HUMALAblogi testaa keskiketterät 2009

Viime päivien Karhu-uutisoinnin innoittamana päätin toteuttaa pitkään kyteneen ideani. Ajatuksena on maistella suosituimmat suomalaiset keskioluet rinnan ja yrittää selvittää kuinka paljon eroja niiden välillä on löydettävissä vai onko ollenkaan. Hypoteesinä on, että ne kaikki maistuvat suunnilleen samoilta ja yhden sun toisen merkin paremmuus on oikeastaan mielikuviin perustavaa (jotka usein ovat brändimarkkinoinnin ja sosiaalisten verkostojen luomia). Tietenkin hieno yllätys olisi, jos yksi olisi esimerkiksi ylitse muiden.

En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia “tavallisesta kotimaisesta oluesta”, silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi … jos muuta ei ole tarjolla.

Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden “ominaismauista” – viimeksi olen “vakavamielisesti” analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.

Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III – kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.

Ulkonäkö

Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös “uudelleenhölskytysten” jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.

Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä

Aromi

Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.

Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.

Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste

Suuntuntu

Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu “liukas”. Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin “kevyemmäksi”. Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.

Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste

Maku

Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.

Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku – hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää – yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta …

Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.

Pisteet:

Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste

Yhteispisteet:

Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä

Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Wikipedia Commons
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta … ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.

Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa …

Julkaistu 20.3.2009

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *