Lähiolutta ja pubiryömintää Tampereella

Kuten kuva kertoo, lankalauantaina oli todellinen terassikeli.


Tampere on olut- ja olutravintolakaupunki. Käväisin lankalauantaina suorittamassa yksikseni sellaisen kuuden tunnin pubiryöminnän ja sain ajatuksen voisiko siitä tehdä pirkanmaalaisen. No kyllä voi, sillä nautin seuraavat oluet (listattu käänteisessä järjestyksessä):

Brewcats Harha
Nordic Brewery Milk Stout
Nordic Brewery Hoocee IPA
Nokian Wanhan Postin Pils
Pyynikin Double Stout
Kaleva Black Giant Stout
Kaleva Bloomy Boomy
Pyynikin Oak Imperial Stout
Kaleva Kuuma Koppelo
Kaleva Soul Jam IPA
Nordic Brewery American IPA
Nordic Brewery HAVU Nordic Ale
Plevna / Mallaskoski Sugu Porter

Eli todellinen “lähiolutryömintä” on mahdollista Tampereella suorittaa. Panimoista Pyynikki, Kaleva ja Plevna ovat Tampereella. Nokian Panimo ja Nordic Brewery (Lempäälä) vain kivenheiton päässä Tampereelta. Brewcats pitää päämajaansa Tampereella ja Harha on pantu Hopping Brewsterillä Akaalla eli ei sekään kovin kaukana ole. Hyvin settiin olisivat vielä menneet myös Olutpajan ja Finlandia Sahdin tuotteet. Kai tätä jo osataan matkailullisesti hyödyntää Mansessa?

Pubireitti kulki seuraavasti: Plevna – Gastropub Tuulensuu – Ukkometso – Living Room – Wanha Posti – Gastropub Soho – Gastropub Nordic. Peukalosääntönä lienee, että Nordicin tuotteita löytää varmasti Tuulensuusta ja Sohosta (ja kesällä Rillinkistä) ja Kalevaa Ukkometsosta. Kalevan olutmestari Sorsan löysin kylläkin Tuulensuun tiskin takaa (ja Brewcatsin Lauran bongasin Sohossa). Jos sattuu eksymään Kalevan panimon nurkille niin Public House Huurre on sitten panimon varsinainen “house tap”.

The Living Room oli minulle uusi tuttavuus Hämeenkadulla. Eksyin puolivahingossa ohi kävellessäni paikalle kun Sorsa oli ohimennen maininnut tämän yhtenä Kalevaa tarjoavana paikkana. Paikka on vaaleaksi maalattu hipster-henkinen, avara kahvilan, ravintolan ja baarin yhdistelmä, joka on avannut ovensa joskus joulun tienoilla. Menuu on kait meksikolaishenkinen vaikka interior ei sinne suuntaan kumarra. Ja totta, hanassa oli tyrkyllä muutamakin Kalevan ja Pyynikin olut. Pullossa olisi ollut sitten mm. pari meksikolaista craftia. Living Roomin viereen on avaamassa piakkoin Taproom United, joka yhdistää suomalaiset pienpanimo-oluet ja urheilubaarin. Kun ennestään toisella puolella on Teerenpeli niin ihan mielenkiintoinen keskittymä tulossa tähänkin.

Vielä jäi pirkanmaalaisia itselleni uusia oluita juomattakin, mutta ehkäpä seuraava kaupunkiryömintä pitää järjestää Turkuun …

Vierailu Ruosniemen panimolla

Viime lauantaina Porissa järjestettiin Ravintola Panimolla Suomen Olutseuran vuosikokous. Itsekin hieman autettuna (=taloudenhoitaja lähetti minulle laskun) maksoin muutaman vuoden tauon jälkeen SOS:n jäsenmaksun jo 4 päivää ennen kokousta. Ennen vuosikokousta Panimon kabinetissa Jouko Stenroos kertoi Porin Oluttehtaan ja erityisesti Porin oluen hanaoluen historiasta. Porin Oluen legendaarinen panimomestari Jori Orlo jutusteli omassa osiossaan oluen valmistuksesta ja mm. Mustan Hevosen syntyhistoriasta. Myöhemmin illalla Jori kertoi muun muassa ollessaan Carlsbergillä töissä (reilut 60 vuotta sitten!) työsuhde-etuihin kuului kuusi pulloa talon olutta – työaikana nautittavaksi. Jorilla ei kulutus ollut tanskalaisten luokkaa ja hän tekikin kauppaa ylimääräisillä pulloilla työtovereidensa kanssa. Tämän lisäksi päivittäin kello 1400 työnjohtaja avasi tynnyrin, josta olutta sai omaan astiaan!

Päivän ehkä odotetuin ohjelmanumero omalta osaltani oli vierailu “siihen toiseen porilaiseen pienpanimoon” eli Ruosniemen Panimoon. Panimo aloitti kaupallisen toimintansa viime vuonna ja nyt pääsin käymään tällä lähipanimollani, joka sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Porin keskustasta Ruosniemen kaupunginosassa. Panimo on melko lailla keskellä pientaloaluetta vanhassa navetassa, jossa lehmiä pidettiin viimeksi kait 1970-luvulla. Toimintaa ryhmällemme esitteli yksi seitsemästä osakkaasta porilaissyntyinen Juha-Matti Karpale. Panimo on vielä harrastus perustajilleen, joista suurin osa ei asu Porissa vaan pääkaupunkiseudulla. Se sai alkunsa insinööritaustaisten osakkaiden kotiolutharrastuksesta. Tilat löytyivät perhepiiristä ja laitteisto modattiin insinöörityyliin vanhoista Turun meijerin tuotantovälineistä. Panimon keittokoko on noin 550 litraa. Monien kokeiluerien jälkeen heinäkuussa 2012 lanseerattiin panimon ensimmäinen tuote Pikkupomo, jota Humalablogisti pääsi maistamaan tuoreeltaan. Nyt valikoituihin olutravintoloihin on tullut panimon toinen tuote Piirimyyjä, joka on Pikkupomon tapaan tehnyt hyvin kauppansa ravintoloissa.

Karpale kertoi, että viime vuonna olutta valmistettiin noin 2500 litraa. Tänä vuonna pyrkimys on nelinkertaiseen määrään. Suunnitelmissa on osallistuminen Helsingin SOPP-tapahtumaan ja kahden APA:n jälkeen myös muutaman uudenlaisen oluen lanseeraus. Kavereilla tuntuu olevan hyvä meininki tekemisissään ja paikalla nautittu panimotuore Pikkupomo osoitti myös, että tuotetta on hiottu entistä parempaan iskuun sitten viime kesän. Ruosniemen Panimon oluille paras bongauspaikka on Porissa Pub Winston, jossa heillä on oma hanapaikka. Sen lisäksi oluita on satunnaisemmin ollut tarjolla pääkaupunkiseudun parhaissa olutravintoloissa kuten Pikkulintu, Gallows Bird, Viisi penniä ja One Pint Pub. Toivotaan, että tämän vuoden aikana oluita päästään nauttimaan laajemminkin!

Vierailun jälkeen Panimolla Heikkisen Mika kertoi Beer Huntersin kuulumisia – historiaa ja tuoreempiakin tapahtumia. Beer Hunters tulee olemaan mukana kaikissa tärkeimmissä oluttapahtumissa (HBF, SOPP Turku ja Helsinki sekä OlutExpo). Mika kertoi myös, että panimolle on tilattu uusi pullotuslinja. Sen ja uuden panimon myötä Huntersin oluiden saatavuus tulee parantumaan huomattavasti. Tuotantomäärän kasvaessa myös oluen hinnottelua saadaan kuluttajaystävällisemmäksi. Ilta päättyi St Patrickin päivän aattotunnelmissa Panimoravintola Beer Huntersissa. Itse jätin Guinnessit väliin, ja näin en joutunut kantamaan sitä typerää hattua kotiin :)

Suosituimmat hakutermit:

Kesäretki Keppana Kellariin

kuva: Google MapsMuutama sunnuntai sitten kävin vierailulla ensimmäistä kertaa olutharrastusurallani legendaarisen maineen saavuttaneessa Keppana Kellarissa. Tämä erikoinen ruokaravintola ja erilaisista alkoholijuomista kuuluisuuteen noussut paikka on ollut vuosikausia “TODO”-listallani ja nyt vihdoin sain retken sinne aikaiseksi. Suurin este käynnille on ollut ehkä paikan sijainti: käytännössä nauttiaksesi paikan antimista tarvitset kuljettajan sillä julkisilla Keppana Kellari ei ole saavutettavissa. Annetaan webbisivujen kertoa: Aja noin 25 kilometriä Forssasta Helsinkiin päin valtatie 2 pitkin ja sitten “Loukun” Teboilin kohdalta kurvaa Liesjärvelle päin. Opasviittoja tarkastellen löydät itsesi Teboilista noin viiden kilometrin päässä sijaitsevasta maailman kahdeksannesta ihmeestä.

Kahdeksas ihme tosiaan. Loppumatka on kapea, mutta mielenkiintoinen – pihapiiri on täynnä erilaisia liikennemerkkejä ja opaskylttejä. Paikalle saapuessamme huomasimme heti paikan suosion sunnuntain lounasravintolana. Keppana Kellarissa oli kymmeniä asiakkaita, erityisesti motoristit tuntuivat suosivan kauniina kesäpäivänä paikkaa. Tarjolla on juomien ohessa melko simppeliä, mutta maukasta ruokaa. Hinnat eivät ole erityisen edulliset, mutteivat ylitsepääsemättömän kalliitakaan. Hieman tavanomaisesta ruokaravintolasta poiketen ruoka tilataan ja samalla maksetaan tiskillä.

Mutta Keppana Kellariin tulin tietenkin juomien takia. Huhut ovat kertoneet laajasta valikoimasta ja netissä paikka kertookin, että tarjolla on “noin 280 olutmerkkiä, noin 470 eri viskilaatua tai ylipäätään noin 1400 eri merkkiä alkoholijuomia”. Oluiden määrä ei välttämättä ole liioiteltu ja ne olivat kohtalaisesti esillä kylmäkaapeissa. Mitään listaa ei valitettavasti ollut saatavilla, joten tilaaminen meni tihrustamiseksi ja arpomiseksi. Viskien suhteen tilanne on paljon huonompi koska näkyvillä oli ehkä muutamia kymmeniä, loput lienevät “ties missä”. Mutta paljon erilaisia pulloja oli siellä täällä. Olutvalikoima oli erittäin hyvä kotimaisella mittapuulla. Menossa oli valtakunnalliset Amerikan viikot ja muutenkin maahantuojien kuten Diamond Beerin ja Pikkulinnun valikoimaa esillä oli runsaasti. Paikan erikoisuutena ovat espanjalaiset lagerit, jotka lienevät omatuontia. Laadullisesti eivät edusta mitään erikoista tai mielenkiintoista, mutta “tikkerin” näkökulmasta oluita ei muualta Suomesta saa. Olipa hyllyssä joitakin obskuureja supermarketti-saksalaisiakin. Miinusmerkkinä oli kotimaisten pienpanimo-oluiden vähäinen määrä. Kyllä niitä joitakin oli, mutta suhteellisen vähän. Harvinaisempana ehkä Beer Huntersin Syntipukki. Paikalla on myös oma etikettiolut, joka lienee Diamond Beerin tuttua vihreää olutta.

Keppana Kellarissa käynnistä tuli hyvälle tuulelle. Olutharrastajakin löytää sieltä varmasti jotain juotavaa vaikka tilaamisessa omat hankaluutensa on (ja oluetkin tarjoillaan pinttilaseista). Itse aion kyllä käydä uudestaankin!

Suosituimmat hakutermit: