Rekolan uutuuksia testipenkissä


Rekola lähestyi äskettäin muutamia olutblogisteja tuotelähetyksellä. Myös Humalablogi sai panimolta kolmen oluen setin maisteltavaksi.

Rekolan Panimo, joka nimestään huolimatta ei sijaitse Rekolassa vaan Fiskarsin ruukin alueella Raaseporissa, perustettiin vuonna 2012 eli uusimman pienpanimobuumin kärkijoukossa. Panimon alkuvaiheesta on Kalja-Jaska kertonut blogissaan. Rekolan imago on sympaattinen, käsityöläismäinen ja maanläheinen jo sijaintinsakin vuoksi. Eikä sitä kuvaa ainakaan heikennä pääjehu Jari ”Malty-Jari” Leinosen leppoisa olemus. Eli panimo, jonka oluista kovin mielellään pitäisi. Humalablogisti on kuitenkin olutnirso, joka ei kovin usein osta Rekolan tuotteita, koska ne ovat useinmiten turhankin varovaisia tai jopa tylsiä. Poikkeuksiakin on matkan varrelle toki sattunut, mieleen ovat jääneet muun muassa Hiiden kanssa tehty ensimmäinen yhteistyöolut, tyrnillä maustettu belgi-IPA Kaksi kotia ja katajalla maustettu ruisolut Katajan Kuiske. Katsotaan siis miten Rekola on nyt onnistunut:

Rekolan Juhla Pils

Juhla Pils on tsekkityylinen, ts. oluesta löytyy tyylille tyypillistä voimaisuutta. Parin vuoden aikana oluesta tehtiin useita koe-eriä ja viimein löydettiin sopiva hiiva+resepti-kombinaatio, jolla tuo diasetyyli saatiin aikaan. Pilssiä on tällä hetkellä saatavana hanatavarana hyvin varusteilluissa baareissa ja ravintoloissa.

Saatekirje kertoo tästä Suomi 100-vuotta juhlaoluesta näin. Blogistilla on käsissään siis etiketitön oletettavasti käsipullote. Heti voi todeta, että luvattua diasetyyliä en oluesta juurikaan löydä. Muuten tsekkityylinen vaalea pils kyllä, melko viljainen, makeahkon maltainen, jossa ruohoista ja yrttistä humalointia. Arde kuvaili olutta Hellesiksi enkä vastaan sitäkään laita, jonkinlaisessa Hellesin ja Světlýn välimaastossa liikutaan. Alkoholia on maltilliset 4,5 %, ehkä muutama napsu ylöspäin ei olisi pahaksi. Jos ravintolahanassa tulee vastaan niin pystyy irvistelemättä juomaan yhden ison janoonsa.

Rekolan Kaffe Stout

Rekolan Kaffe Stout on Alkon alkuvuoden pienpanimokattauksen uutuuksia. Mustahko olut tuoksuu paahteiselta, kylmältä kahvilta ja antaa aavistuksen siinä käytetystä laktoosista. Maussa on myös lakritsia ja hiukan vaniljamaisuutta. Kovin makea tämä on ja sellainen kunnon paahde tai humalapuraisu jää puuttumaan. Mikäli kevyt ja laktoosinmakea uppoaa niin kannattaa kokeilla.

Rekolan Talven Tähti (4.3 %)

Talven Tähti on tuttu jo parin vuoden takaa. Nyt panimo on hiukan tuunannut reseptiä, mutta kaneli, tähtianis, kardemumma ja neilikka ovat edelleen mukana. En ole joulumausteoluiden suuri ystävä eikä tämäkään tee poikkeusta. Varsin kevyessä rungossa mausteet hallitsevat. Parin vuoden takaisiin muistiinpanoihin verrattuna tämä vaikuttaa kuivemmalta ja kirpeämältä. Olisiko jopa pientä happamuutta?

Untappdin maailman parhaat oluet vs Ratebeer

Untappd täp täp
Humalablogin edellinen kirjoitus käsitteli oluiden paremmuusjärjestystä Untappd-sovelluksessa. Nyt otetaan käsittelyyn Untappdin koko maailman parhaiden oluiden listaus. Aiempaan artikkeliin pitää myös tehdä pari tarkennusta: Untappdissä voi tähtiä antaa neljäsosan tarkkuudella, mutta menetelmä on toki kuitenkin suurpiirteisempi kuin Ratebeerin 0,1 pisteen tarkkuus. Toinen tarkennus koskee Untappdin pisteitä: top-listauksissa niiden laskemiseen käytetään samankaltaista “Bayesian Average” -kaavaa kuin RB:llä, joka tarkoittaa että mitä enemmän “täppäyksiä”, sitä tarkemmin pisteet lähestyvät keskiarvoa. Untappdissä minimivaatimus parhaat-listaukselle on 150 täppäystä kun Ratebeerissä useille listoille vaaditaan 10 reittausta. Untappdissä kunkin oluen sivulla näkyvä pistemäärä on perinteinen keskiarvo. Lisää Untappdin formulasta voit lukea täältä.

Nyt otetaan tarkasteluun Untappdin maailman parhaiden oluiden listaus ja verrataan sitä Ratebeerin vastaavaan. Pidetään mielessä, että Untappd on julkaistu lokakuussa 2010 kun Ratebeer aloitti jo vuonna 2000 eli kauan ennen nykyistä craft beer -buumia. Otan tarkasteluun aktiiviset TOP20-oluet niin saamme riittävän laajan otannan.

UNTAPPD TOP20 tilanne 10.1.2017:
(sijoitus/olut/pisteet/arvioiden määrä)

1. Cigar City Double Barrel Hunahpu’s 4.72 5845
2. Tree House Brewing Company King JJJuliusss 4.72 3248
3. Tree House Brewing Company King Julius 4.72 6592
4. Goose Island Rare Bourbon County Brand Stout (2015) 4.7 13889
5. Bottle Logic Brewing Fundamental Observation (2016) 4.69 4538
6. Tree House Brewing Company Good Morning 4.68 4472
7. Perennial Artisan Ales Barrel-Aged Abraxas 4.68 4182
8. Tree House Brewing Company Very Hazy 4.68 5694
9. Founders Canadian Breakfast Stout (CBS) 4.68 17665
10. Tree House Brewing Company Very Green 4.68 6404
11. Russian River Pliny the Younger 4.67 14856
12. Tree House Brewing Company JJJULIUSSS 4.65 3265
13. The Alchemist Heady Topper 4.65 134533
14. Tree House Brewing Company Juice Machine 4.64 5629
15. Toppling Goliath Brewing Mornin’ Delight 4.64 3915
16. Maine Beer Company Dinner 4.64 15775
17. 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans 4.62 2407
18. Tree House Brewing Company Doubleganger 4.62 2308
19. Toppling Goliath Brewing SR-71 (Barrel Aged) 4.6 2197
20. Lawson’s Finest Liquids Double Sunshine 4.59 7353

Heti ensimmäisellä silmäyksellä voi arvioida Untappdin listauksen “sisältävän muutamia ongelmia”. Sinänsä otantaa voi pitää kattavana, koska listalla Tree House Brewing Company Juice Machinelläkin on 3265 arviota ja The Alchemistin Heady Topperilla hämmästyttävät 134533 arviota (kaksi päivää myöhemmin arvioita oli 134704). Ratebeerillä näille oluille on 29 ja 1534 reittausta.

Ensinnäkin: kaikki TOP20-listauksen oluet ovat yhdysvaltalaisia ja vieläpä varsin kovalla itärannikkopainotuksella. Panimoista yksi nimi pomppaa silmille: Tree House Brewing Company. Ennen tätä artikkelia en ollut koskaan kuullut panimosta. Kyseessä on Massachusettsissa Monsonin pikkukaupungissa “keskellä ei mitään” länteen Bostonista sijaitseva panimo. Kuten Hill Farmstead, paikalle pääseminen vaatii yritystä ja luultavasti pitkän jonotuksen oluiden saamiseksi. Ratebeer listaa panimolta 128 olutta, joilla usealla on tyylipersintiili täydet 100. Untappdin TOP20-listalle mahtuu peräti kahdeksan Tree Housen olutta! Ratebeerillä panimon paras olut on Good Morning sijalla 60. Kovasti mainetta niittäneeltä edellä mainitulta Hill Farmsteadin panimolta ei mahdu oluita Untappdin listalle, ei myöskään yhtään olutta Alesmithiltä tai Bell’siltä. 3 Floydsilta on sentään yksi. Floridalaisen Cigar Cityn Double Barrel Hunahpu on Untappdin listan kärjessä. Se löytyy Ratebeerin sijalta kolme, joten “konsensuslistalla” Tupla-Hunahpua voidaan pitää maailman tämän hetken parhaana oluena.

Tyylillisesti Untappdin lista on yksitoikkoinen: kymmenen double (tai triple) ipaa ja yhdeksän imperial stoutia. Se yksi on 6,8-volttinen JJJULIUSSS, joka on määritelty ipaksi. Joku voisi vetää johtopäätöksen, että “diipadaapa saa hyviä pisteitä Untappdissä”. Listan kaikki oluet ovat Suomesta käsin vaikeita saada. Äskettäin Eurooppaan tuli erääseen verkkokauppaan erä Heady Topperia tarjolle. Samoin jotakin Tree Housen -tuotetta, mutta se hävisi parempiin suihin nopeasti. Tree Housea ei ainakaan Beermenus.com:n perusteella saa oikein USA:stakaan. Goose Island Bourbon County Stoutia sai ainakin muutama vuosi sitten Suomestakin, mutta listalla oleva tuote onkin Goose Island Bourbon County Stout – Rare 2015, joka on harvinaisempaa kamaa.

Listalla oleva Foundersin CBS on Ratebeerillä “retired”-tilassa. Ainoat oluet, jotka Untappdin TOP20:sta itse olen maistanut ovat 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans ja edellä mainittu Cigar Cityn Double Hunahpu.

RATEBEER TOP20 (tilanne 17.1.2017):
(sijoitus/olut/pisteet/reittauksien määrä)

1. Toppling Goliath Kentucky Brunch 112 12.0% 4.5
2. Westvleteren 12 (XII) 3717 10.2% 4.43
3. Toppling Goliath Mornin’ Delight 182 12.0% 4.4
4. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 288 11.0% 4.4
5. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Barrel Aged) 412 15.0% 4.35
6. Russian River Pliny the Younger 754 11.0% 4.35
7. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged 840 12.0% 4.34
8. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Vanilla Bean) 420 14.0% 4.33
9. Bell’s Black Note Stout 899 10.5% 4.32
10. Rochefort Trappistes 10 5128 11.3% 4.3
11. AleSmith Speedway Stout 2857 12.0% 4.3
12. Cigar City Final Push Imperial Stout 152 11.0% 4.29
13. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout 963 11.0% 4.29
14. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged: Vietnamese Coffee 132 12.0% 4.28
15. Hill Farmstead Ann 121 6.5% 4.28
16. Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout) 2412 11.2% 4.28
17. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout 1827 15.0% 4.28
18. Bell’s Expedition Stout 3127 10.5% 4.28
19. Russian River Pliny the Elder 2836 8.0% 4.27
20. Goose Island Bourbon County Stout 2827 14.2% 4.26

Ratebeerin lista ei ole aivan niin homogeeninen kuin Untappdillä. Muutama ei-amerikkalainenkin olut on listalla: Westvleteren 12 ja Rochefort Trappistes 10. Puolalainen balttiportteri Kormoran Imperium Prunum kärkkyy sijalla 21. Tyyleissä imperial stout dominoi (15), mutta quadrupel (2), DIPA/imperial IPA (2) ja Saison (1) ovat edustettuina. Vanhalla RB:llä IPA:t eivät ole niin paljoa esillä kuin nuorekkaalla Untappdillä. Jos tarkistellaan RB:n TOP50-oluita niin tilanne on varsin sama. Eli jos haluat Untappdin listalle tee hyvä DIPA, jos Ratebeerin niin tee imperial stout.

Tai ole legendaarinen trappistipanimo. Westvleteren 12:n laajempi maine “maailman parhaana oluena” levisi 2000-luvun puolivälin jälkeen kun Ratebeerin TOP50-oluet lehdistötiedoite napattiin muistaakseni Reutersin jakeluun. Sen ansiosta tarinaa maailman parhaasta oluesta julkaistiin suomalaisessakin mediassa. Westy 12 ei ole kovin kaukana Untappdikään TOP20-listalta: sillä on 4.58 pistettä ja sijoitus 22.. Sen sijaan toinen klassikko Rochefortin 10 ei pärjää kovin hyvin edes belgilistalla, Untappdin mielestä maailman toiseksi paras belgi on Cantillonin Fou’ Foune. Ratebeerin paras Cantillon on Cantillon Soleil de Minuit sijalla 49.

Toppling Goliath on selvästi RB-suosikki, koska Ratebeerin mielestä maailman paras olut on aika selvästikin Toppling Goliath Kentucky Brunch ja Mornin’ Delight kolmanneksi paras. Hieman yllättäen Ut:ssa Mornin’ Delight on sijalla 15 ja RB:n “maailman paras olut” Kentucky Brunch vasta 50. (listalla jossa mukana myös retired-oluet). Toppling Goliatheja mahtuu RB:n TOP50-listalle pari lisääkin, mutta SR-71 ei sillä se on RB:n mielestä retired. Kulttimaineeseen noussut Toppling Goliath on hieman vähemmän esillä olevasta osavaltioista eli Iowasta. Panimon oluita voi löytää jenkeistä, mutta listalla olevat ovat harvinaisuuksia.

Untappdin ja Ratebeerin listausten suuret erot hämmästyttivät. Untappd on jenkkipainotteisempi ja humalaisempi kun taas Ratebeeriltä löytyy enemmän perinteitä varsinkin jos katsotaan vielä TOP20:n taakse. Molemmissa on omat hype-panimonsa, aika näyttää mitkä jäävät huipulle.

Lisäys 18.1.2017: Toisin kuin väitin, olen juonut yhden Tree Housen oluet. Lights On on yksi parhaista maistamistani apoista. Ostin tölkin muistaakseni jostakin epämääräisestä olutkaupasta Miamin esikaupunkialueella.

Suosituimmat hakutermit:

Suomalaisten oluiden TOP10 Untappdissä

Untappd

Untappd

Humalablogi on aiemmin tarkistellut useampaankin otteeseen suomalaisten oluiden ranking-järjestystä Ratebeer.com:ssa, viimeksi toukokuussa 2016.

Erot kärkikaksikon takana olivat pieniä. Uudella alkuvuoden 2017 listalla TOP10-oluiden nimet ovat samat, mutta pientä liikehdintää on tapahtunut lähinnä Bryggeri Helsinki Sofian osalta, joka on nostanut pisteensä 0.09:llä ja sijoitustaan kolmella. Tämä on tapahtunut erityisesti tuplaantuneen arviomäärän ansiosta, jolloin RB-pisteet ovat nousseet lähemmäksi “todellista keskiarvoa”.

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.92
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.86
3 Bryggeri Helsinki Sofia 3.75
4 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.70
5 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.70
6 Malmgård Barley Wine 3.70
7 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.68
8 Laitilan Kievari Imperiaali 3.67
9 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.66
10 Huvila X-Porter 3.65

Tällä kertaa perehdytäänkin tarkemmin mobiilisovellus Untappdin Suomi TOP10 -listaan. Voidaan olettaa listan olevan erilainen useastakin syystä. Osa RB-listan oluista on paljon vanhempia kuin koko Untappd, Untappdin käyttäjäkunta on moninkertainen Ratebeeriin verrattuna – uusi olut saa helposti 50 kertaa enemmän “täppäyksiä” kuin RB-reittauksia. RB:n käyttäjäkunnan voi olettaa myös olevan olutharrasteen hardcore-osastoa, Untappdissä oluita tähdittää laajempi otos käyttäjäkuntaa eli sen voi sanoa kuvastavan laajemman kuluttajajoukon makumieltymyksiä. Hypoteesina siis listalla voisi olla muitakin kuin RB-listan imperial stouteja ja yksi DIPA.

Untappdin Top10 suomalaiset oluet 3.1.2017:

1. Plevnan Siperia 3.88 (3198 reittausta)
2. Hiisi Ikii Urso 3.86 (182)
3. The Flying Dutchman Nomad Brewing Company More Complicated Than Your Girlfriend Stout 3.79 (1082)
4. Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.79 (3068)
5. Hiisi Iku-Turso 3.77 (1173)
6. Hiisi Bruxellensis Lupus 3.74 (494)
7. Hiisi TUFF Hop 3.74 (277)
8. Fat Lizard Raspy Mary Double IPA 3.73 (361)
9. Hiisi Ruisperkele 3.73 (811)
10. Fat Lizard Sweet Mary 390 Double IPA 3.73 (483)

Koska sijalla numero kolme on oikeastaan De Proefilla pantu mustalaisolut niin listataan vielä yhdestoistakin: Teerenpeli Panimon Erikoinen Nro. 3 3.73 (155). Tätä seuraavat RB:llä listalla olevat Mufloni Imperial Stout ja Bryggerin Sofia.

Ensimmäinen havainto on, että listaykkönen on sama molemmissa, mutta Siperia on vähemmän selvä suosikki mobiilimaailmassa. “Diipadaapaa” on täynnä Untappdin lista: kevyin olut on 7-prosenttinen CCCCC! Muutenkin humalaosasto maistuu “täppääjille” sillä listalla on kuusi olutta jotka voidaan laskea DIPA-kategoriaan. Hiisi tuntuu olevan mobiilimaailman suosiossa, sillä top-listalla on huimasti peräti viisi Hiiden olutta. Myös Fat Lizard on mukana kahdella oluella – tosin kyseessä on saman oluen variantit. Oletin nelinumeroisen osakasmäärän omaavan Pyynikin olevan korkealla Untappdissa. Vahvaportteri löytyykin sijalta 14. Se ei mahdu RB:n TOP50-listalle, mutta siellä on kylläkin kaksi muuta Pyynikin olutta (Post Mortem ja Imperial Stout). Sinebrychoffin Porterilla on 8506 reittausta ja pisteet 3.59. Se mahdu Untappdissä lähellekään Top50:n pohjasijoitusta, jolla on Iso-Kallan Pimeyden morsian pistein 3.65.

Osittain sijoituksia selittävät pisteiden laskutapojen erot. Ratebeerin pistemäärä riippuu edellä mainitusta laskukaavasta, jolloin enemmän reittauksia saavat oluet lähestyvät todellista keskiarvoa. Untappdissä laskutapa lienee yksioikoisempi, lisäksi sen täppäysmäärillä oltaisiin RB:lläkin “oikeassa” keskiarvossa. Pientä hienosäätöä saattaa tuoda myös se, että Untappd mahdollistaa pisteet vain puolikkaan tähden tarkkuudella kun RB:llä pelataan kymmenesosilla. Se saattaa selittää Untappdin äärimmäisen pieniä piste-eroja. Olettaisi myös, että tähtiä käyttävä nopea arviointi hyödyntäisi myös laajemmin koko arvosteluskaalaa (1-5) – siihen nähden kuitenkin Untappdin huippupisteet eroavat yllättävän vähän RB:n pistemääristä.

Miten Untappdin TOP10-oluet, jotka eivät ole RB:n TOP10-listalla pärjäävät sitten Ratebeerillä? Hiiden Ikiiursolla on vain 10 reittausta pistein 3.47 ja sijoitus 50.. Keskiarvo on kuitenkin 3.68, joten laajemalla levikillä se voisi kolkutella RB:lläkin TOP10-sijoja. Lentävän Hollantilaisen Tyttöystävä-stout on RB:llä kerännyt 27 reittausta, pisteet 3.50 ja sijoituksen 37. Sen todellinen keskiarvo on 3.59, joten Ratebeerillä oluelle ei voi ennustaa tulevaisuudessakaan TOP10-sijoitusta, mutta TOP20:n nurkille voisi olla mahdollista yltää. Näin ollen tämän oluen kolmossijaa voi pitää Untappd-listalla yllätyksenä. Vielä suurempi pommi on Hiiden Bruxellensis Lupus, joka Ratebeerillä ei ole edes 20 parhaan Hiisi-oluen joukossa! Pisteet ovat 3.27 ja keskiarvo 3.34 – 18 reittauksen mediaanikin taitaa olla vain 3.3. Mielenkiintoista olisi tietää onko oluen uusimmat erät parempia kuin ensimmäiset, joista RB:n arviot muodostuvat. Hiisi / Hop Hunters TUFF Hopin lukemat RB:llä ovat 3.43/3.53/19, joten sen RB-potentiaalia voi pitää TOP30-oluena. Mutta yllätyksenä tätäkin voi pitää: hyvin RB:llä menestyvä Hiiden Pläkki (17.) ei pääse Untappdin TOP50-listalle. Fat Lizard Raspy Mary Double IPA:lla on RB:llä vain 15 reittausta: se on tällä hetkellä sijalla 26, mutta omaa keskiarvonsa 3.71 perusteella mahdollisuudet tulevaisuudesa jopa RB:n Top10:iin. Sweet Maryn perusversiolla on 16 reittausta. Se sijoittuu vadelmaversiota kehnommin: pisteet 3.4 ja keskiarvo 3.51 lupailee niukkaa TOP40-sijoitusta tulevaisuudessa. Vielä löytyy Untappd-listalta Alkosta tuttu Ruisperkele: sekään ei RB:llä oikein pärjää edes Hiisi-listalla, lukemat ovat hiukan Bruxellensis Lupusia paremmat 3.37/3.44/22. TOP50-sijoitus ei näytä todennäköiseltä jatkossakaan vaikkakin reittausten mediaani on 3.5.

Mielenkiintoisia eroja kahden arviointisivuston välillä siis. Vielä yksi nippelitieto: Untappdin TOP10-listalla on kolme olutta, joita Humalablogisti ei ole maistanut (vaikka “vyöllä” on 1727 suomalaista olutta): Ikii Urso, More Complicated Than Your Girlfriend Stout ja Raspy Mary Double IPA. Näiden reittausmäärät Untappdissä ovat 182, 1027 ja 361.

Humalablogi jatkaa Untappdin ja Ratebeerin vertailua myöhemmin lisää.

Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä V/2016

Kirjoitin tällä samalla aiheella artikkelin joulukuussa 2014 ja sen voi lukea täältä. Panimoskenessä on tapahtunut niin paljon vähässä ajassa, että on aika tehdä päivytys aiheeseen.

Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.94/215 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.86/1252
3 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.72/40
4 Malmgård Barley Wine 3.68/58
5 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.68/116
6 Bryggeri Helsinki Sofia 3.66/33
7 Laitilan Kievari Imperiaali 3.66/126
8 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.65/32
9 Huvila X-Porter 3.65/289
10 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.65/130

Top-listalle on noussut neljä uutta olutta. Aiemmista listalaisista Huvila Oak Porter ja Sinebrychoff / Brooklyn Two Tree Porter ovat retired-tilassa, Hollolan Kivisahti on sijalla 12 ja Plevnan stout sijalla 13. Uudet oluet ovat Beer Huntersin Mufloni Imperial Stout, Malmgårdin Barley Wine, Bryggeri Helsingin Sofia ja Hiisin Iku-Turso. Kärkikaksikko on sama: Siperian pisteet ovat nousseet 0,01:llä ja Koffin Porterin laskeneet 0,01:llä. CCCCC:n pisteet ovat nousseet 0,05:llä, mutta sijoitus tippunut kahdella. Koffia lukuunottamatta kaikilla vanhoilla tutuilla pistemäärä on noussut. 1,5 vuotta sitten listan hännille riitti 3,55, nyt tarvitaan 3,65, jolla 2014 oltaisiin oltu listalla kolmantena.

Top50-listaukselle on nyt riittänyt syystä tai toisesta kahdeksan reittausta, jotka ovat Hiisin Kuusikko Sahdilla ja Maistilan Mustalla Jaskalla. Koffin Porterin jälkeen toiseksi eniten reittauksia on Huvila X-Porterilla. Aiempi kärkikymppiin riittänyt pistemäärä 3,55 tuo nyt sijan kahdeksantoista. Tämän postauksen laatimishetkellä sijalla 50 on Hiisi Herraskainen pistein 3,41. Viime kerralla pohjilla oli Makun IPA, jolle ennustin nousua kärkikahteenkymmeneen. Ihan näin ei ole käynyt vaan olut löytyy sijalta 38 pistein 3,46.

Top50 panimoittain on mielenkiintoinen, sulussa on muutos viime kertaan:

Beer Hunters 10 (-1)
Hiisi 9 (+7)
Plevna 7 (-2)
Malmgård 6 (0)
Stadin Panimo 4 (-4)
Maistila 2 (uusi)
Maku 2 (+1)
Sinebrychoff 1 (-1)
Bryggeri Helsinki 1 (uusi)
Laitila 1 (0)
VASP 1 (-1)
Hollolan Hirvi 1 (0)
Ruosniemi 1 (0)
Teerenpeli 1 (uusi)
Pyynikki 1 (0)
Mathildedal 1 (uusi)
Flying Dutchman 1 (uusi)

Listalla on viime kertaan noussut viisi uutta panimoa, joista Flying Dutchman on mustalaispanimo, jonka oluet valmistetaan Belgiassa. FD:n tavoin Maistila ja Mathildedal ovat aloittaneet tuotantonsa viime listauksen jälkeen. Listalta pudonneita ovat Bruuveri, Stallhagen, Hartola ja Kuninkaankartano. Listan nousija on Hiisi, joka on naputtanut listalle peräti yhdeksän olutta. Kärjessä on edelleen Beer Hunters. Stadin Panimo on menettänyt asemiaan. Listalla olevat Stapat ovat kaikki laajemassa jakelussa olleita tuotteita.

Humalablogi testaa: Kuivat omenasiiderit

Siiderit

Ei, ei humalablogisti ole siirtynyt oluista siidereiden reittaukseen. Vaan pitkänperjantain ratoksi piti toteuttaa tällainen testi. Saimaan Juomatehdas lähestyi blogistia ja kyseli onko minulla halukkuutta kokeilla heidän uutuussiidereitään. No, enhän minä siidereitä juo (ja vielä vähemmän arvioin), mutta ainahan kaikkea uutta pitää kokeilla (paitsi niitä kahta asiaa joista Juicekin kertoi). Kiitolinja toimittikin laatikollisen juomia ja yllätyksekseni mukana oli Saimaan kahden kuivan omenasiiderin lisäksi kolme kilpailijoiden kuivaksi mainostettua omenasiideriä. Mukana oli myös ohje sokkotestin järjestämiseksi siidereille. Mukaan oli laitettu jopa muovimukeja. Noh, hovimestarillani sattui olemaan vapaapäivä, joten päätin kuitenkin tehdä testin avoimena, minulla ei kuitenkaan ollut mitään ennakkokäsitystä tuotteista, koska en yhtään niistä ole aiemmin maistanut. En oikeastaan juo juuri lainkaan siideriä, mitä nyt joskus silloin tällöin saatan ottaa maistiaiset jostakin “maalaissiideristä” joka sattuu vaikkapa kaverien kanssa pidetyssä maistelusessiossa olemaan. Nuoruudessanikin kun en ollut vielä kunnon oluiden maailmaan löytänyt, siiderikokemukset rajoittuivat pariin pulloon Golden Capia.

Toteutin testin niin, että avasin kaikki viisi kylmässä ollutta tölkkiä kaataen siideriä jonkin verran mukeihin. Ensimmäisellä kierroksella arvioin ulkonäköä ja tuoksua, jonka jälkeen arvostelin toisella kierroksella makua ennen kuin siiderit ehtivät lämpenemään. Jokaisen maistetun siiderin jälkeen join hiukan vettä. Päädyin yksinkertaistamaan arvostelua niin, että ulkonäölle en lopulta antanut lainkaan pisteitä. Maulle ja tuoksulle annoin pisteet asteikolla 1-5. Eli melko yksinkertainen systeemi, mutta jonkinlainen järjestys silläkin tuli aikaan. Tässä tulokset parhaasta alkaen.

SAIMAAN APPLE CIDER CLOUDY DRY
Hieman samea, tummahkon keltainen väri (kilpailijoihin verraten, eihän tämäkään mitään kuparinruskeaa ole). Tuoksu on kirpeää punaista omenaa, melko luonnollinen aromi. Kirpeän makuista omenaa, kuiva jälkimaku. Ihan kiva aidon omenan tuntu. Hieman ohut ja vetinen tämä lopussa kuitenkin on. Maitokauppasiidereiden kiroja nämä vetisyydet ehkä.
Tuoksu: 4 Maku: 3 = 7

SINEBRYCHOFF CROWMOOR DRY APPLE CIDER
Kullankeltainen, kirkas väri. Makeahkon karamellimainen omenan tuoksu. Aavistus omenankuorta. Akuankkalimumainen. Makeahko omena. Muistuttaa venäläisiä makeita kuohuviinejä. Sellaisenaan ok, mutta kuivuus ja kirpeys puuttuu. Ratebeer ei laske tätä oikeaksi siideriksi. Tasapisteet Saimaan Extra Dryn kanssa.
Tuoksu: 3 Maku: 3 = 6

SAIMAAN APPLE CIDER CLOUDY EXTRA DRY
Sameahko, tummahkon kellertävä väri (kuten edellä toisessa Saimaassa). Vihreän omenan raikas, mutta kevyt tuoksu. Omenamehumainen aromi. Kirpeän kuivaa omenaa, kuiva omenainen jälkimaku. Tästä kuten toisesta Saimaasta huomaa, että makeutusaineita ei ole käytetty. Kuten veljensä, tälläkin ongelmana hieman ohuen vetinen loppu ja jälkimaku. Tasapisteet siis Crowmoorin kanssa.
Tuoksu: 3 Maku: 3 = 6

OLVI FIZZ EXTRA DRY
Testin kalpein. Kirkas. Väri taittuu aavistuksen punertavaan. Kuivahko ylikypsä omena, jopa päärynä tuoksussa. Muovinen sivuvivahde. Tältä ne “sidukat” mitä entisaikoina tuli juotua, tuoksuivat. Suhteellisen kuiva maku, mutta substanssi puuttuu täysin – vetinen. Aavistuksen kuivattavaa vihreää omenaa jälkimaussa. Kuivien omppusiidereiden Pirkka. Ratebeer ei laske tätä oikeaksi siideriksi.
Tuoksu: 2 Maku: 2 = 4

KOPPARBERG NAKED APPLE DRY
Kalpean keltainen väri. Aromissa mätää omenaa, viemärimäisyys. Epämiellettyvä. Makea, karkkimainen omenamehumaisuus. Ei kuiva ollenkaan vaan keinotekoisen sokerinen. Pississiiderijuomaa. Ratebeer ei laske tätä oikeaksi siideriksi.
Tuoksu: 1 Maku: 1 = 2

Ei näillä minusta siiderinjuojaa saatu, mutta hauskaahan se oli kokeilla. Ja on kiva, että pikkuhiljaa “craft ciderit” valtaavat alaa teollisten kvasisiidereiden sijaan.

Lähetyksessä oli mukana myös Saimaan Red Ale -uutuusolutta. Sen otin testiin mielellään sillä pidän Saimaan Brewer’s Special American Red Alea yhtenä parhaista kotimaisista maitokauppaoluista. Tämä uutuus on aika lähellä tuota Brewer’s Specialia, mutta pari napsua kevyempää (4,7 % vs 4,5 %). Humaloinnissa on myös pientä eroa. Maussa mennäänkin aika samoilla. Karamellia mallaspohjassa ja sitten mäntyistä jenkkihumalointia. Melko maltainen prosentteihin nähden, ehkä American Red Aleen nähden hiukan helpompi tuote. Oikein hyvä maitokauppaolut Saimaan juomasalkkuun karmean Joker Hop Ale -sarjan jälkeen.

Saimaan Juomatehtaan uutuuksia testipenkissä

Kekkonen juhlaolut
Aikaa on vierähtänyt hyvä tovi siitä kun on tullut viimeksi kirjoiteltua. Enemmän Humalablogi on ollut aktiivisena tuolla Facebookin puolella. Ja kas kummaa, edellinen postaus oli samasta aiheesta kuin nyt eli Saimaan Juomatehtaan uutuuksista! Panimo lähestyi blogistia taas lähetyksellä uusia (ja vanhoja oluita) sekä annoksella Saimaan Panimon olutlaseja (laadukasta Ritzenhoffin lasia). Näin piti ottaa näppäimistö käteen näin Tukholman olutfestareiden alla, jonne blogisti matkaa torstaiaamulla.

Käydäänpä nämä uutuudet läpi:

Saimaan Brewer’s Special ESB

Saimaan Espi tuli maisteltua jo kesällä Panimoravintola Bruuverin hanasta Helsingissä. Silloin se antoi hassun belgidubbel-vaikutelman vaikka englantilaista tietenkin oli yritetty. Luumua ja ruskeaa sokeria päättyen mausteiseen ja aggressiiviseen humalointiin. Sittemmin tämä on tullut Alkonkin valikoimiin ja pullosta vaikutelma on valitettavasti ollut pliisumpi kuin eka hanakokemus.

Saimaan Marsalkka India Pale Lager

IPL on uusi hassu tyyliväännös India Pale Alesta. India Pale Lagerilla tarkoitetaan yleensä vaaleaa voimakkaasti uuden maailman humalilla katkeroitua lageria. Mikään virallinen tyylisuunta tämä ei vielä ole. Marsalkka IPL:ssä on käytetty luomuraaka-aineita ja se antaa valitettavasti sellaisen luomuoluille tyypillisen “ohranjyvämäisen” maun, josta en liiemmin välitä. Humalointi tässä on kunnossa, kova sitruksisuus on vaan varsin jyrkkää lager-pohjassa kun alen hedelmäisyys ei sitä leikkaa. Ei ehkä täysin tasapainoinen suoritus, mutta tullee kokeiltua vielä uudelleenkin.

Saimaan Pils

Saimaan Pilssille on löytynyt jo kehujiakin. Hurjimmat vertaavat tätä Saaz-pilsiä jopa itseensä Pilsner Urquelliin. Yritystä onkin sinne suuntaan, mutta Urquellin ainutlaatuista humalan, maltaan ja voimaisuuden liittoa ei tällä saavuteta. Pieni metallisuuskin häiritsee. Sopivalla hinnalla Saimaan Pils on kuitenkin kelpo kaveri saunajuomaksi ja saanee myös minulta uudenkin yrityksen.

Saimaan Kekkonen Juhlaolut

Tämän Kekkosen funktiota en ymmärtänyt nyt kun markkinoilla on Kekkonen Keskiolutkin. Spekseissä ei ole muuta eroa kuin että Keskiolut on tummempi. Siinä missä aiempi Kekkonen oli maltainen ok ruokajuoma, tämä juhlaversio tipahtaa samaan lokeroon kotimaisten makrokeppanoiden kanssa. Kitkeryyttä, leipäisyyttä. Ei jatkoon.

Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 2. erä

Keväällä Saimaa esitteli uuden konseptin: olut, jonka mallaspohja on aina sama, mutta joka erään vaihtuu uudet humalat. Idea kuulostaa aivan kuin siinä olisi takapiruna ollut kokeilulaboratorio Bruuverin herra Sysilä. Raaka-aineita ei paineta purkkiin, vain erän numero, jonka avulla netistä voi käydä katsomassa käytetyt humalat. Ensimmäinen erä ei vakuuttanut millään lailla, humalatkin olivat osittain eksoottisia (Aramis, Celeia, Mt. Hood ja Summit). Tässä toisessa ollaankin “pelattu varman päälle” ja täräytetty keittoon klassiset jenkkihunmalat Columbus, Cascade, Chinook, Citra ja Amarillo. Ja onhan tämä jo paljon parempaa kuin ensimmäinen Jokeri. Kuten käytetyistä humalista voi jo arvata niin sitrusta, mäntyä ja pihkaa löytää mausta. Mutta olut voisi olla kyllä hedelmäisempi. Mistähän tietty tunkkaisuus johtuu? Hiivasta vaiko mallastamattomasta rukiista, jota tässä on käytetty? Ehkä ruis ei toimi tällaisessa parhaalla mahdollisella tavalla?

Saimaan Juomatehtaan uutuuksia

Saimaan Juomatehdas Kekkonen
Kuten joitakin kolleegojani niin minuakin Saimaan Juomatehdas lähestyi juomapaketilla, jossa oli valikoima panimon uutuustuotteita. Mukaan oli printattu asianmukaiset tekniset speksit kaikista oluista. Laatikossa oli myös yksi siideri, jota en ole vielä ehtinyt koeponnistamaan. Nämä Saimaan uutuustuotteet ovat tulleet kauppoihin aivan näinä päivinä, sillä niitä ovat harrastajat bongailleet jo sieltä täältä. Ajoitus oli siis hyvä.

Saimaan Juomatehdas on itselleni ollut näitä isoja suomalaisia pienpanimoita Nokian ja Mallaskosken ohella, joiden tuotteet eivät yleensä aiheuta suurempia intohimoja. Ne ovat yleensä olleet kertaostoksia tai osastolla “silloin tällöin jos kaupassa ei muuta ole”. Saimaan Juomatehdas muutti taannoin isoihin tuotantotiloihin Mikkeliin ja tuntui, että peruslaadussakin oli sanomista. Samaan aikaan vanha titari Sysilä keitteli Bruuverissa, tuossa Saimaan koekeittiössä, hyvää ja välillä jopa loistavaa laatutuotetta toinen toisensa jälkeen. Viime kesänä alkoi kuitenkin tulla merkkejä siitä, että valoa on itäsuomalaisten ikkunassa: markkinoille iski Saimaan Brewer’s Special American Red Ale, joka pihkaisessa rapsakkuudessaan yllätti housut kintuissa. Tällä hetkellä suomalaisten maitokauppaoluiden top kolmessa, helposti. Saman sarjan IPA ei tehnyt aivan samanlaista vaikutusta, mutta ei sekään huono ole. Tältä pohjalta lähdin purkamaan pakettia.

Saimaan Kekkonen Keskiolut (4,2-prosenttinen amber lager)

Kekkosessa on helppo nähdä hitin ainekset. Kekkoslandiassa varttuneet tarttuvat Urhon kuvaan kaupassa varmasti ja makukin on sellainen, ettei se karkoita normaalia keskioluen kuluttajaa. Kekkonen on meripihkan värinen olut, mutta tässä tapauksessa väri johtaa harhaan. Se ei ole makumaailmaltaan wieniläistyyppinen tahi saksalaisten märzen. Se on prosentteihinsa nähden hyvinkin maltainen, matalakatkeroinen lager. Tuoksu ja maku tuovat karheudessaan mieleen minkä tahansa suomalaisen “normilagerin”. Maltainen, mutta harmiton. Menee saunaoluena tai makkaran kanssa, mutta liian lepsu useamman tiputteluun.

Saimaan Vaalea Lager (4,5-prosenttinen täysmallaslager)

Saimaa on tuonut tämän vaalean ja myös blonden mukana uusiin tuotteisiinsa uuden ulkoasun. Vaaleaan lageriin on tuoteselosteen mukaan lyöty olutmaailman uljaat eli Chinook, Cascade, Citra ja Columbus -humalat. Melkein kuin Mufloni CCCCC:tä joisi, vai? No ei valitettavasti. Olut on toisin kuin Kekkonen, hyvin kevyt ja tuoksultaan jopa pahvinen tuote. Lämmetessään maussa pientä sitruisuutta, mutta muuten menevät humalat hukkaan. Selkein pettymys Saimaan uutuustuotteista.

Saimaan Blonde Ale (4,5-prosenttinen golden/blond ale)

Pintahiivaversio Vaaleasta. Amerikkalaisia humalia tässäkin. Kevyt hedelmäisyys kääntyy tuoksussa oudoksi muovisuudeksi. Kumman kevyt on tämäkin eikä anna paljoa ulos. Pientä hedelmäisyyttä, vähän sitrusta, mutta aivan liian vähän. Ehkä joku lenkkeilijä voisi käyttää tätä palautusjuomana?

Saimaan Brewer’s Special Belgian Wheat (4,7-prosenttinen witbier)

Brewer’s Special -sarjan uutuus on witbier-tyylinen vehnäolut. Tuoksussa on mausteisuus, korianteria. Kevyessä rungossa korianteri maistuu myös, samoin ilmeisesti pomeranssin tuoma sitrus. Kaikki tosin melko kevyesti yhdistettynä vehnäoluen hedelmäisyyteen. Itse en ole lainkaan witbierien ystävä, mutta genressään tällä ollaan turvallisessa keskikastissa. Ei ole siis olut jota minä ostaisin, mutta jos pidät Hoegaardenista niin saat tästä itsellesi virkistävän kesäjuoman.

Saimaan Brewer’s Special Saison (6-prosenttinen saison)

Muista oluista poiketen tämä on lasipullossa. Saimaan Saison onkin jo entuudestaan tuttu Alkon pienpanimovalikoimasta ja yksi pullo on ennen tätä tullut juotua. Tämä on melko tyypillisellä nykysuuntauksen mukaisella saison-hiivalla pantu olut. Jonkun verran mausteisuutta (valkopippuri) ja pehmeää hedelmäisyyttä maussa. Makeahko saison, mutta humalalointi on yllättävän rapsakkaa, Bruuverin kokeilut vaikuttivat? Maisui toisella kerralla ensimmäistä hiukan paremmalta. Näin ollen aivan hyväksyttävissä oleva suomalainen saison vaikka tyylistä löytyy kotimaasta vakuuttavampiakin esimerkkejä.

Oli ihan mielenkiintoista maistella saman suomalaispanimon tuotteita useampi parissa päivässä. Joukkoon mahtui selkeitä pettymyksiä, mutta aiempia selkeitä ongelmia ei enää ollut. Joten maistakaa itse!

Vuoden 2014 oluet

Näin vuoden kääntyessä loppuun, olutblogeissa vilisee kaikenlaisia vuoden parhaat oluet -listauksia. Humalablogi ei tee asiassa poikkeusta. Vuoden 2014 aikana tuli maisteltua 1593 eri uutta olutta 629 eri panimolta. Näistä panimoista minulle uusia oli 247 ja 41 näistä on perustettu vuoden 2014 aikana. Merkittävä osa maistelluista oluista tuli festareilta (CBC, SBWF, SOPP jne.) ja maisteluista kavereiden kesken sekä matkoilta, jotka tänä vuonna suuntautuivat Argentiinaan, Uruguayhin ja Japaniin. Myös Tallinnassa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa tuli käytyä. Vaikka muotia on nykyään tilata oluita ulkomailta, itse tilasin alle 10 tilausta tämän vuoden aikana. Kotona tuli siis reitattua aika vähän ja useimmat “tikit” tuli hankittua reissun päältä ja hyvin monet kavereiden kanssa jakaen.

Vuoden korkeimmat pistemäärät ovat tässä:

1 Wild Beer / Beavertown Rubus Maximus 5.6% Sour/Wild Ale 4.2
2 Green Flash Silva Stout 10.1% Imperial Stout 4.1
3 Evil Twin Imperial Doughnut Break Raspberry 11.5% Imperial Stout 4.1
4 Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA) 11.0% Imperial Stout 4
5 De Molen Hemel & Aarde (Wild Turkey BA) 11.0% Imperial Stout 4
6 FiftyFifty Imperial Eclipse Stout – Elijah Craig 20 Year Barrel 10.0% 4
7 BrewDog / Three Floyds Bitch Please Islay 12.5% Barley Wine 4
8 Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 11.0% Imperial Stout 4
9 Prairie Artisan Ales Bomb! 14.0% Imperial Stout 4
10 Nynäshamns Sotholmen Extra Stout Svensk Ek 8.0% Foreign Stout 4
11 Anspach & Hobday The Porter 6.7% Porter 4

Lempityylini imperial stout on kuten viime vuonnakin vahvasti edustettuna. Tänäkin vuonna useimmat olivat tynnyrikypsytettyjä. Ehkä yllättävimmät tuolla listalla ovat ykköseksi noussut Wild Beerin Rubus Maximus ja “kevyempi portteri” Anspach & Hobdaylta. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että pisteet ovat vain pisteitä ja vaihtelua niiden antamisessa on riippuen kuun asennosta, meriveden korkeudesta ja aamun lääkityksestä. 23 olutta pääsi “bubbling under”-osastolle eli pistemäärään 3.8-3.9. Niistä mikä tahansa olisi “hyvänä päivänään” voinut olla vuoden kärkikymmenikössä, joten ei tätä voi liian vakavasti ottaa. Yllämainitut ovat kuitenkin esimerkkejä loistavista oluista.

Kuten listasta voi havaita, en ole mikään varsinainen IPA-mies. Mutta hyvä ipa/dipa on toki hyvää. Vuoden ykköseksi IPA-osastolta (164 kpl maistettu) rankkasin Brewfistin Burocracyn (Italiasta tulee myös hyviä oluita!), The Kernel India Pale Ale Cascade Centennial Chinookin ja Surly Overrated West Coast Style IPA:n. Surlyn ipaa pääsin maistamaan hanasta Kööpenhaminassa. Double IPA -osaston (53 kpl) ykkönen oli Three Floyds Permanent Funeral, myös hanasta Kööpenhaminassa. Suomessakin tehtiin kelpo ipoja vuoden aikana. Mainittakoot näistä Beer Huntersin Mufloni Vehnä IPA ja Mandarina IPA, Malmgårdin Proto #4, Maku Brewingin IPA ja Bruuverin Les Ardennes. DIPA-osastolta voidaan Suomesta lisätä joukkoon Stadin American Imperial IPA.

Pils-tyylin (37 kpl) ykkösenä oli To Øl Music Non Stop Techno Pop, joka kuitenkaan ei maultaan ole kovin traditionaalinen. Ehkä vuoden parhaan perinteisen pilsin maistoin Kiotossa, jossa osakalainen Minoh Pilsner oli suunmukaista. Suomesta tyylin ykköseksi könysi Vakka-Suomen Lapland Aurora Pils vaikkei mitään maata mullistavaa tarjonnutkaan. Saison on uusi muotityyli ja niitä tulikin vastaan 47 kpl, mahtoiko olla yhtään perinteiseltä saison-alueelta Pohjois-Ranskasta. Ykkösenä jälleen CBC:n hanamaisto Firestone Walker Opal. FW on muutenkin maailmanluokan panimo. Kotimaisista Beer Huntersin Mufloni Simcoe Saison oli mainio. Pari muutakin yrittäjää olivat ok, mutta Porin pojilla on tuossa tyylissä kilpailijoihin verrattuna muutaman vuoden tuotekehitysetumatka.

Vuoden parhaat panimot -listaus on tilastollisesti melko epätarkka kun eri panimoilta listalla on maistettu vuoden aikana 3-11 olutta:

FiftyFifty Brewing Company California 9 3.69
Cigar City Brewing Florida 3 3.67
Omnipollo Sweden 4 3.63
Siren Berkshire 6 3.62
Wild Beer Somerset 5 3.58
Green Flash Brewing Co. California 6 3.58
Three Floyds Brewing Company Indiana 3 3.53
Hill Farmstead Brewery Vermont 3 3.53
Cycle Brewing Florida 4 3.47
Alpha State Kent 3 3.43
Westbrook Brewing South Carolina 3 3.43
Founders Brewing Company Michigan 4 3.43

FiftyFifty Brewing Companyn ykköstila on “tilastoharha”, joka syntyi yhdeksän FiftyFiftyn Imperial Eclipse Stoutin maistelusessiosta. Top25-listalle mahtuu myös muuten mm. virolainen Põhjala-panimo.

Ylläolevat havainnot on tehty Ratebeerin “My 2014 in Beer”-tilaston avulla. Sieltä voidaan napata myös tällainen tilasto: Number of days this year rating at least one beer 229 / 365.

Testipenkissä Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout

Muutama viikko sitten tuli Humalablogissa testattua Mallaskosken uuden Valioluokka-sarjan Pils ja todettua odotusarvoa paremmaksi. Nyt Servaali lähestyi jälleen Henrik Larkion ja Jyri Ojaluoman allekirjoittamalla kirjeellä ja parilla tölkillä olutta. Tällä kertaa kyseessä oli Valioluokan Stout. Tämä on maitokauppavahvuinen stout, jossa myyntipuheiden mukaan maistuvat kahvi ja suklaa sekä “raikkaat humalat, kärkenä First Gold”. No katsotaanpas.

Ulkonäössä ei ole moittimista. Valioluokan stout ruskeine vaahtoineen, värikin lähes läpinäkymättömän musta. Tuoksussa hallitsee päälimmäisenä palanut mallas vaikkei hajuaistini rajun flunssan jälkeen olekaan terävimmillään. Alta voi löytää kevyitä suklaan ja kahvin vivahteita. Suuntuntuma on kevyt, suorastaan vetinen. Tämä suorastaan huutaa tuhdimpaa mallaspohjaa ja lisää platoja. Maussa on kevyttä paahteisuutta/palaneisuutta sekä hiukan mainospuheiden kahvia ja suklaata. Humalointi ei juurikaan näyttele mitään roolia makupaletissa. Olut on puhdas ja tyylinmukainen, mutta maku jää hyvin lyhyeksi ja siksi lievä pettymyshän tämä on muiden kehuvien arvioiden jälkeen. Itselleni tämä menee siihen maitokauppastouttien luokkaan, jolle ei ole käyttöä vaikkei huono olut olekaan. Pilsiähän lupasin jo saunajuomaksi hankkia. Ehkä tämä jonkun ruuan kaverina voisi toimia.

Humalablogisti toivottaa lukijoille maltaista Wappua. Suuntaan torstaina Kööpenhaminaan Copenhagen Beer Celebrationiin. Siitä ehkäpä matkaraporttia myöhemmin.

Testipenkissä Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils

Servaali Oy lähestyi minua (ja joitakin muita olutbloggaajia) meilillä, jossa kyselivät halukkuudesta vastaanottaa testattavaksi Mallaskosken panimon uusi Valioluokka Pils. No minulle kelpasi ja kun näin sopivasti kiirastorstaina lähetys oli postista noudettavissa niin otin pilsin heti testiin.

Mallaskoski Seinäjoelta oli aikoinaan 2000-luvun alkupuoliskolla silloin melko kapeassa suomalaisessa pienpanimoskenessä oikein kelpo tekijä. Sekä vaalea että varsinkin tumma Kuohu maistuivat selvästi keskivertobulkkia paremmilta. Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui selvä laadullinen heikennys. Ehkä reseptejä muutettiin tai prosessia – omassa muistissani yhdistän muutoksen aikaan jolloin panimo siirtyi pulloista tölkkeihin. Sen koommin melko hyvästä saatavuudestaan huolimatta panimon oluita on tullut nautittua hyvin harvakseltaan. Pari vuotta sitten Servaali Oy osti Mallaskosken ja koska kyseessä on laatuoluidenkin päälle ymmärtävä maahantuoja niin odotukset olivat korkealla. Valitettavasti ainakaan vielä odotuksia ei ole saatu lunastettua, mutta ehkäpä nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.

Mallaskoski on lanseeraamassa maitokauppoihin uutta “valioluokka”-sarjaa, johon alkuvaiheessa kuuluvat pils ja stout. Pikkutölkki Pilsin pakkaus on melko tyylikäs musta-sininen-kulta-värityksessään. Taustalogossa on jotain Karjalamaisuutta. Speksit kertovat Perle- ja Saphir-humalista IBU-arvon ollessa 35. Kyseessä on täysmallaslager. Olut on kirkas eli ilmeisesti täysin suodatettu. Valkea vaahto häipyilee kohtaisen nopeasti. Tuoksussa on voimaisuutta ja kukkaista aromaattista humalaa, jonka yhdistän Baijeriin. Pohjoissaksalaisissa pilseissä humalan aromi on pistävämpi ja toisaalta tsekkipilsien voimaisuus on selkeämmin diasetyylinen. Maussa on apilaista, puhdasta humalointia ja suuntuntu on mukavan öljyinen. Jälkimaussakin on pieni puraisu katkeroa, mutta maku ei kanna kovin pitkälle. Mallaskoski on saanut aikaan kohtuullisen saksalaistyylisen maitokauppapilsin – ei ehkä kuten mainostavat “järisyttävän”, mutta omassa segmentissään hyvän. Tyypillisesti nämä huutavat sitä suomalaiseen Berliinin muuriin katoavaa puolta prosenttia alkoholia lisää. A-vahvuisena ja piirun rapsakkaampana tästä tulisi erinomainen pils. Nyt pitää tyytyä kohtalaiseen. Sellaiseen jota varmasti ostan kapean valikoiman lähikaupasta Kukko Pilsin ohella tai sijaan saunajuomaksi mikäli litrahinta asettuu samoille haminoille. Erilaisten rasvaisten ruokien kanssa varmasti myös kelpo kaveri. Tästä on hyvä jatkaa ja odottaa Valioluokan Stoutia.