Vuoden 2012 parhaat oluet

On aika taas tehdä yhteenvetoa viime vuoden oluista. Olen listannut omia parhaita olutkokemuksiani vuodelta 2012. Kyseessä ei ole parhaat 2012 julkaistut oluet vaan humalablogistin viime vuonna ensi kertaa maistamat tuotteet. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä eikä siitä löydy absoluuttinen totuus.

AleSmith Speedway Stout (Barrel Aged)
AleSmithin klassikko on kovassa maineessa ja ei turhaan. 12 volttiin on saatu mahdutettua kaikki imperial stouttien ja tynnyrikypsytyksen parhaat puolet: täyteläisyys, herkullisesti salmiakkia, vaniljaa ja tupakkaa samassa paketissa sopivalla, muttei liiallisella alkoholipotkulla. Kiitos tiongille tämän jakamisesta loppukesän Petalax-kekkereissä.

Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout)
Ei niinkään yllättäen tämäkin viskitynnyrikypsytettyä imperial stoutia. Mutta kuten edellinen, tämäkin on hehkutuksensa ansainnut. Aavistuksen pehmeämpi kuin Speedway. Tätä pääsin nauttimaan hanasta New Yorkissa maaliskuussa, jolloin sattumalta The Pony Barilla oli Foundersin “Brewer Night” ja baarin parikymmentä hanaa oli pyhitetty Foundersin tuotteille.

3 Fonteinen Armand’4 Oude Geuze Lente
Armand Debelderin vuodenaikablendauksista tämä kevät-versio oli paras (talvi on maistamatta). Loistavan monimuotoinen geuze ja korkeasta hinnastaan huolimatta hinta-laadusuhde oli ok.

De Molen Haver & Gort
De Molen ei ole viime aikoina onnistunut yllättämään positiivisesti. Imperial stout Haver & Gort on kuitenkin loistava Hel & Verdoemeniksen veroinen olut. Tämäkin on tynnyrikypsytetty, tällä kertaa skottilaisessa Speyside-tynnyrissä. Vahvoissa stouteissa De Molen on selvästi parhaimmillaan.

Mikkeller Black Hole Barrel Aged Edition Red Wine
Beer Huntersin baaripuolen kohokohtiin kuului kesän Mikkeller-festivaalit. Tämä oli oikein onnistunut tynnyrikypsytys (taas!) Black Holesta. Nimestään huolimatta punaviini ei ollut hallitseva elementti tässä.

Mikkeller Porter
Samoilla Hunun festareilla oli tämä vahva Mikkellerin Porter. Amagerin laadukas kädenjälki näkyi tässä oluessa.

Emelisse White Label Imperial Russian Stout (Ardbeg BA)
Yksipuolinen lista? Ei kai, tämähän on Ardbeg-tynnyrissä kypsytettyä viskiolutta :) Ardbeg kuuluu suosikkitislaamoihini ja tässä viski lyö läpi reippaasti. Yleensä se ei ole hyvä asia, mutta tässä Emelissessä se toimii.

Sun King Bourbon Barrel Johan (BBJ)
Ok. Myönnetään, että (hyvät) viskitynnyrikypsytetyt oluet ovat olut- ja viskiharrastajan mieleen. Sun King on pieni panimo Indianapoliksesta ja tämä BBJ-olut ei ole Ratebeerissä saanut kovin kummoisia pisteitä. Minulle tämä barley wine maistui enemmän kuin hyvin, vuoden yllätyskohokohtia!

Starr Hill Franklin’s Sour Ale
Tämä oli ensimmäinen virginialainen olueni. Ja loistava sellainen: hedelmäinen hapan ale, jossa oli paljon rodenbachmaisia piirteitä. Valitettavasti Frankliniä tuskin pääsee maistamaan toistamiseen ellei nyt sattumalta ole joskus Indianaan asiaa.

Vuosi 2012 oli siis tynnyrikypsytettyjen oluiden. Tynnyrikypsytys on ollut yksi olutmaailman trendeistä jo muutaman vuoden ja tullee jatkumaankin tulevaisuudessa. Huonosta oluesta ei saa tynnyrissä hyvää ja genrestä löytyy paljon roskaa huippuoluiden joukosta.

