Category Archives: Olutravintolat

Joulunalusretki Lontooseen – Hackney pub crawl

Posted on by
1

The Pembury Tavern

Nyt kolmatta joulua peräkkäin ulkomailla. Tallinna ja Amsterdam saivat jatkokseen vanhan tutun Lontoon. Lontoossakin on ehtinyt tapahtua paljon sitten kesän 2016, jolloin kaupungissa kävin viimeksi. Maanantain vapaaksi ottamalla saatiin sopiva lauantaista jouluaattoon (tiistaina) kolmen yön reissu. Mietin aluksi joulupäivänä palaamista, mutta silloin ei esimerkiksi Lontoon julkinen liikenne enää kulje.

Hotelliksi valikoitui uusi tuttavuus Point A London – Kensington, Olympia. Point A on ilmeisen uudehko ketju, joka tarjosi hyväkuntoisen vaikka pienehkön huoneen ja varsin monipuolisen aamiaisen (“mannermainen”) edullisesti. Tämä filiaali sijaitsi noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Earl’s Courtin metroasemalta ja ihan vieressä oli iso Tescon kauppa.

Vaikka tämä blogi keskittyy olueen, mainittakoot muista seikkailuista vierailut Hyde Parkin massiivisilla joulumarkkinoilla ja Saatchi Galleryn Tutankhamon-näyttelyssä. Olutmielessä tärkein kohde oli Hackney. Ratebeerin foorumilta sain vihjeen, että “Hackney on uusi Bermondsey beer mile” ja niinpä otin tämän itälontoolaisen kaupunginosan sunnuntaina käsittelyyn. Saman joukon vihjeiden perusteella kokosin potentiaaliset paikat Google-kartaksi, jonka voit avata tästä linkistä. Koska oli sunnuntaipäivä niin kaikki kartan paikat eivät olleet auki. Ja luonnollisesti aikaa (ja kuntoa) oli kiertää vain rajattu joukko reitille osuneita baareja – varsinkin yksin kiertäessä tuntuu tahti olevan hitaampi. Taktiikkana yksi tai kaksi puolikasta pinttiä per paikka.

The Pembury Tavern

The Pembury Tavern on Hackney Downsin ytimessä kivenheitto metroasemalta. Täällä olen käynyt ennenkin joitakin vuosia sitten Lontoon paikkoja RB-aktiivi Leightonin kanssa kiertäessäni. The Pembury Tavern on nimensä mukainen “perinteinen” englantilaispubi, mutta on toiminut syksyn 2018 remontista lähtien The Five Points -panimon taproomina. Panimo sijaitsee jossain nurkilla. Yleisfiilis on siis perienglantilainen, mutta hanat uusia ja olut perinteistä/modernia – siis crossoveria. The Five Pointsin Best Fuggles oli pehmeää ja mukavasti humaloitua. Ämyreistä soi mielenkiintoinen sekoitus äijärokkia, Curea ja progea.

all good beer Hackney Downs

all good beer

Seuraavaksi otin suunnan luoteeseen. Olisi ehkä kannattanut aloittaa retki täältä. Kartalta löytyy “Hackney Downs Studios” eli kyseessä on uusiokäyttöön otettuja vanhoja rakennuksia, joissa sijaitsee parhaaseen hipsteri-tyyliin käsityöpajoja, joogasaleja ja taidegallerioita. Yhdessä rakennuksista sijaitsee pikkuruinen olutkauppa/baari “all good beer”, jolla on useampi filiaali ympäri Lontoota. Samassa tilassa keskellä on asiakastilat ja seinustoilla olutbaarin lisäksi pari kanttiinityylistä ravintolaa. Kuusi hanaa tarjosivat paikallisia pienpanimoita kuten Orbitia ja Boxcaria.

Brewdog Dalston

Seuraavaksi taas 10 minuuttia kävelyä ja kohteena Dalstonin alueen Brewdog. Panokoirassa tyypilliseen tapaan tatuoidut baariminnat ja ketjulle tyypillinen industriaali/steampunk-henkinen sisustus. Hanalista oli varsin vaikuttava – 25 hanaa, joista kymmenessä Lontoon alueen panimoita. Jostain syystä Metallica soi koko vierailun ajan. Hanalistan takia ehdottomasti hyvä vierailukohde.

Red Hand

Red Hand on suoraan kadun toisella puolella. Ulkoa varsin karu, jopa huomaamaton paikka. Sisällä korkeat seinät, tummaa puuta ja punaista tiiltä – varsin persoonallista siis. Täälläkin on hyvin hanoja: kaikkiaan 20. Nyt valikoima ei rajoitu britteihin vaan mukana on muun muassa Duggesia ja Koutin pilsneriä. Oma valinta kohdistuu walesilaisen Polly’s Brew’n dipaan – moderni makea ja trooppinen näkemys asiasta. Musiikkina taas kaikenlainen vanha rock, blues and kantri.

Cock Tavern

The Cock Tavern

Dalston on eläväinen monikulttuurinen alue, jonka läpi kävelen seuraavaksi ikäänkuin takaisin lähtöpisteeseen, nyt kuitenkin Hackney Centraliin, jossa ensimmäinen paikka on Cock Tavern. Nimestä voikin päätellä, että nyt ollaan perinteisemmässä pubissa. Paikka on hieman elämää nähnyt, mutta sisällä odottaa pitkä rivi pienpanimo-olutta real alena plus useampia real siidereitä. Asiakaskunta vaihtelee pukumiehistä kaljaveikkoihin. Parin hyvän puolikaspintin jälkeen oli aika vaihtaa taas paikkaa.

Pressure Drop X Verdant The Experiment

The Experiment

The Experiment on ehkä alueen hypetetyin paikka, koska se on uudehko paikallisen Pressure Dropin ja erittäin trendikkään manchesteriläisen Verdantin yhteinen taproom. Paikka on rautatiesillan alla eli samanlainen kuin Bermondseyn panimoiden baarit. 13 hanaa jakautuvat kahden panimon välille, luonnollisesti hyödynnän tarjonnan ostamalla myös tölkkejä mukaan. Hanavalinnat osuvat Verdantiin: Neal Gets Things Done on moderni neipa ja Ply Me A River on outo tallimainen ja hedelmäinen ei-niin-west coast ipa mitä oli tilauksessa. Paikalla tietynlainen amerikkalaisten taproomien ilmapiiri. Musiikkina täällä kasariklassikot (Depeche Mode, Eurythmics) joten modernilta musiikilta on tällä kiertueella vältytty.

Hackney Church Brew Co.

Hackney Church Brew Co,

Tämä panimoravintola on heti Experimentin vieressä. Sisäänkäynnin seinusta on kokonaan lasia, joten valoisampi ja ravintolamaisempi tunnelma. Jos Experimentissä oli vain pari asiakasta niin täällä on tupa täynnä. Sunday Roast on ilmeisen suosittu. Savuisen lihan tuoksu toikin veden kielelle, mutta nyt ei ollut aikaa jäädä aterialle. Hackney Churchilta valinta kohdistui imperial stouttiin: paahteisuutta ja lakritsia mutta varsin yksinkertaisessa muodossa.

Cloudwater Brew Co. Tap

Cloudwater

Kello alkoi olla sen verran, että oli aika liikkua pois Hackneysta. Hyppäsin siis overgroundiin, vaihdoin metroon ja olin 40 minuuttia myöhemmin Bermondseyssä. Hypepanimo Cloudwaterin uudehko taproom Lontoossa oli nähtävä ja se on auki myös sunnuntaisin. Cloudwaterin vierestä löytyy Moor ja Brew By Numbers, joista ainakin ensin mainittu olisi ollut myös auki. Clouwater pitää matalaa profiilia: ulkona ei mitään isompia kylttejä tai mainintoja – salakapakkameininkiä, olutmenu ainoastaan paperille printattuna. Pari maistettua Cloudwateria eivät oikein osuneet makuhermoon: Removing Bines and Leaves? Or Collecting Flowers?:sta puuttuivat kaikki hyvän hopfenweissenin ominaisuudet ja One Slice To Yule Them All oli viinaa ja piparitaikinaa.

Pubryöminnän pituus oli siis lopulta kahdeksan paikkaa, joista jokaisessa kannatti kyllä käydä. Ajan ja ajankohdan takia jäi useita paikkoja ensi kertaankin.Tsekkaa siis edellä mainittujen lisäksi ainakin nämä Hackneyn ja Bethal Greenin/Shoreditchin paikat:

The Axe, Clapton
Brew Club, Bohemia Pl
Mother Kelly’s Bottle Shop, Stoke Newington ja Well’s Street
Old Street Brewery & Taproom, Gales Gardens
BOXCAR Brewery & Taproom, Birkbeck St
The Mechanic Brewery & Taproom, Cudworth St
Taproom by Bethnal Green, Bethnal Green
The Kings Arms, Buckfast St
BrewDog Shoreditch, Shoreditch
Goose Island Brewpub London, Shoreditch

Maailman viisi parasta olutravintolaa

Posted on by
1

Kirjoitus on osa suomalaisten olutblogistien yhteispostausten sarjaa. Tämän kertainen aihe on “Pubit ja muut olutravintolat” ja sessiota isännöi Olutkoira.

Humalablogisti Kulminatorissa kesällä 2005

No niin. Myönnän, että kirjoitin blogaukselle härskisti klikkiotsikon. Klikki- ja hakukoneotsikon oikein. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole listata edes omasta mielestäni maailman parasta olutravintolaa/pubia vaan poimia maailmalta viisi paikkaa, jotka ovat tuntuneet hyviltä. Kierrän vuosittain lomamatkoilla kymmenittäin olutravintoloita, baareja, taproomeja ja vain osassa on “sitä jotain”. Sellaista joka saa palaamaan jos sattumalta tai tarkoituksella saapuu paikkakunnalle uudestaankin. Oluen metsästäjän dilemma on tosin myös se, että aina haluaa löytää uusia paikkoja, saada uusia kokemuksia. Niinpä hyvässäkin paikassa on voinut viettää aikaa vain muutaman tuopin tai yhden lärvilautasen verran. Ja jos tuohon rakoseen sitten on osunut se paikan ainoa vittumainen baarimikko tai vierailun aikana on älytön ruuhka, voi kokemus olla huonompi kuin se ansaitsisi olla. Hygieniasyistä jätin nyt mahdolliset suomalaiset paikat listalta pois, koska niissä on tullut istuttua niin paljon, että asetelma on turhan epäreilu. Joten tässä “maailman viisi parasta olutravintolaa” – Suomen ulkopuolelta:

Kulminator, Antwerpen, Belgia
Cafe Kulminator, Vleminckveld 32, Antwerpen

Klassikko. Paikka, jossa aika on pysähtynyt. Muistan kun kesällä 2005 astuimme Kulminatorin ovesta sisään. Sisällä avautui pieni baarihuone, jossa avaamisaikaan olimme ainoat asiakkaat. Leen, paikan rouva odotteli asiakkaita tiskin takana, isäntä Dirk nuokkui yhdessä talon vanhoista tuoleista. Pöydällä nukkui kissa, joka luikki pakoon saapuessamme. Seinällä naksuttava käkikello oli ainoa ääni, joka rikkoi hiljaisuuden. Leen antoi minulle puhelinluetteloa muistuttavan olutlistan. Se oli täynnä mitä hienoimpia vintage-oluita aina 70-luvulta lähtien. Tilasin listalta oluen, joka vakavamman olutharrastukseni alkuvaiheessa oli TODO-listan kärkipäässä: Courage Russian Imperial Stoutin. Ainoita oluita josta olutguru H. Nikulainen on minulle kateellinen. Couragen RIS:n vei maailmanmaineeseen M. Jackson jo vuoden 1977 klassikkokirjallaan World Guide to Beer. Kulminatorissa tarjolla oli vuoden 1983 pullo.

Tilauksen jälkeen Dirk havahtui tuolistaan ja häipyi jonnekin takahuoneisiin. Vähän ajan kuluttua hän saapui takaisin stout-pullo kädessään. Leen otti pullon ja lasin ja tarjoili sen pöytäämme edelleen hiljaisuuden vallitessa. Courage RIS oli mahtavassa kunnossa. Korkissa oli ajan patinaa, mutta maussa ei ollut mitään oksidoitumisen negatiivisia merkkejä. Muutaman muun oluen jälkeen kävin paikan eriössä. Matkalla lasiseinän takana pilkisteli osa Kulminatorin salaperäistä olutkellaria. Palatessani kysyin Leeniltä voisiko olutkellaria päästä katsomaan. “Ei, ainoastaan mieheni käy kellarissa.”.

Lue myös tämä: Before Kulminator, There Was Bodega

Akkurat, Tukholma, Ruotsi
Akkurat, Hornsgatan 18, Stockholm

Akkurat iski ensimmäisestä Ruotsin olutmatkasta lähtien. Voiko tällaista paikkaa olla ja ihan naapurivaltiossa? Brittityylinen tumma pubi, jonka hanavalikoima oli vuoden 2005 tienoilla jotakin aivan uskomatonta. Vielä huikeampaa oli paikan vintage-pullolista, jossa tarjolla oli muun muassa lukuisa joukko Cantilloneja, joista osa Akkuratille räätälöityjä. Muistan huuruisen Ratebeer-kavereiden kanssa istutun illan lokakuussa 2007, jossa porukalla aloimme tilailemaan pulloja vintage-kellarista. Pöytään tulleet pullot saavat ihokarvat nousemaan vieläkin: Fuller’s Vintage Ale 1997 ja 1998, 3 Fonteinen Millennium Geuze, Dogfish Head World Wide Stout 2002 (23%), North Coast Old Rasputin (Bourbon Barrel), Cantillon Reed Gueuze Muscat, 3 Fonteinen J & J Oude Geuze Roze …

Sittemmin Akkuratin hohto on ehkä laskenut. Paikka on siirtänyt selvästi fokustaan ruotsalaisten ja modernimpien oluiden suuntaan. Vuonna 2017 nykymenoon kyllästynyt Stene Isacsson myi osuutensa Akkuratista ja siirtyi vetämään saksalaistyylistä Zum Franziskaneria. Samalla sinne siirtyi Ruotsin Zwanze-dayn hanapaikka. Mutta kyllähän Akkuratissa täytyy edelleen käydä. Olutharrastajalle Slussenin läheisyydessä odottaa todellinen tikkikolmio: Akkurat, Oliver Twist ja Omnipollo’s Hatt sijaitsevat kaikki vain muutamien minuuttien kävelymatkan päässä toisistaan.

Lue myös tämä: Nu satsar Stene på öl från Cantillon igen

The Ginger Man, New York, Yhdysvallat
The Ginger Man – NYC, 11 E 36th St, New York City

Ensimmäisellä vierailulla The Ginger Manissa hämmästytti hanapaikkojen määrä: tasan 100 hanaa, ei tällaista voi ollakaan! Myöhemmin vuosien varrella vastaavia on tullut eteen muitakin, mutta New Yorkissa kokemus oli ensimmäinen. Toinen ihmetyksen aihe: asiakkaalle tarjottiin printattu olutmenu, joka päivitettiin joka päivä! Suomessa kun oli saanut tottua joko olutmenun puutteeseen tai ennen sotia printattuun listaan. Vuosien varrella New Yorkissa tuli piipahdettua useasti. Monasti matkalla muualta viivyimme Isossa Omenassa päivän pari. Ja aina sama rituaali viimeistään lähtöaamuna: ensin Rattle’n’Humiin ja sitten kolme korttelia ylöspäin The Ginger Maniin. Lounasaikaa kannatti vältellä, sillä silloin pukumiehet Manhattanilta valtasivat paikan. Iltapäivän puolella oli sitten jo rauhallista.

Jos alkupiste oli vuodessa 2006 ja nyt ollaan vuodessa 2018, Manhattanin klassikoista Rattle’n’Hum on mennyt alaspäin. Edelleen 40 raanaa, mutta oluen laatu on parilla viime kerralla jättänyt parantamisen varaa. Sen sijaan The Ginger Manin sata hanaa ovat aina iskussa. Tuolloin reilut kymmenen vuotta sitten Ginger Manin olutvalikoima oli lopulta suhteellisen geneerinen, mukana paljon eurooppalaisia merkkejä ja tuttuja jenkkejä. Vuosien varrella New Yorkin craft-skene räjähti, mutta vanha Ginger Man ei jäänyt tuleen makaamaan vaan nykyään hanoissa on runsas määrä paikallisia pienpanimotuotteita.

Lue myös: The Ginger Man Celebrates Its Eponym

Proeflokaal Arendsnest, Amsterdam, Hollanti
Proeflokaal Arendsnest, Herengracht 90, 1015 BS Amsterdam

Ensimmäinen reissu Amsterdamiin heinäkuussa 2005. Olin kuullut, että kaupungissa on paikka, joka tarjoaa oluita jokaiselta hollantilaiselta panimolta. Olutmetsästäjän unelmapaikka siis? Nimikin oli kiehtova: Arendsnest eli Kotkanpesä. Kanavan rannalta löytyikin viihtyisä kuppila, jonka ystävällinen henkilökunta opasti valitsemaan parhaat herkut tarjonnasta. Kaikilta panimoilta oli todellakin oluita, jopa joku Heineken oli listalla. Siinä istuessani paikalle saapui Hollannin yleisradioyhtiön paikallisradion toimittaja. Tuli tekemään juttua Arendsnestin viisivuotisjuhlien kunniaksi. Siinä sivussa sai sitten suomalainen olutharrastajakin antaa haastattelun Amsterdamin radioon…

Vuosien varrella Arendsnest on säilynyt viehättävyytensä. Valikoimaan on tullut lisää hanoja (52!), enää ei luvata olutta kaikilta panimoilta, mutta liikeidea on säilynyt: vain hollantilaisia oluita.

Lue myös: U2 drinkt biertjes bij Proeflokaal Arendsnest Amsterdam

Ma Che Siete Venuti a Fà


Ma Che Siete Venuti a Fà, Rooma, Italia
Ma Che Siete Venuti a Fà, Via Benedetta 25, Roma

“Ma Che Siete Venuti a Fà?”, suunnilleen “Miksi hemmetissä tulit tänne?” on jalkapallolaulu tai siis chant, jota kuullaan ainakin roomalaisjoukkueiden Roman ja Lazion kohdatessa. Ma Che onkin alkujaan jalkapallolle pyhitetty urheilubaari Rooman Trastveressä. Nyttemmin paikka on saanut kulttistatuksen olutharrastajien keskuudessa. Pienehkö, sellaisen tyypillisen urheilupubin näköinen paikkahan tämä. 16 hyvin valittua hanaa. Hyvä henkilökunta. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta joissain paikoissa atmosfäärissä on vain sitä jotain. Käydessäni paikalla aloin juttelemaan tiskillä notkuneen hipin kanssa. “Ai olet Suomesta? Pikulintu! I know Pikulintu, great place!” ja jää oli murrettu. Varmuuden vakuudeksi hän näytti Zwanze Day t-paitaansa, jossa printattuna molempien paikkojen nimet.

Mennään kolme neljä vuotta eteenpäin. Harmaapartainen poninhäntämies moikkaa Tallinn Craft Beer Weekendillä. Mietin loppupäivän mistä kaveri on tuttu. Sitten lamppu välähtää! No sehän oli Ma Che Siete Venuti a Fàn omistaja Manuele Colonna, jonka kanssa juttelin suomalaisista oluista ja oluravintoloista!

Lue myös: Derby Derby Lazio-Roma, il vigile in servizio non si trattiene: scatenato sugli spalti

Humalablogistin olutvuosi 2017

Posted on by
Reply

Jan “fonefan” Bolvig, Mika Tuhkanen (Beer Hunter’s) ja Patrik “oh6gdx” Willför (Kvarken Brewery).


Vuosi 2017 on kääntymässä loppua kohden. Yleensä olen tässä kohtaa listaillut vuoden parhaita oluita, mutta tällä kertaa päätin käydä olutvuottani 2017 läpi kuukausi kuukaudelta. Olutharrastuksen suhteen vuosi on ollut tähän asti “uran” vilkkain, sillä paljon erilaista tapahtumaa ja olutta on mahtunut vuoteen.

Tammikuu

Tammikuu ei ollut tipaton vaikka kovin intensiivistä harrastamista se ei ollutkaan. Päätin kuitenkin tehdä olutretken Helsinkiin ja siitä kirjoittelin blogiinkin. Tuon blogikirjoituksen jälkeen Helsingissä Sori Taproom aloitti toimintansa ja sittemmin kuulunut vakiopaikkoihini aina pääkaupungissa vierailessani. Kuukauden paras olut oli O’son hapanolut Wease the Juice, jonka 750 ml:n pullon jaoin muutamaan muun beer aficianadon kanssa Beer Huntersissa.

