Suomalaisten oluiden TOP10 Untappdissä

Untappd

Untappd

Humalablogi on aiemmin tarkistellut useampaankin otteeseen suomalaisten oluiden ranking-järjestystä Ratebeer.com:ssa, viimeksi toukokuussa 2016.

Erot kärkikaksikon takana olivat pieniä. Uudella alkuvuoden 2017 listalla TOP10-oluiden nimet ovat samat, mutta pientä liikehdintää on tapahtunut lähinnä Bryggeri Helsinki Sofian osalta, joka on nostanut pisteensä 0.09:llä ja sijoitustaan kolmella. Tämä on tapahtunut erityisesti tuplaantuneen arviomäärän ansiosta, jolloin RB-pisteet ovat nousseet lähemmäksi “todellista keskiarvoa”.

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.92
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.86
3 Bryggeri Helsinki Sofia 3.75
4 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.70
5 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.70
6 Malmgård Barley Wine 3.70
7 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.68
8 Laitilan Kievari Imperiaali 3.67
9 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.66
10 Huvila X-Porter 3.65

Tällä kertaa perehdytäänkin tarkemmin mobiilisovellus Untappdin Suomi TOP10 -listaan. Voidaan olettaa listan olevan erilainen useastakin syystä. Osa RB-listan oluista on paljon vanhempia kuin koko Untappd, Untappdin käyttäjäkunta on moninkertainen Ratebeeriin verrattuna – uusi olut saa helposti 50 kertaa enemmän “täppäyksiä” kuin RB-reittauksia. RB:n käyttäjäkunnan voi olettaa myös olevan olutharrasteen hardcore-osastoa, Untappdissä oluita tähdittää laajempi otos käyttäjäkuntaa eli sen voi sanoa kuvastavan laajemman kuluttajajoukon makumieltymyksiä. Hypoteesina siis listalla voisi olla muitakin kuin RB-listan imperial stouteja ja yksi DIPA.

Untappdin Top10 suomalaiset oluet 3.1.2017:

1. Plevnan Siperia 3.88 (3198 reittausta)
2. Hiisi Ikii Urso 3.86 (182)
3. The Flying Dutchman Nomad Brewing Company More Complicated Than Your Girlfriend Stout 3.79 (1082)
4. Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.79 (3068)
5. Hiisi Iku-Turso 3.77 (1173)
6. Hiisi Bruxellensis Lupus 3.74 (494)
7. Hiisi TUFF Hop 3.74 (277)
8. Fat Lizard Raspy Mary Double IPA 3.73 (361)
9. Hiisi Ruisperkele 3.73 (811)
10. Fat Lizard Sweet Mary 390 Double IPA 3.73 (483)

Koska sijalla numero kolme on oikeastaan De Proefilla pantu mustalaisolut niin listataan vielä yhdestoistakin: Teerenpeli Panimon Erikoinen Nro. 3 3.73 (155). Tätä seuraavat RB:llä listalla olevat Mufloni Imperial Stout ja Bryggerin Sofia.

Ensimmäinen havainto on, että listaykkönen on sama molemmissa, mutta Siperia on vähemmän selvä suosikki mobiilimaailmassa. “Diipadaapaa” on täynnä Untappdin lista: kevyin olut on 7-prosenttinen CCCCC! Muutenkin humalaosasto maistuu “täppääjille” sillä listalla on kuusi olutta jotka voidaan laskea DIPA-kategoriaan. Hiisi tuntuu olevan mobiilimaailman suosiossa, sillä top-listalla on huimasti peräti viisi Hiiden olutta. Myös Fat Lizard on mukana kahdella oluella – tosin kyseessä on saman oluen variantit. Oletin nelinumeroisen osakasmäärän omaavan Pyynikin olevan korkealla Untappdissa. Vahvaportteri löytyykin sijalta 14. Se ei mahdu RB:n TOP50-listalle, mutta siellä on kylläkin kaksi muuta Pyynikin olutta (Post Mortem ja Imperial Stout). Sinebrychoffin Porterilla on 8506 reittausta ja pisteet 3.59. Se mahdu Untappdissä lähellekään Top50:n pohjasijoitusta, jolla on Iso-Kallan Pimeyden morsian pistein 3.65.

Osittain sijoituksia selittävät pisteiden laskutapojen erot. Ratebeerin pistemäärä riippuu edellä mainitusta laskukaavasta, jolloin enemmän reittauksia saavat oluet lähestyvät todellista keskiarvoa. Untappdissä laskutapa lienee yksioikoisempi, lisäksi sen täppäysmäärillä oltaisiin RB:lläkin “oikeassa” keskiarvossa. Pientä hienosäätöä saattaa tuoda myös se, että Untappd mahdollistaa pisteet vain puolikkaan tähden tarkkuudella kun RB:llä pelataan kymmenesosilla. Se saattaa selittää Untappdin äärimmäisen pieniä piste-eroja. Olettaisi myös, että tähtiä käyttävä nopea arviointi hyödyntäisi myös laajemmin koko arvosteluskaalaa (1-5) – siihen nähden kuitenkin Untappdin huippupisteet eroavat yllättävän vähän RB:n pistemääristä.

Miten Untappdin TOP10-oluet, jotka eivät ole RB:n TOP10-listalla pärjäävät sitten Ratebeerillä? Hiiden Ikiiursolla on vain 10 reittausta pistein 3.47 ja sijoitus 50.. Keskiarvo on kuitenkin 3.68, joten laajemalla levikillä se voisi kolkutella RB:lläkin TOP10-sijoja. Lentävän Hollantilaisen Tyttöystävä-stout on RB:llä kerännyt 27 reittausta, pisteet 3.50 ja sijoituksen 37. Sen todellinen keskiarvo on 3.59, joten Ratebeerillä oluelle ei voi ennustaa tulevaisuudessakaan TOP10-sijoitusta, mutta TOP20:n nurkille voisi olla mahdollista yltää. Näin ollen tämän oluen kolmossijaa voi pitää Untappd-listalla yllätyksenä. Vielä suurempi pommi on Hiiden Bruxellensis Lupus, joka Ratebeerillä ei ole edes 20 parhaan Hiisi-oluen joukossa! Pisteet ovat 3.27 ja keskiarvo 3.34 – 18 reittauksen mediaanikin taitaa olla vain 3.3. Mielenkiintoista olisi tietää onko oluen uusimmat erät parempia kuin ensimmäiset, joista RB:n arviot muodostuvat. Hiisi / Hop Hunters TUFF Hopin lukemat RB:llä ovat 3.43/3.53/19, joten sen RB-potentiaalia voi pitää TOP30-oluena. Mutta yllätyksenä tätäkin voi pitää: hyvin RB:llä menestyvä Hiiden Pläkki (17.) ei pääse Untappdin TOP50-listalle. Fat Lizard Raspy Mary Double IPA:lla on RB:llä vain 15 reittausta: se on tällä hetkellä sijalla 26, mutta omaa keskiarvonsa 3.71 perusteella mahdollisuudet tulevaisuudesa jopa RB:n Top10:iin. Sweet Maryn perusversiolla on 16 reittausta. Se sijoittuu vadelmaversiota kehnommin: pisteet 3.4 ja keskiarvo 3.51 lupailee niukkaa TOP40-sijoitusta tulevaisuudessa. Vielä löytyy Untappd-listalta Alkosta tuttu Ruisperkele: sekään ei RB:llä oikein pärjää edes Hiisi-listalla, lukemat ovat hiukan Bruxellensis Lupusia paremmat 3.37/3.44/22. TOP50-sijoitus ei näytä todennäköiseltä jatkossakaan vaikkakin reittausten mediaani on 3.5.

Mielenkiintoisia eroja kahden arviointisivuston välillä siis. Vielä yksi nippelitieto: Untappdin TOP10-listalla on kolme olutta, joita Humalablogisti ei ole maistanut (vaikka “vyöllä” on 1727 suomalaista olutta): Ikii Urso, More Complicated Than Your Girlfriend Stout ja Raspy Mary Double IPA. Näiden reittausmäärät Untappdissä ovat 182, 1027 ja 361.

Humalablogi jatkaa Untappdin ja Ratebeerin vertailua myöhemmin lisää.

Olutvuosi 2016

Olutvuosi 2016 mennä jolkotti Humalablogistin osalta varsin aktiivisena. Alkuvuodesta tein melko laajan olutmatkan Floridassa. Yhdysvaltoihin tulee suuntautumaan myös seuraava matka helmikuussa, jolloin tarkoitus on “tikata” pari uutta osavaltiota. Kesälomareissu suuntautui Pariisiin, sieltä Normandiaan ja kanaalin yli Etelä-Englantiin, päättyen Lontooseen. Tästä julkaisin raportin vasta äskettäin. Lontoossa kävin Ealingin olutfestareilla – sen lisäksi ainoa ulkomainen olutfestari oli TCBW Tallinnassa. Eli usein käydyt CBC Kööpenhaminassa ja SBWF Tukholmassa jäivät väliin. Todennäköisesti 2017 CBC:n tulen skippaamaan myös, sillä TCBW 2017 liput on jo hankittuna ja tapahtumat ovat nyt molemmat toukokuussa.

Tallinnassa tuli käytyä toisenkin kerran syyskuussa. Lisäksi Patrikin eli oh6gdx:n kanssa vierailimme päiväkseltään Uumajassa. Uumajan reissukin varmaan tullaan uusimaan jossain vaiheessa keväällä kun ilmat alkavat lämpeämään. Jossain vaiheessa voisi Uumajan olutskenestä kirjoitella myös blogiin. Patrikin kanssa vierailimme jo perinteisesti (kolmannen kerran) loppuvuodesta Kirkenesin Vinmonopoletissa. Kirkenesin olutskenestä ei saa blogausta aikaiseksi …

Kotimainen olutfestaritarjonta on laajaa ja joissakin tuli käytyä. Paikallisessa Pub Winstonin pienpanimojuhlassa tuli oltua mukana intensiivisesti. Helsinki Beer Festivalkin on nostanut profiiliaan pienen seesteisen vaiheen jälkeen ja tänä vuonna voisi harkita pitkästä aikaa jopa kahden päivän visiittiä. Viime kevään reissulla mieleen jäi mm. olutbloggareiden miitti. Humalablogi tosin on viimeiset vuodet vetänyt melko matalaa profiilia – ehkä olisi aika ryhdistäytyä (vain 10 artikkelia vuonna 2016 vrt Arde arvioi 1000 blogausta). Suuret Oluet Pienet Panimot eli SOPP on laajentanut pienpanimo-olutbuumin siivittämänä lonkeroitaan. Vuonna 2016 kävin Helsingissä ja Tampereellä. Vuoden 2017 uusista paikkakunnista kiinnostaa erityisesti Turku elokuussa. Uutena festaritapahtumana kävin Jyväskylän Olutsatamassa. Se järjestetään tänäkin vuonna kesäkuussa … pistetään harkintaan. Muuten vaan oluthörhöilyä tuli varsinkin kesällä tehtyä Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Vaasakin on aika vireä olutkaupunki nykyään ja seutukunnalla on nyt kolme pienpanimoakin (Bock’s, NP Brewers, Jacobstads).

Oma kotikaupunkini Pori on vahvasti sementoimassa asemiaan Suomen Portlandina. Vanhojen tuttujen Beer Huntersin (1998-) ja Ruosniemen (2011-) rinnalle ilmestyi Rocking Bear Brewers, jonka ensimmäiset oluet tulivat markkinoille kesällä. Beer Hunterskin aktivoitui merkittävästi taas kun Herralahden rinnalla panimoravintolassa ravintolapäällikkö Ville Hakala alkoi oluen myynnin ohella panna pieneriä oluita. Vuonna 2017 on luvassa taas uusi panimo kun Moose on the Loose Brewing Co. alkaa toimintansa. Myös rakas naapuri Rauma sai 47 vuoden tauon jälkeen panimon, kun Linden Brewery aloitti toimintansa.

Oluen tiimoilta tuli käytyä jutustelemassa myös Anikon ja DJ Fattyn Kippis!-ohjelmassa. Siitä tein blogauksenkin. Yksi oluttastingkin tuli pidettyä Ravintola Kirjakaupassa. Winstonin festareilla tuli oltua taas kerran olutraadissa valitsemassa parhaita oluita.

Olutta tuli siis nautittua kohtalaisen runsaasti vaikka seesteisempiäkin aikoja vuoteen mahtui. 1516 uutta olutta vuonna 2016 on melko merkittävä määrä vaikkei henkilökohtaisia ennätyksiä sillä saavutettukaan. Tänä vuonna nuo oluet tuli kuitenkin nautittua suurin osa yksin ja jonkin verran kaksin (Patrik) ja vain joitakin pulloja isommalla porukalla. Panimoravintoloiden (sämplerilautaset!) ja festareiden kiertäminen auttaa asiaa.

Vuoden parhaat pisteet (ja vuonna 2016 ensimmäistä kertaa pisteytetyt) Ratebeerillä saaneet oluet olivat:

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake – Double Barrel
Lindemans Oude Gueuze Cuvée René Special Blend 2010

Oho. Tulipas lyhyt lista, mutta nämä olivat ainoat todelliset huippuoluet minulla viime vuonna. Hienoa, erinomaisia oluita, samoilla pisteillä olisi ollut sitten lähes 50 oluen luettelo jota en nyt alkanut kirjoittelemaan. Mistä sitten johtuu, että yllä on vain kaksi olutta? Siihen on aika helppo löytää useampi tekijä: 1) olen nykyään kriittisempi kuin ennen, säväreitä saa harvoista oluista (tietenkin tulee maisteltua uudelleen vanhoja tuttuja huippuoluita silloin tällöin) 2) en osta nettikaupoista kalliita oluita 3) en käynyt CBC:llä tai New Yorkissa tai muualla potentiaalisten huippujen lähteillä. Ehkä Helsingistäkin vuoden mittaan olisi joku huippu voinut löytyä, mutta reissut sinne olivat harvat.

Listataan kuitenkin vuoden parhaat suomalaiset oluet:

Ruosniemen Vuorineuvos Barrel Edition (Bunnahabhain barrel)
Sonnisaari Leskinen M

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout
Bryggeri Helsinki Sofia
Sonnisaari Rotikka
Laitilan Imperiaali Bourbon Oak
Bryggeri Helsinki Sofia Rhum Barrel Aged
Pyynikin Maj Stout
Maistilan Musta Jaska
Lammin Ruisrääkkä (Barrel Aged)
Ruosniemen Vuorineuvos Barrel Edition (Tullibardine barrel)
Pyynikin Barley Wine
Maku Imperial Stout

Näistä kaksi ensimmäistä saakoot kultaa ja hopeaa, lopuille jaetaan pronssinen lätkä.

