Pääsiäisen matka suuntautui Tallinnaan ja matkaraportti löytyy Olutmatkailun alta tältä sivulta!
Olutmatkailua Tallinnassa
Reply
Käsittelyssä Käsityöläispanimo 101
Voi pojat. Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Mennään niihin hyviin ensin. Arvostan kavereita, joilla on ollut visio perustaa Suomen olutravintolamekkaan Tampereelle panimoravintola, jossa tarjoillaan omia käsityöläisoluita real alena. Brittityylistä portteria, bitteriä ja vähän erikoisempaakin. Tämän ravintolan 101 Beersin oluet pannaan nyt Eurassa, tiloja ilmeisesti katselevat muualtakin. Uusi pienpanimo on aina iloinen asia. Myös alkuvuoden uutinen siitä, että puuhaavat jopa teksasilaisten pienpanimo-oluiden tuontia, otettiin vastaan myhäillen. Itse ravintola on paikalla, jossa on toiminut ilmeisesti jos jonkinlaista yrittäjää – tuolta kulmalta puuttuvat anniskelupaikat, joten paikallisetkin ovat varmasti ottaneet uuden paikan ilomielin vastaan. Yli 100 oluen pullovalikoiman lisäksi päivittäin luvataan sahtia: näytti olevan muovikanisterista tarjoiltua Lammin Sahtia.
Olen nyt viikon sisällä käväissyt 101 Beersissä kaksi kertaa ja onnistunut maistelemaan panimon kaikki tarjolla (ei yhtä aikaa) ollutta viisi olutta. Ne huonot uutiset ovat, että nämä oluet eivät ole kovin hyviä. Panimon vetäjät ovat Tuorlan kurssit käyneet ja muutenkin oppia saaneet, joten uskotaan että kyse on kuitenkin käynnistämisvaikeuksista. Viidestä oluesta yksi oli ihan hyvä (Musta Zukka, mahkeako portteri oli aivan mielyttävän suklainen), pari so and so (Papa Pauzion Porter, jossa turhan paljon vihannesmaisuutta ja Sweet Blood, joka oli todella omituinen lakritsiunelma) ja kaksi käytännössä myyntikelvottomia (Kuuro Majava tuoksui parfyymiseltä ja maistui vihannessopalta sekä Pirun Polkka, jonka kaltaisia lannan aromeja ja makua en ole ennen suomalaisoluessa kokenut). Olutoppaalla paikan edustaja kertoi vihannesongelman mahdollisesti poistuvan keittoajan säätelyllä. Maalaismaisemat taasen arvaukseni mukaan johtuvat aivan liian lyhyistä kypsymisajoista. Kun caskit tarjoillaan käytännössä huoneenlämpöisinä, se ei anna lainkaan anteeksi mahdollisille virhemauille kuten ehkä hieman viileämpi olut voisi tehdä, ainakin osittain. Haasteita siis riittää ja oppimisprosessin pitää jatkua. Joka tapauksessa aion käydä 101 Beersissä seuraavallakin Tampereen reissulla. Facebookin mukaan jo virittelevät vehnäolutta hanaan.
Katso myös: Uusi panimoravintola aloitti Pyynikillä – oluet kypsyvät ruumishuoneessa! (Moro, Aamulehti)
Edellisessä blogauksessa mainittu Ruosniemen Panimo oli esillä tänään paikallisessa ilmaisjakelulehdessä. Voit lukea jutun täältä.
Mistä tämä yhtäkkinen pöhinä?
Pienpanimoita siellä, pienpanimoita täällä. Aivan yhtäkkiä ja yllättäen suomalaisessa pienpanimokentässä pöhisee. Koko alkuvuoden on sieltä täältä kantautunut viestejä uusista pienpanimoista. Tämän alkuvuoden kaltaista liikehdintää ei ole Suomessa nähty sitten 1990-luvun.
Nytkin oli pitkään hiljaista. Alexin Panimo aloitti Lahdessa syksyllä, mutta muuten ei viimeisien vuosien aikana ole kovin montaa uutta panimoa Suomeen perustettu. Mutta tänä vuonna perustetaan. Ensimmäisenä ehti tamperelainen “panimoravintola” 101 Beers. Käsityöläispanimo 101:n oluet pannaan Eurassa ilmeisesti toistaiseksi Lapin Voiman lisenssillä Vainio-Ketolan panimon reilun 300 litran vehkeillä. Ravintolassa Tampereella on tarjolla muutamaa omaa olutta, joista osa tarjoillaan real alena. Kirjoitan lisää tästä panimosta, kunhan olen päässyt maistamaan heiltä useamman kuin kaksi olutta.
Rekolan Panimo, jonka juuret ovat Vantaalla, mutta panimo Myrskylässä, on aloittamassa tuotantonsa ensi kesän aikana. Tästä on tulossa peluri pienpanimoiden keskiraskaaseen sarjaan ja tuloksia odotellaan mielenkiinnolla. Pointsit heille avoimuudesta: hienoa blogia kirjoittavat kun hommiltaan ehtivät.
Pälkäneen “ikuisuusprojekti” Olutverstaskin kuulemma näkee päivänvalon tänä kesänä – vihdoin ja viimein. Tämän panimon primus motorhan on moninkertainen kotioluen Suomen mestari ja aikoinaan Stadin Panimolla keitellyt Timo Jukka. Omistajaportaassa on useita olutpiireistä tuttuja hahmoja. Olutverstas tullee markkinakentässä asettumaan samoille lokeroille kuin Rekolan Panimo tai esimerkiksi Malmgård.
Näiden lisäksi Poriin on perustettu Ruosniemen Panimo, jolla tiettävästi on jo valmistusluvat sekä laitteisto kunnossa. Oluiden saatavuudesta tällä hetkellä minulla ei ole tarkempaa tietoa vaikka oman paikkakunnan panimo onkin.
Näiden ohella huhuja kuuluu kolmesta, neljästä ehkä jopa viidesta muusta uudesta pienpanimosta. Muutama olemassa oleva on laajentamassa. Eli kaikenlaisia mielenkiintoisia uutisia on odotettavissa suomalaisessa olutkentässä kevään ja kesän aikana. Hyvää pöhinää!
Huhut kuolemastani olivat vahvasti liioiteltuja
Kävin eilen Helsingissä (ex-tempore) vierailemassa Bruuverin panimolla. Kuten vanhaa blogiani tai Arden blogia lukeneet muistavat, panimomestari Ilkka Sysilällä oli erimielisyyttä kanssani heidän oluidensa mausta ja Arden blogissa hän esitti asiaan omaa, lopullista, ratkaisuaan. No, tuolloin hän ei minua henkilönä tuntenut, mutta asia on sittemmin korjattu ja pystyn liikkumaan Kampin keskuksen ympäristössä elävänä miehenä. Oluen lisäksi meitä yhdistää toinenkin harrastus.
Bruuverin panimon tilat avautuivat minullekin oululaisen Arden vieraillessa paikalla maistelemassa tribuuttitrilogiansa ensimmäistä olutta, Arde’s Twisteriä. Tämä IPA on tehty englantilaisista Goldings ja Pioneer-humalista eikä minua täysin sytyttänyt. Humalavalintoihin oli kuulemma syynä se, että juuri keittohetkellä ei muuta ollut tarjolla. Trilogian toinenkin osa oli panimolla jo kypsymässä, sen julkaisusta ei ole vielä päätöksiä. Bruuveri on todellinen liivintaskupanimo: laitteisto muodostuu 240 litran keittoastiasta, whirlpoolista ja neljästä 240 litran vetoisesta käymistankista. Näin ollen yhdellä keitolla saadaan vain noin 7 kegiä olutta kerralla. Tilat ovat kompaktit ja melko askeettiset, jämerät kalterit erottavat panimon viereisestä keittiöstä. Kiitos Ilkalle esittelystä! Uusia mielenkiintoisia tuotteita on tulossa Bruuveriltakin.
Kööpenhamina nousussa
Amerikkalaisen Draft Magazinen uusi artikkeli “Copenhagen rising” käy kattavasti läpi Tanskan extreme/oluthörhöilyskenen historian 2000-luvulla. Tapahtumien keskiössä ovat Borg Bjergsøn identtiset kaksoset Mikkel ja Jeppe. Näiden takana ovat sellaiset alan käsitteet kuin Mikkeller, Mikkeller Bar, Evil Twin Brewing, Ølbutikken ja olutmaahantuoja Drikkeriget. Jeppe on muuten juuri muuttanut tällä viikolla New Yorkiin. Lähiaikoina varmaan selviää mitä olutaiheista hän aikoo Isossa Omenassa tehdä.
Olutmatkailua Panamassa
Humalablogistin Panama-retken matkakertomus on ilmestynyt. Julkaisin sen suoraan Olutmatkailun alasivuna, joten pääset lukemaan sitä tästä osoitteesta:
Opastettuja olutretkiä Budapestissä
Ratebeeristä bongasin tällaisen sivun opastetuista olutretkistä ei-niin-olutkaupunkina tunnetussa Budapestissa:
Kahden viikon päästä olisi jo mahdollisuus retkeen alennushinnalla: http://www.budapestbeertours.com/ratebeer/. Mainitut oluet vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta. Humalablogisti ei ole maistanut yhdenkään mainitun panimon (Osterbräu Domony, Rizmajer Sörfőzde, Békésszentandrási Sörfőzde, Kaltenecker ja Fóti Kézműves Sörfőzde) oluita. Täytyypä laittaa Budapestin matka keväällä harkintaan :)
Arvioita Alkon juhlaoluista
Olen nyt maistellut kaikki Alkon juhlavuoden erikoisoluet. Osa oli toki ennestään tuttuja, mutta nekin tuli uudelleenmaistetuiksi samalla. En tehnyt näistä vanhoista tutuista mitään tarkkoja kirjallisia muistiinpanoja tai numeroarvioita, joten käyn tässä oluet läpi vain muutamalla luonnehdinnalla. Listaus on karkea paremmuusjärjestys.
Malmgård Huvila X-Porter
Tämä vanha tuttu (ei siis todellakaan mikään uutuus) oli ennakkosuosikki paalupaikalle ja sen se myös lunasti. Paahdetun suklainen ja leipäinen porter, joka muistuttaa hiukan balttiporttereita. Tosin baltit ovat lagereita ja tämä panimo tekee ainoastaan pintahiivaoluita. Sopisi hyvin Alkon vakiovalikoimaan.
Stadin American Amber IPA
Valikoiman yllättäjä. Tässä oluessa Stadi välttänyt sen joitakin oluita aiemmin vaivanneita ongelmia: hiilihappoa on riittävästi ja humaloinnissa on riittävä terävyys ja tuoreus. Kyseessä on amerikkalaistyylinen amber ale (tai IPA), jossa karamellimainen makeus yhdistyy tasapainoisesti pihkaiseen humalointiin. Ei ehkä kaikkein persoonallisin olut, mutta tässä seurassa ehdottoman hyvä tuote. Oluesta on muuten Alkossa kolmea eri keittoa (#413-415), joissa huhujen mukaan on hieman erilainen resepti. Erot tosin lienevät hyvin pieniä.
Laitilan Kukko Pils Kellariolut
Laitilan Vahvan Pilsin suodattamaton versio jäljittelee saksalaisia kellarioluita/zwickeleitä. Perusvarma esikuviensa mukainen olut, joka yllättäen maistuu aika paljon joiltakin saksalaisilta luomuoluilta. Maussa on jonkin verran “liimamaisuutta” – uskon, että keskiolutvahvuisena tämä olisi maistunut vielä enemmän. Ainakin itse pidän normaali-Kukko Pilsiä Alkon versiota juotavampana. Näin korkealla listalla, koska tätä voisin ostaa uudelleen.
Beer Hunter’s Mufloni IPA
Beer Hunters on lyönyt itsensä läpi erityisesti jenkkityylisillä bittereillä ja ipoilla. Tässä juhla-ipassa on haettu perinteistä britti-ipaa, koska mukana on Goldings- ja Challenger-humalaa. Lopputulos on Huntersin mittakaavalla vaisuhko, “ihan kiva”-osastolla vaikka tuotteessa sinänsä ei ole vikaa. Oliskohan nyt käynyt niin, että näistä humalista ei vaan irronut potkua niin paljon kuin piti. IPA jota mummosikin joisi?
Teerenpeli Kaurakaapo
Teerenpelin kaurastoutia oli hanaversiona jo viime kesänä tarjolla mm. SOPP:ssa. Pulloversiona olut on tullut hiukan simppelimmäksi ja tuoksussa oli jotain kummaa metallisuutta. Teerenpelin oluet ovat aina olleet hyvin tehtyjä, mutta liikaakin suuren yleisön makuun sovitettuja. Niin tämäkin. Kaurakaapo voisi olla hyvä olut ruuanlaittoon – niihin resepteihin, joissa käytetään “jotain tummaa olutta”.
Saimaan Marsalkka IPA
Tämä olut on “alan piireissä” saanut aika kovaa kritiikkiä. Ihmettelen hieman miksi, sillä kyseessä on aivan juotava IPA, jossa on mukavan greippinen humalointi. Prosentteihin suhteutettuna vetinenhän tämä on, mutta epäilen liikkeellä olevan pulloja, joissa on jotain vikaa. Sen verran kummia luonnehdintoja olen mausta lukenut.
Vakka-Suomen Prykmestar HunajaBock
HunajaBock on tässä valikoimassa melkoinen outolintu. Hunaja on tämä oluen juttu ja arvostan sitä, että tässä on käytetty oikeaa hunajaa ja se maistuu myös aidolta. Isossa osassa maistamistani hunajaoluista maku on tehty esanssilla. Kyllähän tätäkin olisi riittänyt pikkupullo.
Stallhagen India Pale Ale
Ahvenanmaan panimon IPA:a on jo jonkin aikaa ollut liikkeellä hanaversiona. Raanasta maistettuna olut yllättikin oikein positiivisesti. Maukkaan humaloitu IPA oli kyseessä. Mutta … tämä pulloversio on aivan eri planeetalta: vaisu tuote, josta raikkaus ja rapsakkuus ovat tiessään. Hanaversio on erään jakelijan kausituotteena juuri tällä hetkellä, joten kannattaa maistaa ja verrata jos eteen sattuu.
Lammin Sahti Juhlaolut
Jostakin luin, että tämä olut olisi samalla reseptillä tehty kuin aiempi Lammin Sahdin oma juhlaolut, mutta suodatettuna versiona. Maku ainakin on hyvin samanlainen. Kyseessä on tavallaan sahdin ja oluen hybridi, joka ei kuitenkaan onnistu tuomaan sahdin hyviä makuominaisuuksia Juhlaolueen. Mieleen tulee jotkut vahvat, mutta ei niin tasapainoiset belgityyliset alet. Suuntuntumakin on kumman flätti. Tällä voisi olla paikkansa ruokapöydässä, sessio-olueksi tästä ei oikein ole.
Nokian Keisari Juhla Ale
Nokian juhlaolut on porukan oudoin. Tuoksu on outo sekoitus hiivaa, karamellia, vihanneksia ja amerikkalaista humalaa – tuskin sellaisessa muodossa mitä panija on tavoitellut. Maussa on karamellia, hiivaa, koivunlehtimäistä yrttisyyttä sekä hentoa hedelmäisyyttä. Mitähän tyyliä tämä voisi edustaa? Tanskasta on silloin tällöin tullut samankaltaisia oluita. Niitä on yleensä kaupiteltu brown alena tai ESB:nä.
Yhdysvaltain suurimmat käsityöläispanimot
Listaus Yhdysvaltain suurimmista “pienpanimoista” (amerikkalainen termi craft brewer ei tosin liity suoraan yrityksen kokoon) on kiinnostava ja sitä on silloin tällöin kiva selailla. Kahdenkymmenen suurimman joukossa on paljon sellaisia panimoita, joiden oluita ei ole käytännössä tuotu Eurooppaan juuri lainkaan. Tässä on tuore vuoden 2011 tilanne siitä mitkä ovat suurimmat. Tilaston lähteenä on Beer Insights (julkaistu mm. täällä). Amerikkalaisten käsityöläispanimoiden tuotanto kasvoi 15 prosenttia viime vuonna vaikka koko alan tuotanto maassa pieneni 1,5 prosenttia.
1. The Boston Beer Company, Jamaica Plain, MA 2,44 milj. barrelia, muutos +8 %
2. Sierra Nevada Brewing Co., Chico, CA 858 000 +9,2 %
3. New Belgium Brewing, Fort Collins, CO 713 000 +7,9 %
4. Craft Brew Alliance, Portland, OR 635 000 +8,5 %
5. Spoetzl Brewery, Shiner TX 487 000 +13 %
6. Magic Hat Brewing Company, South Burlington VT 336 000 +4,3 %
7. Deschutes Brewery, Bend, OR 223 000 +9,9 %
8. Matt Brewing Company, Utica, NY 196 000 +7,7 %
9. Bell’s Brewery, Galesburg, MI 180 000 +16,9 %
10. Harpoon Brewery, Boston, MA 173 000 +15,3 %
11. Lagunitas Brewing Company, Petaluma, CA 165 000 +55,7 %
12. Boulevard Brewing Company, Kansas City, CO 157 000 +5,4 %
13. Stone Brewing Company, Escondido, CA 149 000 +29,6 %
14. Dogfish Head Craft Brewery, Milton, DE 144 000 +19 %
15. Brooklyn Brewery, Brooklyn, NY 140 000 +29,6 %
16. Alaskan Brewing Company, Juneau, AK 130 000 +11,1 %
17. Shipyard Brewing Company, Portland, ME 129 000 +31,6 %
18. Abita Brewing Company, Abita Springs, LA 125 000 +14,7 %
19. Long Trail Brewing Company, Bridgewater Corners, VT 120 000 +10,1 %
20. Great Lakes Brewing Company, Cleveland, OH 120 000 +31,9 %
Listan “pienpanimoista” Boston Beer on nykyisin toiseksi suurin amerikkalaisomistuksessa oleva panimo (suurin on Yuengling). Suomessa näistä säännöllisesti on ollut saatavilla Boston Beerin (Samuel Adams), Sierra Nevadan ja Brooklynin oluita. Vastaavanlaisia tilastotietoja suomalaisista pienpanimoista ei ilmeisesti ole ollut tapana julkistaa.
Barrel on Wikipedian mukaan 117 litraa, joten esimerkiksi Great Lakesin vuosituotanto on 140 400 hehtolitraa (mikäli laskin nollat oikein). Luku saattaa sisältää muitakin panimotuotteita kuin olutta. Suomessa pienpanimo on panimo, joka tuottaa olutta enintään 100 000 hehtolitraa.
Olvin vastaiskut erikoisoluthömppään: Reino ja Sven Tuuva!
Olvi on viime vuosien erikoisoluiden nousevaan trendiin vastannut omalla tavallaan. Pullon ja purkin sisältöön ei ole turhaan lähdetty kajoamaan, riittää kun tuodaan kuluttajille vanhaa tuttua tavaraa uudelleen brändätyssä muodossa. Näin vuoden aluksi Olvi on julkistanut kaksi hämmentävää olutuutuutta.
Olvi Reino
OLVI Reino-olut on vaalea lagerolut, jossa maistuu hieno häivähdys katajaista aromihumalaa ja sen reilun kokoisessa pint-tölkissä on klassinen ruskea ruutukuosi. OLVI Aino-siideri on mansikan makuinen omenasiideri, jonka punaruutuinen tölkki henkii makeiden mansikoiden makua.
Aiempiin mainosjargoneihin tutustuneena voidaan jo ennakoida “häivähdyksen” olevan todellakin häivähdys. Tuskin tästä tossukalijasta toivuttiin niin jo pukkasi uutta lehdistötiedotetta.
Olvi Sven Tuuva
Olvin uutuusolut on alkoholitilavuudeltaan 3,5%:nen, puolen litran tölkkiin
pakattu konstailematon täysmallasolut, jossa on tuhti humalointi.
Sven Tuuva monipuolistaa oluen ystävän vaihtoehtoja, sillä muita vastaavan
alkoholiprosentin oluita ei Suomessa valmisteta. Miedomman
alkoholipitoisuuden myötä olut on myös kevyempi, mausta kuitenkaan
tinkimättä. Täyteläinen olut pääsee oikeuksiinsa hyvin viilennettynä
saunajuomana tai maukkaan liharuuan rinnalla.
Olvin tiedotteen perusteella Pori on siis liitetty Ruotsiin. Jäämme odottamaan mitä lause “konstailematon täysmallasolut, jossa on tuhti humalointi” tarkoittaa käytännössä.