Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä I/2018

On taas aika pienen tauon jälkeen tutkia Ratebeerin parhaita suomalaisia oluita ja katsoa onko kärkisijoille noussut uusia yrittäjiä. Olen asiasta kirjoittanut aiemmin toukokuussa 2016 ja joulukuussa 2014.

Sitten viime päivityksen Ratebeerissä on ollut kaikenlaisia ongelmia, koodia on yritetty parantaa ja omistuspohjakin on muuttunut. Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan, mutta kyseessä on vain karkea sääntö.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.90/254 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä) (1.)
2 Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout 3.86/48 (-)
3 Sinebrychoff Koff Porter 3.86/1269 (2.)
4 Bryggeri Helsinki Sofia 3.75/88 (6.)
5 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.71/55 (3.)
6 Malmgård Barley Wine 3.70/70 (4.)
7 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.69/76 (8.)
8 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.69/137 (5.)
9 Plevnan Siperia 100 3.68/21 (-)
10 Laitilan Kievari Imperiaali 3.68/147 (7.)

Listalle on noussut kaksi uutta olutta: Pyynikin Bourbon BA Imperial Stoutia ja Plevnan Siperian 100-versiota ei voi pitää yllättävinä niminä tuntien RB:n imperial stout -painoitteisuuden. Top10-sijan saivat luovuttaa nyt Malmgårdin X-Porter (sijalla 11) ja Vakka-Suomen Panimon Savu Kataja (18.). Savu Kataja on tippunut yllättävänkin alas vaikkakin sen pisteet ovat laskeneet vain hiukan (3.65 -> 3.63).

Selvä trendi on nähtävissä siinä, että top10-listalle vaaditaan entistä kovemmat pisteet. Vuonna 2014 riitti 3.55, vuonna 2016 3.65 ja nyt siis 3.68. Tuolla 3.55-arvolla irtoaisi nyt vasta sija 35. Tätä osittain selittänee painotetun keskiarvon reittausmäärän huomioon ottava laskutapa.

Kärjessä jatkaa siis Plevnan Siperia. Sen pisteet ovat kuitenkin hieman laskeneet (3.94 -> 3.90) kun taas Koffin Porterin pisteet ovat pysyneet samana. Koff on saanut yllättäen 1,5 vuodessa vain 15 uutta reittausta (vs. Siperia 39). Eikö tuoretta Porteria viedä enää Yhdysvaltoihin? CCCCC:n pisteet nousivat hieman (3.68 -> 3.69), mutta sijoitus laski kolme pykälää. Sofia sai paljon lisää reittauksia (33 -> 88) ja painotettu keskiarvo nousi 0,09 pistettä samoin sijoitus pari pykälää.

Viime kerralla Hiisin Herraskainen oli sijalla 50 pistein 3.41. Nyt tuohon tarvittiin 3.51 (Plevnan Severin IPA).

Top50 panimoittain on aina mielenkiintoinen, sulussa on muutos viime kertaan:

Hiisi 7 (-2)
Pyynikin Käsityöläispanimo 5 (+4)
Panimoravintola Beer Hunter’s 5 (-5)
Plevna 4 (-3)
Ruosniemen Panimo 4 (+3)
Malmgård 3 (-3)
Maistila 3 (+1)
Bryggeri Helsinki 2 (+1)
Laitila 2 (+1)
Humalove 2 (uusi)
Maku 2 (0)
Tuju 2 (uusi)
Sinebrychoff 1 (0)
Vakka-Suomen Panimo 1 (0)
Hollolan Hirvi 1 (0)
Lammin Sahti 1 (uusi)
Stadin Panimo 1 (-3)
The Flying Dutchman 1 (0)
Cool Head Brew 1 (uusi)
Sonnisaari 1 (uusi)
Fat Lizard 1 (uusi)

Hiisillä mukana on neljä Iku-Turso-varianttia. Ruosniemeltä mukana on Vuorineuvosta neljässä eri muodossa. Pyynikinkin kaikki entryt ovat vahvoja imperial stouteja. Muutenkin erilaiset variantit hyvistä oluista tahtovat nousta myös listoille.

Yleisesti ottaen uudet Untappdillä ipoilla jylläävät panimot eivät Ratebeerin listoilla juhli, mutta muutostakin kuitenkin tapahtuu pikku hiljaa. Painotettu keskiarvo ei suosi hetken pienen piirin saatavilla olevia suosikkeja.

Peräti 21 panimoa sai nyt oluita listalle. Viimeksi luku oli 17. Uusia listalla olivat Humalove, Tuju, Lammin Sahti, Cool Head Brew, Sonnisaari ja Fat Lizard. Vanhat suosikkipanimot ovat menettäneet osuuksiaan kolmessa vuodessa: Beer Hunters 11->6, Plevna 9->4, Stadi 8->1 ja Malmgård 6->3. Viime vuoden listalla olleista ovat pudonneet Teerenpeli ja Mathildedal.

Olutoppaan vuoden panimoksi valitsema Sonnisaari on TOP50-listalle saanut vain Leskinen M:n, jota itsekin pidän panimon parhaana oluena. Leskisen pisteet olivat 3.53. Huomioidaan kuitenkin Top50:n tuntumasta Sonnisaaren Aasi (3.51), Tippa (3.51), Juomahammas I (3.5) ja Humalaja (3.47) potentiaalisina listanousijoina.

Osa uusista panimoista kärsii pienistä reittausmääristä. Tujun Vermont Ravit 2:n “oikea” keskiarvo on 3.84. Saman panimon Lesoilu-stoutin keskiarvo on 3.96! Vermont Ravien pisteet kertovat kuitenkin siitä, että IPA:llakin voi olla mahdollisuudet nousta ihan kärkeen. CCCCC:hän siellä on pyörinyt jo vuosikausia.

Syksyn oluita

Humalablogisti ei ole saanut aikaiseksi tekstiä blogiinsa syksyn aikana ollenkaan. Kysymys on ollut lähinnä muista harrastekiireistä ja inspiraation puutteesta. Olutta on kyllä tullut juotua ja jopa ulkomailla (Portugali). Korjataan puute ja listaan seuraavassa syksyn aikana maistamiani kotimaisia uutuuksia, koskapa näitä arvioita ei ole missään muuallakaan. Nämä eivät ole missään nimenomaisessa järjestyksessä.

Hartwall Karjala Ykkönen
Tätä me just kaivattiinkin? Tuoksussa “pilsnereille” tyypillistä makeaa vierremäisyyttä. Luonnollisesti hyvin kevyt, kirpeä suuntuntu. Maku on myös makeahko, mutta enempi vetisen mauton eli samalla tästä puuttuvat useimmissa ykkösoluissa häiritsevät leipäiset sivumaut. Ei itse asiassa poikkea hirveästi jostain Olvin kevytoluista. Saunaoluena/lenkkijuomana varmaan kohtalainen, mutta itselle kyllä täysin tarpeeton tuote.

Bruuveri Savu-IPA
Sysilän kattiloista tällä kertaa normi-IPA:n sekoitettu savumallasta. Tuoksussa Bruuverille nykyään tyypillinen hedelmäinen humalaisuus yhdistyy hiukan tervaiseen savuisuuteen. Maku on myös hedelmäinen, tiukan katkeroinen ja humalat yhdistyvät maussa tervaan ja lakritsaan. Savu-IPA:ssa on hiukan enemmän alkoholia kuin useimmissa Bruuverin ipoissa on tapana ollut ja se tuntuu toimivan. Katkerot ja savu toimivat tässä erittäin hyvin yhteen. Ehkä syyskauden paras kotimainen.

Kievari Hyvä Tuomas 2012
Samean ruskean värinen olut. Kummallinen hiivaisen-vihannesmainen ja hiukan karamellinen tuoksu. Kevyt runko. Maussa kaikki Laitilan talonmaut pahassa – tunkkaista hiivaisuutta, hiukan karamellia ja loppuvedossa aavistus katkeruutta. Kokonaisuus hyvin sekava. Väittävät tämän olevan “Amerikan tyylinen ale”. Jonkinlaiselta aiempien vuosien kaltaiselta heikolta brown ale -suoritukselta tämä enemminkin tuntuu. Tuskin Eve tätä halusi, menee sinne Mämmioluen kanssa samaan luokkaan.

Ravintola Kirjakaupan Talviolut
Beer Hunters on tällä kertaa tehnyt naapurikapakalle talvioluen. Pari kertaa olla jo saatu aiemmin nautittua kesäversiosta. Sameahkon pähkinänruskea väri, ihan komea beessi vaahto tässä oluessa. Tuoksu ei ole kovin vahva, mutta puumaista humalointia ja karamellia siitä löytyy. Kevyehkö suuntuntu, kirpeillä hiilareilla. Jonkin verran karamelliä mallasrungossa, loppuvetäisyssä sitrusmaista katkeroa. Kyllä tämän Beer Huntersin 5%-kategorian olueksi tunnistaa. Harmiton sessio-olut, jonka tyylistä väänsimme panijan kanssa kättä, emme oikein kumpikaan keksineet lopulta mikä se olisi.

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfest
Tätä tuli maistettua Jyväskylän Bricksissä hanasta. Jyväskylässä onkin nyt kaksi hienoa olutpaikkaa rintarinnan kun Bricksin seinän taakse avautui Harry’s. Harryssa oli komea rivi hanoja ja parikin riilipumppua. Pullopuolella näytettiin panostavan Mikkelleriin ja BrewDogin. Mutta asiaan. Tämä VASP:n kausituote on oktoberfestin kullankeltaista varianttia. Maltainen, hiukan tympeän kumimainen ja hiivainen tuoksu, mutta myös pientä sitrusta löytyy. Runko on tyyliin sopivasti normilageria tuhdimpi. Maku on maltainen, kukkaista sitrusta ja kaiken kaikkiaan hyvin saksalaista makumaailmaa. Mukavasti humalaa aavistus vielä jälkipotkussakin. Ei tällä kuuhun mennä, mutta kyllä Prykmestaria bratwurstin kanssa särpisi.