Käsittelyssä Käsityöläispanimo 101

Public domainVoi pojat. Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Mennään niihin hyviin ensin. Arvostan kavereita, joilla on ollut visio perustaa Suomen olutravintolamekkaan Tampereelle panimoravintola, jossa tarjoillaan omia käsityöläisoluita real alena. Brittityylistä portteria, bitteriä ja vähän erikoisempaakin. Tämän ravintolan 101 Beersin oluet pannaan nyt Eurassa, tiloja ilmeisesti katselevat muualtakin. Uusi pienpanimo on aina iloinen asia. Myös alkuvuoden uutinen siitä, että puuhaavat jopa teksasilaisten pienpanimo-oluiden tuontia, otettiin vastaan myhäillen. Itse ravintola on paikalla, jossa on toiminut ilmeisesti jos jonkinlaista yrittäjää – tuolta kulmalta puuttuvat anniskelupaikat, joten paikallisetkin ovat varmasti ottaneet uuden paikan ilomielin vastaan. Yli 100 oluen pullovalikoiman lisäksi päivittäin luvataan sahtia: näytti olevan muovikanisterista tarjoiltua Lammin Sahtia.

Olen nyt viikon sisällä käväissyt 101 Beersissä kaksi kertaa ja onnistunut maistelemaan panimon kaikki tarjolla (ei yhtä aikaa) ollutta viisi olutta. Ne huonot uutiset ovat, että nämä oluet eivät ole kovin hyviä. Panimon vetäjät ovat Tuorlan kurssit käyneet ja muutenkin oppia saaneet, joten uskotaan että kyse on kuitenkin käynnistämisvaikeuksista. Viidestä oluesta yksi oli ihan hyvä (Musta Zukka, mahkeako portteri oli aivan mielyttävän suklainen), pari so and so (Papa Pauzion Porter, jossa turhan paljon vihannesmaisuutta ja Sweet Blood, joka oli todella omituinen lakritsiunelma) ja kaksi käytännössä myyntikelvottomia (Kuuro Majava tuoksui parfyymiseltä ja maistui vihannessopalta sekä Pirun Polkka, jonka kaltaisia lannan aromeja ja makua en ole ennen suomalaisoluessa kokenut). Olutoppaalla paikan edustaja kertoi vihannesongelman mahdollisesti poistuvan keittoajan säätelyllä. Maalaismaisemat taasen arvaukseni mukaan johtuvat aivan liian lyhyistä kypsymisajoista. Kun caskit tarjoillaan käytännössä huoneenlämpöisinä, se ei anna lainkaan anteeksi mahdollisille virhemauille kuten ehkä hieman viileämpi olut voisi tehdä, ainakin osittain. Haasteita siis riittää ja oppimisprosessin pitää jatkua. Joka tapauksessa aion käydä 101 Beersissä seuraavallakin Tampereen reissulla. Facebookin mukaan jo virittelevät vehnäolutta hanaan.

Katso myös: Uusi panimoravintola aloitti Pyynikillä – oluet kypsyvät ruumishuoneessa! (Moro, Aamulehti)

Edellisessä blogauksessa mainittu Ruosniemen Panimo oli esillä tänään paikallisessa ilmaisjakelulehdessä. Voit lukea jutun täältä.

Suosituimmat hakutermit:

Mistä tämä yhtäkkinen pöhinä?

Pienpanimoita siellä, pienpanimoita täällä. Aivan yhtäkkiä ja yllättäen suomalaisessa pienpanimokentässä pöhisee. Koko alkuvuoden on sieltä täältä kantautunut viestejä uusista pienpanimoista. Tämän alkuvuoden kaltaista liikehdintää ei ole Suomessa nähty sitten 1990-luvun.

Nytkin oli pitkään hiljaista. Alexin Panimo aloitti Lahdessa syksyllä, mutta muuten ei viimeisien vuosien aikana ole kovin montaa uutta panimoa Suomeen perustettu. Mutta tänä vuonna perustetaan. Ensimmäisenä ehti tamperelainen “panimoravintola” 101 Beers. Käsityöläispanimo 101:n oluet pannaan Eurassa ilmeisesti toistaiseksi Lapin Voiman lisenssillä Vainio-Ketolan panimon reilun 300 litran vehkeillä. Ravintolassa Tampereella on tarjolla muutamaa omaa olutta, joista osa tarjoillaan real alena. Kirjoitan lisää tästä panimosta, kunhan olen päässyt maistamaan heiltä useamman kuin kaksi olutta.

Rekolan Panimo, jonka juuret ovat Vantaalla, mutta panimo Myrskylässä, on aloittamassa tuotantonsa ensi kesän aikana. Tästä on tulossa peluri pienpanimoiden keskiraskaaseen sarjaan ja tuloksia odotellaan mielenkiinnolla. Pointsit heille avoimuudesta: hienoa blogia kirjoittavat kun hommiltaan ehtivät.

Pälkäneen “ikuisuusprojekti” Olutverstaskin kuulemma näkee päivänvalon tänä kesänä – vihdoin ja viimein. Tämän panimon primus motorhan on moninkertainen kotioluen Suomen mestari ja aikoinaan Stadin Panimolla keitellyt Timo Jukka. Omistajaportaassa on useita olutpiireistä tuttuja hahmoja. Olutverstas tullee markkinakentässä asettumaan samoille lokeroille kuin Rekolan Panimo tai esimerkiksi Malmgård.

Näiden lisäksi Poriin on perustettu Ruosniemen Panimo, jolla tiettävästi on jo valmistusluvat sekä laitteisto kunnossa. Oluiden saatavuudesta tällä hetkellä minulla ei ole tarkempaa tietoa vaikka oman paikkakunnan panimo onkin.

Näiden ohella huhuja kuuluu kolmesta, neljästä ehkä jopa viidesta muusta uudesta pienpanimosta. Muutama olemassa oleva on laajentamassa. Eli kaikenlaisia mielenkiintoisia uutisia on odotettavissa suomalaisessa olutkentässä kevään ja kesän aikana. Hyvää pöhinää!

Suosituimmat hakutermit:

Huhut kuolemastani olivat vahvasti liioiteltuja

Kuva: BruuveriKävin eilen Helsingissä (ex-tempore) vierailemassa Bruuverin panimolla. Kuten vanhaa blogiani tai Arden blogia lukeneet muistavat, panimomestari Ilkka Sysilällä oli erimielisyyttä kanssani heidän oluidensa mausta ja Arden blogissa hän esitti asiaan omaa, lopullista, ratkaisuaan. No, tuolloin hän ei minua henkilönä tuntenut, mutta asia on sittemmin korjattu ja pystyn liikkumaan Kampin keskuksen ympäristössä elävänä miehenä. Oluen lisäksi meitä yhdistää toinenkin harrastus.

Bruuverin panimon tilat avautuivat minullekin oululaisen Arden vieraillessa paikalla maistelemassa tribuuttitrilogiansa ensimmäistä olutta, Arde’s Twisteriä. Tämä IPA on tehty englantilaisista Goldings ja Pioneer-humalista eikä minua täysin sytyttänyt. Humalavalintoihin oli kuulemma syynä se, että juuri keittohetkellä ei muuta ollut tarjolla. Trilogian toinenkin osa oli panimolla jo kypsymässä, sen julkaisusta ei ole vielä päätöksiä. Bruuveri on todellinen liivintaskupanimo: laitteisto muodostuu 240 litran keittoastiasta, whirlpoolista ja neljästä 240 litran vetoisesta käymistankista. Näin ollen yhdellä keitolla saadaan vain noin 7 kegiä olutta kerralla. Tilat ovat kompaktit ja melko askeettiset, jämerät kalterit erottavat panimon viereisestä keittiöstä. Kiitos Ilkalle esittelystä! Uusia mielenkiintoisia tuotteita on tulossa Bruuveriltakin.