Maistelussa Reaktorin Hello World

Pitkästä aikaa tässä blogissa on olutarvio. Tällä kertaa arvion kirvoitti hieman erilainen lähtökohta: sain ilmaista olutta. Niin, alkuun pitää laittaa sopiva disclaimer, koska oluen teettäjä lähestyi humalablogistia tarjoten maistiaisia. Eipä ole siis turhaan tullut kirjoitettua seitsemän vuotta olutblogia kun jo nyt sain ilmaisen tuotenäytteen :) Kyseinen olut on Stadin Panimon Reaktorille panema Hello World single hop ale. Olen vieraillut sekä Stadin Panimolla että nauttinut ilmaisia virvokkeita Reaktorin saunatiloissa (tapaus ei liity tähän olueen vaan tapahtui vuosia sitten), joten objektiivisuuden voi heittää romukoppaan – mutta tiedättepä lähtökohdat. Reaktor on helsinkiläinen IT-alan yritys, joka on monasti palkittu Suomen parhaana työpaikkana.

Hello World -olut on Stadin Panimolle tyypillinen 4,5-prosenttinen single hop pale ale. Tämän oluen erikoisuus on, että siinä on käytetty Cascade-humalan Uudessa-Seelannissa kasvatettua ns. NZ Cascade -versiota. Tietääkseni tämä on ensiesiintyminen suomalaisessa oluessa. Oluen speksit muistuttavat erehdyttävästi SOPP-tapahtumassa tarjoiltua New Zealand Pacific Pale Alea, joten oletan nauttineeni tätä Turussa viikko sitten hanaversiona. Ibuja oluella luvataan olevan 35.

Olut on pale alelle tyypillisen vaalean oranssi, hieman samea. Vaahtoa on melko vähän, pullon pohjalle ei jää hiivaa. Tuoksussa on kukkaisuutta, hiukan aprikoosimarmelaadia ja jonkinlaista hiivaisuutta. Runko on kevyt, kuten näissä Stadin maitokauppavahvuisissa oluissa on ollut tapana. Maku on hedelmäinen ja näissä NZ-humalissa nuo hedelmät ovat tavallisesti eksoottisia: passion- ja kiwihedelmiä. Cascadesta muistuttaa sitrusmainen hapokkuus. Loppumaku on melko lyhyt, hiukan kirpeää hedelmää jää viipyilemään kitalaen etuosaan.

Hello World menee oluiden “ihan kiva”-osastolle. Stadin Panimo on onneksi päässyt eroon hiilihappo-ongelmistaan (siis hiilihapon puutteesta), mutta joku viimeinen silaus vaivaa näitä panimon maitokauppaoluita. Niistä puuttuu se viimeinen potku ja humalan rapsakka loppupuraisu. Sellaista kun kuitenkin löytyi Stadin Alko-vahvuisista hienoista Amber IPA- ja Amber Lager -oluista. Luonnollisesti kaikki humalatkaan eivät aina toimi single hoppeina (=ainoana käytettynä humalalajikkeena) parhaalla mahdollisella tavalla. Käyttötarkoitukseensa tämä on kuitenkin melko hyvä olut. Oletan nimittäin käyttötarkoituksen olevan pääosin sauna- ja illanistujaisoluena toimiminen. Löyly ja makkara toiminevat Hello Worldin kanssa mainiosti.

Reaktorin mukaan Hello World -olutta myydään yksinoikeudella ravintola Stone’sissa Helsingissä ja pullotettuna hyvinvarustetussa saunatilassa pääkaupunkiseudulla.

Kotimaiset pienpanimot ryntäävät Alkoon

Alkolla oli lokakuussa juhlavuotensa kunniaksi auki haku kotimaisille pienpanimo-oluille. Kriteerinä oli, että tuotteen pitää olla suomalainen Alkon valikoimissa uusi pienpanimo-olut. Määrä oli rajattu 3000 – 10 000 pulloon. Nyt on selvillä mitä oluita Alko on tässä haussa valinnut:

Kukko Pils Kellariolut 0,33 l 2,73€
Lammin Sahti Juhlaolut 0,33 l 4,57€
Stadin American Amber IPA 0,33 l 4,73€
Marsalkka India Pale Ale 0,33 l 3,71€
Keisari Juhla Ale 0,33 l 2,76€
Mufloni IPA 0,33 l 5,65€
Prykmestar HunajaBock 0,5 l 4,55€
Stallhagen India Pale Ale 0,5 l 4,88€
Huvila X-Porter 0,5 l 5,06€
Kaurakaapo 0,33 l 3,96€

Kaurakaapon panijasta ei ole tietoa. Nimi vaikuttaa teerenpelimäiseltä.

Komea kattaus, jonka vahvuus on erityisesti siinä, että mukana on oluita suurelta osalta suomalaisia pienpanimoita. Oluiden määrä on sellainen, että jakelu lienee maanlaajuista, mutta rajoittuen joihinkin isompiin Alkoihin. Jos näin on niin valtakunnan debyyttinsä tekisivät Beer Hunters ja Stadin Panimo. Jos valituksen aihetta lähtee etsimään niin oluttyylien kirjo olisi voinut olla laajempi ja mielenkiintoisempi. Listalla Huvila X-Porter on entuudestaan tuttu hieno tuote, muutama muu entuudestaan maistettu “on ihan jees”, aidot uutuudet eivät etukäteen aiheuta suuria ennakko-odotuksia.

Oluet tulevat myyntiin 25. tammikuuuta.

Suosituimmat hakutermit:

Lisää vuoden 2011 parhaita

Tässä vielä muutamia blogistin valintoja vuoden parhaiksi oluiksi eri “kategorioissa”. Näitä ei kannata ottaa absoluuttisina totuuksina – oluet on kuitenkin nautittu eri aikoihin, erilaisissa olosuhteissa, erilaisissa fiiliksissä. Monessa “sarjassa” erot olivat niin pieniä, että uudelleenmaistelut olisivat saattaneet muuttaa keskinäisiä järjestyksiä.

Paras suomalainen olut 2011

Uusia kotimaisia oluita julkaistiin taas iso määrä, varmaankin satakunta erilaista uutuutta. Mikään olut ei erottunut selkeästi joukosta ja ehkä uudet klassikot jäivät syntymättä. Vuoden paras kotimainen oli mielestäni Plevnan Pikkulinnulle panema Pispala Portteri, jota nautiskelin Tampereella Plevnan hanasta viime syksynä. Mukavan pehmeä portteri, jossa maistuu tasapainoinen savuisuus ja kaikki elementit ovat kohdallaan. Kyllä Plevna on aina osannut varsinkin stoutit ja portterit.

Pispalan Portterin aivan tuntumassa tulee joukko hyviä oluita, joiden keskinäistä järjestystä en menisi määrittelemään. Yllättäen tässä “kintereillä” joukossa on 9 olutta, mutta vain kolmelta eri panimolta. Erilaisissa palkintojenjaoissa Suomen ykköspanimon viitan ottaneen Beer Huntersin oluista tähän joukkoon nousivat puolukkainen Kúvee de Yyteri, Single Hop -sarjan Simcoe ja Citra, Äkäpukki Imperial Stoutin 2011 versio ja Willförin Paden panema Nasty Suicide Imperial Stout. Stadin panimolta parhaat olivat tor-sarjan ykkönen Ultimator ja mielenkiintoinen ruisbarleywine Rongoteus. Ehkä jokerina kärkilistallani ovat porilaisen Karhupanimon Cascade Weizen ja Dry Stout.

Paras IPA

Viime vuonna maistoin tasan sata uutta ipaa! Tästä kiitos luonnollisesti lankeaa USA:n länsirannikon kiertueelle. Tästä joukosta parhaaksi nousi Seattlen keskustassa sijaitsevassa Collins Pubissa juomani Anacortes IPA. Columbuksella, Cascadella ja Yakimalla humaloidussa IPA:ssa oli kaikki palaset kohdallaan: juotavuus, tasapaino sekä herkullinen maku, jossa oli trooppista hedelmää, pihkaisuutta ja greippiä. Anacortes on pieni kaupunki Washingtonin osavaltion pohjoisosissa Tyynenmeren rannalla.

Paras pilsener ja vaalea lager

Näissä “sarjoissa” ei tullut vastaan kovin kummoisia oluita. Ehkäpä vuosien varrella olen jo onnistunut kaikki parhaat saksalaiset ja tsekit juomaan aiemmin :) Pilsnereiden ykköseksi nousi The Alibi Roomissa Vancouverissa hanasta juotu Red Truck Pilsner, joka on paikallisen Taylors Crossing -panimon tuote. Paras vaalea lager olkoon vaikkapa Keudan Vaalea Sarvi. Oli kiva päästä maistamaan uuden suomalaispanimon oluita viime vuonna vaikka Keudan kohdalla voidaankin puhua kait enemmänkin “koepanimosta” kuin varsinaisesta kaupallisesta yrityksestä.

Vuoden parhaita voisi jakaa toki kaikenlaisissa erilaisissa kategorioissa, mutta ehkäpä tämä riittää viime vuodelta. Ai niin, huonoimmat maistamani oluet olivat Budweiser Brew No. ’66’ (hyödytön vihreälle omenalle maistuva vetinen lager) ja Manila Light (kiitos Alasen Timolle).

Suosituimmat hakutermit: