Category Archives: Yleinen

Oluttrendit vuonna 2023

Posted on by
Reply

Vuonna 2023 olutmarkkinoilla ennustetaan näkyvän useita mielenkiintoisia oluttyyppien trendejä. Tässä on muutamia oluttyyppejä, joita ennustetaan olevan erityisen suosittuja tänä vuonna:

  1. New England IPAT: New England IPAT ovat olleet suosittuja viime vuosina, ja tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi näiden oluttyyppien suosioon. New England IPAT tarjoavat pehmeän ja hedelmäisen maun, jota saadaan aikaan käyttämällä erityisiä humalalajikkeita.
  2. Saison-olut: Saison-olut on pitkään ollut suosittu oluttyyppi, ja tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi sen suosioon. Saison-olut tarjoaa katkeran ja hedelmäisen maun, jota saadaan aikaan käyttämällä erityisiä humalalajikkeita. Monet panimot ovat jo aloittaneet erikoiserien valmistamisen, jotka yhdistävät saison-oluen ja IPAn makuyhdistelmään.
  3. Porter: Porter-olut on tumma ja maultaan täyteläinen oluttyyppi, joka on saanut suurta suosiota viime vuosina. Tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi porter-oluiden suosioon. Porter-oluita valmistetaan usein tummista maltaista, ja ne tarjoavat makua, joka on sekä täyteläistä että kahvista.
  4. Stout: Stout-olut on tumma ja maultaan täyteläinen oluttyyppi, joka saa makunsa erityisestä tummasta maltaasta. Tänä vuonna ennustetaan näkyvän entistä kasvava trendi stout-oluiden suosioon. Monet panimot ovat jo aloittaneet erikoiserien valmistamisen, jotka sisältävät esimerkiksi erilaisia pähkinöitä tai marjoja antaen olutlajikkeelleen erityisen maun.

Lopuksi vuonna 2023 ennustetaan näkyvän kasvava trendi erikoiserien valmistamisessa. Monet pienpanimot ovat jo alkaneet valmistaa erikoiseriä, jotka sisältävät esimerkiksi erilaisia yrttejä tai marjoja.

Artikkelin sinulle tarjosi ChatGPT.

OlutPori – mistä paikallista olutta COVID-19:n aikana?

Posted on by
1

Porilaiset panimot toimivat edelleen COVID-19:sta huolimatta ja kaikilla porilaisilla panimoilla on ulosmyyntioikeus. Tässä postauksessa on kerättynä mistä ja miten. Varmista panimomyymälän aukiolo Facebookista tai Instagramista, tiedot saattavat muuttua. Soittamalla voit panimolta saada ostettua noudosta sopimalla jopa virallisten aukiolojen ulkopuolella. Suosi paikallista! Osta porilaista!

Rocking Bear Brewers

Kuriirintie 12 B 9, Pori

puhelin: 044 2369692

Facebook: https://www.facebook.com/Rockingbearbrewers/

Instagram: https://www.instagram.com/rockingbearbrewers/

Verkkokauppa: https://rockingbearbrewers.myshopify.com/

Panimomyymälä auki: ti-ke 9-16 to-pe 11-17.30 ja la 12-15

Moose On The Loose Brewing Co.

Ojantie 37 nro 9-10, Pori

puhelin: 045 1361 023

Facebook: https://www.facebook.com/MooseOnTheLooseBrewing/

Instagram: https://instagram.com/mooseontheloosebrewing

Panimomyymälä auki: ma-ti 12-15, to 12-16, pe 12-18 ja la 12-15

Panimoravintola Beer Hunter’s ( Beer Hunter’s Panimo & Tislaamo )

Antinkatu 11, Pori

puhelin: 040 0869311

Facebook: https://www.facebook.com/beerhunters.fi/

Instagram: https://www.instagram.com/beerhunterspori/

Panimomyymälä / Mufloni Shop auki: ke, pe ja la 14-18

Ruosniemen Panimo – Ruosniemi Brewery

Hyveläntie 20, Pori

puhelin: 040 7725873

Facebook: https://www.facebook.com/ruosniemen/

Instagram: https://instagram.com/ruosniemen

Verkkokauppa: https://shop.ruosniemibrewery.com/

Panimomyymälä auki: to-la 12-17

Panimoiden lisäksi paikallisia ja muita kotimaisia pienpanimo-oluita myy:

Pieni Olutpuoti

Kauppahalli, Pori

puhelin: 040 8290535

Facebook: https://www.facebook.com/pieniolutpuoti/

Kauppa auki: ma-pe 11-15 ja la 10-14

Humalablogistin olutvuosi 2019

Posted on by
Reply


Humalablogi vietti vuonna 2019 melkoista hiljaiseloa: juttuja syntyi vain neljä. Sen sijaan Facebookin puolella olen yrittänyt aktiivisesti jakaa kiinnostavia olutaiheisia linkkejä. Lyhyempää kerrontaa erityisesti matkoilta löytyy Instagramista, jossa kannattaa ottaa @tbonethebeerhunter seurantaan.

Vuosi 2018 oli sen verran aktiivinen muun muassa olutfestivaalirintamalla, että tarkoituksella vähensin noissa bakkanaaleissa rymyämistä vuonna 2019. Ohjelmassa olivat lähinnä Tallinnan Craft Beer Weekend (lippu hankittu myös vuodelle 2020), Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki ja Pub Winston festarit. Keväällä olutmatka suuntautui Kanadaan sisältäen piipahduksen New Yorkiin. Kesäloman vietin kiertämällä Suomen luontoa, jonka vuoksi “olutsaldo” jäi vaisuksi. Vierailin kyllä esimerkiksi Haapala BnB’n panimoravintolassa Sotkamossa! Joulun alla käväisin lomalla Lontoossa, josta on tulossa pieni raportti lähiaikoina.

Vaikka viime vuonna oli vähemmän festareita, vähemmän maistelutilaisuuksia, vähemmän ravintolakäyntejä niin kotona tuli olutta sen verran harrastettua, että vuoden saldoksi muodostui 1459 uutta olutta. Eniten näistä oli ipoja tai neipoja (238 kpl). Top maat olivat Suomi (355), USA (172) ja Norja (132).

Vuoden 2019 parhaat oluet Top7:

1. Port Brewing Santa’s Little Helper with Coffee & Cacao
1. Nerdbrewing Extends Oak Aged Imperial Oatmeal Stout – Carrot Cake Ed.
3. Interboro No More Mr. Nice Guy
3. Lervig Saskatoon Cheesecake Stout
3. Kees Barrel Project 19.04
3. De Molen Rasputin Bowmore BA
3. Prairie Birthday Bomb!

Eli ykköstilalla kaksi olutta ja jaetulla pronssilla viisi olutta. Kovin oli tummaa ja vahvaa – ei niin yllättäen. Vuoden parhaat kotimaiset olivat Ruosniemi Imperial Stout Whiskey Barrel 2019 ja Makun West Coast IPA. Panimoista, joiden oluita arvioin enemmän kuin viisi, parhaat olivat Other Half, Põhjala, Lervig, Brasserie Dieu du Ciel!, Sori ja Evil Twin.

Erittäin hyvää olutvuotta 2020 kaikille!

Humalablogistin olutvuosi 2018

Posted on by
Reply

Elokuussa Humalablogisti tapasi vanhan Ratebeer-tuttunsa Jens Ungstrupin, jolla on nykyään SKAAL-olutravintola Kööpenhaminassa.


Humalablogistin olutvuosi 2018 oli todella vilkas: matkaan mahtui reipas määrä olutfestareita, parituhatta reitattua olutta ja useampi ulkomaiden olutmatkakin. Tässä mainintoja vuoden varrelta:

Alkuvuosi on olutharrastajalle usein ei-niin-aktiivista aikaa vaikkei toki mitään tipattomia tai ipattomia tammikuita vietetäkään. Kirjoitin tammikuussa suomalaisten oluiden TOP50:stä Ratebeerissä. Kärkisijalla jatkoi Siperia, katsotaan myöhemmin keväällä artikkeliin uutta päivitystä. Hiukan myöhemmin tutkin myös Untappdin kotimaista kärkeä.

Keväällä suoritin melko intensiivisen USA:n matkan. Kuljimme kahdessa viikossa Atlantasta New Yorkiin – matkalle osui 11 osavaltiota ja 45 panimoa. Matkan kirjoitussarjakin venyi kymmeneen osaan (ja yli kolmeen kuukauteen), parhaiten löytynee hakulinkillä: http://humalablogi.info/?s=USA%3An+talviturnee+2018&submit=Search.

Keväällä alkoi myös festarikausi. Sen avasi melko perinteisesti huhtikuussa Helsinki Beer Festival, jolle laskujeni mukaan osallistuin 15. kerran. Muutama viikko Helsingistä oli Tallinnan vuoro. TCBW oli blogistin ohjelmassa nyt kolmatta kertaa. Liput tulevalle toukokuulle on myös jo hankittuna. Nehän myytiin ripeästi loppuun jo viime vuoden puolella.

Toukokuun lopussa humalablogisti jäi ensin kesälomalle ja sen perään 100 päivän vuorotteluvapaalle, joten nyt helteisenä kesänä työt eivät haitanneet harrastuksia. Päätinkin kiertää ahkerasti kotimaan olutfestivaaleja ja tavoitteessani aika mukavasti myös onnistuin. Matkan varrella vierailin seuraavissa: SOPP Tampere, Olutsatama, Craft Beer Helsinki, SOPP Helsinki, Pub Winstonin pienpanimojuhla, SOPP Turku, Craft Beer Ullanlinna ja Ota Olut. Ulkomaisille festareille ei nyt Tallinnan lisäksi tullut osallistuttua. Kaikissa kotimaisissa festareissa oli omat viehätyksensä ja erityispiirteensä. CBH:ssa satoi vettä, mutta muuten sää suosi tapahtumia.

Kesäkuussa perinteinen “kesälomareissu” suuntautui tällä kertaa Etelä-Koreaan, joka lienee suomalaisille vähemmän tuttu matkakohde ja vielä oudompi olutmaa. Mutta olutta löytyi Etelä-Koreastakin. Mikä varsinainen olutmekka ei kuitenkaan kyseessä ole. Elokuussa kävin myös pitkällä viikonlopulla Kööpenhaminassa. Tällä kertaa reissun taktiikkana oli käydä niissä kaupungin parhaissa olutpaikoissa, joissa en ole aiemmin vieraillut.

Syksyllä kirjoitin olutblogistien sessio-blogaussarjassa viidestä maailman parhaasta olutravintolasta. Sopivasti jouluna vierailinkin yhdessä listaamassani paikassa eli Amsterdamin Arendnestissa. Joulukuussa teimme kaverini Patrikin kanssa myös perinteisen Lapin matkan, joka tarkoitti myös vierailua Norjan Vinmonopoletissa. Vierailun hedelmiä (reilut 100 norjalaista olutta) tulemme nauttimaan vuoden 2019 alkupuoliskolla.

Kuten alussa mainitsin, viime vuonna tuli Ratebeerille reitattua yli 2000 olutta eli tarkalleen 2128. Sillä irtosi RB:n vuositilastossa sija 39. Lukumäärässa on eniten ipoja (niitä on 304) ja eniten suomalaisia (553) oluita. Parhaat panimot (vähintään kolme eri olutta) olivat The Bruery, Green Man Brewery, Tired Hands, Jämmerdalen ja De Moersleutel. Epämääräinen TOP10 on sisältää seuraavat. Sijoitettuna ovat kärkikaksikko, loput ovat bubbling under -osastoa:

1. Lervig Toasted Maple Stout Bourbon Barrel
2. Dogfish Head Palo Santo Marron – Kentucky Bourbon Barrel
Vibrant Forest Hadal Abyss
Õllevõlur Noblesse BA
Hiisi / Sonnisaari Le Principe Du Plaisir
Frontaal Deer Hunter
Jopen / Lervig Don’t tRYE This @home!! BA Jamaican Rum
Sori Dark Humor Club Heaven Hill Bourbon BA
Evil Twin / Westbrook Imperial Mexican Biscotti Cake Break
BrewDog Mallow Martian
The Bruery Share This: Mole
Dogfish Head Oak-Aged Vanilla World Wide Stout
Salud La Morena (Doughnut)
The Veil IdontwanttoBU³
Green Man None More Black
Wicked Weed Oaxacan
Wicked Weed Royal Cache – Malice
Struise Dark Horse Reserva
Lervig / Hoppin’ Frog Sippin’ Into Darkness Barrel Aged
Jester King SPON Raspberry & Cherry
Jester King Black Metal Farmhouse Imperial Stout (Batch 16+)
Käbliku Post Soviet Nights
Olutpaja Keinuhevonen

Ensimmäinen uudistunut Olutposti ilmestyi

Posted on by
Reply

Postiluukusta tupsahti ensimmäinen uudistunut Olutposti-lehti. Kiitos siitä kustantaja Jari “cyde” Hyttiselle. Suomen Olutseuran jäsenlehden metamorfoosi on syntynyt uuden erillisen kustannusyhtiön ja osittain uuden toimituskunnan voimin. Uusi päätoimittaja on Aniko Lehtinen ja tekijäkunnassa on uusia nimiä kuten olutblogistit Teemu “Bönthö” Lahtinen ja Jouni “Tuopillinen” Koskinen. Toimitusneuvostossa kirjottamisen ammattilaisia edustavat Anikon lisäksi Maria Markus ja Peter Tammenheimo.

Ensi vaikutelma on tyylikäs. Taitto on ottanut askeleen freeshimpään suuntaan ja paperi muuttunut “kiiltävästä” “mattaan”. Sisällössä vanhasta Olutpostista muistuttavat enää lähinnä Nikulaiset olutarviot ja SOS:n puheenjohtajan palsta. Artikkeleista ei onneksi suoraa kopipastea suurpanimoiden mainosmateriaaleista löydy vaikkakin suurimmat sponsorit Hartwall ja Olvi ovat omat myötäkarvaiset juttunsa tietenkin saaneet.

Artikkeleita on 48-sivuiseen lehteen saatu laidasta laitaan. On kulttuuria (hiukan oudosti NAPS-kuvataiteilijoiden haastattelu heti pääkirjoituksen jälkeen), olutmatkailua Roomassa, Tampereella ja Espoossa, Miksu Laitisen perinnejuttu kaljasta, vinkkiä kotipanijoille, burgeria ja olutta, Jounin pakinaa ja niin poispäin höystettynä muutamalla sivuntäytteellä (onkohan erittäin lyhyt Panema-buffi muuten toimituksen vaiko mainos?). Hiukan yllättäen lukemisen jälkeen havahduin siihen, että varsinaisia pienpanimo- tai pienpanimo-olutartikkeleita ei lehdessä taida olla yhtäkään. Huippukokki Eero Vottosen haastattelun myötä ei ihmettele, että fine dining -ravintoloissa edelleen niin harvoin on huippuoluet, jos olutmaailmassa mennään tasolla kylmää olutta, tummaa ei voi juoda kuin yhden ja jotainipaa. Hymyilytti myös lukea, että Ismo Alanko on varmaan ainoa joka on jäänyt kaipaamaan Nøgne Ø Inferial Stoutia.

Uusi lehti haluaa kritiikkiä niin tässäpä seuraavaksi sitä. Lehden artikkelit ovat liian lyhyitä. Sohvalla maatessani olin lukenut koko sisällön reilussa vartissa. Eli ei minun kannata ostaa Lehtipisteestä Olutpostia junamatkalle mukaan kun olen sen lukenut jo Harjavaltaan mennessä. Nyt vauhtiin ei päästy oikein missään artikkelissa. Vanhassa lehdessä oli aika usein pidempiäkin juttuja. Osaan jutuista on ympätty QR-koodi, josta oletettavasti löytyisi lisää materiaalia. Selvitin googlaamalla miten saan sen kännykälläni luettua – no useimmat koodit eivät tuottaneet mitään lisäarvoa, sillä linkki vei olutposti.fi:n pääsivulle eikä intoni riittänyt mobilena kaivamaan tarkempaa osoitetta. Jälkikäteen löysin sisällöt kyllä pöytäkonetta käyttäen näppärästi Olutpostin etusivun kautta. Netin versio NAPS-artikkelista on muuten paljon mielenkiintoisempi kuin lehdessä ollut!

Lyhyys tekee tietenkin jutuista “helppolukuisia” ja valitettavasti samalla esimerkiksi Tampereen ja Rooman matkakertomuksista puuttuu varsinainen substanssi. Rooma-jutussa ei edes kerrottu vierailtujen paikkojen nimiä. Eli ei mitään tarvetta kaivaa esille vaikkapa omaa matkaa varten. Espoon juttukin katkeaa ennen kuin Teemu pääsee lentoon. Ruokajutussa oli sentään reseptit mainittu! Ymmärrettävästi sivumäärän kasvattaminen vaatii lisää mainostajia, mutta paperilehdessä jota myydään 7,50 euron hintaan pitää olla laajempaa sisältöä. Mielellään vieläpä artikkeleita joita voisi lukea uudemman kerran. Lehti ilmestyy kuitenkin vain neljästi vuodessa.

Olutposti kannattaa hankkia liittymällä Suomen Olutseuran jäseneksi: jäsenmaksuun kuuluu Olutposti-lehti. Onnea matkaan uudelle Olutpostille ja jäädään seuraamaan lehden kehitystä!

Suomen yhdeksän parasta panimoa

Posted on by
10

Artikkelia varten on suoritettu runsaasti kenttätutkimusta.


Mahdanko kaivaa verta nenästäni tällä kirjoituksella? Onkohan minulla ensi kesänä enää kavereita (paitsi yhdeksän)? Seuraavassa tulen listaamaan yhdeksän mielestäni parasta kotimaista panimoa. Mielipide on luonnollisesti omani ja epätieteellinen (en ole excelöinyt reittauksia, laadin listan fiilispohjalta). Lista on aakkosjärjestyksessä.

Bryggeri Helsinki
Bryggeri Helsinki aloitti toimintansa jonkinlaisella saksalaisperinteisyyden idealla, jossa ensimmäiset oluet olivat pilssiä, vehnäolutta, altbieriä ja helppoa muuta alea. Matkan varrella tyyli on muuttunut asteen kokeellisempaan suuntaan, mutta tekijöillä on edelleen selvästi mielessä yhdistettävyys paikan tarjoamaan ruokaan. Bryggeri Helsinki tekee tasaisen kovaa laatua. Muutama tylsyys on tullut matkan varrella eteen, mutta paljon kelpo oluita. Laatuongelmat ovat harvinaisia.

Cool Head Brew
Cleber ja kumppanit saattavat olla Suomen trendikkäin panimo. Tekee erityisen paljon hapanoluita, joista itse en ole niin innostunut, mutta genreessään ovat varsin laadukkaita. Cool Head taitaa myös NEIPA:t ja stoutit ja on mielestäni kokonaispaketiltaan vientikelpoisin panimomme Euroopan hipsteriolutmarkkinoille. Uskoisin, että CHB:lla on rahkeissa myös parantaa menoaan.

Koskipanimo
Sam Viitaniemen johtama pumppu on pienpanimoidemme old skoolia. Koskipanimo eli Plevna ei uudemmilla kokeiluillaan ole ehkä terävintä kärkeä, mutta panimon perinteiset tuotteet ovat edelleen kotimaisia klassikoita. Mainitsiko joku Siperian?

Maistila
Se Oulun seudun toinen listalle pääsevä panimo. Maistila operoi tyylillisesti laajalla skaalalla ja yleensä aina onnistuen vähintäin kelvollisesti. Aivan ässäklassikot vielä puuttuvat, mutta uskon Maistilan sellaisia vielä keittävän.

Malmgårdin Panimo
Malmgård kuuluu myös vanhaan kaartiin. Vanhat ketut Tuomas ja Markku ovat vahvimmillaan eurooppalaisissa tyyleissä. Malmgårdin barley winet, stoutit ja portterit kestävät myös kansainvälistä vertailua. Proto-sarjassa ei aina mennä maaliin, mutta perusta on vahva.

Panimo Hiisi
Hiisi pukkaa uutta olutta markkinoille niin paljon ettei perässä pysy. Hiisin oluiden kirjo on laaja, mutta panimo tuntuu itse tykästyneen viime aikoina sour/farmhouse-tyyleihin. Iku-Turso eri variantteineen saattaa olla jo klassikkokamaa. Reilusti yli 200 eri oluen joukkoon toki mahtuu jo muutamia hutejakin.

Panimoravintola Beer Hunter’s
Suomalaisen pienpanimokentän (Pelle) Peloton Mika Tuhkanen (Erik-apureineen) on urallaan tehnyt ja ideoinut juttuja jo ennen kuin niistä tuli muotia tai trendejä. NZ-humalat, single hopit, eisbockit, hapanoluet … jne. jne. Lista olisi pitkä! Pienpanimokentän johtavia panimoita viimeisen 15 vuoden aikana. Edelleen mahtuu tälle listalle vaikka nuoremmat yrittävätkin heittää kapuloita rattaisiin.

Panimoyhtiö Tuju
Nuori yllättäjä Lappeenrannasta! Ei ole vielä onnistunut tekemään varsinaisesti kehnoa olutta, mutta joukon maistuvia. Cool Headin kanssa parin viime vuoden aikana perustettujen kärkinimiä. Uskon, että tälläkin porukalla on varaa vielä parantaa ja nostaa rimaa.

Sonnisaari
Oulun toinen edustaja, mutta Maistilaa kapeamalla tyylisektorilla operoiva panimo. Humalavetoisten tyylien ehkä johtotähti Suomessa. Tekeminen on ollut pääosin vakuuttavaa ja aika näyttää jääkö sortimenttiin pysyviä klassikoita.

Pyörittelin listalle myös muutamia muita nimiä. Näistä voi mainita mm. Stadin Panimon, jonka viimeaikaista tekemistä olen pystynyt seuraamaan aivan liian vähän. Takatalo & Tompuri on operoinut vielä liian kapealla sektorilla, jotta mielipidettä olisi päässyt nousemaan. Ruosniemen Panimolla on monasti varsin vahvaa tekemistä ja kuuluu bubbling under -osastolle. Sitten on esimerkiksi Pyynikki, joka tekee Suomen kärkipään imperial stoutteja, mutta jonka muiden tyylien monet hudit tiputtavat tältä listalta.

Olutoppaan vuosiäänestykset 2017

Posted on by
Reply


Verkkosivusto Olutopas.info järjesti perinteiseen tapaan vuosiäänestyksen vuoden 2017 parhaista. Jostakin syystä äänestäjien määrä on tippunut ns. takavuosista, joten palkintosijoille saattoi päästä vaatimattomillakin äänimäärillä.

Vuoden Olut 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 33 8 4,13 Sonnisaari Humalaja
2. 24 7 3,43 Nøgne Ø #100
3. 23 6 3,83 Omnipollo Noa Pecan Mud Cake – Bourbon

Vuoden olut -kategoriassa sai äänestää kaikista maailman oluista mieleisintään. Oma suosikkini taisi olla sijalle kolme tullut Noa Pecan Mud Cake. Kärkikaksikko oli hieman yllättävä: Humalaja oli esillä jo vuoden 2016 lopussa “Suomen ensimmäisenä Vermont Ipana” (mitä se ei oikeastaan ollut) ja Nøgne Ø #100 on jo vanha klassikko. “Satkun” nykylaadustakin olen lukenut jonkin verran vähätteleviä kommentteja, tosin Ratebeerin pisteet eivät tue väittämää laadun laskusta. Viime vuonna #100 oli vasta 13..

Paras suomalainen Olutkauppa 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 126 26 4,85 Pien
2. 40 9 4,44 K-Citymarket Tampere Linnainmaa
3. 21 6 3,50 Flinda – Juomapuoti

Ansaitusti Pien voitti taas sarjan murskaavasti. Tamperelainen “versio” Flinda oli kolmas – ehkä hiukan hassusti, sillä kauppa on ollut auki vasta pari viikkoa. Helsingissä Koo-kaupoista Ruoholahti on ollut viime vuosina Kamppia parempi.


Vuoden Olutmaahantuoja 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 59 13 4,54 Diamond Beverages
2. 51 13 3,92 Brew Seeker
3. 34 10 3,40 Pikkulintu

Kärkikaksikko oli sama kuin viime vuonnakin, mutta Pikkulintu ohitti nyt Servaalin. Pitää kuitenkin muistaa, että sekä Brew Seeker että Servaali ovat osa samaa konsernia, joten Momentin Groupin yhteisäänimäärä oli erittäin hyvä.

Vuoden Panimo 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 51 11 4,64 Omnipollo
2. 45 14 3,21 Põhjala
3. 41 12 3,42 Sonnisaari Panimo

Vuoden panimosarjassa pyöri paljon kotimaisten panimoiden nimiä vaikka ulkomailta luulisi laatupanimoita löytyvän yllin kyllin äänestettäväksi. Sonnisaaren ystävät äänestivät panimon tässäkin sarjassa kolmanneksi. Omnipollo ja Põhjala vaihtoivat paikkoja viime vuoteen. Äänestäjien määrässä näkyi kyllä totaalinen romahdus tässä sarjassa. Viime vuonna voittajalla oli 51 äänestäjää. Vuoden 2017 pronssimitalisti Founders oli nyt neljäs.

Paras suomalainen Panimo 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 93 27 3,44 Sonnisaari Panimo
2. 81 21 3,86 Cool Head Brew
3. 62 20 3,10 Panimo Hiisi

Kärkipäähän sijoittuneet panimot ovat varsin hyvin esillä olleita “uusia panimoita”. Neljäs oli Panimoyhtiö Tuju ja viides Maistila. Sijoitukset olivat mielestäni hyvin ansaittuja. Viime vuoden kakkonen Bryggeri Helsinki sijoittui vielä kohtalaisesti seitsemänneksi. Räväkällä imagollaan ja oluillaan Untappd-kansaa villinnyt Fat Lizard jäi ehkä yllättäen sijalle 14.

Vuoden Olutravintola 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 60 15 4,00 Sori Taproom
2. 51 12 4,25 Olutravintola Pikkulintu
3. 42 9 4,67 Olutravintola Konttori

Viime vuonna avattu Sori Taproom nousi ansaitusti ykköseksi. Nyt on mielenkiintoista seurata säilyykö taso jatkossakin. Kestomenestyjä Pikkulintu on taas ehkä uuden omistuspohjan innostamana nostanut profiiliaan ja paransi yhdellä sijalla vuodesta 2016. Konttori hankki uudet hanalinjastot ja on myös ansaitusti kärkipäässä. Vuoden 2016 voittaja One Pint Pub tipahti viidenneksi – ehkei sitä miesten vessan lukkoa olisi sittenkään kannattanut korjata? Ja muuten: nähdäänkö tänä vuonna Sonnisaari-Pien-Sori Taproom -kollabraatio-olut?

Paras suomalainen Olut 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 47 14 3,36 Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout
2. 40 12 3,33 Hiisi Ikiiurso (Oloroso BA 2017)
3. 28 9 3,11 Sonnisaari Humalaja

Sarjan sijoitukset eivät noudattaneet vuoden olut -sarjan kotimaista järjestystä. Humalajalla oli tässä äänestyksessä vain yksi äänestäjä enemmän kuin geneerisessä luokassa. Pyynikin Bourbon impyn voittoa ei voi yllätyksenä pitää. Top tenissä Hiisillä on neljä olutta ja Tujulla kaksi.

Paras maitokauppaolut 2017
Sija Ääniä Äänestäjiä Keskim. pisteet Ehdokas

1. 35 8 4,38 Stone Go To IPA
2. 32 8 4,00 Beer Hunter’s Mufloni APA
3. 28 7 4,00 Cool Head / Pien / BrewDog Helsinki Haziness
28 8 3,50 Founders All Day IPA

Sarjassa äänestettiin melko tasaisesti kotimaisia ja ulkomaisia oluita. Viime vuonna laajalla rintamalla pärjänneet Olvin oluet (neljä top14:ssa) saivat nyt vain hajaääniä jos niitäkään. Stone Go To IPA:n menestys ei ole ihme, sillä sen saatavuus on ollut hämmentävänkin hyvää (kuten Arrogantinkin). Sen sijaan kolmostilalla ollut Cool Headin tuote oli pelkästään Pienissä (ja BrewDogissa) myynnissä.

Suomenkielisten olutblogien TOP4 oli täysin sama kuin vuonna 2016 (Arde arvioi, Olutkoira, Bönthöö Bönthöö, Tuopillinen). Jopa suhteelliset äänimäärät olivat varsin lähekkäin toisiaan. Voidaan siis todeta suomalaisen olutblogiskenen olevan varsin vakiintunutta. Itse luen eniten juurikin edellä mainittuja neljää blogia.

Humalablogistin olutvuosi 2017

Posted on by
Reply

Jan “fonefan” Bolvig, Mika Tuhkanen (Beer Hunter’s) ja Patrik “oh6gdx” Willför (Kvarken Brewery).


Vuosi 2017 on kääntymässä loppua kohden. Yleensä olen tässä kohtaa listaillut vuoden parhaita oluita, mutta tällä kertaa päätin käydä olutvuottani 2017 läpi kuukausi kuukaudelta. Olutharrastuksen suhteen vuosi on ollut tähän asti “uran” vilkkain, sillä paljon erilaista tapahtumaa ja olutta on mahtunut vuoteen.

Tammikuu

Tammikuu ei ollut tipaton vaikka kovin intensiivistä harrastamista se ei ollutkaan. Päätin kuitenkin tehdä olutretken Helsinkiin ja siitä kirjoittelin blogiinkin. Tuon blogikirjoituksen jälkeen Helsingissä Sori Taproom aloitti toimintansa ja sittemmin kuulunut vakiopaikkoihini aina pääkaupungissa vierailessani. Kuukauden paras olut oli O’son hapanolut Wease the Juice, jonka 750 ml:n pullon jaoin muutamaan muun beer aficianadon kanssa Beer Huntersissa.

Helmikuu

Helmikuun alussa kirjoitin blogiini otsikolla “Pori – Suomen Portland?“, josta tuli yksi luetuimmista artikkeleista vuoden mittaan. Idea kirjoitukseen tuli kun Moose On The Loose oli käynnistelemässä panimotoimintaansa – sen myötä Porissa oli peräti viisi pienpanimoyksikköä toiminnassa. Slogan jäi hauskasti elämään. Olutexpossa porilaiset yhdistivät voimansa ja käyttivät sanontaa tiskistään. Viimeksi Shaker-lehden Moose On The Loose -tarinassa oli sama viittaus.

Helmikuun jälkimmäisellä puoliskolla talvilomailin Yhdysvalloissa. Tällä kertaa matka kohdistui New Yorkin lisäksi Teksasiin ja Louisianaan. Jälkimmäisessä osallistuimme New Orleansissa huikeaan Mardi Gras -juhlaan. Matkasta kertova blogipostaus ilmeistyi “jo huhtikuussa”.

Helmikuun paras olut oli Alkosta hankittu Thisted / Mikkeller Beer Geek Limfjordsporter.

Maaliskuu

Matkan loppuosa New Yorkissa meni vielä maaliskuun puolelle, mutta kuukauteen mahtui vielä muutakin ohjelmaan. Kävin “taas” Helsingissä ja nyt hyvällä syyllä. Brooklyn kutsui olutblogisteja Helsingin suurlähetystöön ja pitihän paikka käydä tsekkaamassa. Tapahtuma liittyi Brooklyn Sound -nimiseen musiikkikiertueeseen. Vaikka New Yorkissa tuli eteen erinomaisia Hill Farmsteadin, Other Halfin ja Threesin oluita niin kuukauden olueksi valikoitui nettikaupasta tilattu Dugges Six Ways: Belgian Coffee. Oli mahdollisesti jopa vuoden paras olut.

Huhtikuu

Huhtikuussa on perinteisesti Helsinki Beer Festival. Tänä vuonna osallistuin festareihin molempina päivinä ja hauskaa oli kuten festariraporttini kertoo. Pääsiäisen alla tein myös lauantaisen pubikierroksen Tampereella, jossa pyrin maistelemaan mahdollisimman paljon tamperelaisia/pirkanmaalaisia oluita.

Kuukauden paras olut oli kavereiden kanssa jaettu Hoppin’ Frog TORIS The Tyrant Triple Oatmeal Stout. Hoppin’ Frogin imperial stoutit eivät petä koskaan.

Toukokuu

Toukokuussa olisi ollut Mikkellerin festarit Kööpenhaminassa, mutta valitsin niiden sijaan Tallinn Craft Beer Weekendin (ja taidan tehdä saman vuonna 2018, TCBW-liput on jo hankittu). Kivaa oli Tallinnassakin, jossa oli auennut mm. Brewdog-baari. Loppukuusta järjestettiin nelipäiväinen SOPP Tampereella ja yksi päivä osui sopivasti helatorstaihin, joten sielläkin tuli vierailtua.

Kuukauden olut oli Beer Huntersin hanasta Mikkeller SpontanTripleBlueberry, mutta paljon muitakin hyviä oluita kuukauteen mahtui.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa olin taas Tampereella muun muassa maistelemassa kaimani Saksan tuonteja. Festaririntamalla tapahtui myös: Olutsatama on aina (lue: toista kertaa) hyvä syy lähteä Jyväskylään. Ylläri: kiva tapahtuma ja sääkin suosi viime kesän Olutsatamaa.

Kesäkuussakin oli hyviä oluita, ei ehkä kuitenkaan sellaisia, jotka nousivat vuoden top-listoille. Parhaan tittelin jakoivat nettikaupasta hankittu kalifornialainen Eel River Emerald Triangle IPA ja Alkosta ostettu Sonnisaaren Juomahammas II.

Heinäkuu

Heinäkuu on perinteinen kesälomakuukausi ja nyt matkasimme entiseen Gruusiaan eli nykyiseen Georgiaan. Olutta ja mielenkiintoisia paikkoja löytyi sieltäkin. Paluumatkalla ehdin piipahtamaan myös Helsingin SOPP:ssa. Sitäkin sää taisi suosia.

Kisa kuukauden oluesta olisi ollut äärimmäisen tasainen jollen olisi loppukuusta päässyt maistamaan Sori Taproomin hanasta portlandilaisen Cascaden Sang du Chênea.

Elokuu

Elokuu on nyt Suomessa täynnä olutfestareita. Vierailin peräkkäisinä viikonloppuina Turussa (Kuninkaantien panimon järjestämät olutfestivaalit), Porissa (Pub Winstonin Pienpanimo-olutjuhla) ja Tampereella (Tulli Beerfest). Nämä festarikäynnit esittelin samassa blogipostauksessa.

Festareista huolimatta kuukauden paras olut oli nettikaupasta ostettu Buxtonin Arran-tynnyrissä kypsytetty The Living End.

Syyskuu

Syyskuun alkuun mahtui vielä yhdet festarit: Otaniemen Ota Olut -tapahtuma. Ensi vuonna paikalle pääseekin kätevästi metrolla vaikkakin bussillakin matka taittui oikein näppärästi. Ota Olut oli mukana samassa tarinassa, jossa elokuunkin festivaalit. Monet kaverit lähtivät myös Lontooseen uuteen The Beavertown Extravaganzaan, mutta itselleni tapahtuman ajankohta on hieman haastava. Tampereella sen sijaan tuli taas piipahdettua.

Kuukauden olueksi valikoitui taas kaksi tynnyrikypsytettyä, jotka molemmat hankin nettikaupasta: Põhjala Cellar Series – Öö XO ja melko monesta tilaamastani Keesistä Kees Barrel Project #09/2016.

Lokakuu

Lokakuussa käytiin taas ulkomailla. Onnistuin hämmästyksekseni voittamaan Brewdogin järjestämän Beer Geek -kisan bar hopper -sarjan. Palkintona oli matka Tukholman olutfestareille, jonne reissasin lokakuun alussa. Tukholma-vinkit ja matkaraportti valmistuivat “jo” marraskuussa. Ehdottomasti olutvuoden kohokohtia. Pari viikkoa SBWF:n jälkeen olin taas Ruotsissa, nyt Nolia Beer -tapahtumassa Uumajassa. Olutexpo jäi väliin muiden harrastusten vuoksi.

Kuukauden olut oli Tukholmassa Omnipollo’s Hattissa raanasta nautittu Omnipollo Noa Hazelnut Cupcake. Vaikka Omnipollo herättää ristiriitaisia tunteita (älkää erehtykö juomaan Mango tai Strawberry Milkshake ipoja) niin NOA-sarjan oluet ovat loistavia.

Marraskuu

Marraskuussa oli kait sitten jo rauhallisempaa? No, Helsingissä tuli ainakin käytyä pariin otteeseen (työ- + huvireissu). Helsinkiläisillä on selkeä etulyöntiasema kotimaisten pienpanimo-oluiden bongaamisessa, kiitos laajan olutravintolaverkoston ja Pien-olutkaupan.

Kuukauden toinen olut oli Alkosta (Swannay Barrel Aged Orkney Porter (Isle of Arran)) ja toinen Kaislan hanasta (Plevnan Siperia 100). Nyt varmaan viimeistään huomasitte Humalablogistin mieltymyksen tynnyrikypsytettyihin oluisiin?

Joulukuu

Joulukuussa taas matkattiin. Kävin jo neljäntenä talvena peräkkäin ystäväni Patrikin kanssa muiden harrastusten parissa Inarissa ja samalla teimme oluenhakureissun Norjaan, jossa ostimme Vinmonopoletin ja paikallisten ruokakauppojen norjalaisvalikoiman kyytiin. Joulun vietin tänä vuonna Tallinnassa. Joulu Tallinnassa on olutharrastajalle hieman hankala, sillä jouluaattona ja joulupäivänä (ja kait osittain vielä toisena joulupäivänäkin) lähes kaikki olutravintolat ovat kiinni. Aatonaattona sentään ne olivat vielä auki ja joulupäivänä Koht avasi ovensa. Lisäksi kaupat olivat hyvin auki.

Paljon oli hyviä oluita lasissa joulukuun aikana. Parhaankin tittelistä jäi kilpailemaan kolme olutta: Dugges / Hunter & Sons Sidamo Dimtu, Avery Vanilla Bean Stout – Bourbon Barrel ja BrewDog Abstrakt AB:22. Taas kaksi tynnyriolutta! Dugges ja Brewdog tulivat Brewdogin lähettämän yllätyslaatikon mukana, Averyn ostin Systembolagetista.

Eli paljon ehti tapahtumaan vuoden 2017 aikana! Hyvää uutta olutvuotta 2018 blogin lukijoille!

Brooklyn Sound – Brooklyn Brewery pre-party

Posted on by
Reply

Blogisti sai kutsun Brooklyn Breweryn brand ambassodorilta Amanda Talalta panimon sponsoroiman Brooklyn Sound -klubikeikkakiertueen Helsingin aloituskemuihin. Yleensä en kovin usein näitä arkipäivisin pääkaupungissa olevia oluttapahtumia pysty noteeraamaan, mutta nyt oli sopivasti mahdollisuutta ottaa vapaata. Tapahtumakin järjestettiin Yhdysvaltain suurlähetystössä, joka herätti mielenkiinnon.

Koska tapahtuma oli iltapäivällä, riittävän ajoissa maakunnasta lähtemällä ehti tekemään jonkinlaisen pubiryöminnän Helsingin keskustassa ja keventämään olutkauppa Pienin mahtavia hyllyjä. Neitsytvierailun suoritin uuteen Sori Taproomiin, joka sijaitsee strategisesti osuvasti Kaislan ja nykyisen Blackdoorin lokaation “välissä”. Ensivaikutelma oli positiivinen, lounasajan loppumetreillä sopivasti tilaa. Valoisa, skandinaavishenkinen sisustus, jossa kuitenkin sen verran väriäkin, että Mikkellerin baarien kylmyys on onnistuttu osin välttämään. Valikoimassa tietenkin Sorin oluita ja muutamia vierashanoja pääosin varsin tutuilta craft-panimoilta (Magic Rock, To Øl, Omnipollo jne). Palvelu oli ystävällistä ja parin desin annoskoko kätevä. Tänne tullee palattua ensi tiistaina, jolloin onkin sopivasti Amager- tap takeover menossa.

Viimeisenä etappina ennen suurlähetystöä oli Brewdog Helsinki. Siellä olikin paikalla jo Lahden voimakaksikko Tuopin ääressä Arto ja Bönthöö bönthöö Teemu. Koirabaarissa hiljaista, mitä nyt lattialla makasi kaksi koiraa. Omassa lasissa kävivät Sonnisaaren Mölski ja Mölyöljy. Siitäpä sitten Arton kanssa hiipsimme jalan Tehtaankadun kautta (Venäjän suurlähetystö bongattu!) pelipaikalle.

Bileissä paikalla oli muitankin seurapiiriblogisteja ja tietenkin the seurapiiriblogisti itse. Perinteistä mediaa emme tunnistaneet. Sen sijaan muutaman julkimo oli paikalla, ainakin Jussi Heikelä ja Paperi T (“Ja Mikkelereit läikky lattialle en ehtiny ees maistaa”) sekä kokki Akseli Herlevi, jonka kanssa juteltiinkin hetken. Akseli oli käynyt Miamissa J. Wakefieldin panimolla ja oli tykännyt kovasti. Pienen purtavan lisäksi tarjolla oli Brooklynin Lageria, Sorcher Ipaa, Sorachi Acea ja uutta Naranjitoa. Varsinaista ohjelmaa ei ollut. Mitä nyt joku suurlähetystön edustaja piti lyhyen puheenvuoron, samoin Amanda Tala. Hän kertoi mm. Brooklynin yhteistyöstä Sideways-festivaalien kanssa.

Suurlähetystöstä oli bussikuljetus Bar Looseen, joka toimi keikkapaikkana Brooklyn Soundille (Teemu Markkula, Jukka Nousiainen, Primitive Weapons (US) & Rotten Sound). Aikataulu ei nyt antanut myöden osallistua, joten siirryimme Arden kanssa Villi Wäinöön muutamalle Suomi-tikille. Sieltä sitten pikaisen Kitty’s-riilin jälkeen blogisti matkasi kotiin.

Untappdin maailman parhaat oluet vs Ratebeer

Posted on by
1

Untappd täp täp
Humalablogin edellinen kirjoitus käsitteli oluiden paremmuusjärjestystä Untappd-sovelluksessa. Nyt otetaan käsittelyyn Untappdin koko maailman parhaiden oluiden listaus. Aiempaan artikkeliin pitää myös tehdä pari tarkennusta: Untappdissä voi tähtiä antaa neljäsosan tarkkuudella, mutta menetelmä on toki kuitenkin suurpiirteisempi kuin Ratebeerin 0,1 pisteen tarkkuus. Toinen tarkennus koskee Untappdin pisteitä: top-listauksissa niiden laskemiseen käytetään samankaltaista “Bayesian Average” -kaavaa kuin RB:llä, joka tarkoittaa että mitä enemmän “täppäyksiä”, sitä tarkemmin pisteet lähestyvät keskiarvoa. Untappdissä minimivaatimus parhaat-listaukselle on 150 täppäystä kun Ratebeerissä useille listoille vaaditaan 10 reittausta. Untappdissä kunkin oluen sivulla näkyvä pistemäärä on perinteinen keskiarvo. Lisää Untappdin formulasta voit lukea täältä.

Nyt otetaan tarkasteluun Untappdin maailman parhaiden oluiden listaus ja verrataan sitä Ratebeerin vastaavaan. Pidetään mielessä, että Untappd on julkaistu lokakuussa 2010 kun Ratebeer aloitti jo vuonna 2000 eli kauan ennen nykyistä craft beer -buumia. Otan tarkasteluun aktiiviset TOP20-oluet niin saamme riittävän laajan otannan.

UNTAPPD TOP20 tilanne 10.1.2017:
(sijoitus/olut/pisteet/arvioiden määrä)

1. Cigar City Double Barrel Hunahpu’s 4.72 5845
2. Tree House Brewing Company King JJJuliusss 4.72 3248
3. Tree House Brewing Company King Julius 4.72 6592
4. Goose Island Rare Bourbon County Brand Stout (2015) 4.7 13889
5. Bottle Logic Brewing Fundamental Observation (2016) 4.69 4538
6. Tree House Brewing Company Good Morning 4.68 4472
7. Perennial Artisan Ales Barrel-Aged Abraxas 4.68 4182
8. Tree House Brewing Company Very Hazy 4.68 5694
9. Founders Canadian Breakfast Stout (CBS) 4.68 17665
10. Tree House Brewing Company Very Green 4.68 6404
11. Russian River Pliny the Younger 4.67 14856
12. Tree House Brewing Company JJJULIUSSS 4.65 3265
13. The Alchemist Heady Topper 4.65 134533
14. Tree House Brewing Company Juice Machine 4.64 5629
15. Toppling Goliath Brewing Mornin’ Delight 4.64 3915
16. Maine Beer Company Dinner 4.64 15775
17. 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans 4.62 2407
18. Tree House Brewing Company Doubleganger 4.62 2308
19. Toppling Goliath Brewing SR-71 (Barrel Aged) 4.6 2197
20. Lawson’s Finest Liquids Double Sunshine 4.59 7353

Heti ensimmäisellä silmäyksellä voi arvioida Untappdin listauksen “sisältävän muutamia ongelmia”. Sinänsä otantaa voi pitää kattavana, koska listalla Tree House Brewing Company Juice Machinelläkin on 3265 arviota ja The Alchemistin Heady Topperilla hämmästyttävät 134533 arviota (kaksi päivää myöhemmin arvioita oli 134704). Ratebeerillä näille oluille on 29 ja 1534 reittausta.

Ensinnäkin: kaikki TOP20-listauksen oluet ovat yhdysvaltalaisia ja vieläpä varsin kovalla itärannikkopainotuksella. Panimoista yksi nimi pomppaa silmille: Tree House Brewing Company. Ennen tätä artikkelia en ollut koskaan kuullut panimosta. Kyseessä on Massachusettsissa Monsonin pikkukaupungissa “keskellä ei mitään” länteen Bostonista sijaitseva panimo. Kuten Hill Farmstead, paikalle pääseminen vaatii yritystä ja luultavasti pitkän jonotuksen oluiden saamiseksi. Ratebeer listaa panimolta 128 olutta, joilla usealla on tyylipersintiili täydet 100. Untappdin TOP20-listalle mahtuu peräti kahdeksan Tree Housen olutta! Ratebeerillä panimon paras olut on Good Morning sijalla 60. Kovasti mainetta niittäneeltä edellä mainitulta Hill Farmsteadin panimolta ei mahdu oluita Untappdin listalle, ei myöskään yhtään olutta Alesmithiltä tai Bell’siltä. 3 Floydsilta on sentään yksi. Floridalaisen Cigar Cityn Double Barrel Hunahpu on Untappdin listan kärjessä. Se löytyy Ratebeerin sijalta kolme, joten “konsensuslistalla” Tupla-Hunahpua voidaan pitää maailman tämän hetken parhaana oluena.

Tyylillisesti Untappdin lista on yksitoikkoinen: kymmenen double (tai triple) ipaa ja yhdeksän imperial stoutia. Se yksi on 6,8-volttinen JJJULIUSSS, joka on määritelty ipaksi. Joku voisi vetää johtopäätöksen, että “diipadaapa saa hyviä pisteitä Untappdissä”. Listan kaikki oluet ovat Suomesta käsin vaikeita saada. Äskettäin Eurooppaan tuli erääseen verkkokauppaan erä Heady Topperia tarjolle. Samoin jotakin Tree Housen -tuotetta, mutta se hävisi parempiin suihin nopeasti. Tree Housea ei ainakaan Beermenus.com:n perusteella saa oikein USA:stakaan. Goose Island Bourbon County Stoutia sai ainakin muutama vuosi sitten Suomestakin, mutta listalla oleva tuote onkin Goose Island Bourbon County Stout – Rare 2015, joka on harvinaisempaa kamaa.

Listalla oleva Foundersin CBS on Ratebeerillä “retired”-tilassa. Ainoat oluet, jotka Untappdin TOP20:sta itse olen maistanut ovat 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans ja edellä mainittu Cigar Cityn Double Hunahpu.

RATEBEER TOP20 (tilanne 17.1.2017):
(sijoitus/olut/pisteet/reittauksien määrä)

1. Toppling Goliath Kentucky Brunch 112 12.0% 4.5
2. Westvleteren 12 (XII) 3717 10.2% 4.43
3. Toppling Goliath Mornin’ Delight 182 12.0% 4.4
4. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 288 11.0% 4.4
5. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Barrel Aged) 412 15.0% 4.35
6. Russian River Pliny the Younger 754 11.0% 4.35
7. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged 840 12.0% 4.34
8. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Vanilla Bean) 420 14.0% 4.33
9. Bell’s Black Note Stout 899 10.5% 4.32
10. Rochefort Trappistes 10 5128 11.3% 4.3
11. AleSmith Speedway Stout 2857 12.0% 4.3
12. Cigar City Final Push Imperial Stout 152 11.0% 4.29
13. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout 963 11.0% 4.29
14. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged: Vietnamese Coffee 132 12.0% 4.28
15. Hill Farmstead Ann 121 6.5% 4.28
16. Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout) 2412 11.2% 4.28
17. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout 1827 15.0% 4.28
18. Bell’s Expedition Stout 3127 10.5% 4.28
19. Russian River Pliny the Elder 2836 8.0% 4.27
20. Goose Island Bourbon County Stout 2827 14.2% 4.26

Ratebeerin lista ei ole aivan niin homogeeninen kuin Untappdillä. Muutama ei-amerikkalainenkin olut on listalla: Westvleteren 12 ja Rochefort Trappistes 10. Puolalainen balttiportteri Kormoran Imperium Prunum kärkkyy sijalla 21. Tyyleissä imperial stout dominoi (15), mutta quadrupel (2), DIPA/imperial IPA (2) ja Saison (1) ovat edustettuina. Vanhalla RB:llä IPA:t eivät ole niin paljoa esillä kuin nuorekkaalla Untappdillä. Jos tarkistellaan RB:n TOP50-oluita niin tilanne on varsin sama. Eli jos haluat Untappdin listalle tee hyvä DIPA, jos Ratebeerin niin tee imperial stout.

Tai ole legendaarinen trappistipanimo. Westvleteren 12:n laajempi maine “maailman parhaana oluena” levisi 2000-luvun puolivälin jälkeen kun Ratebeerin TOP50-oluet lehdistötiedoite napattiin muistaakseni Reutersin jakeluun. Sen ansiosta tarinaa maailman parhaasta oluesta julkaistiin suomalaisessakin mediassa. Westy 12 ei ole kovin kaukana Untappdikään TOP20-listalta: sillä on 4.58 pistettä ja sijoitus 22.. Sen sijaan toinen klassikko Rochefortin 10 ei pärjää kovin hyvin edes belgilistalla, Untappdin mielestä maailman toiseksi paras belgi on Cantillonin Fou’ Foune. Ratebeerin paras Cantillon on Cantillon Soleil de Minuit sijalla 49.

Toppling Goliath on selvästi RB-suosikki, koska Ratebeerin mielestä maailman paras olut on aika selvästikin Toppling Goliath Kentucky Brunch ja Mornin’ Delight kolmanneksi paras. Hieman yllättäen Ut:ssa Mornin’ Delight on sijalla 15 ja RB:n “maailman paras olut” Kentucky Brunch vasta 50. (listalla jossa mukana myös retired-oluet). Toppling Goliatheja mahtuu RB:n TOP50-listalle pari lisääkin, mutta SR-71 ei sillä se on RB:n mielestä retired. Kulttimaineeseen noussut Toppling Goliath on hieman vähemmän esillä olevasta osavaltioista eli Iowasta. Panimon oluita voi löytää jenkeistä, mutta listalla olevat ovat harvinaisuuksia.

Untappdin ja Ratebeerin listausten suuret erot hämmästyttivät. Untappd on jenkkipainotteisempi ja humalaisempi kun taas Ratebeeriltä löytyy enemmän perinteitä varsinkin jos katsotaan vielä TOP20:n taakse. Molemmissa on omat hype-panimonsa, aika näyttää mitkä jäävät huipulle.

Lisäys 18.1.2017: Toisin kuin väitin, olen juonut yhden Tree Housen oluet. Lights On on yksi parhaista maistamistani apoista. Ostin tölkin muistaakseni jostakin epämääräisestä olutkaupasta Miamin esikaupunkialueella.