Floridan Orchid Islandilla törmäsin yllättäen panimoravintolassa baarimikkona olleeseen Eric Starnesiin, joka on yli 10k reittauksen mies Ratebeeriltä.

Floridan Orchid Islandilla törmäsin yllättäen panimoravintolassa baarimikkona olleeseen Eric Starnesiin, joka on yli 10k reittauksen mies Ratebeeriltä.

Kokemuksia Alkon verkkokaupasta

Alko verkkokauppa kuvakaappaus

Marraskuussa se sitten tapahtui! Alko avasi pitkään kohutun oman verkkokauppansa. “Ihan täysverinen” verkkokauppa ei kuitenkaan ole vaan tilatut oluet menevät noudettaviksi tilauksessa valittuun Alkoon eivätkä tupsahda kotiovelle asti. Etuna kuluttajille eri puolella Suomea on kuitenkin se, että Alkon koko valikoima on nyt näpeissä saatavilla omaan lähipitkäripaiseen.

Alko avasi verkkokauppansa hiukan salaa ja yllättäen ilman suurempia ilotulituksia marraskuun loppupuolella. Yhtäkkiä sivut olivat vaan muuttuneet verkkokaupan sisältäviksi ja designiltaan hiukan erilaisiksi. Rekisteröityminen Alkon uusille sivuille vaatii ensin tunnistautumisen pankkitunnuksilla. Sen jälkeen myöhemmin kauppaan pystyy kirjautumaan sähköpostiosoitteella ja salasanalla. Näppäränä poikana tein ensimmäisen tilauksen heti kun verkkokauppa aukesi: 11 pullon erä maksettiin verkkopankissa saman tein ja tilausvahvistus ilmoitti: “Nouto myymälästä (toimitus yli 4 arkipäivää)”. Oli kerrankin helppo naputella ostoskoriin ne uutuus- ja kausioluet, joita ei muuten lähialkon saatavuusvalikoimassa näkynyt. Muistan kyllä, että tilausvaiheessa jotain tuotetta ei luvattu toimittaa heti …

Aikaa kului ja aloin tarkemmin katsomaan mikä mättää omassa tilauksessani. Huomasin, että syypää täytyy olla Humaloven Winter Moo, jota sillä hetkellä Alko lupasi verkkokauppaansa 11.12.2016. Kyseistä tuotetta olisi kyllä ollut toisella puolella kaupunkia olevissa Alkoissa, mutta ei tässä kävelymatkan päässä olevassa. Itse asiassa Alkon saldojen tarkastelu osoitti, että olutta oli satoja pulloja eri Alkojen hyllyillä ympäri maata, mutta keskusvarastolla sitä ei ollut. Selvisi, että verkkokaupan saatavuus ja myymäläsaatavuus ovat kaksi eri asiaa. Vanha kunnon myymäläsiirto ei enää päde uudessa verkkokaupassa. No, päätin odottaa 11.12.2016, koska silloinhan Winter Moota taas tulisi. Selvisi nimittäin, että tilauksesta yksittäistä pulloa ei voi peruuttaa vaan peruuttaa pitää koko tilaus ja sitten odotella rahojen palautumista tilille.

Sillä välin 5.12. sain vihiä IRC-kaveriltani varhain aamulla, että Viskin Ystävien Seuran ja SMWS:n erikoispullote Highland Parkin 13-vuotiaasta single caskista oli ilmestynyt verkkokauppaan. Tilasin yhden pullon edulliseen 99 euron hintaan aamulla kello 7:49. Hyvä oli, että tein sen heti aamulla ennen töihin lähtöä, sillä yhdeksään mennessä koko erä oli myyty. Alkon verkkokaupan erikoisominaisuuksiin ei kuulunut varastosaldon seuraaminen, sillä HP:itä tilattiin satoja pulloja yli varastosaldon! Ilman jääneille on sittemmin tupsahdellut korvauksena lahjakortteja. Olisi siis kannattanut tilata toisen kerran myöhemmin samana aamuna niin olisi saanut seuraavasta tilauksesta 20 euron alennuksen …

11.12. oli ja meni. Winter Moon kohdalle ilmestyi, että se on tilattavissa 25.12.2016. Mitä ihmettä! No siinä välissä ehti HP-pullo tulla paikalliseen, joten pääsin kuitenkin testaamaan noutoprosessia. Homma menee käytännössä seuraavasti: kun tuote saapuu omaan Alkoosi siitä tulee sinulle kännykkään tekstiviesti. Alkoihin on ilmestynyt erillinen noutotiski tilatuille tuotteille. Mene tiskille mukanasi tilausvahvistussähköposti, jossa on mainittuna tilauksen numero sekä henkkarit. Alkon myyjä näpyttelee kännykän appiin tilausnumerosi, jonka jälkeen saat tuotteen. Kuulemma samaan appiin kirjataan saapuvat tuotteet ja tekstiviesti lähtee silloin automaattisesti tilaajalle. Paitsi, että on myös tapauksia joissa tekstiviestiä ei ole saapunut vaikka tuote onkin omaan Alkoon tupsahtanut. No, joka tapauksessa olin nyt onnellinen Highland Park -pullon omistaja. Oluet odottivat edelleen tuloaan.

Alko verkkokauppa Highland Pak

Mutta oluttilaus alkoi täyttää kuukauden niin päätin tiedustella tilannetta asiakaspalvelusta sähköpostitse. Sieltä hiukan yllättäenkin Juuso vastasi saman päivän aikana ystävällisellä meilillä:

kiitos viestistäsi. Tilauksessasi on ollut tuotteita joiden kohdalla on ollut käsitykseni mukaan ongelmia tuottajan puolella ja osa on hypännyt rajoitukselle tilaamisen jälkeen eikä niitä ole varastolle saatu, eikä tilausta siksi ole voitu toimittaa. Pahoitteluni että tässä on ollut suurta viivästystä. Selvitin asiaa ja tilauksesi on eilen lähtenyt matkaan ja saapunee tänään tai viimeistään huomenna!

Eli Winter Moota olikin saatu laatikkoon vaikka sitä ei ollutkaan saatavilla verkkokaupasta! Tarkistin myös Winter Moon tilanteen ja nyt verkkokaupassa luki sen olevan saatavilla 1.1.2017 … Lopulta kaikki oli hyvin ja sain haettua olueni paikallisesta Alkosta yhden kuukauden ja yhden arkipäivän päästä tilauksen maksamisesta. Prosessi sujui samalla tavalla kuin HP-pullonkin kanssa (no henkkareita ei tarvittu kun Alkon tyttö muisti minut). Nyt tuotteet olivat vaan isommassa laatikossa. Oli oikein hilpeää kantaa kilisevää laatikkoa halki täynnä olevan Sokos-tavaratalon. Jaa että miksi kilinää? No koska Alkon pakkausmenetelmä on varsin “ilmava”. Laatikko ei nimittäin sisällä mitään pehmusteita. Oluiden päällä oli kuudelle pullolle tarkoitettu “reikäpahvi” ja tollo paperia. Onneksi mitään ei ollut rikki ja se Winter Mookin löytyi laatikosta!

