Usan kierroksen lähtöpiste oli siis Georgian pääkaupunki Atlanta. Atlanta valikoitui alkupisteeksi, koska sen sijainti reitille oli optimaalinen. Atlantan kansainvälinen lentoasema Hartsfield-Jackson on maailman vilkkain eli sinne lentää usea eurooppalainen lentoyhtiö suoraan vanhalta mantereelta. Me käytimme kuten aika usein aiemminkn KLM:ää Amsterdamin kautta. Mannerten välisellä “Kelmillä” on muutamaan muuhun yhtiöön verrattuna vielä varsin kelpo lipun hintaan kuuluva ruoka- ja juomatarjoilu . Lentokentältä saimme erinäisten värikkäiden vaiheiden jälkeen vuokra-auton alle.

Atlanta on puolen miljoonan asukkaan kaupunki, mutta ympäröivällä metropolialueella asuu Suomen väkiluvun verran ihmisiä. Kaupungissa ja sen ympäristössä lienee nykyään kolmisenkymmentä panimoa ja sen päälle vielä muutama tunnettu olutravintola. Suurkaupunkina autolla liikkuminen kaikkine pysäköintiongelmineen ei ole kovin näppärää – olutmielessä kannattaisi siis varata aikaa ja selvittää julkisen liikenteen mahdollisuudet. Koska meillä oli aikaa vain kolme yötä (=kaksi päivää, josta toinen suuntautui Tenneseehen), teimme vain muutaman täsmäiskun Atlantan olutskeneen.

Decatur Atlantan keskustasta itään on hipsterihtävä rauhallisempi kaupunki, joka on täynnä baareja ja ravintoloita. Vierailu osui Pyhän Patrikin päivään eli kaikki juottolat olivat täynnä vihreään pukeutuneita perhekuntia. Yritin käydä maineikkaassa Brick Store Pubissa, mutta paikka oli tupaten täynnä, joten suuntasimme pienen matkan päähän Twain’s Billiards and Tap -panimoravintolaan. Twain’s Billiards and Tap tarjosi nimensä mukaisesti omien oluiden lisäksi biljardipöytiä. Pelaajien metakka oli melkoinen, mutta baaritiskillä oli onneksi rauhallisempaa. Matkan tulevan käytännön mukaisesti tilasin oluista maistelusetin eli flightin (ns. alan piireissä tunnetaan myös “lärvilautasena”). Viiden oluen setin tuotteet olivat varsin kelpo kamaa, 11th Hour American Pale Ale jopa mainio – mehuinen mutta kirkas APA. Paikan ruokakin oli kelvollista. South X Southeast -sandwhich nimestään huolimatta näytti kovasti kanaburgerilta. Siihen kimchi antoi mukavaa napakkuutta. Decaturissa Brickin vierestä löytyi mielenkiintoinen The Square Pub, johon baaritiskille mahtui hyvin notkumaan. Valitsin olutlistalta arpoen 10-volttisen ohiolaisen (luulin paikalliseksi) Nowhere In Particular -mustalaispanimon imperial stoutin. Hyvä lakritsi-imppi oli kyseessä.

Decaturin jälkeen siirryimme itse Atlantaan tai oikeastaan Little Five Pointsin alueelle. Alueella on myös paljon baareja ja pikkuputiikkeja ja melkoisesta hippi/elämäntapataiteilijoiden keskittymästä on kyse. Ensimmäisenä vuorossa Wrecking Bar Brewpub, joka Ratebeerillä on Atlantan paras panimo. Taas melkoista tungosta, mutta jälleen baaritiskille mahtui. Wrecking Bar on isohko paikka, jossa erillinen ravintolapuoli ja baaripuoli. Hyvätunnelmainen, rento, mutta siisti paikka. Tarjolla oli baarin määrittelemä flight. Maistelulautasessa muutama mitäänsanomaton kevyempi tuote, mutta Gone Awrye -ruisipa oli mainio. Se muistutti yllättäen jopa hieman Mufloni CCCCC:tä. Muutaman sadan metrin kävelyn päässä sijaitsi Brick Store Pubin ohella Georgian maineikkain baari The Porter Beer Bar. Muodoltaan hyvin kapea baari vaikutti ensin pieneltä, mutta takaosasta löytyi WC-käynnillä paljon lisätilaa. Baarissa on viitisenkymmentä oluthanaa sekä lähes tuhannen pullon olutmenu, jossa huomattava määrä vintage-kellarioluita. Listalta löytyi niin Koffin Portteria kuin useampikin Põhjalan tuote. Lasiini päätyi “arpomalla” atlantalaisen Orpheuksen Truth.Body.Soul. Ja mikä sattuma: tuttu olutaficionado Keskisarjan Janne vieraili paikalla reilua vuotta aiemmin ja oli myös arponut lasiinsa saman oluen!

Tästä olikin hyvä siirtyä hotellille lepäämään ja keskittymään sunnuntaipäivän osavaltiokierrokseen …