Kaunas ja Vilna (2011)

Huhtikuussa Ryanairilla oli parin päivän ajan lennot Pirkkalasta Kaunasiin tarjouksena 6 euroa suunta. Ex tempore päätin tarttua tuohon ja ostin liput toukokuulle sunnuntai-keskiviikkovälille. Myöhemmin tilasin Booking.comin kautta hotellit ja pikkubudjetilla sopivilla hinnoilla: Kaunasissa Hotel Metropole oli 32 euroa yö ja Vilnassa uudenkarhea Hotel Gile 25 euroa/yö.

Liettua on Balkanin maista selvästi mielenkiintoisin olutmielessä. Virossa toimii vain muutamia panimoita ja koduõluen saatavuus on melko rajallista. Latviassa on hiukan enemmän panimoita, mutta laatu on kautta linjan varsin kehno ja oluet eivät kovin mielenkiintoisia. Sen sijaan Liettuassa ja erityisesti Pohjois-Liettuassa on elävä maatilapanimoiden kulttuuri ja kymmeniä pikkupanimoita, jotka panevat erikoisia perinneoluitaan. Näiden perinneoluiden nauttiminen oli yksi matkani päätarkoituksista Kaunasin ja Vilnan panimoravintoloiden lisäksi.

Ensimmäinen yö meni Kaunasissa. Sinne Ryanair onnistui lentämään 1,5 tunnin lennon 50 minuuttia edellä aikataulusta! Koska saavuin suhteellisen myöhään kaupunkiin, jouduin turvautumaan taksiin. Taksi olikin ainoa asia mikä Liettuassa oli melko kallista. Tämäkin toki johtuu siitä, että gringoa kusetetaan sen mikä pystytään. Mistähän johtuu, että kaikista palveluammateista ympäri maailman (ehkä Suomea lukuunottamatta) epärehellisimmät ovat taksikuskeja? Kaunasin lentokentälle kannattaa käyttää bussia numero 29 joka kulkee bussiaseman liepeiltä lentokentälle. Lippu maksaa 2 litiä (noin 60 senttiä).

Kaunasissa kävin iltaoluella hotellin nurkilla olleessa RePUBlic-baarissa (Laisvės 57). Tässä hip-cool-pubissa ei juuri liettualaisia oluita näkynyt, mutta hanoissa oli kansainvälistä tavaraa tyyliin Grimbergen (6 Lt, alle 2€) ja Murphys Red. Tulipa sieltä saatua hanasta jopa uusi olut: Moreeke, joka on De Koningshoevenin panimon kevyt Leffe-tyyppinen ale. Reissun ensikosketus liettualaiseen olueen oli Švyturys Nefiltruotas Raw, joka on ison panimon näkemys suodattamattomasta lagerista.

Seuraavana päivä suunta oli Vilnaan. Juna on kätevä: aikaa menee vuorosta riippuen tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Lippu maksoi 17 Lt (5 €), joten matkustaminen on halpaa näissä siisteissä junissa. Vilnassa yövyin kaksi yötä. Vierailin kaupungin kaikissa kolmessa panimoravintolassa:

Prie Katedros Bravoras (Gedimino 5)
Prie Katedros Bravoras lienee kaupungin vanhin panimoravintola, sillä se perustettiin Avilys-nimellä vuonna 2001. Itse vierailin Avilyksessä vuonna 2004. Nykyisin Avilys-niminen panimoravintola löytyy Kaunasissa. Prie Katedros Bravorasin tyyli on melko “upscale” ja ruuan hinnat vilnalaisittain melko korkeat. Tarjolla on kolmea omaa olutta: Šviesusis (vaalea), Medaus (hunaja) ja Tamsuis (tumma). Oluet ovat varsin vaatimattomia, melko tyypillisiä ruokaan keskittyvän panimoravintolan tuotoksia.

Būsi Trečias (Totoriu 18)
Būsi Trečias on kävelymatkan päässä edellisestä. Jos Katedros on expattien ja liikemiesten paikka, Būsi Trečias vaikutti keskeisestä sijainnistaan huolimatta laajempien kansanryhmien lounaspaikalta – olin lounasaikaan ravintolassa ja ruokailijoita riitti. Talon omat oluet eivät olleet kovin ihmeellisiä ja pientä happamuuttakin osasta saattoi löytää. Ne kuitenkin ovat hieman persoonallisempia kuin Vilnan kahden muun panimon keitot. Tarjolla oli Šviesus, Tamsus ja Juodas. Juodas on vahva 7-prosenttinen tumma lager.

Bravaria (Ozo g. 25)
Bravaria on saksalaistyyppinen “oluthalli”, jollaisia panimoravintoloita löytää ympäri maailman aina Vietnamia myöden. Vilnan lisäksi Bravaria on Kaunasissa ja Šiauliaissa. Epäilen, että oluet pannaan Vilnan yksikössä, jossa kattilat olivat keskeisellä paikalla. Bravaria sijaitsee kaupungin pohjoispuolella jättimäisessä Akropoliksen kauppakeskuksessa. Sinne kannattaa mennä bussilla tai ottaa taksi. Akropoliksessa on myös hypermarketti Maxima, jossa on laaja valikoima liettualaisia oluita. Keskustan Maximoista löytää myös aika paljon maisteltavaa. Tosin pienpanimo-oluita ei juuri ole – muistaakseni vihreän sillan pohjoispuolella olevassa kauppakeskuksessa oli joku erikoisempia oluita myynyt pikkukauppa. Bravariaan palatakseni: tämä on paikallisten suosiossa oleva hyvin halpa ravintola. Pieni olut maksaa 2,5 litiä (70 senttiä) ja ruoka-annokset 15 litin molemmin puolin (nelisen euroa). Täälläkään oluissa ei ole kovin paljon kehumista: viisi omaa olutta ja kvass (Gira) eivät hurraa-huutoja saa aikaan. Mielestäni sortimentin paras oli dunkel-tyyppinen Ajerų, joka oli ihan miellyttävä karamellinen ja suklainen tumma lager.

Summa summarum – panimoravintolat eivät olutharrastajalle vielä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua menettelevät edullisina ruokapaikkoina. Onneksi kaupungissa on joitakin pienpanimo-oluisiin erikoistuneita baareja, joista kannattaa mainita kaksi:

Šnekutis
Šnekutiksiä on olemassa kaksi: vanhan kaupungin liepeillä (Šv. Stepono g. 8) ja toinen Užupiksen “vapaavaltiossa” (Polocko 7.a). Jälkimmäisessä en käynyt, mutta Stepono-kadun paikka onkin mielenkiintoisempi, koska siellä työskentelee paikan omistaja, kaikissa mainosmateriaaleissa esiintyvä viiksivallu. Tämä paikallinen markkukorhonen ei puhu englantia, mutta tilaaminen sujuu vaivattomasti ja pöydissä on olutmenut, joista on helppo valkata tilattava tuote etukäteen. 12 hanassa on olutharrastajalle todellista hardcore-kamaa: pohjoisliettualaisten maatilapanimoiden oluita (kaimiskais). Juodessaan vaikkapa pasvalyslaisen Jonas Morkūnaksen panemaa suodattamatonta 6-prosenttista olutta tietää olevansa niin kaukana teollisista, hajuttomista ja mauttomista kuin on ylipäänsä mahdollista päästä: Morkūno aluksen tuoksua hallitsee diasetyylinen maalaisaromi. Maussa on voimaisuutta, runsaasti mineraaleja ja katkeruutta. Pohjois-Liettuan panimoiden käyttämä vesi on erittäin mineraalipitoista ja käsittääkseni oluiden katkeruus ei tulekaan normitapaan niinkään humaloinnista vaan panemisessa käytetystä vedestä. Kaapeissa on myös runsaasti litran pulloissa maatilaoluita. Kävin Šnekutiksessä kaksi kertaa ja menen varmasti uudelleen. Voin suositella oluen kanssa naposteltavaksi myös paikan valkosipulileipätikkuja – erityisesti lämpiminä aivan loistavia.

Alaus Namai (Alberto Goštauto g. 8)
Tämä joen lähellä oleva opiskelijapaikan tapainen baari on avattu helmikuussa 2009. Namai on Šnekutista huomattavasti isompi ja täynnä opiskelijoita, mutta koostaan ja yksinkertaisesta sisustuksestaan huolimatta viihtyisä paikka. Paikan hanavalikoima (16 vakiohanaa ja yksi vaihtuva) perustuu myös liettualaisiin pienpanimo-oluisiin. Pullovalikoima on myös liettualaiseksi erittäin laaja ja kansainvälinen. Tosin ainoat joiden näin parin tunnin aikana juovan pullo-olutta olivat italialaisia turisteja! Olutharrastajalle Šnekutiksen lisäksi pakollinen käyntikohde. Oluet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erit kuin Šnekutiksessa.

Seuraavalla kerralla kun eksyn Vilnaan niin pakollinen käyntikohde lienee myös Bambalynė (Stiklių g. 7) johon en tällä kertaa ehtinyt.

Viimeisen päivän ennen lentoa vietin Kaunasissa. Kävin myös Kaunasin Bravariassa syömässä – siellä listalla on samat oluet kuin Vilnassa. Kaunasin Bravaria sijaitsee myös Akropolis-ostoskeskuksessa, joka on täällä kävelymatkan päässä keskustasta. Ja myös Kaunasin Akropoliksessa on olutostoksiin suositeltava Maxima. Samoin kävin Kaunasin Avilys-panimoravintolassa. Kaunasin Avilys on samantapainen kuin Vilnan Katedros. Kaksi omaa olutta eivät olleet kummoisia. Kaunasista Gyvas Pubin (Muitinės st. 1/Rotušės sq. 6a) pitäisi olla erinomainen paikka bongata pienpanimo-oluita: tarjolla on netin mukaan 33 erilaista liettualaista olutta.

Tällainen olutmatka tällä kertaa. Liettuaan pitänee palata lähivuosina uudestaan. Mielenkiintoisinta olisi päästä paikan päälle Pasvalysiin, Biržaihin ja vastaaviin paikkoihin tutustumaan miten paikallista olutta pannaan. Mutta Kaunas ja erityisesti Vilna käyvät hyvä korvikkeena!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *