutta kevyempänä pullossa latistunut aika tavalla.

Hedönist Shandy IPA
Ensin katse kiinnittyi tekstiin ”Sour IPA”. Lähempi etiketin tarkastelu osoitti, että kyseessä onkin jonkinlainen shandy eli oluen ja limonaadin sekoitus. Prosenttejakin vain kolme. Väri on kelmeän keltainen ja pinnalla on pieni vaahtokin muistuttamassa oluesta. Tuoksussa on happamuutta, limeä ja limsan makeutta taustalla. Kevyt suuntuntuma. Maussa on ihan kiva limetti tai sitruuna keulilla, sitten se muuttuu makeammaksi limonaadiksi. En ole ihan varma onko tämä oikeasti Sour IPA -pohjainen vaan tuleeko happamuus sitruunasta. Muistuttaa aika tavalla Hedönistin ”olutcocktaileja”, mutta ei ihan niin makea kuin useimmat näistä.

Nelipäkki Ipaa on ihan hyvä ajatus. Neljä erilaista ipaa, joista yksikään ei tavallinen. Plussaa myös, että oluet on menty panemaan Malmgårdilla, jolloin Saimaan pahimmat pale alejen talonmaut on saatu karsittua pois. Valitettavasti nytkään oluet eivät ole erityisen hyviä eivätkä varsinkaan edusta kovin hyvin tyylejä mitä ne esittävät. Mutta niitä sentään viemäriin tarvitse olla kippaamassa. Joku tykkääkin jo(i)stakin.

Testipenkissä Saimaa olutcocktailit + bonus

Posted on by
Reply


Suomen olutblogistan tulee lähiajat räjähtämään Saimaan olutpostauksista, sillä panimo lähetti lähes kaikille skenen merkittäville ja vähemmän merkittäville hahmoille iiison laatikon korruptio-olutta. Otan omassa blogissani käsittelyyn lähetyksessä olleet olutcocktailit, sillä niitä en ole aiemmin maistanut. Oluiden arviothan löytyvät näppärästi Ratebeerista.

Saimaan tämän kesän The White Lie -sarja koostuu kolmesta olutcocktailista. Ilmeisesti oluen ja erilaisten “cocktail-ainesosien” lisäksi on käytetty cocktaileista tuttuja alkoholeja eli olisivatko nämä nyt sitten niitä limuviinoja? Tuotesarja on tehty yhteistyössä Paradise City Beverages Companyn kanssa. Yhteistyön hedelmänä on aiemmin julkaistu pari olutta. PCBC:n takaa löytyy Son of a Punch -cocktailbaareista tunnettuja tyyppejä (tai ainakin nimet Luca Bertamini ja Sami Benamed).

Saimaan The White Lie Sundog Lemonande (4,9 %)

Tuoteselosteen perusteella sekoitettu Sundog Lageria, verigreippiä, katkerolikööriä ja sitruunaa. Makeahkossa tuoksussa tuleekin esille verigreippi ja liköörimäisyys. Odotin ennakkoon jotakin kovinkin makeaa tuotetta, mutta greippimäinen sitruksisuus yllättää takavasemmalta. Verigreipin hedelmä tulee voimakkaana dominoimaan makua. Vaalea lager lurkkii siellä jossain taustalla, samoin useamman hörpyn jälkeen nouseva perusmakeus. Ilmeisesti tuo käytetty katkero on ollut Aperolia, joten ei ihme että mieleeni ensimmäisenä tuli joku Campari-drinkki. Jos olet Aperolin ja Camparin ystävä, nauti tätä kannusta runsaiden jäiden kera. Pidin pienenä annoksena, pidemmän päälle alkoi hieman puuduttamaan. Menee janojuomana.

Saimaan The White Lie Saimaa Island Ice Tea (4,9 %)

Long Island Ice Tea on klassinen cocktail, jota Suomessa lienee baareissa tilattu lähinnä vanity-arvon vuoksi. Nykylainsäädäntö ilmeisesti sallii baareissakin drinkin tekemisen ilman poikkeuslupaa. Saimaan versiossa on Sun Lageria, Limoncelloa, greippimehua, jääteesiirappia ja limeä eli nyt alkuperäisestä juomasta on lainattu vain nimi, ainesosat ovat jotain aivan muuta. Ice Tean tuoksussa on lähinnä jotain sitrusta ja Fairya. Maku on aika pliisu, tosin niin on pohjaolutkin. Makeahko, jopa sokerinen. Jäätee ei oikein pääse esille eikä limoncellokaan vaikka jonkun verran limettimäistä kirpeyttä onkin. Tämä menee makumaailmaltaan enemminkin sinne käymisteitse valmistettujen makulonkeroiden puolelle. Ei minulla jatkoon.

Saimaan The White Lie Godfather’s Punch (6,0 %)

Kolmas sample on Alko-vahvuinen. Tässä on pohjana PCBC:n kanssa värkättyä Don Wheato White IPA:a, vaniljalikööriä, omenamehua, kanelisiirappia ja limemehua. Punch ei suomeksi käänny punssiksi vaan se tunnetaan meillä boolina eli tuona kaikkien kesäjuhlien kielenkantojen irroittajana. Don Wheato oluena oli muuten Saimaalta yllättävän pirteä, saisonmainen tuote. Olutcocktailissa tuoksu on vahvasti vaniljan ja ehkä kanelin dominoima. Olen varma, että joku Omnipollon jäätelö/milkshake-hirvitys on tuoksunut täsmälleen samalta. Eli olutcocktail Omnipollon hengessä? Maussa vanilja ei ole niin esillä vaan limetti puskee ensin pintaan. Sen jälkeen vanilja, ehkä pientä saison-hiivamaista pippurisuutta, kanelia ja omenaa, kaikkea luvattua siis. Tässäkin cocktailissa kuten Ice Teassa häiritsee päälleliimattu makeus. Sinänsä alkoholiprosentin korotusta ei tällaisessa sekoitteessa maussa huomaa.

Eli aika selkeästi oma suosikkini löytyy Sundogista. Johtuu varmaan siitä, että olen cocktail-osastolla enempi gin tonic -miehiä kuin makeiden sekoitusten harrastaja.

Bonus!!

Koska en blogin puitteissa ala Saimaan lähettämiä oluita sen ihmeemmin käymään läpi niin bonuksena annan laatikossa olleille oluille kesäiset ruokasuositukset! Tämän listan kanssa voitte nyt mennä kesällä kauppaan ruokaostoksille ja kipaista oluthyllyllä hakemassa sopivaa Saimaan olutta:

Saimaa Kaito Lager – loimu- tai savustettu lohi
Saimaa Mosaic Pale Ale – kesäinen ceasar-salaatti
Saimaa Ukonlahti Red Ale – mausteiset tortillat
Saimaa Blonde Ale – juustolautanen
Saimaa Pils – grillimakkara
Saimaa Sun Lager – kiuaslenkki
Saimaa Utula Pale Ale – hampurilaiset
Saimaa Yövesi Dark Lager – BBQ-varras ja kesän vihannekset
Saimaa Weissbier – voissa paistettu ahven ja uudet perunat

Suomalaisten oluiden TOP10 Untappdissä I/2018

Posted on by
5

Aiemmassa postauksessa päivitin suomalaisten oluiden kärkitiloja Ratebeerissä. Nyt on vuoro tsekata Untappdin tilannetta, jota viimeksi tutkittiin tammikuussa 2017. Tilanne onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että Untappd on viimeisen vuoden aikana lyönyt läpi Suomessakin todenteolla. Onkin mielenkiintoista katsoa onko lista tuulettunut sitten viime kerran.

Suomalaisten oluiden TOP10 Untappd 21.2.2018

1. Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout 3.95 (1397 reittausta)
2. Hiisi Ikii Urso 3.95 (586)
3. Hiisi Ikii Urso BA 3.88 (274)
4. Plevnan Siperia 3.84 (4322)
5. Pyynikin Post Mortem 2017 3.84 (189)
6. CoolHead Juicy Luicy IIPA 3.77 (486)
7. Beer Hunters CCCCC IPA 3.76 (4071)
8. Hiisi Tynnyrissä Kypsynyt Iku-Turso 3.75 (360)
9. The Flying Dutchman Nomad Brewing Company More Complicated Than Your Girlfriend Stout 3.75 (2606)
10. Donut Island (Hiisi) I Hop It’s Not A Problem #3 3.74 (781)

Ensimmäisenä havaintona on Siperian tippuminen kärjestä nelostilalle. Täppäyksiä on tullut vuodessa yli 1100 lisää ja pisteet laskeneet hieman (0.04). Pyynikin Bourbon BA on noussut uutena oluena kärkeen. Viimeksi kakkosena ollut Ikii Urso nostaa pisteitään ja säilyttää sijansa ollen käytännön tasoissa Pyynikin kanssa. En ole tosin ihan vakuuttunut keskimääräisen Untappd-käyttäjän kyvystä osata löytää applikaatiosta oikea Ikii Urson versio. Oluen tynnyriversiot ovat sijoilla kolme ja kahdeksan. Lisäksi Untappdistä löytyvät Iku-Turso (3.73) ja “Tynnyrissä Kypsynyt”-versio toisenakin entrynä.

Ipojen ylivalta on aivan selvästi Untappdissä vaihtunut imperial stoutien ja varsinkin samojen panimoiden eri versioiden dominoinniksi. Viime listalla oli top10:ssa kuusi DIPAA, nyt vain kolme, joista Juicy Luicy on aivan viime viikkojen nosto top-listalle. Top20:een mahtuu vain Hiisin Ruisperkele ruisoluena, kaikki muut ovat dipoja tai imperial stouteja.

Happamien buumistakaan ei voida puhua tai ainakaan untäppääjät eivät niitä kärkeen arvosta: ainoa hapan top50:ssa on Hiisin Itse sijalla 46! Hiisi on muutenkin edelleen UT-suosiossa sillä top50-listalla on 14 Hiisi/Donut-tuotetta. Fat Lizardilla oli viimeksi kaksi olutta top10-listalla. Nyt ne ovat sijoilla 19 ja 28.

Suomen yhdeksän parasta panimoa

Posted on by
10

Artikkelia varten on suoritettu runsaasti kenttätutkimusta.


Mahdanko kaivaa verta nenästäni tällä kirjoituksella? Onkohan minulla ensi kesänä enää kavereita (paitsi yhdeksän)? Seuraavassa tulen listaamaan yhdeksän mielestäni parasta kotimaista panimoa. Mielipide on luonnollisesti omani ja epätieteellinen (en ole excelöinyt reittauksia, laadin listan fiilispohjalta). Lista on aakkosjärjestyksessä.

Bryggeri Helsinki
Bryggeri Helsinki aloitti toimintansa jonkinlaisella saksalaisperinteisyyden idealla, jossa ensimmäiset oluet olivat pilssiä, vehnäolutta, altbieriä ja helppoa muuta alea. Matkan varrella tyyli on muuttunut asteen kokeellisempaan suuntaan, mutta tekijöillä on edelleen selvästi mielessä yhdistettävyys paikan tarjoamaan ruokaan. Bryggeri Helsinki tekee tasaisen kovaa laatua. Muutama tylsyys on tullut matkan varrella eteen, mutta paljon kelpo oluita. Laatuongelmat ovat harvinaisia.

Cool Head Brew
Cleber ja kumppanit saattavat olla Suomen trendikkäin panimo. Tekee erityisen paljon hapanoluita, joista itse en ole niin innostunut, mutta genreessään ovat varsin laadukkaita. Cool Head taitaa myös NEIPA:t ja stoutit ja on mielestäni kokonaispaketiltaan vientikelpoisin panimomme Euroopan hipsteriolutmarkkinoille. Uskoisin, että CHB:lla on rahkeissa myös parantaa menoaan.

Koskipanimo
Sam Viitaniemen johtama pumppu on pienpanimoidemme old skoolia. Koskipanimo eli Plevna ei uudemmilla kokeiluillaan ole ehkä terävintä kärkeä, mutta panimon perinteiset tuotteet ovat edelleen kotimaisia klassikoita. Mainitsiko joku Siperian?

Maistila
Se Oulun seudun toinen listalle pääsevä panimo. Maistila operoi tyylillisesti laajalla skaalalla ja yleensä aina onnistuen vähintäin kelvollisesti. Aivan ässäklassikot vielä puuttuvat, mutta uskon Maistilan sellaisia vielä keittävän.

Malmgårdin Panimo
Malmgård kuuluu myös vanhaan kaartiin. Vanhat ketut Tuomas ja Markku ovat vahvimmillaan eurooppalaisissa tyyleissä. Malmgårdin barley winet, stoutit ja portterit kestävät myös kansainvälistä vertailua. Proto-sarjassa ei aina mennä maaliin, mutta perusta on vahva.

Panimo Hiisi
Hiisi pukkaa uutta olutta markkinoille niin paljon ettei perässä pysy. Hiisin oluiden kirjo on laaja, mutta panimo tuntuu itse tykästyneen viime aikoina sour/farmhouse-tyyleihin. Iku-Turso eri variantteineen saattaa olla jo klassikkokamaa. Reilusti yli 200 eri oluen joukkoon toki mahtuu jo muutamia hutejakin.

Panimoravintola Beer Hunter’s
Suomalaisen pienpanimokentän (Pelle) Peloton Mika Tuhkanen (Erik-apureineen) on urallaan tehnyt ja ideoinut juttuja jo ennen kuin niistä tuli muotia tai trendejä. NZ-humalat, single hopit, eisbockit, hapanoluet … jne. jne. Lista olisi pitkä! Pienpanimokentän johtavia panimoita viimeisen 15 vuoden aikana. Edelleen mahtuu tälle listalle vaikka nuoremmat yrittävätkin heittää kapuloita rattaisiin.

Panimoyhtiö Tuju
Nuori yllättäjä Lappeenrannasta! Ei ole vielä onnistunut tekemään varsinaisesti kehnoa olutta, mutta joukon maistuvia. Cool Headin kanssa parin viime vuoden aikana perustettujen kärkinimiä. Uskon, että tälläkin porukalla on varaa vielä parantaa ja nostaa rimaa.

Sonnisaari
Oulun toinen edustaja, mutta Maistilaa kapeamalla tyylisektorilla operoiva panimo. Humalavetoisten tyylien ehkä johtotähti Suomessa. Tekeminen on ollut pääosin vakuuttavaa ja aika näyttää jääkö sortimenttiin pysyviä klassikoita.

Pyörittelin listalle myös muutamia muita nimiä. Näistä voi mainita mm. Stadin Panimon, jonka viimeaikaista tekemistä olen pystynyt seuraamaan aivan liian vähän. Takatalo & Tompuri on operoinut vielä liian kapealla sektorilla, jotta mielipidettä olisi päässyt nousemaan. Ruosniemen Panimolla on monasti varsin vahvaa tekemistä ja kuuluu bubbling under -osastolle. Sitten on esimerkiksi Pyynikki, joka tekee Suomen kärkipään imperial stoutteja, mutta jonka muiden tyylien monet hudit tiputtavat tältä listalta.

Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä I/2018

Posted on by
1

On taas aika pienen tauon jälkeen tutkia Ratebeerin parhaita suomalaisia oluita ja katsoa onko kärkisijoille noussut uusia yrittäjiä. Olen asiasta kirjoittanut aiemmin toukokuussa 2016 ja joulukuussa 2014.

Sitten viime päivityksen Ratebeerissä on ollut kaikenlaisia ongelmia, koodia on yritetty parantaa ja omistuspohjakin on muuttunut. Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan, mutta kyseessä on vain karkea sääntö.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.90/254 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä) (1.)
2 Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout 3.86/48 (-)
3 Sinebrychoff Koff Porter 3.86/1269 (2.)
4 Bryggeri Helsinki Sofia 3.75/88 (6.)
5 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.71/55 (3.)
6 Malmgård Barley Wine 3.70/70 (4.)
7 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.69/76 (8.)
8 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.69/137 (5.)
9 Plevnan Siperia 100 3.68/21 (-)
10 Laitilan Kievari Imperiaali 3.68/147 (7.)

Listalle on noussut kaksi uutta olutta: Pyynikin Bourbon BA Imperial Stoutia ja Plevnan Siperian 100-versiota ei voi pitää yllättävinä niminä tuntien RB:n imperial stout -painoitteisuuden. Top10-sijan saivat luovuttaa nyt Malmgårdin X-Porter (sijalla 11) ja Vakka-Suomen Panimon Savu Kataja (18.). Savu Kataja on tippunut yllättävänkin alas vaikkakin sen pisteet ovat laskeneet vain hiukan (3.65 -> 3.63).

Selvä trendi on nähtävissä siinä, että top10-listalle vaaditaan entistä kovemmat pisteet. Vuonna 2014 riitti 3.55, vuonna 2016 3.65 ja nyt siis 3.68. Tuolla 3.55-arvolla irtoaisi nyt vasta sija 35. Tätä osittain selittänee painotetun keskiarvon reittausmäärän huomioon ottava laskutapa.

Kärjessä jatkaa siis Plevnan Siperia. Sen pisteet ovat kuitenkin hieman laskeneet (3.94 -> 3.90) kun taas Koffin Porterin pisteet ovat pysyneet samana. Koff on saanut yllättäen 1,5 vuodessa vain 15 uutta reittausta (vs. Siperia 39). Eikö tuoretta Porteria viedä enää Yhdysvaltoihin? CCCCC:n pisteet nousivat hieman (3.68 -> 3.69), mutta sijoitus laski kolme pykälää. Sofia sai paljon lisää reittauksia (33 -> 88) ja painotettu keskiarvo nousi 0,09 pistettä samoin sijoitus pari pykälää.

Viime kerralla Hiisin Herraskainen oli sijalla 50 pistein 3.41. Nyt tuohon tarvittiin 3.51 (Plevnan Severin IPA).

Top50 panimoittain on aina mielenkiintoinen, sulussa on muutos viime kertaan:

Hiisi 7 (-2)
Pyynikin Käsityöläispanimo 5 (+4)
Panimoravintola Beer Hunter’s 5 (-5)
Plevna 4 (-3)
Ruosniemen Panimo 4 (+3)
Malmgård 3 (-3)
Maistila 3 (+1)
Bryggeri Helsinki 2 (+1)
Laitila 2 (+1)
Humalove 2 (uusi)
Maku 2 (0)
Tuju 2 (uusi)
Sinebrychoff 1 (0)
Vakka-Suomen Panimo 1 (0)
Hollolan Hirvi 1 (0)
Lammin Sahti 1 (uusi)
Stadin Panimo 1 (-3)
The Flying Dutchman 1 (0)
Cool Head Brew 1 (uusi)
Sonnisaari 1 (uusi)
Fat Lizard 1 (uusi)

Hiisillä mukana on neljä Iku-Turso-varianttia. Ruosniemeltä mukana on Vuorineuvosta neljässä eri muodossa. Pyynikinkin kaikki entryt ovat vahvoja imperial stouteja. Muutenkin erilaiset variantit hyvistä oluista tahtovat nousta myös listoille.

Yleisesti ottaen uudet Untappdillä ipoilla jylläävät panimot eivät Ratebeerin listoilla juhli, mutta muutostakin kuitenkin tapahtuu pikku hiljaa. Painotettu keskiarvo ei suosi hetken pienen piirin saatavilla olevia suosikkeja.

Peräti 21 panimoa sai nyt oluita listalle. Viimeksi luku oli 17. Uusia listalla olivat Humalove, Tuju, Lammin Sahti, Cool Head Brew, Sonnisaari ja Fat Lizard. Vanhat suosikkipanimot ovat menettäneet osuuksiaan kolmessa vuodessa: Beer Hunters 11->6, Plevna 9->4, Stadi 8->1 ja Malmgård 6->3. Viime vuoden listalla olleista ovat pudonneet Teerenpeli ja Mathildedal.

Olutoppaan vuoden panimoksi valitsema Sonnisaari on TOP50-listalle saanut vain Leskinen M:n, jota itsekin pidän panimon parhaana oluena. Leskisen pisteet olivat 3.53. Huomioidaan kuitenkin Top50:n tuntumasta Sonnisaaren Aasi (3.51), Tippa (3.51), Juomahammas I (3.5) ja Humalaja (3.47) potentiaalisina listanousijoina.

Osa uusista panimoista kärsii pienistä reittausmääristä. Tujun Vermont Ravit 2:n “oikea” keskiarvo on 3.84. Saman panimon Lesoilu-stoutin keskiarvo on 3.96! Vermont Ravien pisteet kertovat kuitenkin siitä, että IPA:llakin voi olla mahdollisuudet nousta ihan kärkeen. CCCCC:hän siellä on pyörinyt jo vuosikausia.

Rekolan uutuuksia testipenkissä

Posted on by
Reply


Rekola lähestyi äskettäin muutamia olutblogisteja tuotelähetyksellä. Myös Humalablogi sai panimolta kolmen oluen setin maisteltavaksi.

Rekolan Panimo, joka nimestään huolimatta ei sijaitse Rekolassa vaan Fiskarsin ruukin alueella Raaseporissa, perustettiin vuonna 2012 eli uusimman pienpanimobuumin kärkijoukossa. Panimon alkuvaiheesta on Kalja-Jaska kertonut blogissaan. Rekolan imago on sympaattinen, käsityöläismäinen ja maanläheinen jo sijaintinsakin vuoksi. Eikä sitä kuvaa ainakaan heikennä pääjehu Jari ”Malty-Jari” Leinosen leppoisa olemus. Eli panimo, jonka oluista kovin mielellään pitäisi. Humalablogisti on kuitenkin olutnirso, joka ei kovin usein osta Rekolan tuotteita, koska ne ovat useinmiten turhankin varovaisia tai jopa tylsiä. Poikkeuksiakin on matkan varrelle toki sattunut, mieleen ovat jääneet muun muassa Hiiden kanssa tehty ensimmäinen yhteistyöolut, tyrnillä maustettu belgi-IPA Kaksi kotia ja katajalla maustettu ruisolut Katajan Kuiske. Katsotaan siis miten Rekola on nyt onnistunut:

Rekolan Juhla Pils

Juhla Pils on tsekkityylinen, ts. oluesta löytyy tyylille tyypillistä voimaisuutta. Parin vuoden aikana oluesta tehtiin useita koe-eriä ja viimein löydettiin sopiva hiiva+resepti-kombinaatio, jolla tuo diasetyyli saatiin aikaan. Pilssiä on tällä hetkellä saatavana hanatavarana hyvin varusteilluissa baareissa ja ravintoloissa.

Saatekirje kertoo tästä Suomi 100-vuotta juhlaoluesta näin. Blogistilla on käsissään siis etiketitön oletettavasti käsipullote. Heti voi todeta, että luvattua diasetyyliä en oluesta juurikaan löydä. Muuten tsekkityylinen vaalea pils kyllä, melko viljainen, makeahkon maltainen, jossa ruohoista ja yrttistä humalointia. Arde kuvaili olutta Hellesiksi enkä vastaan sitäkään laita, jonkinlaisessa Hellesin ja Světlýn välimaastossa liikutaan. Alkoholia on maltilliset 4,5 %, ehkä muutama napsu ylöspäin ei olisi pahaksi. Jos ravintolahanassa tulee vastaan niin pystyy irvistelemättä juomaan yhden ison janoonsa.

Rekolan Kaffe Stout

Rekolan Kaffe Stout on Alkon alkuvuoden pienpanimokattauksen uutuuksia. Mustahko olut tuoksuu paahteiselta, kylmältä kahvilta ja antaa aavistuksen siinä käytetystä laktoosista. Maussa on myös lakritsia ja hiukan vaniljamaisuutta. Kovin makea tämä on ja sellainen kunnon paahde tai humalapuraisu jää puuttumaan. Mikäli kevyt ja laktoosinmakea uppoaa niin kannattaa kokeilla.

Rekolan Talven Tähti (4.3 %)

Talven Tähti on tuttu jo parin vuoden takaa. Nyt panimo on hiukan tuunannut reseptiä, mutta kaneli, tähtianis, kardemumma ja neilikka ovat edelleen mukana. En ole joulumausteoluiden suuri ystävä eikä tämäkään tee poikkeusta. Varsin kevyessä rungossa mausteet hallitsevat. Parin vuoden takaisiin muistiinpanoihin verrattuna tämä vaikuttaa kuivemmalta ja kirpeämältä. Olisiko jopa pientä happamuutta?

Untappdin maailman parhaat oluet vs Ratebeer

Posted on by
1

Untappd täp täp
Humalablogin edellinen kirjoitus käsitteli oluiden paremmuusjärjestystä Untappd-sovelluksessa. Nyt otetaan käsittelyyn Untappdin koko maailman parhaiden oluiden listaus. Aiempaan artikkeliin pitää myös tehdä pari tarkennusta: Untappdissä voi tähtiä antaa neljäsosan tarkkuudella, mutta menetelmä on toki kuitenkin suurpiirteisempi kuin Ratebeerin 0,1 pisteen tarkkuus. Toinen tarkennus koskee Untappdin pisteitä: top-listauksissa niiden laskemiseen käytetään samankaltaista “Bayesian Average” -kaavaa kuin RB:llä, joka tarkoittaa että mitä enemmän “täppäyksiä”, sitä tarkemmin pisteet lähestyvät keskiarvoa. Untappdissä minimivaatimus parhaat-listaukselle on 150 täppäystä kun Ratebeerissä useille listoille vaaditaan 10 reittausta. Untappdissä kunkin oluen sivulla näkyvä pistemäärä on perinteinen keskiarvo. Lisää Untappdin formulasta voit lukea täältä.

Nyt otetaan tarkasteluun Untappdin maailman parhaiden oluiden listaus ja verrataan sitä Ratebeerin vastaavaan. Pidetään mielessä, että Untappd on julkaistu lokakuussa 2010 kun Ratebeer aloitti jo vuonna 2000 eli kauan ennen nykyistä craft beer -buumia. Otan tarkasteluun aktiiviset TOP20-oluet niin saamme riittävän laajan otannan.

UNTAPPD TOP20 tilanne 10.1.2017:
(sijoitus/olut/pisteet/arvioiden määrä)

1. Cigar City Double Barrel Hunahpu’s 4.72 5845
2. Tree House Brewing Company King JJJuliusss 4.72 3248
3. Tree House Brewing Company King Julius 4.72 6592
4. Goose Island Rare Bourbon County Brand Stout (2015) 4.7 13889
5. Bottle Logic Brewing Fundamental Observation (2016) 4.69 4538
6. Tree House Brewing Company Good Morning 4.68 4472
7. Perennial Artisan Ales Barrel-Aged Abraxas 4.68 4182
8. Tree House Brewing Company Very Hazy 4.68 5694
9. Founders Canadian Breakfast Stout (CBS) 4.68 17665
10. Tree House Brewing Company Very Green 4.68 6404
11. Russian River Pliny the Younger 4.67 14856
12. Tree House Brewing Company JJJULIUSSS 4.65 3265
13. The Alchemist Heady Topper 4.65 134533
14. Tree House Brewing Company Juice Machine 4.64 5629
15. Toppling Goliath Brewing Mornin’ Delight 4.64 3915
16. Maine Beer Company Dinner 4.64 15775
17. 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans 4.62 2407
18. Tree House Brewing Company Doubleganger 4.62 2308
19. Toppling Goliath Brewing SR-71 (Barrel Aged) 4.6 2197
20. Lawson’s Finest Liquids Double Sunshine 4.59 7353

Heti ensimmäisellä silmäyksellä voi arvioida Untappdin listauksen “sisältävän muutamia ongelmia”. Sinänsä otantaa voi pitää kattavana, koska listalla Tree House Brewing Company Juice Machinelläkin on 3265 arviota ja The Alchemistin Heady Topperilla hämmästyttävät 134533 arviota (kaksi päivää myöhemmin arvioita oli 134704). Ratebeerillä näille oluille on 29 ja 1534 reittausta.

Ensinnäkin: kaikki TOP20-listauksen oluet ovat yhdysvaltalaisia ja vieläpä varsin kovalla itärannikkopainotuksella. Panimoista yksi nimi pomppaa silmille: Tree House Brewing Company. Ennen tätä artikkelia en ollut koskaan kuullut panimosta. Kyseessä on Massachusettsissa Monsonin pikkukaupungissa “keskellä ei mitään” länteen Bostonista sijaitseva panimo. Kuten Hill Farmstead, paikalle pääseminen vaatii yritystä ja luultavasti pitkän jonotuksen oluiden saamiseksi. Ratebeer listaa panimolta 128 olutta, joilla usealla on tyylipersintiili täydet 100. Untappdin TOP20-listalle mahtuu peräti kahdeksan Tree Housen olutta! Ratebeerillä panimon paras olut on Good Morning sijalla 60. Kovasti mainetta niittäneeltä edellä mainitulta Hill Farmsteadin panimolta ei mahdu oluita Untappdin listalle, ei myöskään yhtään olutta Alesmithiltä tai Bell’siltä. 3 Floydsilta on sentään yksi. Floridalaisen Cigar Cityn Double Barrel Hunahpu on Untappdin listan kärjessä. Se löytyy Ratebeerin sijalta kolme, joten “konsensuslistalla” Tupla-Hunahpua voidaan pitää maailman tämän hetken parhaana oluena.

Tyylillisesti Untappdin lista on yksitoikkoinen: kymmenen double (tai triple) ipaa ja yhdeksän imperial stoutia. Se yksi on 6,8-volttinen JJJULIUSSS, joka on määritelty ipaksi. Joku voisi vetää johtopäätöksen, että “diipadaapa saa hyviä pisteitä Untappdissä”. Listan kaikki oluet ovat Suomesta käsin vaikeita saada. Äskettäin Eurooppaan tuli erääseen verkkokauppaan erä Heady Topperia tarjolle. Samoin jotakin Tree Housen -tuotetta, mutta se hävisi parempiin suihin nopeasti. Tree Housea ei ainakaan Beermenus.com:n perusteella saa oikein USA:stakaan. Goose Island Bourbon County Stoutia sai ainakin muutama vuosi sitten Suomestakin, mutta listalla oleva tuote onkin Goose Island Bourbon County Stout – Rare 2015, joka on harvinaisempaa kamaa.

Listalla oleva Foundersin CBS on Ratebeerillä “retired”-tilassa. Ainoat oluet, jotka Untappdin TOP20:sta itse olen maistanut ovat 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans ja edellä mainittu Cigar Cityn Double Hunahpu.

RATEBEER TOP20 (tilanne 17.1.2017):
(sijoitus/olut/pisteet/reittauksien määrä)

1. Toppling Goliath Kentucky Brunch 112 12.0% 4.5
2. Westvleteren 12 (XII) 3717 10.2% 4.43
3. Toppling Goliath Mornin’ Delight 182 12.0% 4.4
4. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 288 11.0% 4.4
5. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Barrel Aged) 412 15.0% 4.35
6. Russian River Pliny the Younger 754 11.0% 4.35
7. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged 840 12.0% 4.34
8. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Vanilla Bean) 420 14.0% 4.33
9. Bell’s Black Note Stout 899 10.5% 4.32
10. Rochefort Trappistes 10 5128 11.3% 4.3
11. AleSmith Speedway Stout 2857 12.0% 4.3
12. Cigar City Final Push Imperial Stout 152 11.0% 4.29
13. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout 963 11.0% 4.29
14. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged: Vietnamese Coffee 132 12.0% 4.28
15. Hill Farmstead Ann 121 6.5% 4.28
16. Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout) 2412 11.2% 4.28
17. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout 1827 15.0% 4.28
18. Bell’s Expedition Stout 3127 10.5% 4.28
19. Russian River Pliny the Elder 2836 8.0% 4.27
20. Goose Island Bourbon County Stout 2827 14.2% 4.26

Ratebeerin lista ei ole aivan niin homogeeninen kuin Untappdillä. Muutama ei-amerikkalainenkin olut on listalla: Westvleteren 12 ja Rochefort Trappistes 10. Puolalainen balttiportteri Kormoran Imperium Prunum kärkkyy sijalla 21. Tyyleissä imperial stout dominoi (15), mutta quadrupel (2), DIPA/imperial IPA (2) ja Saison (1) ovat edustettuina. Vanhalla RB:llä IPA:t eivät ole niin paljoa esillä kuin nuorekkaalla Untappdillä. Jos tarkistellaan RB:n TOP50-oluita niin tilanne on varsin sama. Eli jos haluat Untappdin listalle tee hyvä DIPA, jos Ratebeerin niin tee imperial stout.

Tai ole legendaarinen trappistipanimo. Westvleteren 12:n laajempi maine “maailman parhaana oluena” levisi 2000-luvun puolivälin jälkeen kun Ratebeerin TOP50-oluet lehdistötiedoite napattiin muistaakseni Reutersin jakeluun. Sen ansiosta tarinaa maailman parhaasta oluesta julkaistiin suomalaisessakin mediassa. Westy 12 ei ole kovin kaukana Untappdikään TOP20-listalta: sillä on 4.58 pistettä ja sijoitus 22.. Sen sijaan toinen klassikko Rochefortin 10 ei pärjää kovin hyvin edes belgilistalla, Untappdin mielestä maailman toiseksi paras belgi on Cantillonin Fou’ Foune. Ratebeerin paras Cantillon on Cantillon Soleil de Minuit sijalla 49.

Toppling Goliath on selvästi RB-suosikki, koska Ratebeerin mielestä maailman paras olut on aika selvästikin Toppling Goliath Kentucky Brunch ja Mornin’ Delight kolmanneksi paras. Hieman yllättäen Ut:ssa Mornin’ Delight on sijalla 15 ja RB:n “maailman paras olut” Kentucky Brunch vasta 50. (listalla jossa mukana myös retired-oluet). Toppling Goliatheja mahtuu RB:n TOP50-listalle pari lisääkin, mutta SR-71 ei sillä se on RB:n mielestä retired. Kulttimaineeseen noussut Toppling Goliath on hieman vähemmän esillä olevasta osavaltioista eli Iowasta. Panimon oluita voi löytää jenkeistä, mutta listalla olevat ovat harvinaisuuksia.

Untappdin ja Ratebeerin listausten suuret erot hämmästyttivät. Untappd on jenkkipainotteisempi ja humalaisempi kun taas Ratebeeriltä löytyy enemmän perinteitä varsinkin jos katsotaan vielä TOP20:n taakse. Molemmissa on omat hype-panimonsa, aika näyttää mitkä jäävät huipulle.

Lisäys 18.1.2017: Toisin kuin väitin, olen juonut yhden Tree Housen oluet. Lights On on yksi parhaista maistamistani apoista. Ostin tölkin muistaakseni jostakin epämääräisestä olutkaupasta Miamin esikaupunkialueella.