Helmikuu

Helmikuun alussa kirjoitin blogiini otsikolla “Pori – Suomen Portland?“, josta tuli yksi luetuimmista artikkeleista vuoden mittaan. Idea kirjoitukseen tuli kun Moose On The Loose oli käynnistelemässä panimotoimintaansa – sen myötä Porissa oli peräti viisi pienpanimoyksikköä toiminnassa. Slogan jäi hauskasti elämään. Olutexpossa porilaiset yhdistivät voimansa ja käyttivät sanontaa tiskistään. Viimeksi Shaker-lehden Moose On The Loose -tarinassa oli sama viittaus.

Helmikuun jälkimmäisellä puoliskolla talvilomailin Yhdysvalloissa. Tällä kertaa matka kohdistui New Yorkin lisäksi Teksasiin ja Louisianaan. Jälkimmäisessä osallistuimme New Orleansissa huikeaan Mardi Gras -juhlaan. Matkasta kertova blogipostaus ilmeistyi “jo huhtikuussa”.

Helmikuun paras olut oli Alkosta hankittu Thisted / Mikkeller Beer Geek Limfjordsporter.

Maaliskuu

Matkan loppuosa New Yorkissa meni vielä maaliskuun puolelle, mutta kuukauteen mahtui vielä muutakin ohjelmaan. Kävin “taas” Helsingissä ja nyt hyvällä syyllä. Brooklyn kutsui olutblogisteja Helsingin suurlähetystöön ja pitihän paikka käydä tsekkaamassa. Tapahtuma liittyi Brooklyn Sound -nimiseen musiikkikiertueeseen. Vaikka New Yorkissa tuli eteen erinomaisia Hill Farmsteadin, Other Halfin ja Threesin oluita niin kuukauden olueksi valikoitui nettikaupasta tilattu Dugges Six Ways: Belgian Coffee. Oli mahdollisesti jopa vuoden paras olut.

Huhtikuu

Huhtikuussa on perinteisesti Helsinki Beer Festival. Tänä vuonna osallistuin festareihin molempina päivinä ja hauskaa oli kuten festariraporttini kertoo. Pääsiäisen alla tein myös lauantaisen pubikierroksen Tampereella, jossa pyrin maistelemaan mahdollisimman paljon tamperelaisia/pirkanmaalaisia oluita.

Kuukauden paras olut oli kavereiden kanssa jaettu Hoppin’ Frog TORIS The Tyrant Triple Oatmeal Stout. Hoppin’ Frogin imperial stoutit eivät petä koskaan.

Toukokuu

Toukokuussa olisi ollut Mikkellerin festarit Kööpenhaminassa, mutta valitsin niiden sijaan Tallinn Craft Beer Weekendin (ja taidan tehdä saman vuonna 2018, TCBW-liput on jo hankittu). Kivaa oli Tallinnassakin, jossa oli auennut mm. Brewdog-baari. Loppukuusta järjestettiin nelipäiväinen SOPP Tampereella ja yksi päivä osui sopivasti helatorstaihin, joten sielläkin tuli vierailtua.

Kuukauden olut oli Beer Huntersin hanasta Mikkeller SpontanTripleBlueberry, mutta paljon muitakin hyviä oluita kuukauteen mahtui.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa olin taas Tampereella muun muassa maistelemassa kaimani Saksan tuonteja. Festaririntamalla tapahtui myös: Olutsatama on aina (lue: toista kertaa) hyvä syy lähteä Jyväskylään. Ylläri: kiva tapahtuma ja sääkin suosi viime kesän Olutsatamaa.

Kesäkuussakin oli hyviä oluita, ei ehkä kuitenkaan sellaisia, jotka nousivat vuoden top-listoille. Parhaan tittelin jakoivat nettikaupasta hankittu kalifornialainen Eel River Emerald Triangle IPA ja Alkosta ostettu Sonnisaaren Juomahammas II.

Heinäkuu

Heinäkuu on perinteinen kesälomakuukausi ja nyt matkasimme entiseen Gruusiaan eli nykyiseen Georgiaan. Olutta ja mielenkiintoisia paikkoja löytyi sieltäkin. Paluumatkalla ehdin piipahtamaan myös Helsingin SOPP:ssa. Sitäkin sää taisi suosia.

Kisa kuukauden oluesta olisi ollut äärimmäisen tasainen jollen olisi loppukuusta päässyt maistamaan Sori Taproomin hanasta portlandilaisen Cascaden Sang du Chênea.

Elokuu

Elokuu on nyt Suomessa täynnä olutfestareita. Vierailin peräkkäisinä viikonloppuina Turussa (Kuninkaantien panimon järjestämät olutfestivaalit), Porissa (Pub Winstonin Pienpanimo-olutjuhla) ja Tampereella (Tulli Beerfest). Nämä festarikäynnit esittelin samassa blogipostauksessa.

Festareista huolimatta kuukauden paras olut oli nettikaupasta ostettu Buxtonin Arran-tynnyrissä kypsytetty The Living End.

Syyskuu

Syyskuun alkuun mahtui vielä yhdet festarit: Otaniemen Ota Olut -tapahtuma. Ensi vuonna paikalle pääseekin kätevästi metrolla vaikkakin bussillakin matka taittui oikein näppärästi. Ota Olut oli mukana samassa tarinassa, jossa elokuunkin festivaalit. Monet kaverit lähtivät myös Lontooseen uuteen The Beavertown Extravaganzaan, mutta itselleni tapahtuman ajankohta on hieman haastava. Tampereella sen sijaan tuli taas piipahdettua.

Kuukauden olueksi valikoitui taas kaksi tynnyrikypsytettyä, jotka molemmat hankin nettikaupasta: Põhjala Cellar Series – Öö XO ja melko monesta tilaamastani Keesistä Kees Barrel Project #09/2016.

Lokakuu

Lokakuussa käytiin taas ulkomailla. Onnistuin hämmästyksekseni voittamaan Brewdogin järjestämän Beer Geek -kisan bar hopper -sarjan. Palkintona oli matka Tukholman olutfestareille, jonne reissasin lokakuun alussa. Tukholma-vinkit ja matkaraportti valmistuivat “jo” marraskuussa. Ehdottomasti olutvuoden kohokohtia. Pari viikkoa SBWF:n jälkeen olin taas Ruotsissa, nyt Nolia Beer -tapahtumassa Uumajassa. Olutexpo jäi väliin muiden harrastusten vuoksi.

Kuukauden olut oli Tukholmassa Omnipollo’s Hattissa raanasta nautittu Omnipollo Noa Hazelnut Cupcake. Vaikka Omnipollo herättää ristiriitaisia tunteita (älkää erehtykö juomaan Mango tai Strawberry Milkshake ipoja) niin NOA-sarjan oluet ovat loistavia.

Marraskuu

Marraskuussa oli kait sitten jo rauhallisempaa? No, Helsingissä tuli ainakin käytyä pariin otteeseen (työ- + huvireissu). Helsinkiläisillä on selkeä etulyöntiasema kotimaisten pienpanimo-oluiden bongaamisessa, kiitos laajan olutravintolaverkoston ja Pien-olutkaupan.

Kuukauden toinen olut oli Alkosta (Swannay Barrel Aged Orkney Porter (Isle of Arran)) ja toinen Kaislan hanasta (Plevnan Siperia 100). Nyt varmaan viimeistään huomasitte Humalablogistin mieltymyksen tynnyrikypsytettyihin oluisiin?

Joulukuu

Joulukuussa taas matkattiin. Kävin jo neljäntenä talvena peräkkäin ystäväni Patrikin kanssa muiden harrastusten parissa Inarissa ja samalla teimme oluenhakureissun Norjaan, jossa ostimme Vinmonopoletin ja paikallisten ruokakauppojen norjalaisvalikoiman kyytiin. Joulun vietin tänä vuonna Tallinnassa. Joulu Tallinnassa on olutharrastajalle hieman hankala, sillä jouluaattona ja joulupäivänä (ja kait osittain vielä toisena joulupäivänäkin) lähes kaikki olutravintolat ovat kiinni. Aatonaattona sentään ne olivat vielä auki ja joulupäivänä Koht avasi ovensa. Lisäksi kaupat olivat hyvin auki.

Paljon oli hyviä oluita lasissa joulukuun aikana. Parhaankin tittelistä jäi kilpailemaan kolme olutta: Dugges / Hunter & Sons Sidamo Dimtu, Avery Vanilla Bean Stout – Bourbon Barrel ja BrewDog Abstrakt AB:22. Taas kaksi tynnyriolutta! Dugges ja Brewdog tulivat Brewdogin lähettämän yllätyslaatikon mukana, Averyn ostin Systembolagetista.

Eli paljon ehti tapahtumaan vuoden 2017 aikana! Hyvää uutta olutvuotta 2018 blogin lukijoille!

Lähiolutta ja pubiryömintää Tampereella

Posted on by
Reply

Kuten kuva kertoo, lankalauantaina oli todellinen terassikeli.


Tampere on olut- ja olutravintolakaupunki. Käväisin lankalauantaina suorittamassa yksikseni sellaisen kuuden tunnin pubiryöminnän ja sain ajatuksen voisiko siitä tehdä pirkanmaalaisen. No kyllä voi, sillä nautin seuraavat oluet (listattu käänteisessä järjestyksessä):

Brewcats Harha
Nordic Brewery Milk Stout
Nordic Brewery Hoocee IPA
Nokian Wanhan Postin Pils
Pyynikin Double Stout
Kaleva Black Giant Stout
Kaleva Bloomy Boomy
Pyynikin Oak Imperial Stout
Kaleva Kuuma Koppelo
Kaleva Soul Jam IPA
Nordic Brewery American IPA
Nordic Brewery HAVU Nordic Ale
Plevna / Mallaskoski Sugu Porter

Eli todellinen “lähiolutryömintä” on mahdollista Tampereella suorittaa. Panimoista Pyynikki, Kaleva ja Plevna ovat Tampereella. Nokian Panimo ja Nordic Brewery (Lempäälä) vain kivenheiton päässä Tampereelta. Brewcats pitää päämajaansa Tampereella ja Harha on pantu Hopping Brewsterillä Akaalla eli ei sekään kovin kaukana ole. Hyvin settiin olisivat vielä menneet myös Olutpajan ja Finlandia Sahdin tuotteet. Kai tätä jo osataan matkailullisesti hyödyntää Mansessa?

Pubireitti kulki seuraavasti: Plevna – Gastropub Tuulensuu – Ukkometso – Living Room – Wanha Posti – Gastropub Soho – Gastropub Nordic. Peukalosääntönä lienee, että Nordicin tuotteita löytää varmasti Tuulensuusta ja Sohosta (ja kesällä Rillinkistä) ja Kalevaa Ukkometsosta. Kalevan olutmestari Sorsan löysin kylläkin Tuulensuun tiskin takaa (ja Brewcatsin Lauran bongasin Sohossa). Jos sattuu eksymään Kalevan panimon nurkille niin Public House Huurre on sitten panimon varsinainen “house tap”.

The Living Room oli minulle uusi tuttavuus Hämeenkadulla. Eksyin puolivahingossa ohi kävellessäni paikalle kun Sorsa oli ohimennen maininnut tämän yhtenä Kalevaa tarjoavana paikkana. Paikka on vaaleaksi maalattu hipster-henkinen, avara kahvilan, ravintolan ja baarin yhdistelmä, joka on avannut ovensa joskus joulun tienoilla. Menuu on kait meksikolaishenkinen vaikka interior ei sinne suuntaan kumarra. Ja totta, hanassa oli tyrkyllä muutamakin Kalevan ja Pyynikin olut. Pullossa olisi ollut sitten mm. pari meksikolaista craftia. Living Roomin viereen on avaamassa piakkoin Taproom United, joka yhdistää suomalaiset pienpanimo-oluet ja urheilubaarin. Kun ennestään toisella puolella on Teerenpeli niin ihan mielenkiintoinen keskittymä tulossa tähänkin.

Vielä jäi pirkanmaalaisia itselleni uusia oluita juomattakin, mutta ehkäpä seuraava kaupunkiryömintä pitää järjestää Turkuun …

Vierailu Ruosniemen panimolla

Posted on by
1

Viime lauantaina Porissa järjestettiin Ravintola Panimolla Suomen Olutseuran vuosikokous. Itsekin hieman autettuna (=taloudenhoitaja lähetti minulle laskun) maksoin muutaman vuoden tauon jälkeen SOS:n jäsenmaksun jo 4 päivää ennen kokousta. Ennen vuosikokousta Panimon kabinetissa Jouko Stenroos kertoi Porin Oluttehtaan ja erityisesti Porin oluen hanaoluen historiasta. Porin Oluen legendaarinen panimomestari Jori Orlo jutusteli omassa osiossaan oluen valmistuksesta ja mm. Mustan Hevosen syntyhistoriasta. Myöhemmin illalla Jori kertoi muun muassa ollessaan Carlsbergillä töissä (reilut 60 vuotta sitten!) työsuhde-etuihin kuului kuusi pulloa talon olutta – työaikana nautittavaksi. Jorilla ei kulutus ollut tanskalaisten luokkaa ja hän tekikin kauppaa ylimääräisillä pulloilla työtovereidensa kanssa. Tämän lisäksi päivittäin kello 1400 työnjohtaja avasi tynnyrin, josta olutta sai omaan astiaan!

Päivän ehkä odotetuin ohjelmanumero omalta osaltani oli vierailu “siihen toiseen porilaiseen pienpanimoon” eli Ruosniemen Panimoon. Panimo aloitti kaupallisen toimintansa viime vuonna ja nyt pääsin käymään tällä lähipanimollani, joka sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Porin keskustasta Ruosniemen kaupunginosassa. Panimo on melko lailla keskellä pientaloaluetta vanhassa navetassa, jossa lehmiä pidettiin viimeksi kait 1970-luvulla. Toimintaa ryhmällemme esitteli yksi seitsemästä osakkaasta porilaissyntyinen Juha-Matti Karpale. Panimo on vielä harrastus perustajilleen, joista suurin osa ei asu Porissa vaan pääkaupunkiseudulla. Se sai alkunsa insinööritaustaisten osakkaiden kotiolutharrastuksesta. Tilat löytyivät perhepiiristä ja laitteisto modattiin insinöörityyliin vanhoista Turun meijerin tuotantovälineistä. Panimon keittokoko on noin 550 litraa. Monien kokeiluerien jälkeen heinäkuussa 2012 lanseerattiin panimon ensimmäinen tuote Pikkupomo, jota Humalablogisti pääsi maistamaan tuoreeltaan. Nyt valikoituihin olutravintoloihin on tullut panimon toinen tuote Piirimyyjä, joka on Pikkupomon tapaan tehnyt hyvin kauppansa ravintoloissa.

Karpale kertoi, että viime vuonna olutta valmistettiin noin 2500 litraa. Tänä vuonna pyrkimys on nelinkertaiseen määrään. Suunnitelmissa on osallistuminen Helsingin SOPP-tapahtumaan ja kahden APA:n jälkeen myös muutaman uudenlaisen oluen lanseeraus. Kavereilla tuntuu olevan hyvä meininki tekemisissään ja paikalla nautittu panimotuore Pikkupomo osoitti myös, että tuotetta on hiottu entistä parempaan iskuun sitten viime kesän. Ruosniemen Panimon oluille paras bongauspaikka on Porissa Pub Winston, jossa heillä on oma hanapaikka. Sen lisäksi oluita on satunnaisemmin ollut tarjolla pääkaupunkiseudun parhaissa olutravintoloissa kuten Pikkulintu, Gallows Bird, Viisi penniä ja One Pint Pub. Toivotaan, että tämän vuoden aikana oluita päästään nauttimaan laajemminkin!

Vierailun jälkeen Panimolla Heikkisen Mika kertoi Beer Huntersin kuulumisia – historiaa ja tuoreempiakin tapahtumia. Beer Hunters tulee olemaan mukana kaikissa tärkeimmissä oluttapahtumissa (HBF, SOPP Turku ja Helsinki sekä OlutExpo). Mika kertoi myös, että panimolle on tilattu uusi pullotuslinja. Sen ja uuden panimon myötä Huntersin oluiden saatavuus tulee parantumaan huomattavasti. Tuotantomäärän kasvaessa myös oluen hinnottelua saadaan kuluttajaystävällisemmäksi. Ilta päättyi St Patrickin päivän aattotunnelmissa Panimoravintola Beer Huntersissa. Itse jätin Guinnessit väliin, ja näin en joutunut kantamaan sitä typerää hattua kotiin :)

Suosituimmat hakutermit:

Kesäretki Keppana Kellariin

Posted on by
Reply

kuva: Google MapsMuutama sunnuntai sitten kävin vierailulla ensimmäistä kertaa olutharrastusurallani legendaarisen maineen saavuttaneessa Keppana Kellarissa. Tämä erikoinen ruokaravintola ja erilaisista alkoholijuomista kuuluisuuteen noussut paikka on ollut vuosikausia “TODO”-listallani ja nyt vihdoin sain retken sinne aikaiseksi. Suurin este käynnille on ollut ehkä paikan sijainti: käytännössä nauttiaksesi paikan antimista tarvitset kuljettajan sillä julkisilla Keppana Kellari ei ole saavutettavissa. Annetaan webbisivujen kertoa: Aja noin 25 kilometriä Forssasta Helsinkiin päin valtatie 2 pitkin ja sitten “Loukun” Teboilin kohdalta kurvaa Liesjärvelle päin. Opasviittoja tarkastellen löydät itsesi Teboilista noin viiden kilometrin päässä sijaitsevasta maailman kahdeksannesta ihmeestä.

Kahdeksas ihme tosiaan. Loppumatka on kapea, mutta mielenkiintoinen – pihapiiri on täynnä erilaisia liikennemerkkejä ja opaskylttejä. Paikalle saapuessamme huomasimme heti paikan suosion sunnuntain lounasravintolana. Keppana Kellarissa oli kymmeniä asiakkaita, erityisesti motoristit tuntuivat suosivan kauniina kesäpäivänä paikkaa. Tarjolla on juomien ohessa melko simppeliä, mutta maukasta ruokaa. Hinnat eivät ole erityisen edulliset, mutteivat ylitsepääsemättömän kalliitakaan. Hieman tavanomaisesta ruokaravintolasta poiketen ruoka tilataan ja samalla maksetaan tiskillä.

Mutta Keppana Kellariin tulin tietenkin juomien takia. Huhut ovat kertoneet laajasta valikoimasta ja netissä paikka kertookin, että tarjolla on “noin 280 olutmerkkiä, noin 470 eri viskilaatua tai ylipäätään noin 1400 eri merkkiä alkoholijuomia”. Oluiden määrä ei välttämättä ole liioiteltu ja ne olivat kohtalaisesti esillä kylmäkaapeissa. Mitään listaa ei valitettavasti ollut saatavilla, joten tilaaminen meni tihrustamiseksi ja arpomiseksi. Viskien suhteen tilanne on paljon huonompi koska näkyvillä oli ehkä muutamia kymmeniä, loput lienevät “ties missä”. Mutta paljon erilaisia pulloja oli siellä täällä. Olutvalikoima oli erittäin hyvä kotimaisella mittapuulla. Menossa oli valtakunnalliset Amerikan viikot ja muutenkin maahantuojien kuten Diamond Beerin ja Pikkulinnun valikoimaa esillä oli runsaasti. Paikan erikoisuutena ovat espanjalaiset lagerit, jotka lienevät omatuontia. Laadullisesti eivät edusta mitään erikoista tai mielenkiintoista, mutta “tikkerin” näkökulmasta oluita ei muualta Suomesta saa. Olipa hyllyssä joitakin obskuureja supermarketti-saksalaisiakin. Miinusmerkkinä oli kotimaisten pienpanimo-oluiden vähäinen määrä. Kyllä niitä joitakin oli, mutta suhteellisen vähän. Harvinaisempana ehkä Beer Huntersin Syntipukki. Paikalla on myös oma etikettiolut, joka lienee Diamond Beerin tuttua vihreää olutta.

Keppana Kellarissa käynnistä tuli hyvälle tuulelle. Olutharrastajakin löytää sieltä varmasti jotain juotavaa vaikka tilaamisessa omat hankaluutensa on (ja oluetkin tarjoillaan pinttilaseista). Itse aion kyllä käydä uudestaankin!

Suosituimmat hakutermit: