Alkuvuosi on aina perinteisesti sitä aikaa, jolloin voidaan valita edellisen vuoden parhaita eri kategoriassa. Vuosi 2011 taisi itselleni olla “vakavamielisen” olutharrastushistorian kolmanneksi aktiivisin, jos aktiivisuutta mitataan maistettujen ja arvioitujen uusien oluiden määrällä. Vuoden 2011 aikana tuli arviot tehtyä 1246 oluesta ja vuoden viimeisinä päivinä ylitin 9000 maistetun oluen rajapyykin.
Vuoden 2011 aikana en vieraillut kovinkaan monella olutfestarilla, ainoastaan perinteiset Helsinki Beer Festival ja SOPP Helsingissä tuli käytyä läpi. Olutmatkailurintamalla oli hiukan aktiivisempaa: tammikuussa olin työmatkalla Brysselissä, huhtikuussa pidennetyllä viikonlopulla Lontoossa, toukokuussa Ryanarin siivin Liettuassa ja kesällä kiersin kaksi viikkoa USA:n ja Kanadan länsirannikkoa (Oregon, Washington, Vancouver).
Perinteisesti olen blogissani listannut aina vuoden parhaat oluet. Tässä tulee kymmenen parasta 1246 oluen joukosta. Järjestys ei ole “absoluuttinen”, mutta näistä olen vuoden aikana pitänyt eniten:
1. Firestone Walker Parabola
Tätä olutta pääsin maistelemaan olutystävä mjs:n kotona HBF:n aikoihin. Firestone Walker on kalifornialainen pienpanimo, jonka erikoisimmat tynnyrikypsytetyt oluet ovat kovassa maineessa harrastajien keskuudessa, mutta saatavuus Euroopassa on ollut satunnaista. Parabolassa miellytti oluen äärimmäinen tasapainoisuus ja nautittavuus huolimatta 12,5 prosentin alkoholipitoisuudesta. Parabola on imperial stout, joka on kypsytetty bourbon tynnyreissä.
2. The Kernel Imperial Brown Stout London 1856
The Kernel on uuden englantilaisen pienpanimobuumin lippulaivoja. Lontooseen ja vähän muuallekin Englantiin on syntynyt joukko uusia innovatiivisia pienpanimoita, joiden tuotesortimentti on laajempi kuin kovin perinteinen golden ale – bitter – ESB. The Kernelillä pääsin käymäänkin keväällä (panimolla on avoimet ovet ja myynti aina lauantaisin). 11 vuonna 2011 maistetusta Kernelistä tämä imperial stout kolahti parhaiten, mutta huonoa olutta en ole panimolta vielä saanut.
3. AleSmith Old Numbskull
Sandiegolainen AleSmith on vakiinnuttanut paikkansa arvostetuimpien jenkkipienpanimoiden joukossa. Viime vuonna pääsin vihdoin maistamaan yhtä klassikkoa, Old Numbskullia. 11-prosenttinen vähintään 5 vuotta ikääntynyt pullo oli nautittavan tasapainoinen barley wine.
4. Dogfish Head Palo Santo Marron
Vielä AleSmithiä tunnetumpi ainakin Euroopassa on Dogfish Head. Dogfish Headiltä tuli vuoden mittaan maistettua muutama tuote, jotka olivat hiukan liiankin erikoisia eivätkä kovin nautinnollisia. Dogfish Head Palo Santo Marron -pullon ostin Lontoon Utobeerista ja tämä oli loistava olut. Vahva 12-prosenttinen ale on kypsytetty Palo santo -puisessa tynnyrissä (tai lähteestä riippuen tätä puuta on lisätty kypsytystankkeihin).
5. Hornbeer The Fundamental Blackhorn
Hornbeer on yksi parhaista uuden aallon tanskalaispanimoista ja sen tuotteita on Pikkulinnun maahantuonnin ansiosta tullut runsaasti Suomeenkin. Tämä mukavan kahvinen ja lakritsainen imperial stout on yksi panimon parhaista oluista. Hornbeer tekee kauttaaltaan laadukkaita tuotteita, osa oluista on tosin erikoisuudessaan jäänyt kurisioiteeteiksi (“mielenkiintoisia muttei niin nautittavia”).
6. Hantverksbryggeriet Baronen (2008)
Yllättävä olut listalla. Hantverksbryggeriet on pieni ruotsalaispanimo, joka on tullut tutuksi lähinnä Tukholman olutfestareilta, joilla heillä on ollut ständi vuosittain. Kesällä pääsin maistamaan yli 4 vuotta ikääntynyttä panimon barley winea, joka oli kehittynyt loistavasti. Tukeva ja tasapainoinen olut, joka oli positiivinen yllätys muuten hieman epätasaisen pikkupanimon tuotannosta.
7. BrewDog Three Floyds Bitch Please
BrewDog oli varmasti yksi viime vuoden puhutuimmista panimoista olutharrastajien keskuudessa. Kovalla vauhdilla laajeneva panimo on tuonut markkinoille suuren joukon erikoisoluita. Amerikkalaisen kulttipanimon Three Floydsin kanssa pantu Bitch Please on yksi onnistuneimpia. Tässä oluessa on onnistuttu yhdistämään turve (viskimaltaista) ja lakritsi miellyttävällä tavalla.
8. Emelisse Imperial Russian Stout (Laphroaig barrel aged)
Kuten edellinenkin, viskinmakuinen on tämäkin olut. Hollantilaisen Emelissen Imperial Russian Stout on mainio olut itsessään eikä sen kombinaatio savuisen Islay-viskin kanssa ollut ollenkaan huono.
9. De Molen Festival Smoked Black IPA
Aivan kuin sattumalta kolmaskin olut listalla on turpeinen. De Molenin savuinen vahva portteri menee joidenkin mielestä yli turpeisuudessaan, mutta itse tykkäsin tästä. Olutta saattaa löytää edelleen Pikkulinnusta.
10. Cascade Double Sour Cherry Bain
Tämä olut tuli maistettua suoraan ns. paikan päällä eli Cascade Brewingin panimoravintolassa Portlandissa. Hapan (todella hapan) kirsikkainen ale oli loistava Rodenbach-imitaatio.
Lista oli – ei aivan yllättäen – erittäin imperial stout/barley wine -pitoinen. Se johtuu paitsi, että edustavat ehkä suosikkioluttyylejäni, arviointiperusteista, joissa vahvat ja tummat oluet saavat pienen etulyönnin vaikkapa pilsnereihin nähden. Myöhemmin kunhan Ratebeerin statistiikkaominaisuudet taas pelittävät, kerron lisää valintoja tyyleittäin.