Muutaman vuoden tauon jälkeen Humalablogistilla oli mahdollisuus osallistua Pohjoismaiden suurimmille olutmessuille eli Stockholm Beer & Whisky Festivalille (lyh. SBWF, lisämääreellä with Taste Experience). Tällä kertaa reissuni sponsorina oli Brewdog, sillä satuin voittamaan aiemmin kesällä järjestetyn “Beer Geek”-kilpailun Bar Hopper -sarjan. Ihan kiva homma vaikka olin jo ennen sitä päättänyt joka tapauksessa osallistua festareille. Koska tämä oli jo ehkä kymmenes SBWF-festarini niin on hyvä aloittaa muutamalla käytännön vinkillä käytettäväksi vaikkapa ensi syksynä.
SBWF – osallistujan käytännön vinkit
– SBWF järjestetään kahtena viikonloppuna syyskuun lopussa ja lokakuun alussa. On käytännössä samantekevää kumpaan viikonloppuun osallistut. Olutvalikoima on melko sama molempina viikonloppuina, näytteilleasettajilla on omia spesiaalioluitaan molemmille viikonlopuille. Väkeä riittää myös molempiin viikonloppuihin.
– Messupäivät ovat torstai, perjantai ja lauantai. Torstai on paras päivä osallistua, koska silloin väkeä on vähiten ja tungosta vähemmän. Toisaalta lauantaina messut alkavat jo kello 11. Porukkaa on suht paljon heti avauksessa, mutta päivällä on vielä melko leppoisaa. Torstaina on myös ammattilaistunnit. Joskus aikoinaan niillekin on tullut olutblogistina akkreditoitua. Itse yleensä olen aina ollut paikalla kolmena päivänä niin, että perjantain ja lauantain illasta kun tungosta alkaa olla liikaa, on voinut lähteä kaupungille baarikierrokselle jo tuntia paria ennen messujen sulkemista.
– Liput voi ostaa etukäteen netistä (tickster.se), mutta se ei ole välttämätöntä. Lipun voi ostaa samaan hintaan myös ovelta. Lippu sisältää ohjelmalehtisen ja laadukkaan maistelulasin. Tänä vuonna lasi oli Rastalin TeKu.
– Nykyisin perusmaisteluannos on 15 cl. Brill & Co myi myös 5 cl:n annoksia. Vesipisteitä löytyy messuhallista riittävästi, niille ei yleensä ole merkittävää jonoa.
– Varaa runsaasti käteistä mukaan, kortti käy vain muutamalla näytteilleasettajalla. Ruotsalaiset voivat maksaa myös Swishillä lähes kaikilla tiskeillä. Hätätapauksesta saat käteistä kortilla infosta. Esimerkiksi ostamalla 10 SEK:n pastillirasian ja tekemällä siitä 1000 SEK:n korttiostoksen.
– Suurin osa (muttei kaikki) oluista tulee SBWF:n verkkosivuille ennen festareita. Maisteltavaa riittää, nimikkeitä lienee yli 1500 ja viskit päälle. Sen lisäksi tiskeillä saattaa olla listaamattomia festarispessuja. Sekä hana- että pullo-oluita on tarjolla. Pulloistakin kaadetaan aivan samaan tapaan maisteluannoksia kuin hanasta.
– Nämä ovat olutmessut – varsinaisia istumapaikkoja ei siis ole kuin aivan jotain hajatuoleja. Sivukäytävällä, jonka päässä ovat WC:t, on jonkin verran penkkejä, joista usein löytyy tilaa.
– Messupaikka on Nacka Strandin messukeskus. Selvästi kätevin tapa päästä paikalle on hypätä Slussenilla bussiin numero 443. SBWF:n aikaan on runsaasti ekstrabussivuoroja, joten aikataulua ei kannata tuijottaa vaan mennä laiturille katsomaan onko bussi siellä! Bussissa ei myydä lippuja – osta kioskista SL:n sininen matkakortti ja lataa siihen rahaa! Sama kortti käy sitten myös Tunnelbanassa. Messut ovat 443:n päätepysäkki, mutta hyppää pois kun kuulutetaan Cylindervägen ja suuntaa suoraan eteenpäin – tulet suoraan ns. sivusisäänkäynnille. Takaisin pääset messujen pääkäynnistä eteenpäin kävelemällä. Osa busseista ei mene suoraan Slussenille vaan tekee pidemmän kierroksen lähiöissä.
– Ole paikalla ajoissa, jos et halua jonottaa. Torstaina jono on yleensä lyhyehkö, mutta perjantaina ja lauantaina kannattaa olla jonossa jo puoli tuntia ennen avaamisaikaa. Kun ovet aukeavat, pe ja la on yleensä useamman sadan metrin jono.
Siinä siis muutama pro tips ja nyt tämän vuoden festarireissuun.
Tukholman oluthörhöilyä ja SBWF 2017
Lähdin matkaan töiden jälkeen jo keskiviikkona, sillä keskiviikkoiltana Tukholman keskustassa oli kaksi mielenkiintoista oluttapahtumaa: Monks Cafessa Per Forsbergin (Ratebeer omhper) vetämä perinteisten ja bhutanilaisten oluiden maistelu sekä Frequency Beer Worksin taproomin avajaiset. Perin maistelua varten toin Porista Alkosta hankkimaani Finlandia Strong -sahtia, sillä maistelussa oli bhutanilaisten lisäksi Sahtipajan Timo Krujkoffin sahtia ja autenttista Gotlandsdrickaa Gotlannista. Per oli Bhutanin reissultaan tuonut paria erilaista oluthiivaa, josta Monksin Charles Cassino apureineen oli pannut paria erilaista olutta, jotka yrittivät replikoida bhutanilaisia Sin Chang ja Bang Chang -tyylejä. Perin esitelmän olennaisin osa löytyy tästä artikkelista: https://loveandbarley.com/2017/08/08/so-craft-beer-is-a-thing-in-bhutan/.
Frequency Beer Works on uusi ruotsalaispanimo, jonka keskeisiä hahmoja ovat CAP Brewingissä (ja sitä ennen Sigtunalla) vaikuttanut Mattias Hammenlind sekä In Flames -yhtyeen laulusolisti Anders Fridén. Panimo avasi nyt oman taproomin Tukholman keskustaan. Paikka on itse asiassa Bierhaus-nimisen saksalaistyylisen ravintola/juottolan sisällä oma baaritilansa. Hanassa oli FBW:n oluiden lisäksi vierasoluitakin esimerkiksi Beavertownilta. Jos sattuu kulkemaan Man in the Moonin nurkilla niin kannattaa tämäkin paikka tsekata. Ei tosin MITM:n tapaan ole päivällä auki.
Torstaina alkoi sitten festarit, mutta koska ovet aukesivat vasta iltapäivän puolella, ehdin tekemään pienen Södermalm-kierroksen. Akkurat ei ole päivällä auki, mutta Oliver Twist on, joten ensin sinne. OT:n jälkeen suuntasin Omnipollos Hattiin, jossa en olekaan aiemmin käynyt. Baari ei ole kuin muutaman minuutin kävelyn päässä OT:sta. Maistettua tuli mm. Omnipollo Noa Hazelnut Cupcake, joka on toistaiseksi vuoden paras uusi olut. Festareilla lähdin sitten haravoimaan ruotsalaisten panimoiden tiskejä yhdessä Perin kanssa. Mukana oli tosi vanhoja tuttuja kuten Nynäshamn ja Närke, mutta myös paljon uusia kuten Sahlins ja Ångkvarn. Perin kanssa tuli käytyä myös Belgoklubbenin tiskillä bongaamassa uusia lambiceja: De Camin Wilde Bosbessen ja Trosbessen sekä Boonin Oude Geuze VAT 92 eivät messuannoksina köyhdyttäneet liikaa kukkaroa. Torstaina osallistuin myös Firestone Walkerin maisteluun eli masterclassiin osana Brewdog-palkintoa. Brewdog maksoi ei vain festarien pääsyliput, mutta myös parit maistelusessiot ja illallisen messuilla lauantaina. Mitään ylimääräistä “edustamista” BD-diiliin ei kuulunut. FW master class oli kiva, sillä minulla oli maistamatta monta tämän kulttipanimon perustuotetta. Sen sijaan en pitänyt panimon perustajan pikkuveljen Adrian Walkerin esitystyylistä. Muistutti kohkauksessaan lähinnä amerikkalaista TV-saarnaajaa.
Perjantaina kiersin sitten festareita yksin. Päivän ohjelmaan kuului aamulla käynti Systembolagetissa. Kannattaa huomata, että entinen lippulaivaliike “Passagen” on nyt “PK Huset” eli se on muuttanut eri paikkaan. Lounaan söin Man In The Moonissa. Ruokajuoma Hoppin’ Frogin Gangster Frog I.P.A. maksoi enemmän kuin lounas! Festareiden ohjelmassa oli nyt osastojen kiertämisen lisäksi Thornbridgen Master Class -maistelu. Vaikka siinä olleet oluet olivat entuudestaan tuttuja, tastingin vetäjä James Buchanan oli asiallinen kaveri ja vastaili hyvin kaikenlaisiin kysymyksiin. Vaikka oli kyse markkinointiosaston miehestä, jutut menivät markkinajargonia syvemmälle. Brewdogin voimakaksikon toinen osapuoli Martin Dickie aloitti muuten oman panouransa Thornbridgellä ja oli kehittämässä Jaipurin reseptiä. Thornbridge on kovasti kasvava panimo ja Suomi tärkeä markkina-alue. Jamesin mukaan Thornbridgen cask-oluita myydään vientimaista eniten Suomeen! Festareiden jälkeen kävin pikaisesti Brewdog Södermalmilla. Varsin geneerinen Brewdog-baari, jossa tällä kertaa ei ollut kovin mielenkiintoisia vierasoluita. Baari oli sopivasti kävelymatkan päässä hotellilta.
Lauantaina ovet festareille aukeavat jo kello 11 eli aamu alkaa suoraan itse asialla. Lauantaina kannattaa ollakin ajoissa, sillä porukkaa on liikkeellä heti aamupäivän puolella ja jonoa muodostuu ovelle. Aloitin päivän Brill & Co:n tiskiltä, jossa taisi olla yli parikymmentä hanaa ja satoja pulloja tarjolla. Maistelin uudet hanat Brilliltä, jonka jälkeen kiertelin maistelemassa mm. New Belgiumia, Beavertownia, Stonea, jonka jälkeen paikkailin puuttuvia ruotsalaisia pienpanimoita. Illan Brewdog-ohjelmaan kuului maukas illallinen messukeskuksen Fazer-ravintolassa. Illallisella tapasin muita Beer Geek -voittajia. Olivat kaikki brittejä. Mukavaa porukkaa.
Sunnuntaina lento lähti vasta illalla. Aamupäivä meni reippaillessa vesisateisessa Tukholmassa. Odottelin Bishops Arms Vasagatanin avautumista kello 12. Tämä BA on “perinteisesti” paras olutravintola, joka sunnuntaina aukeaa ns. ajoissa. Hanavalikoimakin on kasvanut kovasti viime aikoina. Istuessani baarissa noin kello yhden aikaan päivällä se oli jo aivan täynnä erityisesti ruokailijoita! Ei taida tapahtua Suomessa … Illalla sitten kentälle ja 50 minuutin lento kotiin.
Thanks to Brewdog for this opportunity!