Alko verkkokauppa 1

Alko verkkokauppa 2

Alko verkkokauppa 3

Alkon verkkokaupan suurimpia ongelmia tuntuu olevan keskusvaraston saldot. Kuten edelläkin totesin, myymälöiden hyllyt voivat notkua jonkun tietyn merkin tavaraa, mutta verkkokaupasta sitä et saa tilattua. “Ei varastossa” olevien tuotteiden saatavuuspäivät tuntuvat tupsahtavan verkkokauppaan jonkinlaisella Stetson-Harrison-menetelmällä. Koska tuotteet maksetaan heti tilatessa, tämä tarkoittaa myös, että rahat on sidottuna kunnes tilaus joko tulee tai peruutetaan. Nyt seuraakin protip: tilaa Alkon verkkokaupasta oluesi pullo kerrallaan – tilaa yksi pullo, maksa, tilaa toinen pullo, maksa jne. Näin varmistat sen, että jos jollakin tuotteella on saatavuusongelmia, se ei jumita muita tuotteita. Erillistä tilausmaksua ei ole! Hauskaa verkko-ostamista!

Vuoden 2014 oluet

Näin vuoden kääntyessä loppuun, olutblogeissa vilisee kaikenlaisia vuoden parhaat oluet -listauksia. Humalablogi ei tee asiassa poikkeusta. Vuoden 2014 aikana tuli maisteltua 1593 eri uutta olutta 629 eri panimolta. Näistä panimoista minulle uusia oli 247 ja 41 näistä on perustettu vuoden 2014 aikana. Merkittävä osa maistelluista oluista tuli festareilta (CBC, SBWF, SOPP jne.) ja maisteluista kavereiden kesken sekä matkoilta, jotka tänä vuonna suuntautuivat Argentiinaan, Uruguayhin ja Japaniin. Myös Tallinnassa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa tuli käytyä. Vaikka muotia on nykyään tilata oluita ulkomailta, itse tilasin alle 10 tilausta tämän vuoden aikana. Kotona tuli siis reitattua aika vähän ja useimmat “tikit” tuli hankittua reissun päältä ja hyvin monet kavereiden kanssa jakaen.

Vuoden korkeimmat pistemäärät ovat tässä:

1 Wild Beer / Beavertown Rubus Maximus 5.6% Sour/Wild Ale 4.2
2 Green Flash Silva Stout 10.1% Imperial Stout 4.1
3 Evil Twin Imperial Doughnut Break Raspberry 11.5% Imperial Stout 4.1
4 Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA) 11.0% Imperial Stout 4
5 De Molen Hemel & Aarde (Wild Turkey BA) 11.0% Imperial Stout 4
6 FiftyFifty Imperial Eclipse Stout – Elijah Craig 20 Year Barrel 10.0% 4
7 BrewDog / Three Floyds Bitch Please Islay 12.5% Barley Wine 4
8 Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 11.0% Imperial Stout 4
9 Prairie Artisan Ales Bomb! 14.0% Imperial Stout 4
10 Nynäshamns Sotholmen Extra Stout Svensk Ek 8.0% Foreign Stout 4
11 Anspach & Hobday The Porter 6.7% Porter 4

Lempityylini imperial stout on kuten viime vuonnakin vahvasti edustettuna. Tänäkin vuonna useimmat olivat tynnyrikypsytettyjä. Ehkä yllättävimmät tuolla listalla ovat ykköseksi noussut Wild Beerin Rubus Maximus ja “kevyempi portteri” Anspach & Hobdaylta. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että pisteet ovat vain pisteitä ja vaihtelua niiden antamisessa on riippuen kuun asennosta, meriveden korkeudesta ja aamun lääkityksestä. 23 olutta pääsi “bubbling under”-osastolle eli pistemäärään 3.8-3.9. Niistä mikä tahansa olisi “hyvänä päivänään” voinut olla vuoden kärkikymmenikössä, joten ei tätä voi liian vakavasti ottaa. Yllämainitut ovat kuitenkin esimerkkejä loistavista oluista.

Kuten listasta voi havaita, en ole mikään varsinainen IPA-mies. Mutta hyvä ipa/dipa on toki hyvää. Vuoden ykköseksi IPA-osastolta (164 kpl maistettu) rankkasin Brewfistin Burocracyn (Italiasta tulee myös hyviä oluita!), The Kernel India Pale Ale Cascade Centennial Chinookin ja Surly Overrated West Coast Style IPA:n. Surlyn ipaa pääsin maistamaan hanasta Kööpenhaminassa. Double IPA -osaston (53 kpl) ykkönen oli Three Floyds Permanent Funeral, myös hanasta Kööpenhaminassa. Suomessakin tehtiin kelpo ipoja vuoden aikana. Mainittakoot näistä Beer Huntersin Mufloni Vehnä IPA ja Mandarina IPA, Malmgårdin Proto #4, Maku Brewingin IPA ja Bruuverin Les Ardennes. DIPA-osastolta voidaan Suomesta lisätä joukkoon Stadin American Imperial IPA.

Pils-tyylin (37 kpl) ykkösenä oli To Øl Music Non Stop Techno Pop, joka kuitenkaan ei maultaan ole kovin traditionaalinen. Ehkä vuoden parhaan perinteisen pilsin maistoin Kiotossa, jossa osakalainen Minoh Pilsner oli suunmukaista. Suomesta tyylin ykköseksi könysi Vakka-Suomen Lapland Aurora Pils vaikkei mitään maata mullistavaa tarjonnutkaan. Saison on uusi muotityyli ja niitä tulikin vastaan 47 kpl, mahtoiko olla yhtään perinteiseltä saison-alueelta Pohjois-Ranskasta. Ykkösenä jälleen CBC:n hanamaisto Firestone Walker Opal. FW on muutenkin maailmanluokan panimo. Kotimaisista Beer Huntersin Mufloni Simcoe Saison oli mainio. Pari muutakin yrittäjää olivat ok, mutta Porin pojilla on tuossa tyylissä kilpailijoihin verrattuna muutaman vuoden tuotekehitysetumatka.

Vuoden parhaat panimot -listaus on tilastollisesti melko epätarkka kun eri panimoilta listalla on maistettu vuoden aikana 3-11 olutta:

FiftyFifty Brewing Company California 9 3.69
Cigar City Brewing Florida 3 3.67
Omnipollo Sweden 4 3.63
Siren Berkshire 6 3.62
Wild Beer Somerset 5 3.58
Green Flash Brewing Co. California 6 3.58
Three Floyds Brewing Company Indiana 3 3.53
Hill Farmstead Brewery Vermont 3 3.53
Cycle Brewing Florida 4 3.47
Alpha State Kent 3 3.43
Westbrook Brewing South Carolina 3 3.43
Founders Brewing Company Michigan 4 3.43

FiftyFifty Brewing Companyn ykköstila on “tilastoharha”, joka syntyi yhdeksän FiftyFiftyn Imperial Eclipse Stoutin maistelusessiosta. Top25-listalle mahtuu myös muuten mm. virolainen Põhjala-panimo.

Ylläolevat havainnot on tehty Ratebeerin “My 2014 in Beer”-tilaston avulla. Sieltä voidaan napata myös tällainen tilasto: Number of days this year rating at least one beer 229 / 365.

Ruotsalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä

Ruotsalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/sweden/190/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Sarja, joka alkoi suomalaisilla oluilla, jatkuu nyt ruotsalaisten Top50-listan ruotimisella. Suomalainen olutharrastaja ei välttämättä tiedä paljoa Ruotsin olutskenestä ellei ole vieraillut Ruotsissa ja jossain sen tärkeimmistä olutkaupungeista (Tukholma, Göteborg tai Malmö) tai käynyt aktiivisesti ostoksilla esimerkiksi Haaparannan Systembolagetissa. Ruotsalaisia oluita tuodaan Suomeen jonkin verran, mutta pääosin tiettyjä vakiintuneita panimoita. Ruotsissa pienpanimobuumi on hurjaa ja kasvu jatkuu vuonna 2015, maassa lienee kohta parisataa panimoa. Eli aivan eri luvuissa mennään kuin Suomessa vaikka lainsäädäntö ei juurikaan poikkea meikäläisestä (vaan on jopa tiukempi eräiltä osin).

Tämän hetken (22.12.2014) Ruotsin Top10:

1 Närke Kaggen Raspberry Stormaktsporter 4.05/52 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA) 3.85/65
3 Dugges Idjit! 3.85/262
4 Omnipollo Nebuchadnezzar IIPA 3.84/504
5 Omnipollo / Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Stout 3.83/89
6 Närke Black Golding Starkporter 3.82/113
7 All In Brewing / Stronzo 100% Viking 3.82/63
8 All In Brewing / Lervig Imperial Porter 3.80/150
9 Omnipollo Agamemnon Maple Syrup Imperial Stout 3.80/125
10 Slottskällans Imperial Stout 3.77/474

Mukana on siis yhdeksän stouttia/portteria ja yksi DIPA. Heti ensisilmäys Ruotsin TOP50:iin paljastaa, että listalla on hyvin runsaasti mustalaispanimoiden oluita, joista suurin osa on pantu muualla kuin Ruotsissa! Top10:n Omnipollon Hypnopompa tulee De Molenilta Hollannista, Yellow Belly Buxtonilta, Agamemnon Pub Dogilta USA:sta sekä All Inin oluet Lervigiltä Norjasta ja konkurssiin menneeltä Stronzolta Tanskasta. Eli aidosti ruotsalaisia oluita Top10-listalla on vain neljä! “Aitoja ruotsalaisia” seuraavina TOP-listalla olisivat Qvänum Ekfatslagrad Ambassadörsporter Imperial, Nils Oscar Imperial Stout, Brekeriet Cassis, Oppigårds Thurbo Double IPA, Monks Café Blend no.1 Uniqum ja Monks Café Blend no.4 Vigorous. Jos ulkoruotsalaiset mustalaispanot poistetaan Top50-listalta, jäljelle jää (karkea arvio) 39 olutta.

Ruotsalaisilla oluilla on keskimäärin enemmän arvioita kuin suomalaisilla oluilla, joka Ratebeerin painotetulla keskiarvolla tarkoittaa, että tavallaan heidän Top50-listansa on “tarkempi”. Vähiten arvioita on Dugges Perfect Idjit! 2014:lla, joka löytyy sijalta 39 keski-arvolla 3.65. Oluen todellinen tämän hetken keskiarvo on kuitenkin peräti 4.02, jolla se nousisi listakakkoseksi. Huomattava on myös, että listakärjessä on Närken klassisen Kaggenin Raspberry-versio. “Oikea” Kaggen on Ratebeerissä retired-tilassa – sen viimeinen “vuosikerta” taidettiin julkaista vuonna 2011.

Ylivoimaisen ykkösen jälkeen Ruotsin kuten Suomenkin listalla on tasaista – sijat 2-9 eroavat vain 0,05 pisteellä toisistaan. Listalla on kuitenkin oluita, jotka tullevat retired-säännöllä sieltä lähiaikoina poistumaan ja antamaan tilaa uusille yrittäjille (ykkönen mukaan lukien). Listan pohjalla on kuusi olutta 3,63 pisteellä. Suomen listalle riitti 3,33 pistettä. Suomalaisista oluista Siperia ja Koffin Porter olisivat Ruotsissakin olleet kakkostilalla, mutta Suomen listan kolmas, Imperiaali 3,63 pisteellä olisi Ruotsin TOP50-listan hännillä! Ruotsin listalle mahtuu myös yksi siideri: Brännlands Iscider on sijalla 40.

Panimoittain TOP50 näyttää seuraavalta:

Omnipollo 9
Monks Café 6
Närke 5
Dugges 5
All In Brewing 4
Mohawk 3
Nynäshamn 3
Oppigårds 2
Slottskällans 1
Qvänum 1
Nils Oscar 1
Brekeriet 1
Jämtland 1
CAP 1
Poppels 1
Sigtuna 1
Brännland 1
Beerbliotek 1
Hantverksbryggeriet 1
Ocean 1
Eskilstuna 1

Listan panimoista Omnipollo, All In ja osittain Mohawk ovat mustalaispanimoita. Monks Café ja Qvänum ovat panimoravintoloita. Kummankin oluita saa kuitenkin myös pullosta. Huomattava on myös, että Monksin listalla olevat blendit ovat Monksin omien oluiden ja kansainvälisten huippuoluiden (kuten Goose Islandin Bourbon County Stout ja De Molenin Hel & Verdoemenis) sekoituksia. Vaikka Ruotsiin on noussut huomattava määrä uusia kokeellisia pienpanimoita niin yllä olevalla listalla on kuitenkin koko joukko jo vakiintuneita “vanhoja tekijöitä” kuten Närke, Nynäshamn, Slottskällans ja Nils Oscar sekä muutama muu.

Onko Ruotsissa pienpanimoiden taso sitten parempi kuin Suomessa? Kyllä ja ei. Ruotsissa on enemmän vanhempia, vakiintuineita ja laadukkaita pienpanimoita kuin Suomessa. Panimoiden määrä on Suomeen verrattuna moninkertainen. Tämä vääjäämättä tuottaa enemmän laadukkaitakin oluita. Kokemuksellani voin sanoa, että Ruotsissa on myös ei-niin-hyviä panimoita ja niitäkin on Suomea enemmän!

Suosituimmat hakutermit:

Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä

Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.93/183 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.87/1185
3 Laitilan Kievari Imperiaali 3.63/99
4 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.63/80
5 Huvila Oak Porter 3.63/58
6 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.62/105
7 Huvila X-Porter 3.62/209
8 Sinebrychoff / Brooklyn Two Tree Porter 3.61/133
9 Hollolan Hirvi Kivisahti 3.57/57
10 Plevnan Stout 3.55/65

Painotettu keskiarvo johtaa käytännössä siihen, että hyvin vähän arvioidut oluet eivät pysty pääsemään helpolla kärkeen. Mitä enemmän oluella on arvioita, sen lähemmäksi todellista keskiarvoa pisteet tulevat. Top50:ssä vähiten reittauksia on Beer Huntersin Äkäpukilla (2013) – 11. Sen painotettu keskiarvo on 3.46 (sijoitus 17.), mutta todellinen olisi 3.85. Minimissään olut tarvitsee 10 arviota päästäkseen listoille.

Plevnan Siperia ja Koffin Porter ovat taistelleet kärkipaikasta useita vuosia. Vielä pari vuotta sitten ne olivat käytännössä tasoissa, nyt Siperian ainakin hetkittäin parempi saatavuus on nostanut sen selvempään ykköstilaan. Ratebeerin maailmanlistalla Siperian 3.93 riittää sijaan 505, joten aivan maailman kärkioluita ei Suomessa ole pantu. Koffin Porter löytyy sijaluvulta 733.

Kärkikympissä tilanne on kaksikon jälkeen hyvin tiukka. Kievari Imperiaalin kolmostilan ja Two Tree Porterin kasitilan välissä on vain 0,02 pistettä – muutamakin reittaus saattaa riittää muuttamaan sijoitusta (vaikkakin painotus laimentaa muutosta). Näistä X-Porterilla on eniten arvioita, johtuen sen saatavuudesta Yhdysvalloissa.

Tämän postauksen laatimishetkellä sijalla 50 on Maku Brewingin kehuttu IPA 3.32 pisteellä. Sen todellinen keskiarvo on 3,44 pistettä, joten voi olettaa oluen nousevan jossain vaiheessa Top20:iin tai ainakin sen tuntumaan. Sijoitus paranee jatkossa jo silläkin, että edeltä poistuu oluita.

Miltä näyttää Top50 sitten panimoittain?

Beer Hunters 11 eri olutta
Plevna 9
Stadin Panimo 8
Huvila/Malmgård 6
Sinebrychoff 2
VASP 2
Hiisi 2
Bruuveri 2
Laitila 1
Hollolan Hirvi 1
Pyynikki 1
Stallhagen 1
Hartola 1
Ruosniemi 1
Kuninkaankartano 1
Maku 1

Listalla ylös luonnolliset sijoittuvat “laadukkaat panimot”, joilla on paljon erilaisia oluita. Näitä ovat ainakin Beer Hunters ja Stadin Panimo, joilla kummallakin on yli 100 olutta Ratebeerissä (aktiivisena toki vain osa). Plevnalla ja Malmgårdilla listalla on suhteellisesti iso määrä oluita koko valikoimasta. Kumpikin panimo on tosin viimeisen parin vuoden aikana tuonut entistä enemmän uusia oluita markkinoille. Tuoreista panimoista Hiisi ja Pyynikki ovat kumpikin pukanneet maailmalle yli 50 eri olutta, mutta Top50:ssä se ei vielä ole näkynyt, osittain varmasti saatavuudestakin johtuen. Hiiden pari olutta sijoittuu kuitenkin hienosti sijoille 11 (Pläkki) ja 12 (Pohjoisen Jättiläinen). Pohjoisen Jättiläisen todellinen keskiarvo on 3,74, valitettavasti painotettu ka ei pysty enää juurikaan nousemaan elleivät innostu panemaan oluesta uutta erää.

Copenhagen Beer Celebration 2013

Surly
Tämä artikkeli on jäänyt julkaisematta vaikka naputtelin sen jo hyvän aikaa sitten. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Copenhagen Beer Celebration

Mikkellerin Mikkelin junailema Copenhagen Beer Celebration (myöhempänä CBC) järjestettiin tänä keväänä toista kertaa. Viime vuodesta poiketen nyt eri viikonloppuna kuin perinteiset Köpiksen Tanska-festarit. CBC:n konsepti on hieno ja Euroopassa luultavasti vähemmän harrastettu: paikalle on kutsuttu 30 huippupanimoa, jotka kolmessa viiden tunnin sessiossa tarjoavat jokainen kolme eri olutta, jotka vaihtuvat seuraavaan sessioon. Kaikki oluet kuuluvat sessiolipun (n. 60 euroa) hintaan. Näin ollen kaikkiin sessioihin osallistuen tarjolla on ainakin 270 erilaista olutta 5-10 cl annoksina.

Humalablogistilla ei ollut aikomusta festareille osallistua. Myytiinhän kaikki sessioliput loppuun hyvin nopeasti jo viime vuoden puolella. Keväällä kuitenkin kun varmistui, että töistä voisi pari ylimääräistä vapaapäivää irrota, niin alkoi panimolistaa selattuani halu osallistua kasvaa. Vai mitä sanotte festareista joilla ovat paikalla Mikkellerin lisäksi esimerkiksi Cigar City, Surly, Three Floyds, De Molen, Jester King, Westbrook, Anchorage, The Kernel, Firestone ja lisäksi mm. pienpanimot Japanista, Brasiliasta ja Kiinasta? Kyllä, alkaisitte hankkia virtsankarkaussuojia housukalustoonne. No laitoin tiedustelun kuukautta ennen festareita Facebook-ryhmään olisiko lippuja myydä. Kesti vain pari tuntia kun eräs jenkki tarjosi pinkkiä eli kaikkien kolmen session lippua “face value”. Kaupat tehtiin ja varmistin vielä järjestäjältä, että lippuni oli kosher.

Kööpenhaminaan saavuin torstaina, jolloin oli aikaa kiertää hieman olutbaareja. Melko lähellä B&B-majoitustani sijaitsivat minulle uudet tuttavuudet: jo kolmen vuoden ikään CBC-sunnuntaina ehtinyt Mikkeller Viktoriagade ja Fermentoren. Muutama sata metriä Fermentorenista sijaitsee vanha tuttu “kioski” Kihoskh, jonka lisäksi muissa olutkaupoissa ei käydä tarvinnutkaan. Suomalaisporukan kanssa pääsimme toisella Kihosk-käynnilläni jopa paikan kellariin, jossa on uskomattoman paljon hienoja oluita. Vinkki: kannattaa kysyä kellariin pääsyä.

Boxing Cat
CBC järjestettiin Sparta Hallenissa, joka sijaitsee jonkun urheilukentän kyljessä. Sinne kannattaa liikkua bussilla, sillä matkaa kumipyörilläkin on 15-20 minuuttia. Busseissa kuulutetaan aina seuraava pysäkki, joten ylivoimaisen vaikeaa kulkeminen pelipaikalle ei ollut. Hallilla eikun pinkkiranneke messiin ja jonottamaan. Jonottaminen (aukeamista odotellessa) sujui leppoisasti vanhojen Ratebeer-kavereiden kanssa haastellessa. Lauantaipäivällä samassa jonossa reitattiin myös ahkerasti oluita. Vanhoja juovotuttuja olikin Tanskan lisäksi mm. Englannista, Ruotsista ja Israelista. Israelista oli paikalla Barak (RB DSG), joka on töissä Tel Avivissa vain pienpanimo-oluita myyvässä olutkaupassa – kannattaa käydä jos siellä päin vierailette.

Festarin puitteet olivat hienot. Ajoissa tulemalla ei ollut vaikeuksia saada istumapaikkaa pitkiltä penkeiltä, joita oli hieman HBF:n tyyliin. Tarjolla oli oluiden lisäksi hyvää välipurtavaa: hot dogeja, currya, chili con carnea jne. Oluttiskeillä rahan tai polettien kanssa ei tosiaan tarvinnut sählätä, ja bajamajoja oli ulkona riittävästi. Tunnelma oli leppoisa, useimmilta panimoilla tiskin takana päivysti itse panimomestari. Panimomestareissa sanoisin, että heavy metal (mm. Surly, 3Floyds, Jester King) voitti lukumäärässä hipster-osaston (To Ol, Mikkeller, Against the Grain). Festareiden kohutuimpia oluita olivat 3 Floydisn Dark Lordit: tavan versio ja vaniljalla “pilattu”. Molemmat hävisivät tikkereiden suihin reilussa varttitunnissa. Muita huipputapauksia Euroopassa olivat Surlyn Darkness ja Cigar Cityn Hunaphu, josta oli tarjolla kolmea eri vuosikertaa. Tosin floridalaisten kaikki oluet olivat pullo-oluita. Alan miehet (ja naiset) tajuavat jo näistä oluista, että CBC:n valikoima oli todella huikea. Tähän lyödään vielä päälle vaikkapa vanhan Fanon panijan uuden Siren Breweryn uutuudet, harvinaiset Mikkellerit, Jester Kingin, Anchoragen, Against the Grainin, Westbrookin ja ja ja … loistavat oluet niin helposti parhaat festarit joilla olen saanut olla mukana. Näillä festareilla esim. BrewDogin oluet sijoittuivat huonoimpaan neljännekseen. Edellä mainitut eksoottisemmat pienpanimomaat eivät myöskään tässä seurassa kovin ihmeellisiä oluita tarjoilleet, mutta sitä paikkasivat kaikkien näiden innostunut ja sympaattinen henkilökunta!

CBC Tickers
Lauantaina kakkos- ja kolmossession välissä oli 1,5 tunnin tauko, jolloin porukat siirtyivät ulkotiloihin. Ulkona esiintyi uusi tanskalaisbändi Ring Them Bells. Heillähän on Mikkellerillä pantu olut, jossa on hyvinkin persoonallinen ja muistettava etiketti. Oluen sain ostettua Kihoskin kellarista! Ring Them Bells oli livenä aika huono, mutta myöhemmin kotona osoittautui ihan kuunneltavaksi Radiohead-kopioksi. Kuivin suin ei tauollakaan tarvinnut olla: joku ystävällinen kaveri tarjoili 1,5 litran pullosta Mikkellerin uusinta Stellaa.

Humalablogisti ei jaksanut aivan kolmannen session loppuun asti roikkua. Ensi kerralla ehkä riittääkin kaksi sessiota, mutta ensi kerta tulee aivan varmasti. CBC 2013 oli paras olutfestivaali, johon olen koskaan osallistunut!

Vierailu Ruosniemen panimolla

Viime lauantaina Porissa järjestettiin Ravintola Panimolla Suomen Olutseuran vuosikokous. Itsekin hieman autettuna (=taloudenhoitaja lähetti minulle laskun) maksoin muutaman vuoden tauon jälkeen SOS:n jäsenmaksun jo 4 päivää ennen kokousta. Ennen vuosikokousta Panimon kabinetissa Jouko Stenroos kertoi Porin Oluttehtaan ja erityisesti Porin oluen hanaoluen historiasta. Porin Oluen legendaarinen panimomestari Jori Orlo jutusteli omassa osiossaan oluen valmistuksesta ja mm. Mustan Hevosen syntyhistoriasta. Myöhemmin illalla Jori kertoi muun muassa ollessaan Carlsbergillä töissä (reilut 60 vuotta sitten!) työsuhde-etuihin kuului kuusi pulloa talon olutta – työaikana nautittavaksi. Jorilla ei kulutus ollut tanskalaisten luokkaa ja hän tekikin kauppaa ylimääräisillä pulloilla työtovereidensa kanssa. Tämän lisäksi päivittäin kello 1400 työnjohtaja avasi tynnyrin, josta olutta sai omaan astiaan!

Päivän ehkä odotetuin ohjelmanumero omalta osaltani oli vierailu “siihen toiseen porilaiseen pienpanimoon” eli Ruosniemen Panimoon. Panimo aloitti kaupallisen toimintansa viime vuonna ja nyt pääsin käymään tällä lähipanimollani, joka sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Porin keskustasta Ruosniemen kaupunginosassa. Panimo on melko lailla keskellä pientaloaluetta vanhassa navetassa, jossa lehmiä pidettiin viimeksi kait 1970-luvulla. Toimintaa ryhmällemme esitteli yksi seitsemästä osakkaasta porilaissyntyinen Juha-Matti Karpale. Panimo on vielä harrastus perustajilleen, joista suurin osa ei asu Porissa vaan pääkaupunkiseudulla. Se sai alkunsa insinööritaustaisten osakkaiden kotiolutharrastuksesta. Tilat löytyivät perhepiiristä ja laitteisto modattiin insinöörityyliin vanhoista Turun meijerin tuotantovälineistä. Panimon keittokoko on noin 550 litraa. Monien kokeiluerien jälkeen heinäkuussa 2012 lanseerattiin panimon ensimmäinen tuote Pikkupomo, jota Humalablogisti pääsi maistamaan tuoreeltaan. Nyt valikoituihin olutravintoloihin on tullut panimon toinen tuote Piirimyyjä, joka on Pikkupomon tapaan tehnyt hyvin kauppansa ravintoloissa.

Karpale kertoi, että viime vuonna olutta valmistettiin noin 2500 litraa. Tänä vuonna pyrkimys on nelinkertaiseen määrään. Suunnitelmissa on osallistuminen Helsingin SOPP-tapahtumaan ja kahden APA:n jälkeen myös muutaman uudenlaisen oluen lanseeraus. Kavereilla tuntuu olevan hyvä meininki tekemisissään ja paikalla nautittu panimotuore Pikkupomo osoitti myös, että tuotetta on hiottu entistä parempaan iskuun sitten viime kesän. Ruosniemen Panimon oluille paras bongauspaikka on Porissa Pub Winston, jossa heillä on oma hanapaikka. Sen lisäksi oluita on satunnaisemmin ollut tarjolla pääkaupunkiseudun parhaissa olutravintoloissa kuten Pikkulintu, Gallows Bird, Viisi penniä ja One Pint Pub. Toivotaan, että tämän vuoden aikana oluita päästään nauttimaan laajemminkin!

Vierailun jälkeen Panimolla Heikkisen Mika kertoi Beer Huntersin kuulumisia – historiaa ja tuoreempiakin tapahtumia. Beer Hunters tulee olemaan mukana kaikissa tärkeimmissä oluttapahtumissa (HBF, SOPP Turku ja Helsinki sekä OlutExpo). Mika kertoi myös, että panimolle on tilattu uusi pullotuslinja. Sen ja uuden panimon myötä Huntersin oluiden saatavuus tulee parantumaan huomattavasti. Tuotantomäärän kasvaessa myös oluen hinnottelua saadaan kuluttajaystävällisemmäksi. Ilta päättyi St Patrickin päivän aattotunnelmissa Panimoravintola Beer Huntersissa. Itse jätin Guinnessit väliin, ja näin en joutunut kantamaan sitä typerää hattua kotiin :)

Suosituimmat hakutermit:

Mikropanimoita mikrovaltioissa: Humalablogisti Andorrassa ja Monacossa

Humalablogistin kesälomaretki suuntautui tällä kertaa tavanomaista kuivemmalle olutalueelle: matka kulki kahdessa viikossa Barcelonasta Etelä-Ranskan kautta Genovaan, Italiaan. Mutta koska olut on uusi viini niin ilman pienpanimoita ja mielenkiintoisia oluita ei tälläkään perinteisellä viinialueella tarvinnut olla.

Matkan kohokohtia oli vierailu kahdessa Europaan kääpiövaltiossa: Andorrassa ja Monacossa. Kun aiemmin olen jo käynyt Vatikaanissa, San Marinossa ja Liechtensteinissa niin tämä “mikroviisikko” on nyt sitten bongattu. Nykyisin Vatikaania lukuunottamatta (saksalainen paavi ei tykkää oluesta?) kaikissa muissa on panimo, Liechtensteinissa jopa kaksi.

Cerveses Alpha SL, La Cortinada (Ordino)

Andorran kääpiövaltiossa asuu 85000 ihmistä ja se on pinta-alaltaan reilut kaksi kertaa Helsingin maapinta-alan kokoinen. Vuonna 1278 perustetun ruhtinaskunnan erikoisuutena on kahden valtiopäämiehen malli, jossa muodollisina hallitsijoina toimivat Kataloniassa sijaitsevan Urgellin piispa ja Ranskan kuninkaiden jatkumona Ranskan pääministeri. Korkeuseroja maassa riittää ja se onkin Euroopan korkeimmmalla sijaitseva valtio.

Korkealla oli maan ainoa panimokin. Gepsini näytti La Cortinadan kylässä yli 1300 metriä merenpinnasta. Tässä pikkukylässä sijaitsee pienpanimo Cerveses Alpha. Paikalle pääseminen vaati 15 minuutin linja-autokyydin pääkaupungista Andorra La Vellasta hiihtokeskuksistaan tunnettuun Ordinoon. Sieltä taitoimme parin kilometrin loppumatkan kävellen upeassa vuoristomaisemassa. Google mapsin osoittama paikka panimolle oli hieman epämääräinen, mutta vaikeuksia ei lopulta ollut Alphaa löytää sillä se oli pikkukylän läpi kulkeneen tien varrella ensimmäinen rakennus vasemmalla.


Cerveses Alphan perustivat vuonna 2007 Antonio Medina ja saksalaissyntyinen Heiko Kirchner. Se on todellakin maan ainoa panimo – aiemmin maassa oli Xicota-niminen alan yritys, jonka toiminnan estivät viranomaismääräykset. Cerveses Alphan oluita on saatavilla lähinnä pullotavarana Andorrassa. La Cortinadassa panimolla on pieni kauppa ja maistelutila, jossa on mahdollista saada maistiaisia panimon pilsistä kegitavarana ja muita oluita pulloista. Alphan oluita näkyi myös muutamissa Andorra la Vellan ravintoloissa sekä yhdessä olutkaupassa. Koko valikoima on kuitenkin varmimmin bongattavissa panimolta. Panimo vaikutti hyvin pieneltä, ehkä porilaisen Beer Huntersin kokoiselta. Pullotuslaitekin oli hyvin samantapainen. Paikalla oli Antonio ja ilmeisesti hänen vaimonsa. Meidät otettiin vastaan innostuneesti vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Katalaanin kieli kun ei ole humalablogistin vahvinta osaamisaluetta ja englantia paikalliset osasivat muutaman sanan.

Oluiden lisäksi myynnissä oli muun muassa olutlikööriä ja joitakin paikallisia elintarvikkeita. Panimo tekee kuutta olutta: pilsiä (Tipus), suodattamatonta lageria (Especial Lager), vehnäolutta (Monjo Boig), imperial stoutia (Crepuscle), vahvaa bockia (Torrada) ja savuista red alea (Smoked Red Ale). Vaikka panimon porukka oli innostunutta ja sympaattista, niin valitettavasti oluet eivät olleet mitään makuelämyksiä. Pils kegistä oli ok, muut olivat aavistuksen happamia (joka viitannee hygieniaongelmaan) ja melkein kaikissa oli samantapainen omituisen ohut suuntuntuma alkoholiprosenttiin nähden. Tämä oli siis niitä panimovierailuja, joilla kiitettiin tarjoilusta ja pidettiin suurimmat mölyt oluen laadusta mahassa …

Brasserie De Monaco, La Condamine

Jos Andorra oli pieni valtio niin Monaco on todellinen kääpiovaltio. Pinta-alaa on alle kaksi neliökilometriä, mutta asukkaita on ahdettu pienelle alueelle peräti 36000. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Grimaldin suku alkoi hallitsemaan tarinoiden mukaan Monacoa vuonna 1297 eli Monaco on vain 19 vuotta 834-vuotiasta Andorraa nuorempi.

Niin vain tässäkin pienessä maassa on yksi panimo, panimoravintola nimeltään Brasserie De Monaco. Ravintola sijaitsee satama-alueella lähellä kuuluisia ja hulppeita monacolaisia huvijahteja. Panimoravintolalla on tarjolla vakiona kolmea olutta, joiden lisäksi on joitakin kausioluita. Valitettavasti heinäkuulle ei sattunut mikään näistä sesonkituotteista. Oluet Ambrée (amber ale/bitter), Blanche (witbier) ja Blonde (suodattamaton pils) olivat tavallaan tyypillisiä panimoravintolatuotteita, mutta oikein hyvin tehtyjä ja blondessa oli jopa luonnettakin. Pieni 0,3 litran olut maksoi nelisen euroa. Valitettavasti paikan ruoka ei ollut samaa tasoa oluiden kanssa, mutta silti luonnollisesti olutharrastajan “pakollinen” vierailukohde Monacossa.

Monaco oli minulle 63. maa, jossa olen vieraillut. Andorran ja Monacon jälkeen “maistettuja” “olutmaita” on 142. Uusien saaminen on yhä vaikeampaa. Euroopassa on San Marinossa aloittanut panimo, joten se on tällä hetkellä viimeinen puuttuva varsinainen Euroopan “olutmaa” mikäli de facto itsenäistä Transnistriaa ei lasketa. Humalablogisti kyllä vieraili San Marinon kääpiövaltiossa vuonna 2002, mutta maapiste on vielä maistamatta. Jos käytte, tuliaisia saa tuoda!

Juhannuksen juomat vintage 2012

Humalablogi ehdotteli juhannuksen juomia muutama vuosi sitten vanhalla alustallaan. Lue alkuperäinen artikkeli tästä linkistä. Ehdotukset ovat edelleen sillä tapaa kurantteja, että useimpia saa Alkosta. Finlandia Sahti oli omistajan- ja paikanvaihdoksen myötä pois kuvioista melko pitkään, mutta sopivasti juhannukseksi sahtia on joistakin Etelä-Suomen Alkoista saanut. Paikan päältäkin Sastamalasta lienee myynti alkanut. Stallhagenin tilalle kesäoluista pitäisi toki jotain ehdottaa. Nimensä ja panimon maineen perusteella Nørrebro Pacific Summer Ale voisi olla sopiva – valitettavasti olut oli kovin vaisu varsinkin hintaansa nähden. Siispä kesäolueksi valitaan St Feuillien Saison vaikkei tyylinsä jännittävämpiä edustajia olekaan. Lisäksi juhannuksena saisi olla saisonista tarjolla iso pullo!

Kovinkin hauskaa Juhannusta Humalablogin lukijoille.

Suosituimmat hakutermit: