Olutfestarointia Turussa, Porissa, Tampereella ja Espoossa

Tämä kesä on ollut pienpanimo-olutfestivaalien suhteen ennätyksellinen. Ympäri Suomen on vietetty kuuden paikkakunnan SOPP:n lisäksi useita olutbakkanaaleja. Olutsatama tuli käsiteltyä jo kesäkuussa ja SOPP Helsinki on sen verran peruskauraa, joten käyn koosteenomaisesti läpi ne muut festivaalit joilla loppukesästä tuli vierailtua.

Kuninkaantien panimon olutfestivaali, Turku

En tiedä onko otsikon nimi festareiden virallinen nimi, mutta tuollaisena se esiintyi jossain vaiheessa Facebookissa. Tämä on uusi tapahtuma, joka järjestettiin Turun Vanhalla Suurtorilla kuten SOPP:kin pari viikkoa myöhemmin. Olutta torilla oli vain osassa aluetta, samaan aikaan menossa oli jotkut kasvisruokafestarit. Tapahtuma oli aika pieni – mukana oli vain Kuninkaantie, Koulu, Radbrew ja Humalove. Fasiliteetit oli kuitenkin viritetty vähän isompaan tapahtumaan – käytössä oli (maksullinen) maksukortti, maksullinen tuoppi (ei rahan palautusta) ja pienimmillään 0,33 litran annoskoko. Jos halusit vaikka huuhtoa kasvisruoka-annoksesi alas olusella niin maksoit siitä 2 euroa (kortti) + 4 euroa (tuoppi) + 6 euroa (juoma). Ei kovin kätevää. Itse maistoin Kuninkaantien pari olutta ja sen jälkeen join Humaloven hanoja läpi. Niissä olikin useita uusia tuotteita. Näillä spekseillä tuskin tulee lähdettyä ensi vuonna uudestaan, mutta kuka tietää.

Pienpamimo-olutjuhla, Pori

“Piireissä” näitä kutsutaan Pub Winstonin festareiksi. Järjestettiinköhän nyt jo viidettä kertaa? Kuitenkin ensimmäistä kertaa päävastuussa oli joku muu kuin Toroskan Kasper, joka siirtyi ravintolasta tuottavaan portaaseen eli Rocking Bearin pääpanijaksi. Festivaaleilla Kasperin Rocking Bear esiintyi yhdessä raippaluotolaisen Kvarkenin kanssa. Hiukan oli kesän festarisuma karsinut osallistuvia panimoita. Idässä vietettiin Kymijoki Beer Festivalia samaan aikaan. Monta viime vuosina osallistunutta oli poissa. Mukana oli kuitenkin muiden muassa lappeenrantalainen Tuju ja tuusulainen Cool Head, jotka molemmat ovat selkeästi parin viime vuoden aikana perustettujen suomalaisten pienpanimoiden kärkipäätä. Cool Head onkin kivasti päässyt esille, Tujua ei ole vielä “hypetetty” tarpeeksi (jos näin saa sanoa). Vaikka panimoita oli “vain” tusina niin itselleni uusia oluita oli tarjolla yli kaksikymmentä. Näin kuukautta myöhemmin muistan vielä mm. Reittausblogin, Moose on the Loosen ja Lindenin onnistuneen collab-sahdin. Vehnäoluista pitävä pikkuveljenikin maisteli muutamat muut tuotteet ja litki sitten loppuillan tätä sahtia. Olutraatiinkin tuli taas jouduttua/päästyä. Parhaiksi raatimme sokkomaistelussa valitsi Mufloni Azacca Pale Alen ja Tujun Foreign Export Stoutin. Ensi vuonna uusiksi.

Tulli Beerfest, Tampere

Pakkahuoneella oli nyt ilmeisesti toista kertaa Chilifestareiden yhteydessä pienpanimofestivaalit. Satuin olemaan kaupungissa muissa merkeissä niin mahdollistui muutaman tunnin festarointi täällä ennen kotiinlähtöä. Mukavat pikkufestarit olivat nämäkin. Kymmenkunta panimoa ja muutama muu juomapiste. Panimoiden joukossa muutama yllättäväkin vieras: Tanker, Stadin Panimo ja Mustan Virran Panimo. Mukana toki tamperelaiset Pyynikki, Kaleva ja Nordic sekä uusi mustalaispanimo Soundville. Soundvillen UG:lla tehdyt debyyttioluet eivät tosin vakuuttaneet. Sen sijaan Kaleva tuntuu pikkuhiljaa parantavan tekemistään. Väkeä oli lauantai-illalla varsin maltillisesti, liekö Blockfestillä ollut vaikutusta asiaan. Chilejä tuli nyt kokeiltua vain muutamassa oluessa, mutta poislähtiessä söin Treffipubin juustohampurilaisen – ei ole turhaan Suomen parhaaksi purilaiseksi mainostettu! Ensi vuonna uudestaan? Jaa-a, kuka ties. Tampereelle on Porista helppo lähteä.

Ota Olut, Espoo

Ota Olut järjestettiin nyt toista kertaa Espoon Otaniemessä. Maalaisena kuvittelin, että tapahtuma olisi ollut enemmänkin skutsissa, mutta Kampin bussiasemaltahan pääsi paikalle käytännössä vartissa. Olin mestoilla jo perjantaina tapahtuman avautuessa ja olihan siellä jo silloin muutama muukin vanha oluttuttu. Ota Olut on ilmeisesti enemmän tai vähemmän amatöörivoimin rakennettu tapahtuma ja siinä olikin tietynlaista kotikutoisuutta moniin muihin festareihin verrattuna. Panimokattaus oli varsin mielenkiintoinen. Debyyttinsä teki Espoon Oma Panimo, jonka pils oli ihan kelpo avaus. Maistila ja Sonnisaari edustivat Oulua, Virosta oli useampi verstas ja sitten suomalaisia enemmän tai vähemmän pääkaupunkiseutukytköksisiä panimoita. Uutena tukkutoimittajana Pien-olutkauppa toi festareille myös mm. Open Waterin ja Brewskin. Festareiden yleisö oli selvästi nuorempaa kuin millään muulla olutfestarilla, pääosin alle kolmekymppistä. Todennäköisesti tapahtuman sijainnilla ja mainostuksella sosiaalisessa mediassa oli merkitystä. Festariruokana söin tällä kertaa Olutsatamassa missatun Naugthy Brgerin. Hyvä oli sekin hampurilainen vaikka melko kauan sai odottaa valmistumista ei-niin-pitkässä jonossa. Ota Olut saattaa olla humalablogistin ohjelmassa ensikin vuonna.

Suomen olutfestariskenessä tällä tietoa on tulossa enää Olutexpo lokakuussa. Joulukuussa oli tosin viime vuonna muistaakseni joku tapahtuma pk-seudulla, Olutexpoon blogisti ei (taaskaan) lähde aikataulullisista syistä. Sen sijaan Tukholman olutfestareille on tarkoitus osallistua lokakuun alussa. Kävi nimittäin niin hassusti, että satuin voittamaan matkan Brewdogin Beer Geek -kilpailusta.

Olutsatama 2017 Jyväskylässä

CoolHead oli yksi festarin suosituimmista. Mukana oli myös Fat Lizardin ötökkämies.

Tuhkasen Mika myi Muflonit loppuun pari tuntia ennen valomerkkiä.


Olutsatama Jyväskylässä 2017 – olinhan siellä minäkin, kuten viimekin vuonna. Minua ennen aiheesta ovat ehtineet jo kirjoittaa vanhat tutut blogistit Arde ja Tuopillisen Jouni, joiden kanssa tuli festareilla jonkin aikaa jaettua pöytääkin. Paikalla oli näköjään olutblogisteista myös Tyttö ja tuoppi sekä erilaisia “lifestyleblogisteja”, esim. Rosa Camilla, Himasta ja Pikku. Niinpä Humalablogistilla ei ole paljoa lisättävää.

Jotain kuitenkin. Panimokattaus (olikohan 17 panimoa?) oli riittävä ja ihan mielenkiintoinen kombinaatio uutta, vanhaa ja takuuvarmoja laatupanimoita. Yllättäen panimoilla oli myös varsin runsaasti uutuustuotteita, itsellenikin yli 2000 Suomi-olutta maistaneelle melkein nelisenkymmentä uutta. Kuten Ardekin totesi, listoilla oli yllättävän paljon lagereita ja vähemmän ihan liian suosittuja happamia oluita. Festareiden parhaat (siis itselleni uusista) oluet olivat kuitenkin vahvempaa tavaraa: Sonnisaaren Tippa lienee Suomen parhaita double ipoja ja Hiisin I Asked For Barley Wine, She Brought Me Gasoline oli prosenttejaan (8,5) tuhdimman tuntuinen barley wine. Lagersarjassa erityismaininta Sonnisaaren HC Pilsille, joka yllättäen ei ollutkaan mikään “IPL” vaan tuhdisti humaloitu saksalaisperinteeseen nojaava pils.

Erityismaininta myös Olutsataman lasista, joka on laadukas Rastalin Craft Master One. Ehdin jo keväällä rikkoa viime vuoden lasini. Oluiden maksaminen sujui kahden euron kupongeilla ja hanaoluita taisi joka tiskiltä saada yhdellä kupongilla desin maisteluannoksen. Vesipisteitä omaan silmään näkyi vain yksi, mutta siellä ei kummempaa ruhkaa missään vaiheessa ollut vaikka väkeä mukavasti lauantaina olikin. Väki oli muuten vaikkapa SOPP:iin verrattuna selkeästi nuorempaa aikuista. Vanhan liiton ison tuopin kaatajat olivat vähemmistönä.

Festarikansaa oli tosiaan ollut erityisesti perjantaina runsaasti. Osa panimoista kävi festaripäivien välisenä yönä hakemassa täydennystä ja silti lauantain edetessä illan puolelle alkoi eioota tulla monilta tiskeiltä. Osa myi kaiken loppuun jo tunteja ennen valomerkkiä. Ruokapuolelta noloin esitys oli odotettu Naughty BRGR, joka löi lapun luukulle lauantaina jo pari tuntia aukeamisen jälkeen (kun ihmisiä alueella ei edes vielä ollut kovin runsaasti). Tästä syystä ruokatarjonta supistui entisestään, ensi vuonna kannattaa paikalle ottaa useampia yrittäjiä. Itse kävin illansuussa kaupungilla syömässä. Palatessani järjestysmies oli todella innokas vaikka olin alueelle palaava, reppu käännettiin ja tutkittiin pohjia myöden. Sinne jäivät vielä aamulla läpi menneet vesipullo ja kotiin tuliaiseksi ostettu Hiisi Väiski. Sori, siitä ei taida tulla arviota Ratebeeriin. Portillahan ei ole minkäänlaista narikkaa. Järkkäri kyllä lupasi antaa poistuessani omaisuuteni takaisin, mutta ei sulkemisaikaan portilla ollut niin järjestysmiestä kuin pullojanikaan. Toivottavasti maistui.

Erilaista ohjelmaa ja musiikkiakin Olutsatamassa oli tarjolla keskialueen teltassa. Päivällä Laitisen Miksun Panokoulusta ei oikein kuulunut sanaakaan teltan takaosaan. Myöhemmin yritin seurata hetken teltan ulkopuolelta Anikon ruokaolutvinkkejä, mutta luovutin koska ei ne siihenkään 10 metrin päähän kuuluneet. Kaikenlaista musiikinräimettä teltasta illan aikana kyllä tuli, en tunnistanut esiintyjiä.

Olutsatama järjestetään ilmeisesti myös ensi vuonna. Tänä vuonna sää suosi tapahtumaa, mutta kiinnostus pienpanimo-oluisiin yleensäkin on kova. Osoitus siitä oli tuhannet kävijät paikalla vaikka pelkkään sisäänpääsyyn (+lasiin) joutui pulittamaan toistakymppiä rahaa (versus SOPP:n pelkkä lasipantti). Humalablogisti yrittää vääntäytyä paikalle myös ensi kesänä!

Disclaimer: Järjestäjä tarjosi blogistin sisäänpääsyn festivaaleille.

Suuret Oluet Pienet Panimot SOPP Tampere 2017

Suuret Oluet Pienet Panimot eli SOPP järjestettiin tänä vuonna nelipäiväisenä Tampereella. Torstaipäivälle osui sopivasti helatorstai, joten pelipaikalle pääsi jo heti avauksesta keskipäivällä. Koska definitiivinen blogiraportti tapahtumusta on jo julkaistu muiden toimesta, laitan vain muutama kännykkäkuvan tunnelmista.

Kaarinalaisen Radbrew’n värikästä tiskiä.

Vasemmalla helatorstaina 10000. oluensa Ratebeerille reitannut Toni “olio” Rouru seurueineen. Ruosniemen Vuorineuvos Rouru edition oli tarjolla Salhojankadun Pubissa.

Festareilla oli mukana kaikki paikalliset panimot. Nordic Brewery oli yksi heistä.

Nokian panimon festaritarjontaa.

Hiisin tiskin takana hääräsivät Mika ja Aniko.

Fiskarsin Panimo on entinen Rekolan Panimo.

Lounaaksi atomi vai oliko tämä sittenkin vety?

Suosituimmat hakutermit: