EBCU suhtautuu epäilevästi olutreittaussaitteihin

The European Beer Consumers Union (EBCU) on eurooppalaisten oluen kuluttajajärjestöjen yhteistyöelin. Sen jäseninä on kansallisia yhdistyksiä: esimerkiksi suomalainen olutkuluttajien yhdistysten kattojärjestö Olutliitto, brittiläinen “yhden asian liike” CAMRA ja iso harrastajayhdistys Tanskan Danske Ølentusiaster. Luonteensa vuoksi EBCU:n tärkein tehtävä lienee antaa erilaisia julkilausumia paremman olutkulttuurin puolesta ja kannattaa erityisesti paikallisten olutkulttuurien säilymistä. EBCU on myös “sertifioinut” kaksi olutkilpailua: amerikkalaisen World Beer Cupin ja saksalaisen European Beer Starin.

Nyt EBCU on päättänyt antaa lausuman aiheesta “Beer on the internet” (http://www.ebcu.org/Beerratingwebsites.pdf). Olutjärjestömaailma tunnetaan varsin konservatiivisena, mutta myös luonnollisesti EBCU on havahtunut, että olutharrastus on räjähdysmäisesti levinnyt internetin avustuksella. Internet – webbisaitit, sosiaalinen media, blogit ovat itse asiassa luoneet aivan uuden olutkulttuurin, jossa auktoriteettilähtöisestä valistamisesta on siirrytty kuluttajaperustaiseen yhteisölliseen vaikuttamiseen. Tämän trendin suosituimmat internetsivustot ovat amerikkalaiset olutarviointisivustot Ratebeer.com ja Beeradvocate.com. Suomessa Olutopas.info lienee tärkein ja ainoita pelkästään olueen keskittyviä www-sivustoja, jolla on merkittäviä kävijämääriä. Sivustot ovat selvästi jättäneet jälkensä olutmaailmaan: ilman niitä tuskinpa sellaiset panimot kuin Mikkeller, Nogne O tai De Molen olisivat nykyisenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

EBCU antaa krediittiä olutaiheisille kuluttajasaiteille: ne toimivat hyvinä tietolähteinä aloitteleville harrastajille, jokainen voi antaa mielipiteensä oluesta ja vaikka mielipiteet vaihtelevat, ne antavat karkean käsityksen mitä odottaa. Lisäksi EBCU:n kanta on, että mitä enemmän oluella on arvioita, sen luotettavamman kuvan arvio antaa.

Mutta “kaikki joka kiiltää ei ole kultaa” kertoo EBCU Shakespearea siteeraten ja vyöryttää esiin suuren joukon seikkoja, joiden vuoksi järjestön mielestä saittien arvioihin pitää suhtautua varauksella. Isoimpana tekijänä on, että oluita ei arvioida täyssokkona, jolloin ulkoiset seikat pääsevät vaikuttamaan arvioon. Totta, etukäteisvaikutelmilla on suuri merkitys vaikkei vaikutus olisi edes tietoista. EBCU:n mielestä arvioijat ovat voineet arvioida eri oluita: reseptit vaihtelevat, toisinaan olut tarjoillaan kegistä, toisinaan pullosta, oluita on säilytetty eri aikoja, tarjoilulinjat saattavat olla likaisia jne. Kaikki ovat totta. Mutta! Pääosin mikään näistä ei ole kuluttajasta riippuvaisia seikkoja! Samat asiat vaikuttavat jopa olutkilpailuissa, joissa “koulutetut oluttuomarit” arvioivat sokkona oluita. Tarjoiluolosuhteet vaihtelevat, kilpailussa tarjoiltava olut voi olla erilaista kuin tavallisesti markkinoilla oleva erä jne. Oudoimpina merkintöinä (jotka kuulostavat yksittäisen kirjoittajan mielipiteiltä) ovat maininnat siitä, että real ale -tyylinen olut on tarjoiltu hiilihapollisena ja päinvastoin (kuulostaa kaukaa haetulta) sekä se, että humalasadon vuosivaihtelu vaikuttaa vuosittain oluen makuun (uskoisin, että paljon enemmän vaikuttaa humalan säilytysolosuhteet ja ikä panimolla).

EBCU tekee myös eräitä yleistyksiä: reittaussaiteilla käyttäjät kilpailevat siitä, että kuka saa käsiinsä harvinaisimman ja ekstriimimmän oluen. Nämä oluet tulevat melko varmasti saamaan hyvät arviot. Eli ovatko näiden arvioitsijat siis epäluotettavia ja ovatko tällaiset oluet sitten useimmin keskinkertaisia kuin hyviä? EBCU on havainnut myös, että hyvät sessio-oluet (“täydellisesti pannut ja täydellisen makuiset sessio-oluet”) eivät useinkaan ole kovin korkealla saittien listauksissa. Tämähän on totta, mutta se johtuu siitä, että oluita ei reitata tyylipuhtauden tai käyttötarkoituksen perusteella. Sen sijaan kaikilla tietämilläni sivustoilla voidaan etsiä vaikkapa parasta saksalaistyylistä pilsneriä tai brittibitteriä. Voisko kuitenkin olla myös niin, että nykykuluttaja arvostaa “kaikkein parhaista oluista” puhuttaessa kuitenkin vahvoja hyvin tehtyjä belgejä tai ainutkertaisia makunautintoja antavia amerikkalaisia imperial stouteja? Se ei vähennä jokapäiväisen lipitysoluen kuten vaikkapa Pilsner Urquellin arvoa (suodattamaton Urquell on Ratebeerin mielestä maailman paras böömiläistyylinen pilsneri). Tämäkin “ongelma” on kuitenkin täysin tiedostettu ja kaikki tuntemani sivustot kehittävät koko ajan tapoja, joilla saadaan kaikenlaisia oluita esiin (esimerkiksi Olutoppaan kuukauden olut).

Lopuksi EBCU:n mielestä saittien olut- ja pubiarviot ovat helposti manipuloitavissa, koska joillakin oluilla on vain kymmeniä reittauksia. Tässä kohtaa järjestö ei huomioi, että suurimpien saittien pistelaskukaavoissa on huomioitu arvioiden määrä. Samoin useimmilla sivustoilla ylläpito tekee paljon töitä arvioiden luotettavuuden säilyttämiseksi. Omasta kokemuksestani sanoisin, että ongelmaa ei ole oluiden puolella olemassa yksittäisiä merkityksettömiä yrityksiä lukuunottamatta, sen sijaan pubipuolella joku aina koettaa onneaan. Tällaiset poistuvat yleensä suhteellisen nopeasti sivustoilta.

Kaiken tämän jälkeen EBCU toteaa “surullisena”, että nämä seikat tekevät oluiden arviointisateista “(osittain) puutteellisia”. Tämän vuoksi EBCU suhtautuu epäilevästi tällaisiin sivustoihin eikä anna kannatustaan millekään niistä (jotta asia ei häviäisi käännöksessä “Therefore EBCU will remain cautious about these websites and their ratings and will not be endorsing any of them.”). Eli EBCU:n mielestä sivustoilla on omat hyvät puolensa, mutta niin paljon huonoa, että virallisesti EBCU ei voi niille mitään meriittiä antaa? Lausuma jättää myös huomioimatta, että arvioiden lisäksi myös olutmaailman vilkkainta keskustelua käydään näiden sivustojen keskustelupalstoilla. Esimerkiksi Olutoppaan foorumilla suomalainen olutaiheinen uutisinformaatio on ajankohtaista ja määrällisesti runsasta.

Kannattaisikohan EBCU:n tulla ulos kabineteista katsomaan miten olutta nykyään harrastetaan? Nykyisin oluita arvioidaan ja juodaan yhteisöllisesti. Ja yhteisö on koko maa, koko maailma, ei enää (vain) se oma lämmin kulmapubi. Tämän kehityksen eräinä suosituimmista ilmentymistä ovat olutreittaussivustot. Vaikka olosuhteet vaihtelevat, ei se tee arvioista tai varsinkaan sivustoista epäluotettavia. Vaikka mukana on tullut omia lieveilmiöitään, internetin olutsivustot ovat vieneet olutkulttuuria (myös paikallista sellaista!) enemmän eteenpäin kuin mikään sitten Michael Jacksonin. Aliarvostavien virallisten lausuntojen sijaan EBCU:n kannattaisi ilman muuta aloittaa yhteistyö suosituimpien sivustojen kanssa ja ottaa ne omaan agendaansa mukaan. Mikä olisikaan tehokkain tapa saada oma äänensä kuuluviin (onhan EBCU kuulemma “oluenkuluttajien ääni Euroopassa”) ja tapa päästä vaikuttamaan EBCU:n listaamiin epäkohtiin! Vai onko kyseessä vain herrakerho täynnä “periaatteen miehiä”?

Viimeiseksi varsinaiseksi kappaleeksi pitää kirjoittaa disclaimer. Yllä oleva kirjoitus koskee EBCU-nimistä organisaatiota. Suomea siinä edustaa Olutliitto. Olutliitto on suomalainen kattojärjestö, jossa kirjoittajan mielestä on ihan selväpäisiä kavereita johdossa. Väittäisinpä, että Olutliitto ei pidä Olutopas.infoa “epäilyttävänä sivustona, jota ei voi kannattaa”. Varsinkin kun Olutliiton kotisivujen etusivulta on suora linkki Olutoppaalle …

Kirjoittaja on Ratebeer.comin suomalainen ylläpitäjä ja Olutopas.infon Vuoden foorumisti 2008 ja 2011.

Suosituimmat hakutermit:

Käsittelyssä Käsityöläispanimo 101

Public domainVoi pojat. Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Mennään niihin hyviin ensin. Arvostan kavereita, joilla on ollut visio perustaa Suomen olutravintolamekkaan Tampereelle panimoravintola, jossa tarjoillaan omia käsityöläisoluita real alena. Brittityylistä portteria, bitteriä ja vähän erikoisempaakin. Tämän ravintolan 101 Beersin oluet pannaan nyt Eurassa, tiloja ilmeisesti katselevat muualtakin. Uusi pienpanimo on aina iloinen asia. Myös alkuvuoden uutinen siitä, että puuhaavat jopa teksasilaisten pienpanimo-oluiden tuontia, otettiin vastaan myhäillen. Itse ravintola on paikalla, jossa on toiminut ilmeisesti jos jonkinlaista yrittäjää – tuolta kulmalta puuttuvat anniskelupaikat, joten paikallisetkin ovat varmasti ottaneet uuden paikan ilomielin vastaan. Yli 100 oluen pullovalikoiman lisäksi päivittäin luvataan sahtia: näytti olevan muovikanisterista tarjoiltua Lammin Sahtia.

Olen nyt viikon sisällä käväissyt 101 Beersissä kaksi kertaa ja onnistunut maistelemaan panimon kaikki tarjolla (ei yhtä aikaa) ollutta viisi olutta. Ne huonot uutiset ovat, että nämä oluet eivät ole kovin hyviä. Panimon vetäjät ovat Tuorlan kurssit käyneet ja muutenkin oppia saaneet, joten uskotaan että kyse on kuitenkin käynnistämisvaikeuksista. Viidestä oluesta yksi oli ihan hyvä (Musta Zukka, mahkeako portteri oli aivan mielyttävän suklainen), pari so and so (Papa Pauzion Porter, jossa turhan paljon vihannesmaisuutta ja Sweet Blood, joka oli todella omituinen lakritsiunelma) ja kaksi käytännössä myyntikelvottomia (Kuuro Majava tuoksui parfyymiseltä ja maistui vihannessopalta sekä Pirun Polkka, jonka kaltaisia lannan aromeja ja makua en ole ennen suomalaisoluessa kokenut). Olutoppaalla paikan edustaja kertoi vihannesongelman mahdollisesti poistuvan keittoajan säätelyllä. Maalaismaisemat taasen arvaukseni mukaan johtuvat aivan liian lyhyistä kypsymisajoista. Kun caskit tarjoillaan käytännössä huoneenlämpöisinä, se ei anna lainkaan anteeksi mahdollisille virhemauille kuten ehkä hieman viileämpi olut voisi tehdä, ainakin osittain. Haasteita siis riittää ja oppimisprosessin pitää jatkua. Joka tapauksessa aion käydä 101 Beersissä seuraavallakin Tampereen reissulla. Facebookin mukaan jo virittelevät vehnäolutta hanaan.

Katso myös: Uusi panimoravintola aloitti Pyynikillä – oluet kypsyvät ruumishuoneessa! (Moro, Aamulehti)

Edellisessä blogauksessa mainittu Ruosniemen Panimo oli esillä tänään paikallisessa ilmaisjakelulehdessä. Voit lukea jutun täältä.

Suosituimmat hakutermit:

Huhut kuolemastani olivat vahvasti liioiteltuja

Kuva: BruuveriKävin eilen Helsingissä (ex-tempore) vierailemassa Bruuverin panimolla. Kuten vanhaa blogiani tai Arden blogia lukeneet muistavat, panimomestari Ilkka Sysilällä oli erimielisyyttä kanssani heidän oluidensa mausta ja Arden blogissa hän esitti asiaan omaa, lopullista, ratkaisuaan. No, tuolloin hän ei minua henkilönä tuntenut, mutta asia on sittemmin korjattu ja pystyn liikkumaan Kampin keskuksen ympäristössä elävänä miehenä. Oluen lisäksi meitä yhdistää toinenkin harrastus.

Bruuverin panimon tilat avautuivat minullekin oululaisen Arden vieraillessa paikalla maistelemassa tribuuttitrilogiansa ensimmäistä olutta, Arde’s Twisteriä. Tämä IPA on tehty englantilaisista Goldings ja Pioneer-humalista eikä minua täysin sytyttänyt. Humalavalintoihin oli kuulemma syynä se, että juuri keittohetkellä ei muuta ollut tarjolla. Trilogian toinenkin osa oli panimolla jo kypsymässä, sen julkaisusta ei ole vielä päätöksiä. Bruuveri on todellinen liivintaskupanimo: laitteisto muodostuu 240 litran keittoastiasta, whirlpoolista ja neljästä 240 litran vetoisesta käymistankista. Näin ollen yhdellä keitolla saadaan vain noin 7 kegiä olutta kerralla. Tilat ovat kompaktit ja melko askeettiset, jämerät kalterit erottavat panimon viereisestä keittiöstä. Kiitos Ilkalle esittelystä! Uusia mielenkiintoisia tuotteita on tulossa Bruuveriltakin.

Kööpenhamina nousussa

Amerikkalaisen Draft Magazinen uusi artikkeli “Copenhagen rising” käy kattavasti läpi Tanskan extreme/oluthörhöilyskenen historian 2000-luvulla. Tapahtumien keskiössä ovat Borg Bjergsøn identtiset kaksoset Mikkel ja Jeppe. Näiden takana ovat sellaiset alan käsitteet kuin Mikkeller, Mikkeller Bar, Evil Twin Brewing, Ølbutikken ja olutmaahantuoja Drikkeriget. Jeppe on muuten juuri muuttanut tällä viikolla New Yorkiin. Lähiaikoina varmaan selviää mitä olutaiheista hän aikoo Isossa Omenassa tehdä.

Suosituimmat hakutermit:

Epäystävällisiä panimoita Britanniassa?

Crop: Melissa Cole's blogBritannialainen naisolutbloggari Melissa Cole on nostanut esiin Jeff Evansin kirjasta “The Book of Beer Knowledge” BrewDogin osuuden, jossa James Watt suorasanaisesti haukkuu brittipanimot yhteistyön puutteesta. Melissan mielestä väite on vahvasti liioiteltu, ovathan esimerkiksi Fullersin ja Dark Starin kaltaisten panimoiden panimomestarit kiertäneet pienissä brittipanimoissa tekemässä yhteistyöoluita. Blogauksen kommentit kannattaa lukea sillä sieltä löytyy myös James Wattin vastine.

Koskahan joku uskaltaa käsitellä samaa aihetta suomalaisen pienpanimoskenen näkökulmasta?

Lisää vuoden 2011 parhaita

Tässä vielä muutamia blogistin valintoja vuoden parhaiksi oluiksi eri “kategorioissa”. Näitä ei kannata ottaa absoluuttisina totuuksina – oluet on kuitenkin nautittu eri aikoihin, erilaisissa olosuhteissa, erilaisissa fiiliksissä. Monessa “sarjassa” erot olivat niin pieniä, että uudelleenmaistelut olisivat saattaneet muuttaa keskinäisiä järjestyksiä.

Paras suomalainen olut 2011

Uusia kotimaisia oluita julkaistiin taas iso määrä, varmaankin satakunta erilaista uutuutta. Mikään olut ei erottunut selkeästi joukosta ja ehkä uudet klassikot jäivät syntymättä. Vuoden paras kotimainen oli mielestäni Plevnan Pikkulinnulle panema Pispala Portteri, jota nautiskelin Tampereella Plevnan hanasta viime syksynä. Mukavan pehmeä portteri, jossa maistuu tasapainoinen savuisuus ja kaikki elementit ovat kohdallaan. Kyllä Plevna on aina osannut varsinkin stoutit ja portterit.

Pispalan Portterin aivan tuntumassa tulee joukko hyviä oluita, joiden keskinäistä järjestystä en menisi määrittelemään. Yllättäen tässä “kintereillä” joukossa on 9 olutta, mutta vain kolmelta eri panimolta. Erilaisissa palkintojenjaoissa Suomen ykköspanimon viitan ottaneen Beer Huntersin oluista tähän joukkoon nousivat puolukkainen Kúvee de Yyteri, Single Hop -sarjan Simcoe ja Citra, Äkäpukki Imperial Stoutin 2011 versio ja Willförin Paden panema Nasty Suicide Imperial Stout. Stadin panimolta parhaat olivat tor-sarjan ykkönen Ultimator ja mielenkiintoinen ruisbarleywine Rongoteus. Ehkä jokerina kärkilistallani ovat porilaisen Karhupanimon Cascade Weizen ja Dry Stout.

Paras IPA

Viime vuonna maistoin tasan sata uutta ipaa! Tästä kiitos luonnollisesti lankeaa USA:n länsirannikon kiertueelle. Tästä joukosta parhaaksi nousi Seattlen keskustassa sijaitsevassa Collins Pubissa juomani Anacortes IPA. Columbuksella, Cascadella ja Yakimalla humaloidussa IPA:ssa oli kaikki palaset kohdallaan: juotavuus, tasapaino sekä herkullinen maku, jossa oli trooppista hedelmää, pihkaisuutta ja greippiä. Anacortes on pieni kaupunki Washingtonin osavaltion pohjoisosissa Tyynenmeren rannalla.

Paras pilsener ja vaalea lager

Näissä “sarjoissa” ei tullut vastaan kovin kummoisia oluita. Ehkäpä vuosien varrella olen jo onnistunut kaikki parhaat saksalaiset ja tsekit juomaan aiemmin :) Pilsnereiden ykköseksi nousi The Alibi Roomissa Vancouverissa hanasta juotu Red Truck Pilsner, joka on paikallisen Taylors Crossing -panimon tuote. Paras vaalea lager olkoon vaikkapa Keudan Vaalea Sarvi. Oli kiva päästä maistamaan uuden suomalaispanimon oluita viime vuonna vaikka Keudan kohdalla voidaankin puhua kait enemmänkin “koepanimosta” kuin varsinaisesta kaupallisesta yrityksestä.

Vuoden parhaita voisi jakaa toki kaikenlaisissa erilaisissa kategorioissa, mutta ehkäpä tämä riittää viime vuodelta. Ai niin, huonoimmat maistamani oluet olivat Budweiser Brew No. ’66’ (hyödytön vihreälle omenalle maistuva vetinen lager) ja Manila Light (kiitos Alasen Timolle).

Suosituimmat hakutermit:

Vuoden 2011 parhaat oluet

Alkuvuosi on aina perinteisesti sitä aikaa, jolloin voidaan valita edellisen vuoden parhaita eri kategoriassa. Vuosi 2011 taisi itselleni olla “vakavamielisen” olutharrastushistorian kolmanneksi aktiivisin, jos aktiivisuutta mitataan maistettujen ja arvioitujen uusien oluiden määrällä. Vuoden 2011 aikana tuli arviot tehtyä 1246 oluesta ja vuoden viimeisinä päivinä ylitin 9000 maistetun oluen rajapyykin.

Vuoden 2011 aikana en vieraillut kovinkaan monella olutfestarilla, ainoastaan perinteiset Helsinki Beer Festival ja SOPP Helsingissä tuli käytyä läpi. Olutmatkailurintamalla oli hiukan aktiivisempaa: tammikuussa olin työmatkalla Brysselissä, huhtikuussa pidennetyllä viikonlopulla Lontoossa, toukokuussa Ryanarin siivin Liettuassa ja kesällä kiersin kaksi viikkoa USA:n ja Kanadan länsirannikkoa (Oregon, Washington, Vancouver).

Perinteisesti olen blogissani listannut aina vuoden parhaat oluet. Tässä tulee kymmenen parasta 1246 oluen joukosta. Järjestys ei ole “absoluuttinen”, mutta näistä olen vuoden aikana pitänyt eniten:

1. Firestone Walker Parabola

Tätä olutta pääsin maistelemaan olutystävä mjs:n kotona HBF:n aikoihin. Firestone Walker on kalifornialainen pienpanimo, jonka erikoisimmat tynnyrikypsytetyt oluet ovat kovassa maineessa harrastajien keskuudessa, mutta saatavuus Euroopassa on ollut satunnaista. Parabolassa miellytti oluen äärimmäinen tasapainoisuus ja nautittavuus huolimatta 12,5 prosentin alkoholipitoisuudesta. Parabola on imperial stout, joka on kypsytetty bourbon tynnyreissä.

2. The Kernel Imperial Brown Stout London 1856

The Kernel on uuden englantilaisen pienpanimobuumin lippulaivoja. Lontooseen ja vähän muuallekin Englantiin on syntynyt joukko uusia innovatiivisia pienpanimoita, joiden tuotesortimentti on laajempi kuin kovin perinteinen golden ale – bitter – ESB. The Kernelillä pääsin käymäänkin keväällä (panimolla on avoimet ovet ja myynti aina lauantaisin). 11 vuonna 2011 maistetusta Kernelistä tämä imperial stout kolahti parhaiten, mutta huonoa olutta en ole panimolta vielä saanut.

3. AleSmith Old Numbskull

Sandiegolainen AleSmith on vakiinnuttanut paikkansa arvostetuimpien jenkkipienpanimoiden joukossa. Viime vuonna pääsin vihdoin maistamaan yhtä klassikkoa, Old Numbskullia. 11-prosenttinen vähintään 5 vuotta ikääntynyt pullo oli nautittavan tasapainoinen barley wine.

4. Dogfish Head Palo Santo Marron

Vielä AleSmithiä tunnetumpi ainakin Euroopassa on Dogfish Head. Dogfish Headiltä tuli vuoden mittaan maistettua muutama tuote, jotka olivat hiukan liiankin erikoisia eivätkä kovin nautinnollisia. Dogfish Head Palo Santo Marron -pullon ostin Lontoon Utobeerista ja tämä oli loistava olut. Vahva 12-prosenttinen ale on kypsytetty Palo santo -puisessa tynnyrissä (tai lähteestä riippuen tätä puuta on lisätty kypsytystankkeihin).

5. Hornbeer The Fundamental Blackhorn

Hornbeer on yksi parhaista uuden aallon tanskalaispanimoista ja sen tuotteita on Pikkulinnun maahantuonnin ansiosta tullut runsaasti Suomeenkin. Tämä mukavan kahvinen ja lakritsainen imperial stout on yksi panimon parhaista oluista. Hornbeer tekee kauttaaltaan laadukkaita tuotteita, osa oluista on tosin erikoisuudessaan jäänyt kurisioiteeteiksi (“mielenkiintoisia muttei niin nautittavia”).

6. Hantverksbryggeriet Baronen (2008)

Yllättävä olut listalla. Hantverksbryggeriet on pieni ruotsalaispanimo, joka on tullut tutuksi lähinnä Tukholman olutfestareilta, joilla heillä on ollut ständi vuosittain. Kesällä pääsin maistamaan yli 4 vuotta ikääntynyttä panimon barley winea, joka oli kehittynyt loistavasti. Tukeva ja tasapainoinen olut, joka oli positiivinen yllätys muuten hieman epätasaisen pikkupanimon tuotannosta.

7. BrewDog Three Floyds Bitch Please

BrewDog oli varmasti yksi viime vuoden puhutuimmista panimoista olutharrastajien keskuudessa. Kovalla vauhdilla laajeneva panimo on tuonut markkinoille suuren joukon erikoisoluita. Amerikkalaisen kulttipanimon Three Floydsin kanssa pantu Bitch Please on yksi onnistuneimpia. Tässä oluessa on onnistuttu yhdistämään turve (viskimaltaista) ja lakritsi miellyttävällä tavalla.

8. Emelisse Imperial Russian Stout (Laphroaig barrel aged)

Kuten edellinenkin, viskinmakuinen on tämäkin olut. Hollantilaisen Emelissen Imperial Russian Stout on mainio olut itsessään eikä sen kombinaatio savuisen Islay-viskin kanssa ollut ollenkaan huono.

9. De Molen Festival Smoked Black IPA

Aivan kuin sattumalta kolmaskin olut listalla on turpeinen. De Molenin savuinen vahva portteri menee joidenkin mielestä yli turpeisuudessaan, mutta itse tykkäsin tästä. Olutta saattaa löytää edelleen Pikkulinnusta.

10. Cascade Double Sour Cherry Bain

Tämä olut tuli maistettua suoraan ns. paikan päällä eli Cascade Brewingin panimoravintolassa Portlandissa. Hapan (todella hapan) kirsikkainen ale oli loistava Rodenbach-imitaatio.

Lista oli – ei aivan yllättäen – erittäin imperial stout/barley wine -pitoinen. Se johtuu paitsi, että edustavat ehkä suosikkioluttyylejäni, arviointiperusteista, joissa vahvat ja tummat oluet saavat pienen etulyönnin vaikkapa pilsnereihin nähden. Myöhemmin kunhan Ratebeerin statistiikkaominaisuudet taas pelittävät, kerron lisää valintoja tyyleittäin.

Suosituimmat hakutermit:

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tervetuloa vuoden 2012 “kunniaksi” lukemaan uudistunutta Humalablogia. Siirsin blogin Blogspotista pois ja se toimii nyt ainoastaan http://humalablogi.info-osoitteella. Halusin blogin pyörimään WordPressin alle, joka on minulle tutuin julkaisualusta. Toivottavasti tämä lisää myös blogistin päivitysintoa.

Alussa blogi vaatii hieman virittelyä, joten älkää hämmästelkö sivun muuttuvaa ulkoasua.

Hauskaa ja humalaista uutta vuotta 2012!