Tasapuolisuuden nimissä myös muutama muu valinta:

Vuoden 2012 kotimainen olut: Beer Hunters Mufloni Saison De Randonneur 6,5 %:n vahvuinen versio. Vedän härskisti kotiinpäin. Mikäli pidät klassisesta belgisaisonista niin tässä on maailmanluokan suomalainen vastine Dupontille. En ole yksin mielipiteineni: Ratebeerissä oluen keskiarvo on 3.72, jolla ilman pisteiden painotusta pääsisi Suomi-listalla kaikkien aikojen kolmostilalle. Alkoihin 4.2. tulevassa pienpanimokattauksessa on mukana Beer Huntersin Kataja Saison, joka on katajalla tuunattu versio tästä. Käytännössä ei täysin samaa kamaa, mutta huippuolutta luvassa kuitenkin.

Suomi Bubbling under: Malmgård Black Door H.O.D.A. 20th Anniversary. Suomessakin osataan tehdä loistavaa sessioipaa. Mahtava greippisyys dominoi makua. Muuten IPA/DIPA-rintamalta ei jäänyt paljoa mieleen. Ehkä vuoden 2011 pyhiinvaellusmatka Portlandiin ja länsirannikolle tyydytti suurimman IPA-himon.

Suosituimmat hakutermit:

Dogfish Head yhdistää oluen, siiderin ja hiphopin

Dogfish Head on flirttaillut musiikin kanssa aiemminkin: Bitches Brew oli kunnianosoitus Miles Davisin klassikkoalbumille. Nyt Dogfish Head julkaisee oluen – Positive Contact -, jolla promotaan hiphop-yhtye Deltron 3030:ia. Deltron 3030:n debyyttialbumi ilmestyi vuonna 2000 ja sen jäsenet olivat myös mukana Gorillazin ensimmäisellä levyllä.

Positive Contact on jälleen varsin innovatiivinen kokeilu DFH:ta: 9-prosenttinen, belgityylinen, makea ja hapan oluen ja siiderin yhdistelmä: Positive Contact is a 9% ABV hybrid of beer and cider brewed with wood-pressed Fuji apples, roasted farro, a handful of cayenne peppers and a late dose of fresh cilantro. Lehdistötiedotteen oluesta voit lukea Beernewsistä. Musiikkikin on ihan jees.

Nyt vain odottelemaan kotimaista vastinetta! Se olisi varmaan Beer Huntersin ja Tarkka A:n yhteistyö, joka olisi tehty yhdistämällä Muflonin Intianpässiä ja omenakiljua.

Kotimaiset pienpanimot ryntäävät Alkoon

Alkolla oli lokakuussa juhlavuotensa kunniaksi auki haku kotimaisille pienpanimo-oluille. Kriteerinä oli, että tuotteen pitää olla suomalainen Alkon valikoimissa uusi pienpanimo-olut. Määrä oli rajattu 3000 – 10 000 pulloon. Nyt on selvillä mitä oluita Alko on tässä haussa valinnut:

Kukko Pils Kellariolut 0,33 l 2,73€
Lammin Sahti Juhlaolut 0,33 l 4,57€
Stadin American Amber IPA 0,33 l 4,73€
Marsalkka India Pale Ale 0,33 l 3,71€
Keisari Juhla Ale 0,33 l 2,76€
Mufloni IPA 0,33 l 5,65€
Prykmestar HunajaBock 0,5 l 4,55€
Stallhagen India Pale Ale 0,5 l 4,88€
Huvila X-Porter 0,5 l 5,06€
Kaurakaapo 0,33 l 3,96€

Kaurakaapon panijasta ei ole tietoa. Nimi vaikuttaa teerenpelimäiseltä.

Komea kattaus, jonka vahvuus on erityisesti siinä, että mukana on oluita suurelta osalta suomalaisia pienpanimoita. Oluiden määrä on sellainen, että jakelu lienee maanlaajuista, mutta rajoittuen joihinkin isompiin Alkoihin. Jos näin on niin valtakunnan debyyttinsä tekisivät Beer Hunters ja Stadin Panimo. Jos valituksen aihetta lähtee etsimään niin oluttyylien kirjo olisi voinut olla laajempi ja mielenkiintoisempi. Listalla Huvila X-Porter on entuudestaan tuttu hieno tuote, muutama muu entuudestaan maistettu “on ihan jees”, aidot uutuudet eivät etukäteen aiheuta suuria ennakko-odotuksia.

Oluet tulevat myyntiin 25. tammikuuuta.

Suosituimmat hakutermit:

Lisää vuoden 2011 parhaita

Tässä vielä muutamia blogistin valintoja vuoden parhaiksi oluiksi eri “kategorioissa”. Näitä ei kannata ottaa absoluuttisina totuuksina – oluet on kuitenkin nautittu eri aikoihin, erilaisissa olosuhteissa, erilaisissa fiiliksissä. Monessa “sarjassa” erot olivat niin pieniä, että uudelleenmaistelut olisivat saattaneet muuttaa keskinäisiä järjestyksiä.

Paras suomalainen olut 2011

Uusia kotimaisia oluita julkaistiin taas iso määrä, varmaankin satakunta erilaista uutuutta. Mikään olut ei erottunut selkeästi joukosta ja ehkä uudet klassikot jäivät syntymättä. Vuoden paras kotimainen oli mielestäni Plevnan Pikkulinnulle panema Pispala Portteri, jota nautiskelin Tampereella Plevnan hanasta viime syksynä. Mukavan pehmeä portteri, jossa maistuu tasapainoinen savuisuus ja kaikki elementit ovat kohdallaan. Kyllä Plevna on aina osannut varsinkin stoutit ja portterit.

Pispalan Portterin aivan tuntumassa tulee joukko hyviä oluita, joiden keskinäistä järjestystä en menisi määrittelemään. Yllättäen tässä “kintereillä” joukossa on 9 olutta, mutta vain kolmelta eri panimolta. Erilaisissa palkintojenjaoissa Suomen ykköspanimon viitan ottaneen Beer Huntersin oluista tähän joukkoon nousivat puolukkainen Kúvee de Yyteri, Single Hop -sarjan Simcoe ja Citra, Äkäpukki Imperial Stoutin 2011 versio ja Willförin Paden panema Nasty Suicide Imperial Stout. Stadin panimolta parhaat olivat tor-sarjan ykkönen Ultimator ja mielenkiintoinen ruisbarleywine Rongoteus. Ehkä jokerina kärkilistallani ovat porilaisen Karhupanimon Cascade Weizen ja Dry Stout.

Paras IPA

Viime vuonna maistoin tasan sata uutta ipaa! Tästä kiitos luonnollisesti lankeaa USA:n länsirannikon kiertueelle. Tästä joukosta parhaaksi nousi Seattlen keskustassa sijaitsevassa Collins Pubissa juomani Anacortes IPA. Columbuksella, Cascadella ja Yakimalla humaloidussa IPA:ssa oli kaikki palaset kohdallaan: juotavuus, tasapaino sekä herkullinen maku, jossa oli trooppista hedelmää, pihkaisuutta ja greippiä. Anacortes on pieni kaupunki Washingtonin osavaltion pohjoisosissa Tyynenmeren rannalla.

Paras pilsener ja vaalea lager

Näissä “sarjoissa” ei tullut vastaan kovin kummoisia oluita. Ehkäpä vuosien varrella olen jo onnistunut kaikki parhaat saksalaiset ja tsekit juomaan aiemmin :) Pilsnereiden ykköseksi nousi The Alibi Roomissa Vancouverissa hanasta juotu Red Truck Pilsner, joka on paikallisen Taylors Crossing -panimon tuote. Paras vaalea lager olkoon vaikkapa Keudan Vaalea Sarvi. Oli kiva päästä maistamaan uuden suomalaispanimon oluita viime vuonna vaikka Keudan kohdalla voidaankin puhua kait enemmänkin “koepanimosta” kuin varsinaisesta kaupallisesta yrityksestä.

Vuoden parhaita voisi jakaa toki kaikenlaisissa erilaisissa kategorioissa, mutta ehkäpä tämä riittää viime vuodelta. Ai niin, huonoimmat maistamani oluet olivat Budweiser Brew No. ’66’ (hyödytön vihreälle omenalle maistuva vetinen lager) ja Manila Light (kiitos Alasen Timolle).

Suosituimmat hakutermit: