Muutama sunnuntai sitten kävin vierailulla ensimmäistä kertaa olutharrastusurallani legendaarisen maineen saavuttaneessa Keppana Kellarissa. Tämä erikoinen ruokaravintola ja erilaisista alkoholijuomista kuuluisuuteen noussut paikka on ollut vuosikausia “TODO”-listallani ja nyt vihdoin sain retken sinne aikaiseksi. Suurin este käynnille on ollut ehkä paikan sijainti: käytännössä nauttiaksesi paikan antimista tarvitset kuljettajan sillä julkisilla Keppana Kellari ei ole saavutettavissa. Annetaan webbisivujen kertoa: Aja noin 25 kilometriä Forssasta Helsinkiin päin valtatie 2 pitkin ja sitten “Loukun” Teboilin kohdalta kurvaa Liesjärvelle päin. Opasviittoja tarkastellen löydät itsesi Teboilista noin viiden kilometrin päässä sijaitsevasta maailman kahdeksannesta ihmeestä.
Kahdeksas ihme tosiaan. Loppumatka on kapea, mutta mielenkiintoinen – pihapiiri on täynnä erilaisia liikennemerkkejä ja opaskylttejä. Paikalle saapuessamme huomasimme heti paikan suosion sunnuntain lounasravintolana. Keppana Kellarissa oli kymmeniä asiakkaita, erityisesti motoristit tuntuivat suosivan kauniina kesäpäivänä paikkaa. Tarjolla on juomien ohessa melko simppeliä, mutta maukasta ruokaa. Hinnat eivät ole erityisen edulliset, mutteivat ylitsepääsemättömän kalliitakaan. Hieman tavanomaisesta ruokaravintolasta poiketen ruoka tilataan ja samalla maksetaan tiskillä.
Mutta Keppana Kellariin tulin tietenkin juomien takia. Huhut ovat kertoneet laajasta valikoimasta ja netissä paikka kertookin, että tarjolla on “noin 280 olutmerkkiä, noin 470 eri viskilaatua tai ylipäätään noin 1400 eri merkkiä alkoholijuomia”. Oluiden määrä ei välttämättä ole liioiteltu ja ne olivat kohtalaisesti esillä kylmäkaapeissa. Mitään listaa ei valitettavasti ollut saatavilla, joten tilaaminen meni tihrustamiseksi ja arpomiseksi. Viskien suhteen tilanne on paljon huonompi koska näkyvillä oli ehkä muutamia kymmeniä, loput lienevät “ties missä”. Mutta paljon erilaisia pulloja oli siellä täällä. Olutvalikoima oli erittäin hyvä kotimaisella mittapuulla. Menossa oli valtakunnalliset Amerikan viikot ja muutenkin maahantuojien kuten Diamond Beerin ja Pikkulinnun valikoimaa esillä oli runsaasti. Paikan erikoisuutena ovat espanjalaiset lagerit, jotka lienevät omatuontia. Laadullisesti eivät edusta mitään erikoista tai mielenkiintoista, mutta “tikkerin” näkökulmasta oluita ei muualta Suomesta saa. Olipa hyllyssä joitakin obskuureja supermarketti-saksalaisiakin. Miinusmerkkinä oli kotimaisten pienpanimo-oluiden vähäinen määrä. Kyllä niitä joitakin oli, mutta suhteellisen vähän. Harvinaisempana ehkä Beer Huntersin Syntipukki. Paikalla on myös oma etikettiolut, joka lienee Diamond Beerin tuttua vihreää olutta.
Keppana Kellarissa käynnistä tuli hyvälle tuulelle. Olutharrastajakin löytää sieltä varmasti jotain juotavaa vaikka tilaamisessa omat hankaluutensa on (ja oluetkin tarjoillaan pinttilaseista). Itse aion kyllä käydä uudestaankin!