Maistelussa Reaktorin Hello World

Pitkästä aikaa tässä blogissa on olutarvio. Tällä kertaa arvion kirvoitti hieman erilainen lähtökohta: sain ilmaista olutta. Niin, alkuun pitää laittaa sopiva disclaimer, koska oluen teettäjä lähestyi humalablogistia tarjoten maistiaisia. Eipä ole siis turhaan tullut kirjoitettua seitsemän vuotta olutblogia kun jo nyt sain ilmaisen tuotenäytteen :) Kyseinen olut on Stadin Panimon Reaktorille panema Hello World single hop ale. Olen vieraillut sekä Stadin Panimolla että nauttinut ilmaisia virvokkeita Reaktorin saunatiloissa (tapaus ei liity tähän olueen vaan tapahtui vuosia sitten), joten objektiivisuuden voi heittää romukoppaan – mutta tiedättepä lähtökohdat. Reaktor on helsinkiläinen IT-alan yritys, joka on monasti palkittu Suomen parhaana työpaikkana.

Hello World -olut on Stadin Panimolle tyypillinen 4,5-prosenttinen single hop pale ale. Tämän oluen erikoisuus on, että siinä on käytetty Cascade-humalan Uudessa-Seelannissa kasvatettua ns. NZ Cascade -versiota. Tietääkseni tämä on ensiesiintyminen suomalaisessa oluessa. Oluen speksit muistuttavat erehdyttävästi SOPP-tapahtumassa tarjoiltua New Zealand Pacific Pale Alea, joten oletan nauttineeni tätä Turussa viikko sitten hanaversiona. Ibuja oluella luvataan olevan 35.

Olut on pale alelle tyypillisen vaalean oranssi, hieman samea. Vaahtoa on melko vähän, pullon pohjalle ei jää hiivaa. Tuoksussa on kukkaisuutta, hiukan aprikoosimarmelaadia ja jonkinlaista hiivaisuutta. Runko on kevyt, kuten näissä Stadin maitokauppavahvuisissa oluissa on ollut tapana. Maku on hedelmäinen ja näissä NZ-humalissa nuo hedelmät ovat tavallisesti eksoottisia: passion- ja kiwihedelmiä. Cascadesta muistuttaa sitrusmainen hapokkuus. Loppumaku on melko lyhyt, hiukan kirpeää hedelmää jää viipyilemään kitalaen etuosaan.

Hello World menee oluiden “ihan kiva”-osastolle. Stadin Panimo on onneksi päässyt eroon hiilihappo-ongelmistaan (siis hiilihapon puutteesta), mutta joku viimeinen silaus vaivaa näitä panimon maitokauppaoluita. Niistä puuttuu se viimeinen potku ja humalan rapsakka loppupuraisu. Sellaista kun kuitenkin löytyi Stadin Alko-vahvuisista hienoista Amber IPA- ja Amber Lager -oluista. Luonnollisesti kaikki humalatkaan eivät aina toimi single hoppeina (=ainoana käytettynä humalalajikkeena) parhaalla mahdollisella tavalla. Käyttötarkoitukseensa tämä on kuitenkin melko hyvä olut. Oletan nimittäin käyttötarkoituksen olevan pääosin sauna- ja illanistujaisoluena toimiminen. Löyly ja makkara toiminevat Hello Worldin kanssa mainiosti.

Reaktorin mukaan Hello World -olutta myydään yksinoikeudella ravintola Stone’sissa Helsingissä ja pullotettuna hyvinvarustetussa saunatilassa pääkaupunkiseudulla.

Juhannuksen juomat vintage 2012

Humalablogi ehdotteli juhannuksen juomia muutama vuosi sitten vanhalla alustallaan. Lue alkuperäinen artikkeli tästä linkistä. Ehdotukset ovat edelleen sillä tapaa kurantteja, että useimpia saa Alkosta. Finlandia Sahti oli omistajan- ja paikanvaihdoksen myötä pois kuvioista melko pitkään, mutta sopivasti juhannukseksi sahtia on joistakin Etelä-Suomen Alkoista saanut. Paikan päältäkin Sastamalasta lienee myynti alkanut. Stallhagenin tilalle kesäoluista pitäisi toki jotain ehdottaa. Nimensä ja panimon maineen perusteella Nørrebro Pacific Summer Ale voisi olla sopiva – valitettavasti olut oli kovin vaisu varsinkin hintaansa nähden. Siispä kesäolueksi valitaan St Feuillien Saison vaikkei tyylinsä jännittävämpiä edustajia olekaan. Lisäksi juhannuksena saisi olla saisonista tarjolla iso pullo!

Kovinkin hauskaa Juhannusta Humalablogin lukijoille.

Suosituimmat hakutermit:

Suomalaiset pienpanimot kasvu-uralla

Pienpanimoliitto on lehdistötiedotteessaan julkistanut hyviä uutisia kotimaisten pienpanimoiden kasvuluvuista. Kokonaistuotannoksi viime vuonna ilmoitetaan 8,5 miljoonaa litraa olutta. Luku on lähes kolminkertaistunut kolmessa vuodessa. Mikä tästä on Laitilan osuus, on hieman epäselvää. Ainakin pitää vetää takaisin ottaa takaisin omia juttujani Laitilan oluttuotannosta (jäljempi linkki: Yle – Wirvoitusjuomatehdas pohtii siirtymistä isojen sarjaan), joka lienee vain murto-osa yrityksen kaikesta panimotuotteiden (lonkerot, siiderit) määrästä. Nettitietojen mukaan Laitilan oluttuotanto oli jo vuonna 2010 5,5 miljoonaa litraa ja kuulemma kasvussa, joten arvailujen varaan jää paljonko siitä määrästä on pienpanimoliiton tilastoimassa vuoden 2011 luvussa. Joka tapauksessa viime vuoden aikana useat “mikropanimot” kasvattivat tuotantoaan reippaasti.

Luonnollisesti pienpanimoilla on vielä matkaa “isojen poikien kerhoon”. Asiat menevät oikeisiin mittasuhteisiin, kun Olvin Pirkka-oluen myyntimääräksi arvioidaan 8 miljoonaa litraa vuodessa eli sama määrä kuin koko pienpanimotuotanto …

Pienpanimot luovat uusia työpaikkoja
(Pienpanimoliitto 13.6.2012)

Suomalaisten pienpanimoiden merkitys elintarvikealan työllistäjänä ja uusien työpaikkojen luojana on kasvanut tuntuvasti. Kun elintarviketeollisuuden työpaikkojen kokonaismäärä on viime vuosina vähentynyt, pienpanimot ovat palkanneet kymmeniä ihmisiä tuotantoon ja tuotteiden markkinointiin.

– Käsityöpanimoista voidaan puhua tänä päivänä jo pienteollisuuden omana haarana. Tuotantomäärät ja toimialan liikevaihto ovat menneet suurin harppauksin eteenpäin muutamassa vuodessa, sanoo Pienpanimoliiton puheenjohtaja Pekka Kääriäinen.

Pelkästään vuoden 2008 lopusta vuoden 2011 loppuun panimoiden yhteenlaskettu tuotanto lähes kolminkertaistui. Suuret investoinnit ovat panimoissa jo arkipäivää yleisestä taantumasta ja talouden epävarmasta tilanteesta huolimatta.

– Pienpanimoiden juomien valmistus on käsityövaltaista. Yrittäjien tarkoituksena onkin tuottaa asiakkaille elämyksiä oheispalveluineen. Alan työllistämismerkitystä ei pitäisi laskea vain juomien valmistuksen mukaan, Kääriäinen huomauttaa.

Ammattiosaajista pulaa

Kasvun myötä panimot ovat aivan uuden ongelman edessä, sillä ammattitaitoista työvoimaa ei ole maassa saatavilla. Suomessa ei ole panimomestarin ammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Panimot ovat itse hankkineet ja kouluttaneet tarvittavat työntekijät jopa ulkomailla. Se on tullut kalliiksi monelle yritykselle.

– Pienpanimoala on sen verran spesifistä, että suoraan alalle tähtäävä koulutus on vaikea järjestää. Elintarvikealan pohjakoulutus on hyvä alku, loppu koulutus työtehtäviin jää itse hoidettavaksi, sanoo alan yrittäjiksi ryhtyviä viime vuodet kouluttanut panimomestari Tuomas Markkula Malmgårdin Panimosta.

Pienpanimot panivat olutta vuonna 2011 yhteensä 8,5 miljoonaa litraa. Panimoiden tuotanto on noin 2 prosenttiin suomalaisesta oluenvalmistuksesta. Vuonna 2008 pienpanimoiden oluttuotanto oli vielä noin 3 miljoonaa litraa.

Suomessa pienpanimoksi määritellään tuotantolaitos, joka valmistaa kalenterivuoden aikana olutta enintään 10 miljoonaa litraa. Panimon yhteydessä toimii usein myös oma panimoravintola. Osa yrityksistä valmistaa oluiden ohella sahtia, siidereitä sekä virvoitus- ja long drink -juomia. Suurin yksittäinen pienpanimo on Laitilan Wirvoitusjuomatehdas.

Suosituimmat hakutermit:

EBCU suhtautuu epäilevästi olutreittaussaitteihin

The European Beer Consumers Union (EBCU) on eurooppalaisten oluen kuluttajajärjestöjen yhteistyöelin. Sen jäseninä on kansallisia yhdistyksiä: esimerkiksi suomalainen olutkuluttajien yhdistysten kattojärjestö Olutliitto, brittiläinen “yhden asian liike” CAMRA ja iso harrastajayhdistys Tanskan Danske Ølentusiaster. Luonteensa vuoksi EBCU:n tärkein tehtävä lienee antaa erilaisia julkilausumia paremman olutkulttuurin puolesta ja kannattaa erityisesti paikallisten olutkulttuurien säilymistä. EBCU on myös “sertifioinut” kaksi olutkilpailua: amerikkalaisen World Beer Cupin ja saksalaisen European Beer Starin.

Nyt EBCU on päättänyt antaa lausuman aiheesta “Beer on the internet” (http://www.ebcu.org/Beerratingwebsites.pdf). Olutjärjestömaailma tunnetaan varsin konservatiivisena, mutta myös luonnollisesti EBCU on havahtunut, että olutharrastus on räjähdysmäisesti levinnyt internetin avustuksella. Internet – webbisaitit, sosiaalinen media, blogit ovat itse asiassa luoneet aivan uuden olutkulttuurin, jossa auktoriteettilähtöisestä valistamisesta on siirrytty kuluttajaperustaiseen yhteisölliseen vaikuttamiseen. Tämän trendin suosituimmat internetsivustot ovat amerikkalaiset olutarviointisivustot Ratebeer.com ja Beeradvocate.com. Suomessa Olutopas.info lienee tärkein ja ainoita pelkästään olueen keskittyviä www-sivustoja, jolla on merkittäviä kävijämääriä. Sivustot ovat selvästi jättäneet jälkensä olutmaailmaan: ilman niitä tuskinpa sellaiset panimot kuin Mikkeller, Nogne O tai De Molen olisivat nykyisenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

EBCU antaa krediittiä olutaiheisille kuluttajasaiteille: ne toimivat hyvinä tietolähteinä aloitteleville harrastajille, jokainen voi antaa mielipiteensä oluesta ja vaikka mielipiteet vaihtelevat, ne antavat karkean käsityksen mitä odottaa. Lisäksi EBCU:n kanta on, että mitä enemmän oluella on arvioita, sen luotettavamman kuvan arvio antaa.

Mutta “kaikki joka kiiltää ei ole kultaa” kertoo EBCU Shakespearea siteeraten ja vyöryttää esiin suuren joukon seikkoja, joiden vuoksi järjestön mielestä saittien arvioihin pitää suhtautua varauksella. Isoimpana tekijänä on, että oluita ei arvioida täyssokkona, jolloin ulkoiset seikat pääsevät vaikuttamaan arvioon. Totta, etukäteisvaikutelmilla on suuri merkitys vaikkei vaikutus olisi edes tietoista. EBCU:n mielestä arvioijat ovat voineet arvioida eri oluita: reseptit vaihtelevat, toisinaan olut tarjoillaan kegistä, toisinaan pullosta, oluita on säilytetty eri aikoja, tarjoilulinjat saattavat olla likaisia jne. Kaikki ovat totta. Mutta! Pääosin mikään näistä ei ole kuluttajasta riippuvaisia seikkoja! Samat asiat vaikuttavat jopa olutkilpailuissa, joissa “koulutetut oluttuomarit” arvioivat sokkona oluita. Tarjoiluolosuhteet vaihtelevat, kilpailussa tarjoiltava olut voi olla erilaista kuin tavallisesti markkinoilla oleva erä jne. Oudoimpina merkintöinä (jotka kuulostavat yksittäisen kirjoittajan mielipiteiltä) ovat maininnat siitä, että real ale -tyylinen olut on tarjoiltu hiilihapollisena ja päinvastoin (kuulostaa kaukaa haetulta) sekä se, että humalasadon vuosivaihtelu vaikuttaa vuosittain oluen makuun (uskoisin, että paljon enemmän vaikuttaa humalan säilytysolosuhteet ja ikä panimolla).

EBCU tekee myös eräitä yleistyksiä: reittaussaiteilla käyttäjät kilpailevat siitä, että kuka saa käsiinsä harvinaisimman ja ekstriimimmän oluen. Nämä oluet tulevat melko varmasti saamaan hyvät arviot. Eli ovatko näiden arvioitsijat siis epäluotettavia ja ovatko tällaiset oluet sitten useimmin keskinkertaisia kuin hyviä? EBCU on havainnut myös, että hyvät sessio-oluet (“täydellisesti pannut ja täydellisen makuiset sessio-oluet”) eivät useinkaan ole kovin korkealla saittien listauksissa. Tämähän on totta, mutta se johtuu siitä, että oluita ei reitata tyylipuhtauden tai käyttötarkoituksen perusteella. Sen sijaan kaikilla tietämilläni sivustoilla voidaan etsiä vaikkapa parasta saksalaistyylistä pilsneriä tai brittibitteriä. Voisko kuitenkin olla myös niin, että nykykuluttaja arvostaa “kaikkein parhaista oluista” puhuttaessa kuitenkin vahvoja hyvin tehtyjä belgejä tai ainutkertaisia makunautintoja antavia amerikkalaisia imperial stouteja? Se ei vähennä jokapäiväisen lipitysoluen kuten vaikkapa Pilsner Urquellin arvoa (suodattamaton Urquell on Ratebeerin mielestä maailman paras böömiläistyylinen pilsneri). Tämäkin “ongelma” on kuitenkin täysin tiedostettu ja kaikki tuntemani sivustot kehittävät koko ajan tapoja, joilla saadaan kaikenlaisia oluita esiin (esimerkiksi Olutoppaan kuukauden olut).

Lopuksi EBCU:n mielestä saittien olut- ja pubiarviot ovat helposti manipuloitavissa, koska joillakin oluilla on vain kymmeniä reittauksia. Tässä kohtaa järjestö ei huomioi, että suurimpien saittien pistelaskukaavoissa on huomioitu arvioiden määrä. Samoin useimmilla sivustoilla ylläpito tekee paljon töitä arvioiden luotettavuuden säilyttämiseksi. Omasta kokemuksestani sanoisin, että ongelmaa ei ole oluiden puolella olemassa yksittäisiä merkityksettömiä yrityksiä lukuunottamatta, sen sijaan pubipuolella joku aina koettaa onneaan. Tällaiset poistuvat yleensä suhteellisen nopeasti sivustoilta.

Kaiken tämän jälkeen EBCU toteaa “surullisena”, että nämä seikat tekevät oluiden arviointisateista “(osittain) puutteellisia”. Tämän vuoksi EBCU suhtautuu epäilevästi tällaisiin sivustoihin eikä anna kannatustaan millekään niistä (jotta asia ei häviäisi käännöksessä “Therefore EBCU will remain cautious about these websites and their ratings and will not be endorsing any of them.”). Eli EBCU:n mielestä sivustoilla on omat hyvät puolensa, mutta niin paljon huonoa, että virallisesti EBCU ei voi niille mitään meriittiä antaa? Lausuma jättää myös huomioimatta, että arvioiden lisäksi myös olutmaailman vilkkainta keskustelua käydään näiden sivustojen keskustelupalstoilla. Esimerkiksi Olutoppaan foorumilla suomalainen olutaiheinen uutisinformaatio on ajankohtaista ja määrällisesti runsasta.

Kannattaisikohan EBCU:n tulla ulos kabineteista katsomaan miten olutta nykyään harrastetaan? Nykyisin oluita arvioidaan ja juodaan yhteisöllisesti. Ja yhteisö on koko maa, koko maailma, ei enää (vain) se oma lämmin kulmapubi. Tämän kehityksen eräinä suosituimmista ilmentymistä ovat olutreittaussivustot. Vaikka olosuhteet vaihtelevat, ei se tee arvioista tai varsinkaan sivustoista epäluotettavia. Vaikka mukana on tullut omia lieveilmiöitään, internetin olutsivustot ovat vieneet olutkulttuuria (myös paikallista sellaista!) enemmän eteenpäin kuin mikään sitten Michael Jacksonin. Aliarvostavien virallisten lausuntojen sijaan EBCU:n kannattaisi ilman muuta aloittaa yhteistyö suosituimpien sivustojen kanssa ja ottaa ne omaan agendaansa mukaan. Mikä olisikaan tehokkain tapa saada oma äänensä kuuluviin (onhan EBCU kuulemma “oluenkuluttajien ääni Euroopassa”) ja tapa päästä vaikuttamaan EBCU:n listaamiin epäkohtiin! Vai onko kyseessä vain herrakerho täynnä “periaatteen miehiä”?

Viimeiseksi varsinaiseksi kappaleeksi pitää kirjoittaa disclaimer. Yllä oleva kirjoitus koskee EBCU-nimistä organisaatiota. Suomea siinä edustaa Olutliitto. Olutliitto on suomalainen kattojärjestö, jossa kirjoittajan mielestä on ihan selväpäisiä kavereita johdossa. Väittäisinpä, että Olutliitto ei pidä Olutopas.infoa “epäilyttävänä sivustona, jota ei voi kannattaa”. Varsinkin kun Olutliiton kotisivujen etusivulta on suora linkki Olutoppaalle …

Kirjoittaja on Ratebeer.comin suomalainen ylläpitäjä ja Olutopas.infon Vuoden foorumisti 2008 ja 2011.

Suosituimmat hakutermit: