Humalablogistin olutvuosi 2018 oli todella vilkas: matkaan mahtui reipas määrä olutfestareita, parituhatta reitattua olutta ja useampi ulkomaiden olutmatkakin. Tässä mainintoja vuoden varrelta:

Alkuvuosi on olutharrastajalle usein ei-niin-aktiivista aikaa vaikkei toki mitään tipattomia tai ipattomia tammikuita vietetäkään. Kirjoitin tammikuussa suomalaisten oluiden TOP50:stä Ratebeerissä. Kärkisijalla jatkoi Siperia, katsotaan myöhemmin keväällä artikkeliin uutta päivitystä. Hiukan myöhemmin tutkin myös Untappdin kotimaista kärkeä.

Keväällä suoritin melko intensiivisen USA:n matkan. Kuljimme kahdessa viikossa Atlantasta New Yorkiin – matkalle osui 11 osavaltiota ja 45 panimoa. Matkan kirjoitussarjakin venyi kymmeneen osaan (ja yli kolmeen kuukauteen), parhaiten löytynee hakulinkillä: http://humalablogi.info/?s=USA%3An+talviturnee+2018&submit=Search.

Keväällä alkoi myös festarikausi. Sen avasi melko perinteisesti huhtikuussa Helsinki Beer Festival, jolle laskujeni mukaan osallistuin 15. kerran. Muutama viikko Helsingistä oli Tallinnan vuoro. TCBW oli blogistin ohjelmassa nyt kolmatta kertaa. Liput tulevalle toukokuulle on myös jo hankittuna. Nehän myytiin ripeästi loppuun jo viime vuoden puolella.

Toukokuun lopussa humalablogisti jäi ensin kesälomalle ja sen perään 100 päivän vuorotteluvapaalle, joten nyt helteisenä kesänä työt eivät haitanneet harrastuksia. Päätinkin kiertää ahkerasti kotimaan olutfestivaaleja ja tavoitteessani aika mukavasti myös onnistuin. Matkan varrella vierailin seuraavissa: SOPP Tampere, Olutsatama, Craft Beer Helsinki, SOPP Helsinki, Pub Winstonin pienpanimojuhla, SOPP Turku, Craft Beer Ullanlinna ja Ota Olut. Ulkomaisille festareille ei nyt Tallinnan lisäksi tullut osallistuttua. Kaikissa kotimaisissa festareissa oli omat viehätyksensä ja erityispiirteensä. CBH:ssa satoi vettä, mutta muuten sää suosi tapahtumia.

Kesäkuussa perinteinen “kesälomareissu” suuntautui tällä kertaa Etelä-Koreaan, joka lienee suomalaisille vähemmän tuttu matkakohde ja vielä oudompi olutmaa. Mutta olutta löytyi Etelä-Koreastakin. Mikä varsinainen olutmekka ei kuitenkaan kyseessä ole. Elokuussa kävin myös pitkällä viikonlopulla Kööpenhaminassa. Tällä kertaa reissun taktiikkana oli käydä niissä kaupungin parhaissa olutpaikoissa, joissa en ole aiemmin vieraillut.

Syksyllä kirjoitin olutblogistien sessio-blogaussarjassa viidestä maailman parhaasta olutravintolasta. Sopivasti jouluna vierailinkin yhdessä listaamassani paikassa eli Amsterdamin Arendnestissa. Joulukuussa teimme kaverini Patrikin kanssa myös perinteisen Lapin matkan, joka tarkoitti myös vierailua Norjan Vinmonopoletissa. Vierailun hedelmiä (reilut 100 norjalaista olutta) tulemme nauttimaan vuoden 2019 alkupuoliskolla.

Kuten alussa mainitsin, viime vuonna tuli Ratebeerille reitattua yli 2000 olutta eli tarkalleen 2128. Sillä irtosi RB:n vuositilastossa sija 39. Lukumäärässa on eniten ipoja (niitä on 304) ja eniten suomalaisia (553) oluita. Parhaat panimot (vähintään kolme eri olutta) olivat The Bruery, Green Man Brewery, Tired Hands, Jämmerdalen ja De Moersleutel. Epämääräinen TOP10 on sisältää seuraavat. Sijoitettuna ovat kärkikaksikko, loput ovat bubbling under -osastoa:

1. Lervig Toasted Maple Stout Bourbon Barrel
2. Dogfish Head Palo Santo Marron – Kentucky Bourbon Barrel
Vibrant Forest Hadal Abyss
Õllevõlur Noblesse BA
Hiisi / Sonnisaari Le Principe Du Plaisir
Frontaal Deer Hunter
Jopen / Lervig Don’t tRYE This @home!! BA Jamaican Rum
Sori Dark Humor Club Heaven Hill Bourbon BA
Evil Twin / Westbrook Imperial Mexican Biscotti Cake Break
BrewDog Mallow Martian
The Bruery Share This: Mole
Dogfish Head Oak-Aged Vanilla World Wide Stout
Salud La Morena (Doughnut)
The Veil IdontwanttoBU³
Green Man None More Black
Wicked Weed Oaxacan
Wicked Weed Royal Cache – Malice
Struise Dark Horse Reserva
Lervig / Hoppin’ Frog Sippin’ Into Darkness Barrel Aged
Jester King SPON Raspberry & Cherry
Jester King Black Metal Farmhouse Imperial Stout (Batch 16+)
Käbliku Post Soviet Nights
Olutpaja Keinuhevonen

Olutvuosi 2016 mennä jolkotti Humalablogistin osalta varsin aktiivisena. Alkuvuodesta tein melko laajan olutmatkan Floridassa. Yhdysvaltoihin tulee suuntautumaan myös seuraava matka helmikuussa, jolloin tarkoitus on “tikata” pari uutta osavaltiota. Kesälomareissu suuntautui Pariisiin, sieltä Normandiaan ja kanaalin yli Etelä-Englantiin, päättyen Lontooseen. Tästä julkaisin raportin vasta äskettäin. Lontoossa kävin Ealingin olutfestareilla – sen lisäksi ainoa ulkomainen olutfestari oli TCBW Tallinnassa. Eli usein käydyt CBC Kööpenhaminassa ja SBWF Tukholmassa jäivät väliin. Todennäköisesti 2017 CBC:n tulen skippaamaan myös, sillä TCBW 2017 liput on jo hankittuna ja tapahtumat ovat nyt molemmat toukokuussa.

Tallinnassa tuli käytyä toisenkin kerran syyskuussa. Lisäksi Patrikin eli oh6gdx:n kanssa vierailimme päiväkseltään Uumajassa. Uumajan reissukin varmaan tullaan uusimaan jossain vaiheessa keväällä kun ilmat alkavat lämpeämään. Jossain vaiheessa voisi Uumajan olutskenestä kirjoitella myös blogiin. Patrikin kanssa vierailimme jo perinteisesti (kolmannen kerran) loppuvuodesta Kirkenesin Vinmonopoletissa. Kirkenesin olutskenestä ei saa blogausta aikaiseksi …

Kotimainen olutfestaritarjonta on laajaa ja joissakin tuli käytyä. Paikallisessa Pub Winstonin pienpanimojuhlassa tuli oltua mukana intensiivisesti. Helsinki Beer Festivalkin on nostanut profiiliaan pienen seesteisen vaiheen jälkeen ja tänä vuonna voisi harkita pitkästä aikaa jopa kahden päivän visiittiä. Viime kevään reissulla mieleen jäi mm. olutbloggareiden miitti. Humalablogi tosin on viimeiset vuodet vetänyt melko matalaa profiilia – ehkä olisi aika ryhdistäytyä (vain 10 artikkelia vuonna 2016 vrt Arde arvioi 1000 blogausta). Suuret Oluet Pienet Panimot eli SOPP on laajentanut pienpanimo-olutbuumin siivittämänä lonkeroitaan. Vuonna 2016 kävin Helsingissä ja Tampereellä. Vuoden 2017 uusista paikkakunnista kiinnostaa erityisesti Turku elokuussa. Uutena festaritapahtumana kävin Jyväskylän Olutsatamassa. Se järjestetään tänäkin vuonna kesäkuussa … pistetään harkintaan. Muuten vaan oluthörhöilyä tuli varsinkin kesällä tehtyä Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Vaasakin on aika vireä olutkaupunki nykyään ja seutukunnalla on nyt kolme pienpanimoakin (Bock’s, NP Brewers, Jacobstads).

Oma kotikaupunkini Pori on vahvasti sementoimassa asemiaan Suomen Portlandina. Vanhojen tuttujen Beer Huntersin (1998-) ja Ruosniemen (2011-) rinnalle ilmestyi Rocking Bear Brewers, jonka ensimmäiset oluet tulivat markkinoille kesällä. Beer Hunterskin aktivoitui merkittävästi taas kun Herralahden rinnalla panimoravintolassa ravintolapäällikkö Ville Hakala alkoi oluen myynnin ohella panna pieneriä oluita. Vuonna 2017 on luvassa taas uusi panimo kun Moose on the Loose Brewing Co. alkaa toimintansa. Myös rakas naapuri Rauma sai 47 vuoden tauon jälkeen panimon, kun Linden Brewery aloitti toimintansa.

Oluen tiimoilta tuli käytyä jutustelemassa myös Anikon ja DJ Fattyn Kippis!-ohjelmassa. Siitä tein blogauksenkin. Yksi oluttastingkin tuli pidettyä Ravintola Kirjakaupassa. Winstonin festareilla tuli oltua taas kerran olutraadissa valitsemassa parhaita oluita.

Olutta tuli siis nautittua kohtalaisen runsaasti vaikka seesteisempiäkin aikoja vuoteen mahtui. 1516 uutta olutta vuonna 2016 on melko merkittävä määrä vaikkei henkilökohtaisia ennätyksiä sillä saavutettukaan. Tänä vuonna nuo oluet tuli kuitenkin nautittua suurin osa yksin ja jonkin verran kaksin (Patrik) ja vain joitakin pulloja isommalla porukalla. Panimoravintoloiden (sämplerilautaset!) ja festareiden kiertäminen auttaa asiaa.

Vuoden parhaat pisteet (ja vuonna 2016 ensimmäistä kertaa pisteytetyt) Ratebeerillä saaneet oluet olivat:

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake – Double Barrel
Lindemans Oude Gueuze Cuvée René Special Blend 2010

Oho. Tulipas lyhyt lista, mutta nämä olivat ainoat todelliset huippuoluet minulla viime vuonna. Hienoa, erinomaisia oluita, samoilla pisteillä olisi ollut sitten lähes 50 oluen luettelo jota en nyt alkanut kirjoittelemaan. Mistä sitten johtuu, että yllä on vain kaksi olutta? Siihen on aika helppo löytää useampi tekijä: 1) olen nykyään kriittisempi kuin ennen, säväreitä saa harvoista oluista (tietenkin tulee maisteltua uudelleen vanhoja tuttuja huippuoluita silloin tällöin) 2) en osta nettikaupoista kalliita oluita 3) en käynyt CBC:llä tai New Yorkissa tai muualla potentiaalisten huippujen lähteillä. Ehkä Helsingistäkin vuoden mittaan olisi joku huippu voinut löytyä, mutta reissut sinne olivat harvat.

Listataan kuitenkin vuoden parhaat suomalaiset oluet:

Ruosniemen Vuorineuvos Barrel Edition (Bunnahabhain barrel)
Sonnisaari Leskinen M

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout
Bryggeri Helsinki Sofia
Sonnisaari Rotikka
Laitilan Imperiaali Bourbon Oak
Bryggeri Helsinki Sofia Rhum Barrel Aged
Pyynikin Maj Stout
Maistilan Musta Jaska
Lammin Ruisrääkkä (Barrel Aged)
Ruosniemen Vuorineuvos Barrel Edition (Tullibardine barrel)
Pyynikin Barley Wine
Maku Imperial Stout

Näistä kaksi ensimmäistä saakoot kultaa ja hopeaa, lopuille jaetaan pronssinen lätkä.